Joskus joku uusi lanka vaan haluaa taipua perinteiseen malliin. Siispä upea Katian pellava-puuvilla-viskoosi Polynesia-kakku suorastaan heittäytyi puikoille päästäkseen hehkuttamaan upeita värejään Revontulihuivina!
Puikot 4½, ja ohje Ullaneuleesta. En edes muista kuinka monta Revontulihuivia olen neulonut. Edellisestä on joka tapauksessa jo vuosia. Mallia on aina yhtä hauska neuloa (kunhan sen ekan kaavion selivttää yhdeltä istumalta). 660 metrisestä kerästä jäi metri.
Päättelyn jälkeen ruttukasa kylpyyn ja pingotusraudoilla eteisen mattoon tekeytymään. Toukasta syntyi perhonen!
Äitikin innostui alkuvuodesta mun uusvanhasta ompeluharrastuksestani ja "tilasi" äitienpäivälahjaksi mekon. Unelmallisen kaavojen mittataulukko johti harhaan (olisihan se pitänyt tietää jo ekasta harjoituskoltustani), mutta onneksi kangasta oli riittävästi uuden etukappaleen verran. Minä, jonka elämäntehtävänä on paasata neuleissa mallitilkun tärkeydestä, niin en ollenkaan älynnyt verrata kaavan mittoja äidin mittoihin. Makkrankuori olis tullu... Muutama uneton yö tosin oli, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin sopiva!
Äidillä kaulassa itse neulomansa tuubi Katian Linosta.
Äitiänpäiväkahvit nautittiin Atussa Katajakalliolla. Yhteisistä "leipomuksista" olivat mukana nautiskelemassa hienossa auringonpaisteessa kaikki suvun nuorimmasta vanhimpaan. Ennen kahvittelua ratkaistiin kadonneiden katkarapujen ja luurien arvoituksia. Ja minä pulahdin kaiken jännityksen lomassa jäähylle Peimariin:
Vesi ei ollut enää kovin kylmää ees.