Keskiviikkoiltana
säätiedotus kertoi, että revontulia olisi voinut nähdä taas täällä etelässäkin.
En tiedä näkyikö taivaalla, mutta ainakin huivissa näkyy!
Valmiinahan
tämä on ollut jo kuukauden – neuloin tätä silloin, kun revontulet edellisen
kerran tanssahteli taivaalla.
Caleido Lace
on huudellut puikoille jo pitkään. Ongelmana vaan aina se, että täydelliselle
langalle pitää löytää se täydellinen huiviohje… Selasin ja etsin eikä mikään
kiinnostanut. Lanka huuteli aina vaan lujempaa et ”Koska sä oikein aloitat?”
Tyhmältähän
se tuntuu aina samaa mallia tehdä, mutta kun… Revontulihuivia nyt vaan ON niin
kiva neuloa ja liukuvärjätty lanka on siinä aina edukseen. Sitä paitsi kun on
tarpeeksi monta samanlaista tehnyt, niin neulominen on rentouttavaa ja voi
täysillä keskittyä nauttimaan lankaherkusta. Ja kun puodissa ei juuri sillä
hetkellä ollut yhtään mallirevontulta, niin annoin itselleni luvan mennä ali
siitä, missä aita on matalin. Seliseliä...
Caleido Lace
oli just niin ihanaa kun olin ajatellut. 50 g: kerässä on 250 m herkkua, eli
85% baby alpakkaa ja 15% uutta villaa. Neuloin 4 mm Knit Picksin ja KnitPron
puikoilla ja 80 cm kaapeleilla. Kahdet eri puikot selittyy sillä, että kaapelin
toisessa päässä oli Picks ja toisessa Pro. Mainio juttu että nää kaks merkkiä
ovat yhteensopivia!
Kuten
huomaatte – tämä kaikenmaailman hilavitkuttimien ja härpäkkeiden vastustaja on
viimeinkin antanut periksi nykyajan pikku apulaisille… Käytin pingotukseen Knit Bloggereita ja T-neuloja – minä vannoutunut perinteisten nuppineulojen
kannattaja! Pakko on myöntää, et kyllähän se homma oli paljon helpompaa ja
nopeampaa!
Menekki
huiviin oli 84g. Tykkään.