Apupupu ja KipuApu

 Halusin olla jotenkin mukana. Kun Kakskertaseuran Neulomakerholaisia haastettiin Apupupuihin Ukrainan lapsille, niin en miettinyt hetkeäkään:

Tai jos nyt ihan totta puhun, niin epröin hetken... Kunnes katsoin päivitetyn pupuohjeen 2022 ja tartuin puikkoihin.

Lankana tässä pupusessa tetee pallas, puikoilla 2½ tikuttelin. Tästä tuli vauvapupu. Neulomakerhon naisten pupuset oli isopupuja:

Päivitetty pupuohje on kiva. Onnistui moinen nyppiminen jopa minulta... Muistan sen alkuperäisen ohjeen lähes 20 vuotta sitten. Yritin pupuilla ja "nahat" jäi ilman "suolia" vuosiksi, kunnes jonkun yön pimeimpänä hetkenä kiikutin tekeleen vähin äänin roskikseen... Täällä blogistaniassa on jo monta Apupupupa vilahtanut ja hyvä niin. Vaikka oma lapsuuteni on ollut turvallinen, niin nalle kainalossa on ollut tärkeä unikaveri vielä aika isonakin tyttönä! Toivottavasti näistä on lohtua niille lapsille, joiden hätää ja turvattomuutta emme edes osaa kuvitella! Jos haluut mukaan, niin lisätietoa löytyy KLIK!

Meidän "etelänloma" oli oikeastaan Karvisen kuuskymppismatka. Olen ihan varma, ettei hän enää koskaan pyydä minua lomaseurakseen... Mulla on paha taipumus vaikuttaa säähän vaikka en itse tiedä asiasta mitään. Joka tapauksessa olen saanut jo monta toivetta ilmoitella hyvissä ajoin jos aion pitää vapaata - muut kaverit ovat niinä päivinä mielellään töissä tai ainakin tiiviisti sisätiloissa.

Kettumaisuuksissani tein pyöreitä vuotta täyttävälle KipuApusukat:

Menekki jotain 100g ja puikot 3,0. Tyyppi puokkoilee jokainen yö suonenvetojen kanssa. Kiskoo magnesiumia ja voitelee tassujaan voltareenilla. Ei auta ollenkaan. Mut ei usko luonnonmenetelmään. Koska pilleri on paras ja luomu on humpuukia, niin tätä ei suostu ees kokeilemaan. Tein silti. Ihan silkkaa kettumaisuuttani. Nih. Se kaktus ja paistinpannu kuitenkin tuntui kelpaavan... Nii et onnee vaa.

Koska oli matka niin myös matkakässy. Taito joululehdessä on ollu huivimalli, joka on kutkuttanu pitkään. Kässäpussissa on lojunu lankakeriä, jotka on kutkuttanu jo pitkään... 

Ohje jäi kotiin ja langan menekkiäkään en osannu arvioita, joten hatusta vetelin myrskyn keskellä loput:

Aika metka tuli, mut ei hassumpi. Lanka kierrätetty silkki Gedifran Fior Di Seta, puikot 3 mm, menekki jotain 100g.

Höyhenenkevyt kolmiohuivi ja tassulaisten kokoontumisajot

Nyt on kauhea huivitus päällä. Viime viikolla puikoille huuteli Gedifran Soffio - langassa merinovillaa, alpakkaa ja silkkiä. Ohje taas huuteli Kotiliesi Käsityöt 1/2020-lehdessä. Heti alkuun suloisen langan vyötteen sisältä paljastui päivän aforismi:

Pikkuisen se lohdutti, kun neuloskelin huiviani odotellessani uusien talvirenkaiden vaihtoa. Ja muutenkin. Lanka oli suloista ja riittoisaa ja Prymin 4,5 Ergopyöröillä neulominen sujui kuin itsestään.

 Kevyt ja ihanan lämmin. Olen tässä miettinyt, et miks ihmeessä tuntuu viluiselta, vaikka tammikuun lämpötila on koko ajan plussalla. Olisko kosteus joka tunkeutuu luihin ja ytimiin?

Ohjeessa langan menekki oli neljä kerää, mutta näin komean kokoinen tuli kolmestakin eli huivin paino on peräti 75 g! Ja se on ihanan lämmin eikä kutita tai pistele kuten moni mohairia sisällään pitävä lanka.

Viime viikonloppuna olikin sitten ihan toiset meinigit. Osallistuin "kissaihmisten kokoontumisajoihin" Rymättylän Kunstenniemessä. Etukäteen pikkasen jännitti - jokusen ihmisen olin tavannut jo aikaisemminkin, mutta suurin osa oli tuttuja vaan netin kautta. Olihan mulla tietenkin turvakäsityö mukana, mutta siitä seuraavassa postauksessa.

Kysymyksessä oli ryhmän 5-vuotissynttärit. Yhteisen lounaan jälkeen käpyttelimme majapaikkaamme Kunstenkariin, jossa nautimme avajais"minttujen" jälkeen synttärikaffet. Synttärikakkuakku oli tietenkin auteettinen "kissanhiekkalaatikko" ja kakkulapiona aito kissanhiekkalapio:

Uskokaa tai älkää - herkullista oli ja hilpeää! Reseptiä kyseltiin ja saatiin.

Kissamme saivat kerrankin palvelusväestään vapaapäivän. Luulenpa, että ainakin Tassulla oli Karvislandiassa lokoisat oltavat ja nannahanat aukenivat yhdellä naukaisulla. Toista se on kotikotona arkena...

Kivaa ohjelmaakin oli. Tietokilpailun voitto tuli kotiin vaikka joukkueemme pärjäsi lähinnä arvailulla ja päättelyllä. Voittajajoukkue sai ekana valita "palkintonsa" kirppairipöydältä. Meille lähti Tassulle sopivaa diettiraksuja:

Ja pikkujoulupaketista vielä rottatasku!

Kirpparin ajatuksena oli, että kaikki tuo sinne lelut ja sapuskat, jotka ei omalle nirppakuonolle kelpaa tai sovi. Mikään ei maksa vaan tavara vaihtaa omistajaa. Annas olla kun perjantai-iltana alettiin käymään läpi Tassun leluja... Kaikki kolmetoista rapisevaa hiirtä olivat yhtäkkiä NIIN tärkeitä!

Hiirulaiset saivat jäädä, mutta jotain sentään meiltäkin lähti vaihtoon (salaa Tassulta).

Juttu pyöri - kuinkas muuten - Tassujen ympärillä. Paljon muutakin jutusteltiin ja oli mukavaa tutustua myös kissojen palvelusväkeen ihan kuonotusten.

Paikka oli kaunis. Aavan meren rannalla aurinkoinen päivä. Luonto helli meitä väriloistollaan. Pihabongauspäivänä näimme kolme komeaa merikotkaa ja kaksi joutsenta. (Tassu oli Karvislandiassa bongannut yhden varpusen ja naapurin kissan). Illan pimetessä sauna lämpesi. Olin etukäteen retostellut uimisella, niin pakkohan se oli... Ja koska vaan mua verten laskettiin uimaportaat... Avantoa ei ollut, niin piti vaan pulahtaa. Monta kertaa. Ja koska vuosi on vaihtunut, niin päätin tään olevan "kauden avaus" ja talviturkkini on nyt heitetty! Ei se tuntunut edes kovin kylmältä - ehkäpä siksi, että ilman ja veden lämpö on suunnilleen sama.

Saunan jälkeen takka loimusi, kissajuttuja juteltiin ja makkarat paistettiin vielä yöpalaksi. Aamupalan jälkeen jokainen lähti kohti omia tassujaan... Paitsi minä, joka tulin tyhjään kotiin. Tuntui oudolta. Siinäpä keksin ihan mahtavan mietelauseen:

" Koti ilman kissaa on kuin...Koti ilman kissaa"

Maanatai-iltana nappasin Tassun kotimatkalla kyytiin. Kaksi vuorokautta mökötettyään se eilisiltana viimeinkin päätti antaa heitteillejätön anteeksi ja kiipusti sylkkyyn kehräämään. Arvatkaapa jäikö puikot toiseksi siinä onnenhetkessä?