Apupupu ja KipuApu

 Halusin olla jotenkin mukana. Kun Kakskertaseuran Neulomakerholaisia haastettiin Apupupuihin Ukrainan lapsille, niin en miettinyt hetkeäkään:

Tai jos nyt ihan totta puhun, niin epröin hetken... Kunnes katsoin päivitetyn pupuohjeen 2022 ja tartuin puikkoihin.

Lankana tässä pupusessa tetee pallas, puikoilla 2½ tikuttelin. Tästä tuli vauvapupu. Neulomakerhon naisten pupuset oli isopupuja:

Päivitetty pupuohje on kiva. Onnistui moinen nyppiminen jopa minulta... Muistan sen alkuperäisen ohjeen lähes 20 vuotta sitten. Yritin pupuilla ja "nahat" jäi ilman "suolia" vuosiksi, kunnes jonkun yön pimeimpänä hetkenä kiikutin tekeleen vähin äänin roskikseen... Täällä blogistaniassa on jo monta Apupupupa vilahtanut ja hyvä niin. Vaikka oma lapsuuteni on ollut turvallinen, niin nalle kainalossa on ollut tärkeä unikaveri vielä aika isonakin tyttönä! Toivottavasti näistä on lohtua niille lapsille, joiden hätää ja turvattomuutta emme edes osaa kuvitella! Jos haluut mukaan, niin lisätietoa löytyy KLIK!

Meidän "etelänloma" oli oikeastaan Karvisen kuuskymppismatka. Olen ihan varma, ettei hän enää koskaan pyydä minua lomaseurakseen... Mulla on paha taipumus vaikuttaa säähän vaikka en itse tiedä asiasta mitään. Joka tapauksessa olen saanut jo monta toivetta ilmoitella hyvissä ajoin jos aion pitää vapaata - muut kaverit ovat niinä päivinä mielellään töissä tai ainakin tiiviisti sisätiloissa.

Kettumaisuuksissani tein pyöreitä vuotta täyttävälle KipuApusukat:

Menekki jotain 100g ja puikot 3,0. Tyyppi puokkoilee jokainen yö suonenvetojen kanssa. Kiskoo magnesiumia ja voitelee tassujaan voltareenilla. Ei auta ollenkaan. Mut ei usko luonnonmenetelmään. Koska pilleri on paras ja luomu on humpuukia, niin tätä ei suostu ees kokeilemaan. Tein silti. Ihan silkkaa kettumaisuuttani. Nih. Se kaktus ja paistinpannu kuitenkin tuntui kelpaavan... Nii et onnee vaa.

Koska oli matka niin myös matkakässy. Taito joululehdessä on ollu huivimalli, joka on kutkuttanu pitkään. Kässäpussissa on lojunu lankakeriä, jotka on kutkuttanu jo pitkään... 

Ohje jäi kotiin ja langan menekkiäkään en osannu arvioita, joten hatusta vetelin myrskyn keskellä loput:

Aika metka tuli, mut ei hassumpi. Lanka kierrätetty silkki Gedifran Fior Di Seta, puikot 3 mm, menekki jotain 100g.

Ikimuistoinen miniloma etelässä

Karvis on pitkään haaveillut Utönmatkasta. Hän on siellä viettänyt pari kuukautta armeijassa ollessaan viime vuosituhannella. Armeija poistui saarelta 2007, lukuun ottamatta satunnaisia harjoituksia vielä toimivilla muutamilla tykeillä. Minähän en hanttiin pistänyt - olihan kyse romanttisesta minilomasta etelän auringossa...

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin yhtenä maanataiaamuna. Niin hyvissä ajoin, että Pärnäisissä oltiin jo puolitoista tuntia ennen Ms Baldurin lähtöä... Laivamatka alkoi tihkusateessa ja kesti eri pysäkkeineen 4,5 tuntia.

Perille päästiin ja majoituimme Kalkasiin. Meillä oli pieni huone omalla parvekkeella ja merinäköalalla. Olin etukäteen suunnitellut, miten tiistaiaamuna ennen aamupalaa ja saareen tutustumista nautitaan auringonnoususta ja skumpasta parvekkeella (toinen vasemmalta). Ei ihan menny niinku ajattelin...

Nautimme maukkaan lounaan hotellin ravintolassa, ja lähdimme vähän tutustumaan paikkoihin. Kiirettähän ei ollut, koska edessä oli kokonaista kaksi päivää! Ja tiistaiksi luvattiin aurinkoa. 

Myrsky teki tuloaan, mut eihän me sitä tiedetty... Käytiin majakalla, Suomen eteläisimmässä kookaupassa ja pidettiin sadetta pienessä kappelissa, jonka ovet ovat auki yötä päivää:

Kortteeriin palatessa Pekka Pouta olikin jo muuttanut mieltään ja ehdotti kaikkien pysyvän seuraavana päivänä mahdollisuuksien mukaan etänä. Minähän olin. Kirjaimellisesti. Etäällä... Onneksi oli lankaa!

Aamupalalle lähtiessä...

Ja tämän jälkeen se vaan yltyi... Meille toivotettiin hotellilta turvallista päivää. Tähän mennessä kaikkein susumaisin lomasää! Mahtava myrsky! Karvisen sanoin: Susun suosikkisää - tuuli luoteesta 20m/s ja räntää vaakasuoraan.

Uhmattiin keliä. Menomatka kaupalle menikin ihan vauhdikkaasti. Paluu kohti tuulta olkapäät edellä puskien... Pari pientä reissua tehtiin päivän aikana. Rantaan, jossa ponttoonilaituri keikkui niin, ettei tullut edes mieleen kokeilla. Lounaaksi "nautittiin" kaupasta ostettua croisua täytettynä aamupalalta pöllittyllä kananmunalla ja oranssilla hintalapulla merkityllä juustolla. Pärjättiin sillä päivälliseen, joka nautittiin reteesti viinin kanssa hotellissa. Ruoka oli jälleen herkullista - viinivalikoimaa ei ollut, joten valitsin hauskan:

Aikaisen nukkumaanmenon jälkeen lupaava aamuaurinko:

Ja vielä kokonainen päivä edessä!

Sain päivän aikana yksityiskohtaisia tietoja kaiken maailman tykkien piippujen halkaisijoista sun muista hirmuisen tärkeistä asioista... Nautin auringonpaisteesta ja siitä, että olipahan valittu kunnolliset ulkoiluvaatteet!

Meidän lisäksi saarella ei tainnut olla montaakaan turistia. Lukuun ottamatta lintubongareita.

Karvinen seurasi tiiviisti myös luotsipaattien kulkua. Utössä on luotsiasema ja paatit tulivat ja menivät meidän parvekkeen alta. Luotsaukselle niillä vesillä onkin todellista tarvetta. En yhtään ihmettele Park Victoryn ja Drakenin haaksirikkoja kun omin silmin totesin olevinaan aavalla merellä olevat pienet luodot ja karikot!

Keskiviikkona päästiin viimein myös Kesnäsiin, jossa on Drakenin uhrien muistomerkki:

Ja könyttiin taskulampun valossa bunkkerissa, jossa oli jäljellä laverit. Tässä Karviskin on aikanaan öitä viettänyt:

Ja ihan niin kuin aina mökkiviikonloppuinakin - kotiin lähtiessä sää on mitä parhain!

Hieno kokemus. Meiltä ei hymy hyytynyt vaikka ilma olikin hyytävä:

Tai noo... Ainakaan toiselta meistä 😉

Hemåt:

Toinenkin Alvahuivi ja "sukkasunnuntai"

 Suutarin lapset... Mulla on epämääräinen röykkiö villasukkia. Siitä röykkiöstä aamuisin yritän löytää  tassuihini suunnilleen ehjät ja kaksi edes suunnilleen samanlaista. Eilisiltana heitin koko kasan pesukoneeseen ja aamulla oli lajittelun aika.

Tuloksena viis paria, jotka vielä voi pelastaa käyttöön parsimalla. Viis paria, jotka voi pelastaa terittämällä uudelleen. Viis paritonta risaa. Ylitin itseni viemällä ne roskikseen! Villasukka on niin rakas ja tärkeä, että lähes atomeinakin ne on pakko säästää. Ja lopuksi: 5 paria EHJIÄ! Omatekoisia ei yksiäkään vaan kaikki ovat lahjasukkia. 

Omille sukille ei oikein ole aikaa, mutta viime viikonloppuna kähvelsin Karvisen kaapista hänelle vuonna 2013 tikuttelemani joululahjasukat. Tai siis sen, mitä niistä oli jäljellä. Viikolla pistin poikki ja nyt viikonlopun aikana tein niihin uudet terät. 

Lankana teetee Salla, puikot 3½ (sekaisin KnitPro koivua ja Addin Bambuja). Menekki teriin 61g. Kun hetki sitten annoin hänelle "uudet" sukat, niin se oli täys yllätys. Vaikka olen niitä tikutellut pitkin viikonloppua, niin hän ei ollut huomannut ollenkaan. Eipä taida pahemmin kiinnostaa mitä mun puikoilla milloinkin on :) Ainakaan jos en puhise ja kiroile kovaan ääneen tikutellessani. Eipä tainnut edes muistaa, että tuollaiset tassurakkaussukat on joskus saanut... 

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että Alvan mukana tullut huiviohje on aika puuduttavan tylsä. Tämän totesi myös asiakkaamme, joka tarjoutui tikuttelemaan meille mallihuivia messuille. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan! Kolmasosa 700 metristä ja mitta oli tullut täyteen! Nöpöhuivi oli messuilla, mutta se oli niin pikkuinen, että päätin kuitenkin vähän jatkaa sitä. Ihan nättihän siitäkin tuli ja lanka on tosi mukavaa neulottavaa:

Tuohon ekaan ainaoikeinraitaan asti siis asiakkamme kädenjälkeä ja loppu omaa. Menekki 700 metriä miinus 5 senttiä, joka jäi päättelystä. Tiukoille meni! Puikot 3 mm KnitPro koivupäät 80 cm kaapelilla. Olen siirtynyt ohuissa puupuikoissa Zingeihin, koska mun käsittelyssä ohuet puiset tahtoo katkeilla ilman mitään syytä! (Lue: astun tai istun päälle...) Tässä projektissa puikot selvisivät ilman vaurioita mainion keksinnön eli pyöröpuikkosuojan ansiosta! 

Päivällä käytiin vähän ajelemassa. Pieniä hankintoja huomista reissua varten ja samalla käytiin ihmettelemässä Myllykylän jäistä kärsineitä laitureita. 

Siellä se saari siintää. Samalla reissulla nähtiin kolme kurkea ja yksi harmaahaikara. Lisäksi tietenkin hanhia, joutsenia ja haahkoja (ainakin ne oli sorsan näköisiä, mut isompia). Ja minäkin viimein bongasin vuoden ekan leskenlehden!

Huomisaamuna lähdetään pikkuiselle reissulle. Paikkaan, jossa kaikki villaiset ovat varmasti tarpeen!