Käsitöitä näyttelyissä

Kulunut viikko on ollut omien kässyjen osalta luokkaa "saamaton". Kuitenkin kuvailisin viikkoa käsityörikkaaksi. Niin paljon ja niin kauniita, taidokkaita ja liikuttaviakin käsityöelämyksiä on viikkoon mahtunut.

Salon kansalaisopiston näyttelyihin osallistuin viime torstain rakenetamisvaiheen jälkeen pelkästään virtuaalisesti. Muistaakseni viime vuonna (vai edellis?) näyttely oli pelkästään netissä ja se herätti kovasti paheksuntaa. Onneksi näyttelyt toteutettiin tänä vuonna ihan oikeasti! Vaikka et olisikaan Facessa, niin voit käydä kurkkimassa vuoden aikana valmistuineita klikkaamalla TÄTÄ. Ei tarvii kirjauta (kuten ei myöskään meidän puodin sivuille) päästääkseen "käymään" näyttelyssä.

Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppua Karvislandiassa. Olin viikolla (jälleen facessa) bongannut Värjärin puodin sivuilla maininnan Paimiossa Käsityömuseo Miilassa olevasta Evakkokäsitöiden näyttelystä. Miilaan on muutenkin ollut tarkoitus tutustua mut aina se vaan jää. Osaltaan syynä on se puolimatka ja pieni mutka töiden ja kodin välillä ja toisaalta aukioloajat. Nyt oli täydellinen tilaisuus tutustua sekä museoon että Karjalaisiin käsitöihin. Lauantaina töiden jälkeen Karvis jätti mut museolle ja pakeni itse ruokakauppaan... Vaikka siinä toispuol tietä olis ollu Sähkömuseo!

Halikkolainen Lyyli Tuomola (25.3.1920 - 27.1.2008) testamenttasi omaisuutensa pääosin Paimion kaupungille. Perinnön vastaanottamisen ehtona oli käsityömuseon perustaminen Paimioon, Lyyli Tuomolan suvun käsitöiden säilyttäminen ja esineistön näyttelytoiminta.  Käsityömuseo Millan taustasta voit lukea lisää klikkaamalla TÄTÄ.

Evakkokäsityönäyttelyn otsikko: "Kaikki mitä jaksoin kantaa" kertoo paljon. Karjalasta lähdettiin kiirellä. Ei ollut pahemmin aikaa pakkailla. Otettiin mukaan se mitä ehdittiin ja mitä jaksettiin kantaa. Käsitöitä tuli mukaan evakkokuormaan jos ne olivat omistajalleen erityisen arvokkaita tai ihan vahingossakin - joku kippo tai purnukka oli varmaan kääritty pöytäliinaan. Lähtiessä vielä ajateltiin tulla joskus takaisin.

Näitä huoneentauluja tehdään nykypäivänäkin.

Neulakinnasta ja takaosavirkkausta... Näitä mekin opeteltiin opiston kurssilla. Hienoa ettei perinnekäsityötekniikat unohdu!

Huomatkaa pikkulusikasta tehty virkkuukoukku. Näyttää ihan yhtä ergonomiselta kuin nykyiset. Milaan Evakkokäistöiden näyttey jatkuu toukokuun loppuun ja museo on avoinna to-su klo 12-16.

Ja näyttelyt jatkuu: Tänään alkoi Salossa Sinisessä talossa Etupistouniikki -niminen käsityönäyttely. Näyttelyssä on esillä Tuula Knifin etupistokirjontatöitä. Olen vieraillut Tuulan näytteyissä pari kertaa aikaisemminkin. Vuonna 2004 Meri-Karinassa Hirvensalossa ja vuonna 2003 Salossa.

Tänään sain taas tilaisuuden nähdä Tuulan etupistokirjontatöitä. En osaa sanoin kuvailla tunteita, joita käsityöt minussa herättivat. Niin taidokkaita ja kauniita!

Tässä Tuulan oma elämänpuu. Paljon on tapahtunut tämän jälkeen, sillä se on valmistunut yli 40 vuotta sitten.

Tämän kevään aikana valmistuineita. Tässä yhdistettynä perinteinen tekniikka ja nykytrendi eli kierrätys - taulujen raamit on tehty tietosanakirjojen kansista.

Elämänpuut kuvaavat elämän jatkuvuutta aina ylöspäin suuntautuvine kuvioineen. Jotkut oksat voivat olla alaspäin osoittaen surua, murhetta tai muita vaikeuksia. Lintukuviot tuovat iloa, lohdutusta ja onnea elämään. Yllä yksityiskohta Tuulan pojalleen tekemästä elämänpuusta.

Etupistokirjontaa on tavattu 1200- ja 1300-lukujen Egyptistä. Sieltä se levisi ainakin etelä- ja keski-Eurooppaan. Karjalaan vanhan rajan molemmin puolin se on ilmeisesti tullut itäistä tietä. Karjalassa ja joillain eristyksissä olleilla alueilla tekniikka on säilynyt, vaikka muualta se hävisi lähes kokonaan 1630-luvun jälkeen.

Kirjonnassa oikea ja nurja puoli ovat samanlaisia ja kuvio tulee suunnitella siten, ettei yhdenkään piston kohdalle tule kaksinkertaisa lankaa. Tuula suunnittelee kaikki työnsä itse ja jokainen teos on uniikki.

Näyttely on avoinna sunnuntaihin asti klo 12-17. Tuula on itse paikalla ja kertoo mielellään töistään, tekniikasta ja kirjonnan historiasta. Jokainen työ on tosiaan uniikki ja jokaiseen liittyy tarina. Olisin viihtynyt näyttelyssä vaikka koko päivän!

Tässä oma suosikkini "kirjankansitauluista" Näen tuossa nelilehtisiä - nehän tuovat onnea...

Myös luonnonlinnut ovat aina kiinnostaneet Tuulaa. Tässä vähän perinteistä poikkeavaa - silti etupistokirjontatekniikalla tehty.

Taiteilijan oma näyttelysuosikki on tässä:

Pellavakankaalle pellavalangalla.

Sininen talo on nähnyt monta vaihetta historiansa aikana. Itsellänikin on muistoja talosta. 80-luvulla talossa toimi Salon Kotiteollisuuskoulu. Nykyinen juhlatila oli täynnä kangaspuita ja lisäsiivessä minäkin opiskelin ompelun, kaavoittamisen ja erikoiskäsityötekniikoiden saloja.Nykyisin siivessä toimii Kudonta-asema. Sieltä me valmistuttiin jouluna 1987 - maan ensimmäiset artesaanit!

Ja aina opintotukipäivänä mentiin silloin torin varrella Horninkadulla sijaitsevalle Anjalinille...