Kesä on tulossa, vaikka keleistä sitä ei ihan heti uskoisi. Puotiinkin tulee kesälankoja pikkuhiljaa ja kiva on aina heittää uusi lanka puikoille! SMC:n Summer Stripes oli houkutteleva vappupallero kivoissa väreissä. Valitsin kaikkein vähiten susumaisen värin...
Lankana SMC Summer Stripes. Lanka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi akryyliä. Kierre on mukava ja sitä on tosi helppoa neuloa. Värit liukuu nätisti. Pikkuhiljaa on ollut pakko vähän luopua jyrkästä "muovivastaisuudestani" langoissa. Nykyään moni akryylisekoite on ihan kelvollinen ja mukavan tuntuinen eikä nyppyynny ja sähköisty niin kuin joskus aikoinaan. Lankaa kerässä on 150 g ja 360 metriä.
Langan vyötteessä oli huiviohje. Aloittelinkin ihan ohjeen mukaan, mutta jo muutaman mallikerran jälkeen purin ja lisäsin huiviin yhden mallikerran eli 14 silmukkaa. Ohjeen huivin mitat oli 20*180 cm ja mun huivista tuli ihan kelvollisen kokoinen eli 28*152 cm.
Huivia aloittelin jo viikkoa ennen vappua. Silloin tuuli luoteesta ja räntää satoi vaakasuoraan. Mökkielämässä mikään ei oo mukavampaa, kuin voida kurjan kelin vuoksi olla tekemättä mitään, istua lepakkotuolissa takan vierellä ja kuunnella äänikirjaa (Vaarallinen kirje). Ja neuloa. Tietenkin. Puikot muuten KnitPro Smart Stix 4½ mm ja kaapeli 60 cm.
Vappuetkot pidettiin äidin ja isän kanssa viime torstaina. Mulla oli etäpäivä, Ida puodissa ja vanhemmatkin pitkästä aikaa kaupungissa, joten lopetin työt jo kolmelta. Äidin kanssa ollaan pitkään suunniteltu, et sushia pitäis maistella ja torstaina oli SE päivä. Ensin ei maistunut miltään, mut lopuks kyllä. Otettiin varovaisesti vaan pienet maistiaiset - jos vaikka oliskin pahaa. Isä osti itselleen Kokkikartanon porokiusauksen... Mukavaa oli ja merilevät ja raaka kala herkullista. Kävelymatka Förinrannasta Majakkarantaan on nykyisin tosi kiva, kun koko matkan voi tepastaa pitkin rantoja. Oliskohan muutamalla viinilasillisella ollut osuutta kun mun "I Love Turku" -kuvani on pikkasen vinksallaan? Siinä siis piti näkyä Turun tärkeät maamerkit eli Suomen Joutsen ja Turun linna...

Vihdoinkin oli tarpeeksi kuivaa, jotta pääsin haravoimaan. Ja vähän polttelemaan kaislojakin. Karvis jatkoi laituriponttonin kimpussa... Aina kun hän kuvittelee, että 16 vuotta meressä pohjaan hakannut ja jäiden armoilla ollut ponttoni olis korjattu, niin aina löytyy uusia korjauskohteita. Ehkäpä jo juhannuksena saadaan laituri paikoilleen. Kyllähän me herkuteltiinkin - mökin takana tuulen suojassa oli mukavan lämmintä. Katoin kerrankin oikein pöydän ja harmitti, ettei ollut yhtään pöytätuukia kulkeutunut talven jälkeen saareen.