Ristipisto, palmikko ja ompelus

 Taas yhtä käsityökokemusta rikkaampi! 

Asiakas pyysi pistelemään Russelityynyn. Vaikka puodissa on myytävänä ristipistotyynypaketteja, niin jotenkin olen onnistunut pysymään niistä erossa. Ja kuinkas kävikään: Ihan hurjan koukuttavaa puuhaa! Ensin oli tarkoitus tehdä vaan yks väri kerrallaan ja yks lankapiuha silloin tällöin. Vaan yks tammikuinen viikonloppu venyi aamutunneille pistellen. Ei vaan malttanut mennä nukkumaan! Kivaa hommaa ja helppoakin. Painetun pohjan lisäksi mukana oli paperinen kaavio, jossa eri värit symboleilla. Jos nyt jotain pitää valittaa, niin mielummin olisin pistellyt kissatyynyn...

Neulominen on silti se rakas asia. Kässämessuilla yllytin Neulefriikkiä ostamaan lankaa. Palaute oli sen verran positiivista, että pitihän sitäkin tilata puotiin. Ja itsekin heittää puikoille. Oli ajatus ja visio eli puikot ja lanka puikoille ja kokeilemaan et tuleeko visiosta kelpo vai purkale...

Kelpo tuli! Kaksi kerää Lana Grossa Cool Wool Vintagea ja puikot 3½ mm. Olen ihastunut tuohon I-cordiin ja tuskin kenellekään tulee yllätyksenä et tykkään myös simppelistä palmikosta ja ainaoikeesta. Nättiä jäälkeä tulee ja lanka neuloutuu melkein itsestään. Tällä kerralla I-cordin alkua ja loppukin näyttää ihan mallikkaalta!

Lanka on "osittain käsinvärjättyä" ja eri kerien välillä saattaa olla suuriakin värieroja vaikka eränumero on sama. Valmistaja neuvoo ottamaan eri keriltä vuorotellen kaksi kerrosta. Aina ei sekään riitä. Joskus edes kahden samanvärisen raidoituksen kanssa kolmas kerä onkin vielä erilainen. Kannattaa tehdä raitaa kahdella erivärillä. Tai palkkipaita niin, että yks kerä väriä 1 toinen kerä väria 2 jne... Tämä iloisenharmaa oli kuitenkin ookoo. Keränvaihto oli tuossa keskellä eikä eroa näy.

Ompelukonekin on taas kaivettu naftaliinista. Ennen kaikkien valmiiksi piirrettyjen kaavojen ja kolmen ompelua odottavan mekkotrikoon käsiksi ottamista piti taas vähän verrytellä:

Puikkopusseja sukkapuikoille yhtenä etäpäivänä.

Sinne mahtuu sukkapuikot 20 ja 15 cm, koukut ja jopa Crasyt! Näitä löytyy kivijalasta muutamia. Hinta pari kymppiä.

Nyt on muutaman vauvajutun aika olla puikoilla, mutta niistä myöhemmin. 

Aika on myös tulppanien. Ja kuten aina ennenkin - ne vaeltavat kyydissä omien reissujeni mukana!

Yöksi ulos niin kestävät parikin viikkoa 😊

Käsitöitä näyttelyissä

Kulunut viikko on ollut omien kässyjen osalta luokkaa "saamaton". Kuitenkin kuvailisin viikkoa käsityörikkaaksi. Niin paljon ja niin kauniita, taidokkaita ja liikuttaviakin käsityöelämyksiä on viikkoon mahtunut.

Salon kansalaisopiston näyttelyihin osallistuin viime torstain rakenetamisvaiheen jälkeen pelkästään virtuaalisesti. Muistaakseni viime vuonna (vai edellis?) näyttely oli pelkästään netissä ja se herätti kovasti paheksuntaa. Onneksi näyttelyt toteutettiin tänä vuonna ihan oikeasti! Vaikka et olisikaan Facessa, niin voit käydä kurkkimassa vuoden aikana valmistuineita klikkaamalla TÄTÄ. Ei tarvii kirjauta (kuten ei myöskään meidän puodin sivuille) päästääkseen "käymään" näyttelyssä.

Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppua Karvislandiassa. Olin viikolla (jälleen facessa) bongannut Värjärin puodin sivuilla maininnan Paimiossa Käsityömuseo Miilassa olevasta Evakkokäsitöiden näyttelystä. Miilaan on muutenkin ollut tarkoitus tutustua mut aina se vaan jää. Osaltaan syynä on se puolimatka ja pieni mutka töiden ja kodin välillä ja toisaalta aukioloajat. Nyt oli täydellinen tilaisuus tutustua sekä museoon että Karjalaisiin käsitöihin. Lauantaina töiden jälkeen Karvis jätti mut museolle ja pakeni itse ruokakauppaan... Vaikka siinä toispuol tietä olis ollu Sähkömuseo!

Halikkolainen Lyyli Tuomola (25.3.1920 - 27.1.2008) testamenttasi omaisuutensa pääosin Paimion kaupungille. Perinnön vastaanottamisen ehtona oli käsityömuseon perustaminen Paimioon, Lyyli Tuomolan suvun käsitöiden säilyttäminen ja esineistön näyttelytoiminta.  Käsityömuseo Millan taustasta voit lukea lisää klikkaamalla TÄTÄ.

Evakkokäsityönäyttelyn otsikko: "Kaikki mitä jaksoin kantaa" kertoo paljon. Karjalasta lähdettiin kiirellä. Ei ollut pahemmin aikaa pakkailla. Otettiin mukaan se mitä ehdittiin ja mitä jaksettiin kantaa. Käsitöitä tuli mukaan evakkokuormaan jos ne olivat omistajalleen erityisen arvokkaita tai ihan vahingossakin - joku kippo tai purnukka oli varmaan kääritty pöytäliinaan. Lähtiessä vielä ajateltiin tulla joskus takaisin.

Näitä huoneentauluja tehdään nykypäivänäkin.

Neulakinnasta ja takaosavirkkausta... Näitä mekin opeteltiin opiston kurssilla. Hienoa ettei perinnekäsityötekniikat unohdu!

Huomatkaa pikkulusikasta tehty virkkuukoukku. Näyttää ihan yhtä ergonomiselta kuin nykyiset. Milaan Evakkokäistöiden näyttey jatkuu toukokuun loppuun ja museo on avoinna to-su klo 12-16.

Ja näyttelyt jatkuu: Tänään alkoi Salossa Sinisessä talossa Etupistouniikki -niminen käsityönäyttely. Näyttelyssä on esillä Tuula Knifin etupistokirjontatöitä. Olen vieraillut Tuulan näytteyissä pari kertaa aikaisemminkin. Vuonna 2004 Meri-Karinassa Hirvensalossa ja vuonna 2003 Salossa.

Tänään sain taas tilaisuuden nähdä Tuulan etupistokirjontatöitä. En osaa sanoin kuvailla tunteita, joita käsityöt minussa herättivat. Niin taidokkaita ja kauniita!

Tässä Tuulan oma elämänpuu. Paljon on tapahtunut tämän jälkeen, sillä se on valmistunut yli 40 vuotta sitten.

Tämän kevään aikana valmistuineita. Tässä yhdistettynä perinteinen tekniikka ja nykytrendi eli kierrätys - taulujen raamit on tehty tietosanakirjojen kansista.

Elämänpuut kuvaavat elämän jatkuvuutta aina ylöspäin suuntautuvine kuvioineen. Jotkut oksat voivat olla alaspäin osoittaen surua, murhetta tai muita vaikeuksia. Lintukuviot tuovat iloa, lohdutusta ja onnea elämään. Yllä yksityiskohta Tuulan pojalleen tekemästä elämänpuusta.

Etupistokirjontaa on tavattu 1200- ja 1300-lukujen Egyptistä. Sieltä se levisi ainakin etelä- ja keski-Eurooppaan. Karjalaan vanhan rajan molemmin puolin se on ilmeisesti tullut itäistä tietä. Karjalassa ja joillain eristyksissä olleilla alueilla tekniikka on säilynyt, vaikka muualta se hävisi lähes kokonaan 1630-luvun jälkeen.

Kirjonnassa oikea ja nurja puoli ovat samanlaisia ja kuvio tulee suunnitella siten, ettei yhdenkään piston kohdalle tule kaksinkertaisa lankaa. Tuula suunnittelee kaikki työnsä itse ja jokainen teos on uniikki.

Näyttely on avoinna sunnuntaihin asti klo 12-17. Tuula on itse paikalla ja kertoo mielellään töistään, tekniikasta ja kirjonnan historiasta. Jokainen työ on tosiaan uniikki ja jokaiseen liittyy tarina. Olisin viihtynyt näyttelyssä vaikka koko päivän!

Tässä oma suosikkini "kirjankansitauluista" Näen tuossa nelilehtisiä - nehän tuovat onnea...

Myös luonnonlinnut ovat aina kiinnostaneet Tuulaa. Tässä vähän perinteistä poikkeavaa - silti etupistokirjontatekniikalla tehty.

Taiteilijan oma näyttelysuosikki on tässä:

Pellavakankaalle pellavalangalla.

Sininen talo on nähnyt monta vaihetta historiansa aikana. Itsellänikin on muistoja talosta. 80-luvulla talossa toimi Salon Kotiteollisuuskoulu. Nykyinen juhlatila oli täynnä kangaspuita ja lisäsiivessä minäkin opiskelin ompelun, kaavoittamisen ja erikoiskäsityötekniikoiden saloja.Nykyisin siivessä toimii Kudonta-asema. Sieltä me valmistuttiin jouluna 1987 - maan ensimmäiset artesaanit!

Ja aina opintotukipäivänä mentiin silloin torin varrella Horninkadulla sijaitsevalle Anjalinille...

Aina on aihetta juhlaan

Viikko sitten torstaiaamuna meidän kässäkurssilla pidettiin Hardangerliinan Valmistujaisjuhlat.

 

Äiti oli jo muutama viikko aikaisemmin ostanut pullon mansikkakuoharia Fresitaa tarjottavaksi kurssikavereilleni merkkipäivänä. Varmuuden vuoksi kysyin ope Mirjalta etukäteen luvan juhlien järjestämiseen ja vastaus oli et "Aina on aihetta juhlaan" joten.

Äiti on oikea hardangertaituri. Heillä kun katselee ympärilleen niin voisi olla käsityönäyttelyssä. Tässä muutama esimerkki:

Tämän pöytälasin alla on kesäaikaan nyplätty liina.

Tämän liinan päällä on lapsenlasten ja lapsenlapsenlapsen kuvat.

Tyyny:

Tässä yksi ainakin 15 vuotta kaapissa ollut. Ei muka sopinut sisustusväreihin. Kun kuvausta varten otettiin esille niin sehän sopi mattoon, verhoihin ja tuoliin mainiosti. Hyvä kun tuli otettua esille!

Iso liina on kuitenkin ollut vuosia vähän kesken. Äiti uhkasi antaa sen mulle perinnöksi... Minä en yhtään tippaa halua perinnöksi KESKENERÄISTÄ jättikokoista hardangeriliinaa. Ja kun se oli ihan vähän vaan kesken niin viime keväänä päätin et jos vaan kässäkurssille syksyllä pääsen ni teen sen valmiiksi ja äiti saa laittaa sen omalle pöydälleen.Tavoitteena oli äitienpäiväksi.Toivon, että tästä kimppaliinasta on iloa äidille vielä monta vuotta!

Kurssisyksy siihen meni ja tämän vuoden puoleltakin monta kertaa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei Tassu ole avulias ja uskalsin pistellä jo kotosallakin. Vielä valmistujaisjuhlien alla sunnuntaina pistelin viimeisiä:

Samana päivänä käytiin vähän sovittamassa liinaa paikalleen (nyt se on varmaan nätimpi kun on silitettykin):

Valmistujaisjuhlat katoin Piritan Keramiikkapuolelle:

Kiitos opetuksesta Mirjalle ja kannustuksesta (ja myötäelämisestä) kaikille kurssikavereilleni!

Olihan meillä mukavat juhlat ja kun vielä päätettiin pitää valmistujaiset aina kun joku saa työn valmiiksi niin johan kikatutti. Seuraavaksi päätettiin tehdä oikein pieniä töitä, jotta saadaan juhlia usein... 

Tässä vielä yksi ihan omatekoinen hardangerijuttuni. Kun kolmetoista vuotta sitten aloin lankapuodinpitäjäksi niin hardangerkirjonta oli tosi suosittua. Minähän en tiennyt siitä mitään (niinkuin mistään muustakaan) mut päätin opetella sen verran ku on pakko...

Siis 13 vuotta sitten... 15.2. oli tosiaan 13 vuotta elämää lankakauppiaana takana. Muistan sen alun innostuksen ja jännityksen ja pelonkin kuin eilisen päivän! Aika on juossut kovaa. Jos olis taikauskoinen niin luku 13 kuulostais pelottavalta... Ilman ihania asiakkaita, yhtiestyökumppaneita, vanhempieni kannustusta, Karvisen ei-toivottuja kommentteja ja nykyään myös Ida-Marian sinnikkyyttä ei oltais täällä edelleen. Jotenka Mirja-Open sanoin:

"Aina on aihetta juhlaan"

Torstaista lauantaihin vietetään 13-vee synttäreitä Anjalinilla Annankadun puodissa ja myös verkkopuodissa!

Blondi virkkaa sytomyssyjä Tyksiin

Kuinkahan moni muu tärvää aikaa tekemällä Facebokin idioottimaisia testejä? Ainakaan kovin moni ei kehtais myöntää hukkaavansa hyvää käsityöaikaa moiseen hapatukseen. No mä eilisiltana testasin et minkä väriseks hiukset pitäis värjätä. Kun harmaitakin on jo ilmaantunut ja aina välillä tekis mieli kokeilla värjäystä. Edellisestä kerrasta onkin jo monta vuotta ja silloin tuli vahingossa pikimustaa. Unohdin väriaineen tunniks päähäni koska oli hyvä kirja loppumetreillä. Sen jälkeen olen ollu ihan naturelli. Facebookitestin tulos oli et platinanvaaleaks pitäis värjätä. Siis mun pitäis olla blondi???

Alkuviikolla puotiin tulla tupsahti pari ihan älyhalpaa kesäistä lankasatsia. Toisen mukana oli myssyohjekin. Siitäpä sain heti kimmokkeen testata langan ja samalla tekaista ”viikon myssyn” TyksinYstävänpäivän sytomyssykampanjaan. Innoissani tartuin koukkuun. Kun lisäyskerrokset oli tehty niin myssy näytti omituiselta tonttulakin alulta. Luin ohjetta uudelleen ja uudelleen. Mittailin koukun kokoankin työntömitalla (yks huono puoli noissa KnitPron Waves –koukuissa on eli niistä se kokomerkintä kuluu pois). Koukku oli oikean kokoinen (4,5mm) mutta niillä lisäyksillä piposta olis tullut kokoa nukke. Jatkoin lisäyksiä omin päin muutaman kerroksen verran. Kiva juttu tässä ohjeessa oli tuo neulottu reunaresori:

Hassulta se silti näyttää.

Kun koukkuun oli tartuttu niin samaan syssyyn päätin toteuttaa uuden teetee verkkolehden mallin nro 3. Lankana teetee gaala (vaaleanpunainen oli kerran jo ollut koukulla mutta saanut purkutuomion, koska virkkaaminen ei oo mun juttu ja tulos näytti typerältä) ja teetee hilla (tarjouksessa vielä ens viikon). Kolmosen koukku, ikivanha kulunut muinaisjäänne. 

Joku näissä virkkausohjeissa mättää kun en ikinä onnistu saamaan aikaiseksi mitään kunnollista! Laskin silmukoita ja tein omasta mielestäni ihan just niin ku ohjeessa sanottiin. Luulin et tulis spiraali mut jotenkin toi värien vaihtumiskohta on enemmän rappusten näköinen. Se ei ihan kauheesti haitannut, mutta se koristekiekura meni ihan tyystin yli hilseen ja näyttää etanalta! Jos tuon saumapaikan ja kiekuran laittaa niskaan niin voihan tuo jollekin päänpeitoksi kelvata.

Eiks se niin oo et feisbuuki tietää kaiken? EN värjää hiuksiani paltinanvaaleiksi, mutta tunnustan olevani täysin blondi kun on kyse virkkaamisesta. Vähän aikaa sitten keuhkosin tätä asiaa Karviselle, joka totes et voihan se olla et joskus opit. Olihan se kiva rohkaisu, mutta typerähän olen kun aina vaan yritän vaikka tiedän ettei siitä tule mitään nättiä. Seuraavan myssyn aion tehdä Matleenan uuden Tuija-myssyohjeen mukaan NEULOEN.

Oli sit muutama muukin testaillut facen hiusväritestiä. Piikun ja Mopsien kanssa neulovan pitäis värjätä hiuksensa vihreäksi. Onkohan ne salaa punkkareita vai avaruusolioita? Sude sai tulokseksi tylsän ruskean vaikka olisi halunnu sinistä. Mietin et sellaista pirkkoliinamaa-sinistä vai smurffiväriä. Mä veikkaan Smurffia!

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä blondiuspohdiskelustani. Onhan se vähän epäkorrektia hassutella asialla, kun samaan aikaan on vilpitön tarkoitus ilahduttaa myssyillä ja sukilla syöpäsairaita, joilla ei ole hiuksia ollenkaan!

Muutenkaan ei viime aikoina oo menny ihan putkeen. Omasta mielestäni mä en ihan solkenaan vapaapäiviä oo pitänyt, mutta viime lauantaina oli jo toinen kerta kun Mammutti kävi puodissa ja mä olin muualla! Kyllä harmitti. Olis ollu niin mukavaa tavata pitkästä aikaa. Mammutilta virkkaus sujuu mennen tullen ja ilman ohjeitakin ja puotiin jäi kymmenen sytomyssyä sekä niin Mammutin näköinen tyyny, ettei tekijästä voi erehtyä:

Kiitos! (Tassukin tykkäs)

Kiitos myös Annelille, jonka piti tulla Saloon vasta toukokuussa. Ihan pääkaupunkiseudulta asti poikkesi puotiin tuomaan keräykseen kahdet komean kokoiset villasukat:

Virkkuun lisäksi on toinenkin kässyihin liittyvä asia, jonka kanssa meillä ei kemiat ihan kohtaa. Ompelukone. Joka tapauksessa töiden jälkeen vietin parituntisen ylioppilaslahjaksi saadun Pfaffini seurassa ja vahvistin hardangeriliinan reunat. 

Ens torstaina päästään leikkuuhommiin ja varmaan tuuki on valmis ennen hiihtolomaa. Pitäkää peukkuja etten leikkele vääriä lankoja ja tärvele äidin ikuisuusprojektia ihan loppumetreillä!

Nyt puikot käteen ja rentoutumaan neuloen. Rentouttavaa viikonloppua myös kaikille Silmukoiden lukijoille!

Ystävänpäivän sytomyssykampanja 2015

Taas on SE aika vuodesta. 

Ystävänpäiväksi neulotaan, virkataan tai ommellaan sytomyssyjä ja villasukkia syöpäsairaille Tyksiin. Neulefriikki Piikun blogista löydät lisätietoja Tyksin keräyksestä, sekä linkit Sytomyssykeräysten "äidin" Matleenan blogiin, josta löytyy haaste tämän vuoden keräykseen ja kattavaa tietoa sytomyssyistä sekä hyviä ohjeita.

Aamupäivän "ryhtiliikkeiden" eli sämpylöiden leipomisen, sauvakävelylenkin ja hardangerpuolitoistatuntisen jälkeen tehtiin vielä laatupäällikkö-talousjohtaja Tassun kanssa vähän puodin paperihommia:

Sen jälkeen olikin aika luoda silmukat vuoden ensimmäiseen keräysmyssyyni:

Tuu mukaan hyvän mielen keräykseen sinäkin!

Ei kuka tahansa Pappa pystyis

Muutama vuosi takaperin oltiin Äiskan kanssa liikkeellä pääkaupunkiseudulla kässätukkuliikkeissä. Siin sit kesken kaiken tuli mieleen et Iskälle pitäis jotain Helssinkintuliaisia viedä. Kun ne ristipistokortit on niin nopeita tehdä ni yritettiin etsiä jotain vähän enempi aikaa vievää. Ja hyödyllistä. Löytyihän se ja oltiin itteemme tosi tyytyväisiä. Jostain syystä me ei kotiin tullessa saatu kauheesti kiitoksia ja hurraahuutoja. Vähän oltiin loukkaantuneitakin kun oltiin sentäs niin Iskää reissulla ajateltu...

Tän vuoden joulukuun ekana päivänä meidän suvun pienin (iskästä ja äiskästä neljäs polvi, veljeni lapsenlapsi, 3 vee, tomera suvun Rinsessa) sai avata ensimmäisen  pussukan joulukalenterista, jonka Isopappa oli ristipistoillut:

Kaksi vuotta projektiin meni. Puoliväissä isä päätti kiukkuisena jättää homman kesken, mutta sinnikkäästi jatkoi loppuun. Ja lopputulos on hieno! Toivon todella, että tämä kalenteri odottaa Joulupukkia suvun pienimpien kanssa vielä vuosia aina joulukuun ekasta alkaen.

Vielä loppumetreillä tuotti harmaita hiuksia ja melkein unettomia öitä ratkaista miten ne pienet yllätykset saadaan järkevästi noihin lenkkeihin. Sekin ongelma ratkaistiin yhteistuumin.

Aika nololta tuntuu blogata muiden kässyjä kun omat on viime aikoina olleet tärviöön päättyneitä yritelmiä. Mut oikeesti olen tosi ylpeä iskän saavutuksesta!  Kuten Ida-Maria töissä sanoi: Tähän ei kovin moni Pappa pystyis!

En pystyis minäkään, vaikka olen viimeinkin saanut käyttöön ne pari kauukautta sitten tilatut, paljon maailmaa nähneet ja kommelluksista kärsineet uudet näkimeni. Tässä olis tavoitetta itsekullekin!

Palailen myöhemmin omien tavallisten kässyjeni kanssa linjoille, mutta nyt toivottelen kaikille lukijoille

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kotoilua

Mul on viime aikoina ollu kamala koti-ikävä. Se varmaan kuulostaa hiukan hassulta ku käynhän mä kotona melkein joka päivä. Ainakin nukkumassa. Koti-ikävän yks syy on toi armoton mökkihöperyys. Heti ku jäät sulaa ni mökille on pakko päästä ja siellä sit käydään viikonloputkin niin pitkään ku vähänkään valoisalla aikaa pääsee kulkemaan. Eli jotain seittemän kuukautta. Jossain vaiheessa (sit ku ollaan töissä kuus päivää viikossa) alkaa tuntua siltä, et olis jokus tosi kivaa olla kotosalla. Ihan vaan olla. Ilman mitään menoja. Ittensä kanssa. Touhuta jotain pientä.

Viime viikonloppu oli kotoilun aikaa. Toki oli muutama suunnitelma, mutta ei niin tähdellisiä. Lauantaina töiden jälkeen imuroin suurimmat villakoirat ja puistelin matot parvekkeelta. Ihana sininen hetki. Täällä etelässäkin oli viimein lumipeite ja pikkuisen valoisampaa:

Tampesterin messuilla oltiin Piikun kanssa viikko sitten ja sieltä tarttui mukaan pari väriainepurkkia. Laitoin langat likoomaan ja broilerinkoivet uuniin. Kaivoin esille Piikulta saamani värjäysohjeet…

Tässä meikäläisen värjäystulokset:

Väripurkit oli unohtuneet töihin. Siispä vyyhdit takaisin kuivumaan ja sauna päälle. Ruoka oli pahaa (Piikulle tiedoksi et näköjään meikäläisenkin ”mättö” eli vattantäyte voi olla pahaa tai ei ei ainkaan herkullista). Kuka käskee ostamaan tarjouskoipia ja saksalaiskaupan couscousia?

Saunamusana kuuntelin (ihan vähän huonolla omatunnolla, mutta kohtalaisella volyymilla) Eva Dahlgrenin Bob Hundia: 

jag har hemmakväll
med min bästa vän
jag är ensam med mig själv

Saunan jälkeen rankaisin itseäni väriunohduksesta virkkaamalla (ja herkuttelin katsomalla telkusta kaikki ne lauantaiohjelmat, joita Karvinen ei voi sietää).

Onneksi viidennnen kuusen jälkeen valkoinen helmilanka 8 loppui! Virkkaaminen ei edelleenkään kolahda ja mietin et miks mun aina pitää kuitenkin yrittää! Noista tulee ehkä joulukortteja.

Sunnuntaina päätin siivoilla kaappeja. Yhden astiakaapin raivasinkin. Piti raivata yks toinenkin kaappi, mut onneks huomasin telkusta tulevat mäkihyppelöt. Mitä parhain tekosyy löhniä soffalla kässyjen kanssa keskellä kirkasta päivää! Hain hattuhyllyltä Kansalaispiston kurssityöni:

Äitihän on tästä liinasta suurimman osan jo tehnyt. Mun hommana on vaan viimeistely. Maltaristejä vähän toista sataa… Toin työn viimein kotiin ja totesin ettei Tassu ole kiinnostunut. Kuten en minäkään.  Mutta lupaus mikä lupaus. Tällä hetkellä tavoitteena on saada se valmiiksi ennen äitienpäivää.

Mäkihyppelöiden loppuessa aurinkokin vähän pilkahteli. Keksin viritellä jouluvalot paikoilleen. Kerrankin olin kotosalla, valoisaan aikaan eikä ollu kylmää eikä räntäsadetta! Kun kert ikkunat oli pakko avata niin johan siinä vähän rättiä ja lastaakin käytin. Naureskelin ittekseni et oon oppinu hyvän ystäväni tavoille. Hänellä oli tapana tiskata yhtenä päivänä lautasia, seuraavana laseja ja kolmantena haarukat. Minä pesin vaan ne ikkunat, jotka piti avata kynttelikköjä varten. Enkä niitäkään kaikilta pinnoilta. Pimeäähän täs on tulossa. Kuka kattoo onks ikkunat pesty vai ei? Varsinkin ku en varmaan oo valoisalla kotona ku joskus ens vuonna taas.

Olin ihan innoissani lumentulosta perjantaina. Maailma oli heti paljon valoisampi! Suunnittelin miten pääsen näyttämään Tassulle ensilumen. Höh – Tassu meni innoissaan ulos, tepsutteli talon ympäri turkki seinää viistäen, parkkeerasi parvekkeen rappulle ja karjaisi et NAU! Meikäläinen siitä tulkkas et ”OVI AUKI”. Ei taida Tassu tykätä loskasta (en minäkään). Kunnon Norski tykkää kunnon talvesta (niin kuin minäkin). Sitä odotellessa mökötetään keittiön pöydällä.

Nyt ne langat on taas likoomassa. Ohjeet edessä ja väripurkit ja muutkin messuostokset kotosalla:

Saapa nähdä onnistunko viimeinkin saamaan lankaa, jonka väri on muuta kuin vihertävän beessiä, kellertävän beessiä, ruskehtavan beessiä, harmahtavan beessiä tai peräti beessihtävän beessiä. Pitäkää peukkuja!