Viime kesänä klapikoneen vieressä kuuntelin napit korvissa Satu Rämön Hilduria. Kirja vei mukanaan niin, että tavoitteena olleen neljän kottikärryllisen jälkeen en malttanut aina lopettaa. Jos vielä kuuntelisin yhden luvun... ja klapeja syntyi!
Islantilaisesta villalangasta en ole aikaisemmin suoranaisesti ollut innoissani. Ainakaan tätä ennen. Yhden nutun neuloin muutama vuosi sitten ja siihen se jäi. Myynnissä on (tällä hetkellä varasto pursuaa), koska sitä kysytään ja viimeinkin on saatavilla lähes kaikki värejä. Mutta mutta...Hildur koukutti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa, joka ilmeistyi muutama viikko sitten. Välissä kuuntelin kirjat Islantilainen voittaa aina (aivan hulvaton) ja Talon maailman reunalla. Tuli matkakuume. Ja ehkä pikkuisen lämpenin myös Lettlopille.
Minähän EN olis tarvinnu yhtään uutta islantilaisneulekirjaa! Kirjassa on tosi hyvät ohjeet, ihanat kuvat ja järkeviä käytännön ohjeita. Lisäksi kerrotaan islannin lampaan villasta ja myös islantilaisesta kulttuurista. En ole vielä lukenut kaikkea, mutta Hildur oli pakko saada puikoille!
Puodissa asiakkaiden kaikkest vaikein asia tuntuu olevan värien valinta. Siihen voi käyttää tunteja ja jopa päiviä! Siispä päätin itse mennä niillä, mitä ohjeessa oli. Paitsi pohjaväri oli beessin sijaan harmaa. Koska sitä aitoa ei sillä hetkellä ollut ja oli kova polte aloittamaan.
Ohje on tosi selkeä ja helppo. Tosin pikkuisen tylsää oli tikutella hihat ja helma. Kauhea kiire oli päästä kaarrokeeseen.
Nyt se on valmis ja eka esiintyminen Karvislandiassa haravan varressa!
Lanka siis Lettlopi, puikot resoreissa 3½ mm sukkikset tai KnitPro vaihtopääpyöröt. Hihat tikuttelin Addin CraSy Trioilla ja miehustan KnitPro 4½ mm 80 cm Zingeillä. Ja vaikka en tunnustaudukaan välineurheilijaksi, niin Cloverin leputtajat oli aika mainiot kainalosilmukoiden jemmailuun!
Neuloin toiseksi suurimman koon eli XL. Hämmästelen edelleen langan keveyttä! Islantilaisessa villassa on pakko olla joku taika, sillä koko iso nuttu painoi vaan vähän alle 700 grammaa! Pohjaväriä kului ohjeen mukaisesti n. 9 kerää ja kuvioväreihin (6 kpl) riitti kerät ja ylikin jäi.
Ankarana ohjepoliisina mun on vaikeaa keksiä mallista mitään moitittavaa. Selkeä ja täsmällinen ilman virheitä. Pikkuisen laskutaitoa tosin vaati tavanomaisista islantilaiskaavioista poikkeavat kavennukset, jotka oli kirjotettu kaavion selityksiin eikä piirroksiin. Kiva juttu oli, että kavennukset tehtiin aina kerroksella, jossa oli vain yksi väri. Ja takaosan muotoilu lyhennetyin kerroksinkin kolahti mulle
Malli oli tosi kiva ja helppo. Suosittelisin ehdottomasti ekaa kaarrokepaitaa harkitsevalle. Oma (niinkuin monen muunkin) kuvitelma "helposta" mallista oli aikoinaan Strömsö. Siinä on vaan kaksi väriä... Malli on kyllä ihan nätti, mutta pitkät lankajuoksut on kenkkuja. Hildurissa on maksimissaan kaksi lankaa kerrallan ja lankajuoksut enintään kolmen silmukan verran.
Ja muuta... Äkskymmenen vuoden jälkeen olen kaivanut esiin ompelukoneen. Kaksi mekkoa on jo valmiina. Toista olen jo parin päivän ajan käyttänyt töissäkin. Palautetta en ole kovasti saanut, joten mietin et onko nuttu niin kauhea, ettei kukaan sano mitään vai onko ihan ookoo? Joka tapauksessa seuraavassa koltussani taidan olla avaruusolento tai joku eilieni, sillä kankaan nimi on Galaxy...
Mökkikausikin korkattiin. Viikko sitten laskettiin vene ja käytiin saaressa. Kaikki näytti olevan kunnossa. Lauantaina avattiin kausi. Peepönttö tyhjennettiin, lämmitettiin, syötiin perinteinen kanakeitto ja heitettiin talviturkit. Merivesi 3,3 asteista. Sen jälkeen maistui uni.
Kevät tulee luontoon kovaa vauhtia. Leskenlehdet, sinivuokot ja tänään myös valkovuokot!
Tuo Hildur on kaunis pusero. Taitta olla viisasta aloittaa alhaalta "tylsistä " osista, kuin sitten lopuksi tikuttaa vartalon osuutta ja hihoja. Voi ihana valkovuokkoja, mun lempikukkia. Lapsuudessa niitä oli Satakunnassa, muttei täällä keskisessä Suomessa.
VastaaPoistaHieno villapaita! Ihailen näitä muiden tekemiä ja muiden päällä, ei olisi mun juttu kumminkaan päin. Nelisenkymmentä vuotta sitten tein yhden ja lapsena minulla oli Revontuli-paita.
VastaaPoistaAi että mekkoja, no sehän pitää käydä ensi tilassa näkemässä.
Kaunis on pusero ja kiva kuulla että oli helppo neuloakin. Pitkät kirjastojonot on noihin Rämön kirjoihin, neulekirjan kyllä jo sain aika pian mutta romskuja joutuu odottaan vielä ties kuin kauan. Mulla ku ei ole semmosta luuria millä vois kuunnella.
VastaaPoistaMäkin näin tänään valkovuokkoja ja leskenlehtiä kun menin pikkusen kotikadulta poispäin. Kirjoitti: KristiinaS
Kyllä on komea neule ja värit sopivat sinulle todella hyvin. Hildur on kaunis malli ja varmasti ihana neulottava. Minä olen tehnyt Riddareita ja Sleipnir -villapaidan. Sorruin ostamaan myös Neulottu Kalevala-kirjan ja tein Pohjan akka villapaidan. Minullekin tuli ihan hurahdus tehdä noita kaarrokeneuleita
VastaaPoista