sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Joulu saaressa



 


Saavuimme mökille aattona yhdentoista aikoihin kahdentoista kassimme kanssa. Kahdessa oli vaateita, yhdessä kissa, yhdessä tietska, yhdessä lankaa ja puikkoja (tietysti) ja loput kassit olivatkin täynnä ruokaa…


 


Sytyttelimme tulet hellaan ja vesipadan alle. Sitten olikin jo aika kuunnella joulurauhanjulistus telkkarista ja soittaa hyvänjouluntoivotukset äidille ja isälle etelään. Yhdeltä nautittiin lämmittävät glögit Tassun kummien kanssa. He viettivät joulua naapurissa, joten ihan ypöyksin emme saaressa olleet.


 



 


Tassu sai ensimmäisen jouluhiirensä jo parin tunnin metsästyksen jälkeen. Taisi tarjoilu pelata talon puolesta, koska hiiri jäi syömättä ja seuraavana päivänä se olikin muuttunut pakastehiireksi!


 


 


 


Aaton ateria oli kanakeitto, kinkun paistoimme vasta aattoiltana. Illan hämärtyessä sauna oli lämmin ja sieltä pulahdimme 3,4 asteiseen meriveteen virkistäytymään monta kertaa. Ihanaa!


 


 


 


Saunan jälkeen piipahdimme naapurissa laulamassa kauneimpia joululauluja. Illalla sytytettiin takkaan tuli ja paistettiin makkarat. Tassu sai avata pakettinsa ja meillä riitti iloa kun katselimme hölmön näköistä kissaa könyämässä ympäriinsä karkkipussi päässään!


 


 


 


Joulupäivän aamuna mökissä oli lämpöä huikeat 16 astetta. Juuri sen verran, että peiton alla on mukavaa kölliä, mutta nenä palelee siihen malliin, että on pakko nousta sytyttämään tuli hellaan. Säämieheni viritteli tietokoneen ottaakseen puhelimella nettiyhteyden sääsivuihin – pitihän meidän koko ajan olla varuillamme jää- ja tuulitilanteen varalta. Mutta VOI KAUHISTUS – olin pakannut mukaan väärän piuhan! Ei nettiyhteyttä, ei kuvien siirtoa, ei lainkaan hyötyä uudesta nopeasta tietokoneestani! Pelkäsin jo jouluretriitin alkamista ja tarjouduin jopa käymään kotona hakemassa sen pahuksen piuhan, mutta sopeuduimme tilanteeseen valoisin mielin. Telkusta näkee säätiedotuksen jos vaan muistaa katsoa… Ja näkeehän tuulensuunnan kun katselee merta ja pakkaslukemat mittarista… Tassun kummitäti soitti ja kertoi valkoisen jättipupun olevan matkalla meille päin. Mahtaa pupu olla ihmeissään, kun keskellä talvea hänen reviirillään on valaistu kuusi, hälinää ja musta nelijalkainen ja pörröinen kissa! Pupu loikki toiseen naapuriin, ennen kuin kamera saatiin esille.


 


 


 


Päivällä kutsuimme naapurit jouluaterialle. Kovin askeettiseksi ei joulunviettoamme voi kutsua. Pöytä notkui herkuista – oli mätiä, smetanaa, graavia siikaa, kinkku ja laatikot. Ruuan jälkeen saunoimme vuorostamme naapurin saunassa. Merivesi oli ihan yhtä virkistävää, kuin meidänkin laiturilta… Myöhemmin illalla herkuttelimme juustoilla ja kekseillä. Sain puolen yön jälkeen blogikuvaajan lahjasukat valmiiksi ja annoin itselleni luvan tarttua omiin lahjalankoihini. Ja yhtäkkiä kello olikin lähes kolme…


 


 


 


Tapaninpäivänä piti tietenkin lähteä tapaninajelulle. Vaatetimme itsemme kuin naparetkeä varten ja Petteri Mercury –niminen johtajaporo kera neljäntoista muun porosvoiman kiidätti meidät ympäri saarta.


 



 


Pilkille piti pysähtyä hyväksi kalapaikaksi tiedetylle vihreälle reimarille. Mutta mitä kummaa – koko reimari oli kadonnut!  Pilkimme jonkin aikaa, mutta jouduimme palaamaan kotiin ilman saalista. Onneksi ei tarvinnut Tassulle selitellä, koska kummit toivat lähtiessään hänelle ison ahvenen ja särjen. Voi mikä juhla kissalle!


 


 


 


Iltapäivällä koitimme polttaa takapihalla olevan risukasan. Oli tarkoitus sytyttää kunnon jouluroihu, juhannuksena kun harvemmin meillä kokkoa on poltettu (ei sitten hurjien nuoruusvuosien). Pyromaaneiksi meistä ei taida olla vaikka blogikuvaaja käytti kaikki mahdolliset ja mahdottomat sytytysnesteet… Edes makkarahiillosta emme saaneet aikaiseksi, joten lounaaksi saatiin tippa jäljelle jäänyttä kanasoppaa. Illan pimetessä naapurin laiturille lennähti erikoisen näköinen lintu. Lintukirjan avulla tulkitsimme sen harmaahaikaraksi… Kuviakin otettiin…mut ei saatu.


 


Saunan jälkeen pöytä notkui herkuista taas kerran. Myöhään illalla Karvinen kuuli naapurista rytinää. Miten se on mahdollista? Olemmehan koko saaren ainoat asukkaat! Taskulamppujen valossa ja Mora takataskussa lähdimme tarkistamaan tilannetta, mutta mitään ei näkynyt. Olisikohan ollut hirvi ja joku muu isompi eläin. Minä ehdotin joutsenia… Loppujen lopuksi päättelimme rytisijän olevan MÖRKÖ. Kissa otettiin sisään ja iltapisulla käytiin porukalla…


 


Lauantaiaamuna aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Meille ei aurinko yltänyt, joten lähdimme koko sakki metsään kävelylle.


 



 


Myöhemmin käytiin vielä veneellä bongaamassa aurinkoa saaren toisessa kärjessä. Palattuamme lämmitettiin päiväsauna ja blogikuvaaja valmisti minulle herkkupyttipannua joulukinkusta! Jouluhan oli virallisesti ohi ja mikä kuuluukaan olennaisesti mökkielämään:


 


 


Vuoden 2009 grillikausi avattiin vaan ihan vähän etuajassa 27.12.2008


 


 


 


Sunnuntaiaamuna oli aika laitella mökki takaisin talviunille. Pikkupakkanen oli tehnyt kevyen jääpeitteen meren päälle. Kannettiin puut, tyhjennettiin vesipata, riisuttiin kuusi kynttilöistä ja pakkailtiin tavarat. Arki oli koittanut myös väylänhoitajille ja kadonnut kalapaikkareimarimme ilmestyi takaisin paikoilleen:


 


 


 


Lähtövalmiina oltiin vaan missä olikaan Tassu? Tulihan tuo viimein ja pääsimme matkaan. Tassun kanssa yhteen ääneen matkalauluna raikui: Kaikki joukolla jäätä särkemään… Tosiasiassa jäätä piti särkeä vasta venettä nostaessa.


 


Kotona odotti ankea kassien purkaminen. Viimeisenä purin vaatekassini. Sen yhdestä sivutaskusta käteeni sattui joku piuha. Hetken aikaa paniikissa katselin ympärilleni hyvää piuhapiiloa, mutta lopulta varovasti kysäisin blogikuvaajalta että mikähän piuha se tämä tämmöinen on? Se "unohtunut" nettipiuha oli siis ollut koko ajan mukana… Sain mahdottoman hepulikohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Kyljet on vieläkin kipeinä nauramisesta. Blogikuvaajalla ei ollut yhtä hauskaa ja hetken jo uumoilin joutuvani evakkoon parvekkeelle juomatta jääneen retriittiglögin kanssa…


 


Joulu mökillä oli ihana kokemus!



Tässä vielä bloggaaja täyttämässä öljylamppuja: Oli sitten kesä tai talvi niin meikäläinen istuu tuossa samassa kohdassa keskellä nurmikkoa merelle tuijotellen. Vaatetuskin on miltei sama kuin kesällä - talven kunniaksi vaan toppahousut ja uusi pipo heijastinkirjailuineen!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Hyvää Joulua!


 


Lämpöistä joulunaikaa ja onnellista vuotta 2009!



Toivotteleepi Tonttumuori Susu

maanantai 22. joulukuuta 2008

Vuoden pimein päivä


Vuoden pimein päivä oli eilen. Tänään oli melkein yhtä pimeä, mutta jo huomenna on yksi minuutti enemmän valoa!


 


Mitähän me tehtiin vuoden pimeimpänä päivänä? No tietysti lähdettiin mökille!


 


Lähtötunnelma oli jokseenkin ankea. Jotain veden ja rännän välimuotoa läiski taivaalta, kun suuntasimme kohti Kakskertaa. Matkan puolivälissä blogikuvaaja oli näkevinään taivaanrannassa hieman vaaleampaa… Ja oikeassahan tuo oli. Venerannassa ei enää satanut ja moottorikin käynnistyi jo toisella nykäisyllä. Oikeasti taivaassa oli vaaleampia kohtia, jotka me positiivisuuspuuskassamme tulkitsimme niin että ”Aurinko melkein paistaa!”


 


Mökin pihalla meitä odotteli oma Jättipupumme vitivalkoisessa talviasussaan! Innoissani hihkuin Karvista katsomaan – sen verran kaupunkilainen olen, etten muista koskaan ennen nähneeni oikeaa jänistä valkoisessa talviturkissaan! Pupu loikki karkuun, mutta minun mielestäni se toivotti meidät tervetulleeksi…


 


Virittelimme jouluvalot pihakuuseen, kannoimme vedet, lämmitimme vähän ja jätimme vielä sähköpatterin hiukan kuivattamaan mökkiä ennen kotiinpaluuta…


 


Illalla poikkesimme Turun Pyyntivälineestä ostamaan kaikkea tarpeellista (kuten kärpäsentoukkia) ja kävimme tervehtimässä isoisääni (melkein 94 vee) ja ruokahankinnoilla…


 


Nyt alkaa ihan tosissaan näyttää siltä, että haaveemme toteutuu ja menemme saareen joulunviettoon!


 


Ja illalla vielä kuultiin mukava uutinen - me emme suinkaan ole ainoat mökkihöperöt!


 


Tietäispä Tassu mitä aattona on odotettavissa!

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Hermot pinkeenä


Tässä on viime päivät ollu vähän hermot pinkeenä:


Tassulla on uusi kannettava:



Olen jo jonkin aikaa haaveillut uudesta koneesta. Vanha kyllä toimii, mutta kun kaikki illat menee sivujen aukeamista odotellessa ja kässyihin ei enää jäänyt aikaa ollenkaan niin ajatus uudesta koneesta alkoi muhimaan päässä. On tooosi masentavaa laittaa kommentti jonkun blogiin, odottaa viis minuuttia ja sen jälkeen saada herja et "varmistuskoodi virheellinen". Pari tuollaista ja juttu ei enää pahemmin luista...


Me saatiin se perjantai-iltana ja innoissani kuvittelin, että senkun heitetään piuhat kiinni ja kaikki pelaa kuin rasvattu! Toisin kävi...



Vaikeaa iloita silmänräpäyksessä avautuvista sivuista kun kumpikaan sähköpostiosoitteeni ei toiminut! Onneksi vanha kone on vielä hengissä! Ilta kului kaiken maailman helppilinjoilla roikkuen... Ja viimein edes toinen osoitteeni sekä lähetti että vastaanotti postia! Ihana nettisivuntekijäni lähetti lauantaina mulle yksinkertaiset ohjeet ja nyt myös toinen osoitteeni toimii. Kiitokset hänelle sekä kaikille hyvähermoisille asiakaspalvelutyypeille, jotka kärsivällisesti jaksoivat neuvoa hysteeristä ja kiukkuista hölmöläistä!


Ihan vaan siltä varalta, et joku muukin on yhtä pöljä kuin minä niin neuvoisin et kirjoittakaa johonkin talteen ne pahuksen käyttäjänimet ja salasanat!


 

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Kissakuvahaaste 94: Halaus


Moi!


Mun pitää heti alkuunsa kertoa et mä en oo mikään halailijatyyppi ja mietin et tokkopa osallistun Kissakuvahaasteeseen tällä viikolla ollenkaan. Halailu on lällyä. Joskus sentään veljellisen riehumisen päätteksi voin halata Nisseä:



Nisse on ihankuin pikkuveljeni ja kun mä muutin tänne Majakkarantaan, niin olimme samankokoisia. Nisse ei jostain syystä ole kasvanut...


Vaikka en kauheasti tykkää halailusta niin iskän kainalossa on mukavaa ottaa sunnuntaisin päikkärit (tässä kuvassa mä olen kyllä aika vauvan näköinen):



Äiskällä on välillä kamala halipula. Eikä ihme - olenhan mä niin ihana! Mut mä olen äiskän halailuista vähän eri mieltä....



t.Tassu


P.S. Siltä varalta, että Mummi ja Pappa jossain kaukana pääsevät nettiin, niin toivottelempa heillekin mukavia ja aurinkoisia päiviä. Kuhat oli hyviä - Kiitti!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Yhtä juhlaa


Sit kun se oikea Joulu on niin mulla ei ole enää mitään jännitettävää. Paitsi jäätilanne. Ja säätilanne. Ja se suvaitseeko Tassu palata kanssamme sivistykseen. Sunnuntaina sitä ei enää päästetä toteuttamaan itseään suurissa seikkailuissa… Kiitos Mopsien kanssa neulovalle vihjeestäJ


 


Teimme tänään excurison Kanelle ja sain förskottijoululahjaksi käytetyn Eva Dahlgrenin "En blekt blodins ballader 1980-2005" –CD:n! En mitenkään voinut odottaa melkein kahta viikkoa, vaan se piti kuunnella heti (siksikin, kun olin hiukkasen epäluuloinen käytetyn levyn suhteen vaikka siinä olisi ollut palautusoikeus). Kuuntelin levyä silmät kyynelissä. En ole ihan varma onko ne kappaleet oikeasti niin hyviä vai aiheuttaako tunnemyrskyä kaikki ne muistot ja elämäntilanteet, joita vanhoja biisejä kuunnellessa palautuu mieleen. Näitä en ole kuullut vuosiin – onhan mulla kaikki kappaleet älppäreillä mut levysoitin on jo vainaja… Vielä kun saisin vanhempia Evan levyjä CD:llä… Varmaan meitä naureskeltiin siellä levykaupassa, kun kävimme kassalla kolme kertaa ennen kuin lopulta kävelimme sieltä silmät ummessa ulos. Karvinen bongasi itselleen Eric Claptonia ja yhdessä hurahdettiin pariin vanhaan Maarittiin…


 


Levyjä kuunnellessani viimeistelin pompulakeeppi kakkosen:


 


Ajattelin tehdä toisen vähän vähemmän riemunkirjavan ja samalla testata tekemäni ohjeen. Hassusti kävi ja unohdin lukea sitä ohjetta! Kun noita yhden silmukan pätkiä piti olla viis tai seitsemän niin tässä on kuus… Taisi tulla kokoa M ja siinä ohjeessa on sit koot S ja L. Hah hah hah - Täähän oli oikeasti tarkoituskin…


 


Muuta kässyä ei viime päivinä ole pahemmin syntynyt. Kolme viimeistä työpäivää olen viettänyt puodin "joulusiivouksen" parissa. Nyt on kaikki neulelangat inventoitu ja kaikki lankahyllyt pyyhitty pölyistä. Nää mun siivoiluprojektit tietää yleensä sitä, että "ongelmajätettä" päätyy runsaasti "löytölaareihin"… Niistä lisää lähipäivinä.


 


Palatakseni otsikkoon – Tänään ei satanut yhtään! Tänään näin AURINGON! Tänään oltiin ulkona Tassun kanssa! Huomenna tulee YSTÄVÄ! Elämä on pelkkää juhlaa!


 


 


 Tassu ulkoilun jälkeen. Kissa pöydällä on meillä arkipäivää...


 


Joulun johdosta lankakaupan ovet on monta päivää peräkkäin kiinni. Tarkemmat tiedot täältä.


Paitsi jos ne jäät tulee...


 


 

perjantai 12. joulukuuta 2008

Joulunviettoa


Meidän porukat viettävät tänä vuonna Joulun ja samalla yhdet seitsemänkymppiset Kanarialla parhaiden ystäviensä kanssa. Siitä syystä perhejoulumme vietettiin förskottiin jo viime viikonloppuna Atun mökillä. Isä ja äiti paistoivat kinkun, veljeni vaimo oli laittanut maailman parhaan perunalaatikon, kummityttöni perunasalaattia ja minä lanttu- ja porkkanalaatikon ja tortut. Oli mukavaa yhdessäoloa ilman, että kukaan oli joutunut raatamaan itseänsä umpiväsyksiin! Paketteja ei sentään ollut, mutta Tassu (=lapsenlapsista nuorin) sai erikoislahjuksia Mummilta ja Pappalta – neljä kuhafilettä!


Joulumme ei ollut valkoinen:


 


Förskottijoulupöydässämme oli myös ensiesittelyssä veljenpojan (16 vee) tyttöystävä, jota oli ilmiselvästi etukäteen varoitettu hirmuisen uteliaasta ja suorasukaisesta vanhapiikatädistäJ Nuori nainen sai hyväksyntäni hetimiten ja heitin kaksisataakohtaisen kysymyslistani saunanpesään kuultuani, että tyttelillä on lemmikkinä norjalainen metsäkissa…


 


Linnanjuhlien aikana tein äidille matkavaatteeksi tämän:


 


Lankana Kitten Mohair (1 kerä) ja Las Vegas (1,5 kerää), koukku 8.


 


Ei auttanut yhtään, vaikka sanoin äidille et noi rievut on auttamattomasti out. Viimeisen samanlaisen olin nimittäin myynyt kesällä hänen matkaseuralaiselleen ja äiti oli asiasta nyreissään ja kateellinen. Nyt saavat rouvat kuljeksia Kanarian illassa kuin kaksi marjaa…


 


Linnanjuhlien jälkeen pelattiin ja harrastettiin sisäelimien hölkkää nauramalla vatsat kipeiksi muistellessamme minun teini-iässä harrastamiani isänkasvatusmenetelmiä…


 


Ja Tassu otti rennosti kulutettuaan koko päivän ulkona suurissa seikkailuissa:


 


Sunnuntaina ulkoilimme näissä merkeissä:


 


Kotiinlähtöaika oli surkea – Tassu oli tehnyt katoamistempun, eikä sitä löytynyt mistään. Kuljimme pitkin metsiä ja rantoja, mutta poitsua ei löytynyt mistään! Mummi taisi pienet itkutkin tirauttaa kun oli niin huolissaan ja illan pimetessä meitäkin alkoi huolestuttaa. Juuri, kun Mummi ja Pappa olivat lähdössä niin Tassu tuli metsästä muina kissoina eikä ollenkaan ymmärtänyt kaikkea hössötystä ja halailua…


 


Tällä hetkellä elämme jännittäviä aikoja etsien netistä mahdollisimman pitkäaikaisia sääennustuksia. Suunnitelmissa on lähteä oikeaksi Jouluksi saareen jos ei meri jäädy. Ja jos me sinne päästään, niin sitten jännitetään koko Joulu sitä, että päästäänkö sieltä poiskin… Pikkuveneen jäänsärkijäominaisuudet on onneksi testattu jo viime Pääsiäisenä!


 


Tämä viimeinen litania tarkoittaa siis sitä, että lankakauppa on sit lauantaina 27.12. sulki kun kauppias lomailee kesämökilläJ Paitsi jos meri jäätyy…


 


 

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kissakuvahaaste 93: Kääryle


Viikon kissakuvahaaste on Kääryle:



Kun unettaa, niin oma kolo löytyy paikasta kuin paikasta...vaikka iskän tiskialtaasta!

tiistai 9. joulukuuta 2008

Aikas hyvä tuli!



Vaiks itse sanonkinJ


 


  


Eilen varastoon tulla tupsahti kokolailla mukavasti tuota tavattoman suosittua pampulalankaa. Rivien välistä on varmaan ollut luettavissa, että en niin hirveän innostunut siitä ole ollut, vaikka välillä tuntuu siltä, että KAIKKI kysyy just sitä. Olen miettinyt, että siitä voisi tehdä siivousliinan joulusiivousta varten tai sitten rievun, jolla puhdistetaan kakkulat – onhan se mikrokuitua…


 


Illalla sitten unen rajamailla alkoi päässä kyteä idea. Niin tohkeissani olin, että nukkuminen unohtui ja piti tarttua puikkoihin. Muutaman kokeilun jälkeen homma alkoi muotoutua ja pääsin takaisin peiton alle yhden maissa saatuani mielenrauhan. Hetkeksi. Kuudelta uni kaikkosi silmistä (kerrankin ennen kissaa) ja nousin ylös toteuttamaan itseäni. Työpäivän aikana tein kerroksen silloin, toisen tällöin. Pitihän tuon hassun langan neulomista näyttää kaikille kiinnostuneille (ja niillekin, jotka eivät olleet kiinnostuneita…) Illalla Salon Seudun Kädentaitajien Viime hetken joululahjaillassa tää valmistui! Ja sen jälkeen piti kaahata sataa Blogikuvaaja Karvisen luo kuvattavaksi!


 


Hullun lankakauppiaan maine kasvoi varmaan entisestään kun tanssahtelin vastavalmistuneessa pikkujoulukeepissäni ympäri Meritalon Koulun ruokasalia hihkuen et "Vitsit mää olen hyvä!" Ehkäpä se porukka mut jo tuntee eikä passita hoitoon…


 


Takaisin maan pinnalle… Kyllä mä tiedän, ettei tää nyt niin ihmeellinen juttu ole. Tulin vaan niin mahdottoman iloiseksi kun kerrankin keksin jotain ihan itse. Minähän en ole tipan tippaa luova. Teen kyllä melkein vaikka mitä valmiista malleista mutta harvoin keksin itse mitään uutta. Please – älkää nyt sanoko et tää malli on ollut siinä ja siinä lehdessä silloin ja silloin… (tai sanokaa ihmeessa – olis se nyt noloa sanoa et tää on mun oma malli). Joka tapauksessa – jos joku on kiinnostunut niin kertokaa ihmeessa – teen kyllä ohjeen hetimiten!


 


p.s. Jos sinulla on hyviä vinkkejä pompulalangan päättelemiseen niin ole kiltti ja laita kommentti!


 


P.S. Edit: Ohje Sivuilla. Ettei kaikki olisi niin täydellistä - purin koko jutun tänään ja tein uudestaan pari pampulaa leveämmäksi. Aamulla kun tuli sellainen olo et pitäis näyttää vähän "puetummalta". Ohjeessa on tää koko ja sit se uus...


 

lauantai 6. joulukuuta 2008

Tonttuilusta enkeleihin…ja takaisin


Koska tonttukiintiöni oli viime viikolla täynnä, päätin välillä tehdä jotain muuta…


 


Viimeinen mohikaani:


 


Lanka Sandnes Tove 1 kerä ja Anchor Arista. Tove on takuuvarma huovutuslanka – sillä onnistun aina. Tuon kultalangan kanssa mulla ei oikein synkannut. Virkkaamiseen meni muutama minuutti, mutta kerältä lörtsähti aina välillä nippu lankaa, jonka selvittämiseen meni tuntikausia…


 


Tässä enkelini valmiina seuraamassa yhden lanka-addiktin joululahjan rakentumista. Kyseessä on ”Joulukuusi” – sisällä styroxkartio ja nuppineuloilla kiinnitettiin siihen 5 kerää Alpakkaa ja ”tähtenä” yksi Primavera silkkivilla.


 


Enkelin ohje oli Sandnesin uusimmassa joululehdessä, jonka kuvassa se näytti kivalta… Myös sen voi pukea pullon päälle heh heh. Tekeleen valmistuttua palasin tonttuilulinjalle valmistumassa on kaksi perinteistä pullopiiloa ja yksi uusi tonttumuori.


 


Valokoukkutyönä tällä viikolla oli Poncho:


 


Lankana Freedom Spirit (5 kerää). Tämä tilaustyö meni samalle asiakkaalle, kuin edellinenkin virkkamani poncho. Hän oli ihastunut lankaan, väriin ja kaulukseen niin, että halusi toisen melkein samanlaisen!


 


Lopuksi vielä pari kuvaa pikku enkelistämme, joka innostui omasta joulukalenteristaan:


 


Kuinkas kävikään, kun hetkeksi käänsin selkäni:


 


Pikku enkelistä tuli tonttu!


 


Nyt me lähdetään koko porukka Äidin ja Isän mökille. Otetaan förskottiin tuo joulunvietto!


 


Hyvää itsenäisyyspäivää!

torstai 4. joulukuuta 2008

Lankaa lahjaksi



Mitähän me neulojat toivotaan joulupukilta? No lankaa tietty!


 


Mikä on meidän miestemme ja poikaystäviemme pahin ongelma tähän aikaan vuodesta? No tietysti et mitä rakkaalle pukinkonttiin…


 


Mitähän noissa paketeissa onkaan?


 


Pienemmässä voisi olla vaikkapa kerä Noron sukkalankaa ja isommassa vaikkapa kymmenen kerää Gjestalin Brisiä (50 villaa, 50 soijaa) ja valovirkkuukoukku tai vaikkapa joulukuun tarjoussatsi eli 5 kerää Teeteen Alpakkaa kahdella kympillä…


 


Mittavan hah hah – lähes seitsenvuotisen – lankakauppiasurani aikana olen huomannut, että moni herrahenkilö kokee ankaraa ahdistusta joutuessaan lankakauppaan. Poikkeuksiakin tietysti on mutta pääsääntöisesti kauppaani joutuneet miehet hermostuvat joutuessaan kuulemaan alpakkalangan tai merinovillan erinomaisuudesta. Joskus taas ovesta tulee levottomasti ympärilleen pälyilevä herra lankavyöte kourassa. Useimmiten tarvittavasta langasta on soitettu etukäteen ja se on pakattu valmiiksi, jotta herrahenkilö pääsee mahdollisimman pian ulos...


 


Meillä Anjalinilla on joulun alla toiminnassa Joulupukin apulaispalvelu (ihan kuin Stockkan lahjapalveluJ).


 


Poikkeat vaan puodissani ja kerrot oman toivelistasi (voit myös lähettää sähköpostia). Sitten ohjaat lempeästi siippasi (tai äidin, siskon, veljen, ystävän tai lapset) kauppaan ja kerrot et "Ole ihan rauhassa, kerro kenen lahjaa olet tullut hakemaan, ota kupillinen glögiä ja Susu hoitaa homman".  Jos toivelistaasi kuuluu useampia juttuja niin homma on pikkuisen hankalampaa kun pitää valita minkä lahjan hän haluaa sinulle antaa… Lahjakortti on myös ihan varteenotettava vaihtoehto!


 


Pakko myöntää, että tämä ei ole ihan mun oma keksintöni. Jossu käytti tätä "palvelua" viime joulun alla menestyksekkäästi ja sai lahjaksi 4433 metriä lankaa (ei ne kaikki kyl meiltä ollu)! Hän ohjeisti sukulaiset ja ystävät ja minä vaan kerroin jokaiselle mitä toivelistalta löytyy. Jokainen sai sitten itse valita omalle kukkarolleen sopivan lahjan. Milloin se oli yksi kerä Noroa milloin kaksi tai vaikkapa valopuikot!


 


Tiedoksi vaan Blogikuvaajallekin et toi kymmenen kerää Brisiä olis ihan mun toivelistan kärjessä…


 


 

tiistai 2. joulukuuta 2008

Kissakuvahaaste 92: neljä tassua


Vähänkö olin leuhka kun viikon kissakuvahaaste julkaistiin! Neljä meikäläistä - helppo juttu! Minustahan löytyy kuvia joka lähtöön...olen mä sen verran kuvauksellinen Tassu ja blogikuvaaja Karvinen on erityisen innostunut minun kuvaamisesta (pakolla ja hampaat irvessä se joskus kuvaa myös Susun lankoja ja neuleita). Mut onkohan otsikossa joku virhe? Neljä tassua? Siis tassu pienellä kirjoitettuna?


Kui voi?


Tässä projektissa oli pakko käyttää kaikkia tassujani:



Mökin katolle pääsi mageesti pitkin noita mäntyjä. Alastuloon tarvittiin ROHKEUTTA, PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ ja kaikki neljä tassua!

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Pysytään aiheessa…


Kyl se nyt vaan on pakko uskoa, että kesä on tältä vuodelta ohi. Tänään oli nimittäin veneennostopäivä…


 


Kässyrintamalla on viime päivinä ollut hiljaista. Tonttukiintiö alkaa olla aika lailla täysi. Äidin kanssa yhteistyössä ollaan tehty näitä pullopiilotonttuja jo toistakymmentä… Välillä teki mieli tehdä jotain aivan muuta. Mutta mihinkäs minä linjastani poikkeaisinJ


 


Kuvassa kaikessa aina mukana oleva projektipäällikkömme paheksuu ankarasti, koska hänen bongauspöydälleen on tunkeuduttu! Takana näkyy myös iltapäivällä viimeinkin paikalleen viritetyt ulkovalot!


 


Viini-jussin ohje on Ullasta. Lankana Gjestalin Maija, molempia värejä yks kerä. Pohjassa koukku 3½ ja sileässä neuleessa sukkapuikot 3 ja resorissa 2½. Toinen noista on menossa lahjaksi ja toisen tein muuten vaan kun lankaa oli jäljellä.


 


Iltasella pidettiin vielä korttitalkoot lainavehkeillä.


 


Huomenna alkaa Joulukuu ja meidän puodissakin on aika lämmittää glögipannu…

lauantai 29. marraskuuta 2008

Jouluruoka vs. neuleet


Olen tässä pari päivää ollut jokseenkin jouluisissa tunnelmissa. Torstaina värkkälin pakastimeen lanttu- ja porkkanalaatikkoa paistovalmiiseen kuntoon. Sitten h-hetkellä ne vaan sulatetaan ja paistetaan.


 


Tänään töiden jälkeen leivoin tortut:


 


 


Osaan ihan hyvin (omasta mielestäni) laittaa ruokaa ja joskus leipoakin, mutta mitään kicksejä homma ei mulle aiheuta. Ruuanlaittoon pätee samat lainalaisuudet kuin siivoamiseen. Tykkään siitä et on siistiä ja siks siivoaminen on välillä ihan kivaa ja tykkään hyvästä ruuasta (kuten ulkoinen olemukseni kertoo) ja jos kerran ruokaa on pakko laittaa niin sen olis syytä olla myös hyvää. Joskus tietysti menee tuossa ruokahommassa vähän yli – en suosittele kellekään itämaisittain maustettua karjalanpaistia!


 


Joulusapuskoihin suhtaudun kuten neuleisiin. Neulepuseroa tai pipoa EI VOI ostaa valmiina kaupasta! Myöskään lanttulaatikkoa ei voi ostaa kaupasta. Tiedän hyvin Saarioisten ”äitien” tekevän homman varmasti paremmin, tehokkaammin ja halvemmalla kuin minä itse niin mun on vaan joka vuosi pakko värkätä ne mössöt itse (Saarioisten äitien makukin on varmaan ihan hyvä). Olen jo monta vuotta sitten luopunut lanttujen ja porkkanoiden kuorimisesta – pakasteena myydään hauskoja sosebrikettejä, joita sit vaan mikrossa sulatellan ja sotketaan muut aineet joukkoon.


 


Tuo laatikkosysteemi on neulekielellä verrattavissa siihen, et mennään kauppaan ja ostetaan langat jne. Mut tuossa torttujutussa mä olen kyllä KEHRÄÄJÄ.


 


ELI:  En mitenkään voi ostaa valmista torttu- tai voitaikinaa vaan teen sotken rahkavoitaikinan pari päivää ennen leipomista. Myöskään valmista luumuhilloa ei kerta kaikkiaan voi käyttää vaan sekin on keitettävä itse. Kuivatuista luumuista, sokerista ja vedestä… Onneksi neuleasioissa en (vielä) ole hurahtanut kehräämiseen. Valmis lanka on tähän mennessä toiminut varsin hyvin!


 


Jos tämä alkukantaisuus menee vielä pitemmälle, niin seuraavaks mun pitää itse istuttaa luumupuu, viljellä porkkanaa ja lanttua sekä alkaa kasvattaa lampaita ja alpakoita, joista sitten kehräisin omat lankani… Joskus olen pohtinut, miten paljon lankaa olis saanut kehrättyä kaikista niistä Tassun karvoista, jotka jokaviikkoisen harjaussession jälkeen menee roskiin…


 


Nuo hienot pannulaput voitin Salon Seudun Kädentaitajien arpajaisista ja ne ovat kotoisin täältä! Niitä löytyy myös huomenna Salon Torilta:-)


 


Tällaisia hassuja miettien toivottelen kaikille lukijoilleni


 


Hyvää Pikkujoulua!

perjantai 28. marraskuuta 2008

Sukkaa ja pompulaa


Mistähän tässä on kysymys kun musta tuntuu, että olen koko viikon kilistellyt puikkoja valoilla ja ilman sekä koukutellut pelkästään valoilla ja ainut työ, joka on tullut valmiiksi on tää:


 


Sukat kokoa 26-27, lankana Sisu (melkein koko kerä)


 


Nämä pikku tassunlämmikkeet menevät sunnuntaina Hyvän Mielen Torille Salon Seudun Kädentaitajien kojuun myyntiin muiden sukkien joukkoon. Sukkien lisäksi myynnissä on muitakin käsitöitä ja arpoja tyyliin ”joka arpa voittaa”. Arpajaisvoitot ovat luonnollisesti käsitöitä!


 


Olen ollut tällä viikolla aitiopaikalla. Kädentaitajat ovat saaneet tuoda torille meneviä töitään myös mun puotiini, josta ne haetaan lauantaina. Tunnustan! Olen avannut pussit ja kassit ja nuuskinut mitä ihanuuksia arpajaisvoitoksi ja myyntiin on menossaJ Taidokkaita kirjoneulelapasia, hienoja sukkia, huiveja, pannulappuja, tilkkutöitä ja vaikka vallan mitä! Arvatkaapa tunnenko oloni vähän pöljäksi yksien pienien sukkieni kanssa?! No laitoin mukaan parit muutkin vanhempaa tuotantoa olevat sukat ja jotain muuta pientä…


 


Viikko sitten perjantaina postipoika koki kauhunhetkiä tuodessaan puolilta päivin pari lähetystä. Heti kun laatikot saatiin sisälle, olin jo puukko kourassa avaamassa niitä ja ympärillä oli monta naista odottamassa sitä messuilta tuttua hassunhauskaa pompulalankaa. Lanka tuli ja meni saman tien. Toivottavasti postipoika oli vaan iloinen kun häntä oli odotettu ihan kuin Joulupukkia!  Nyt sitä on taas pieni erä puodissa…Siis lankaa – ei postipoikia.


 


Mukavaa viikonloppua!


 


Sunnuntaina saadaan sytyttää ensimmäinen kynttilä!


 


P.S. Vink vink...Kuulin, että kojulle olisi tarvis lisämiehitystä iltapäivälle/alkuillalle! Itse olen sakinpettäjä ja menen Karvisen kaveriksi veneennostoon...Aikaistahan tämä on kun ei vielä ole edes jäitä...

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kissakuvahaaste 91:Kahdet kasvot


Viikon Kissakuvahaaste on Kahdet Kasvot. Tässä muutama Tassun "ilmeistä".


 


Voi miten suloinen!


 


Tassu on tehnyt pesän äiskän syliin. Siinä se kehrää ankarasti, tarpoo ja lussuttaa paidanhihaa jossain nirvanankaltaisessa olotilassa…


 


Hirveä peto!


 


Väkisin ei syliin saa ottaa ainakaan kesken konnankoukkujen. Silloin isketään hampaat sinne, mistä ensimmäiseksi saa kiinni ja purraan lujaa…


 

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Elefantille jalkineita


Viimeiset kolme viikkoa olen tuntenut oloni varsinaiseksi asuntosäästäjäksi. Kotona on tullut pyörähdettyä silloin tällöin nukkumassa ja laskuja maksamassa. Tänään oli viimeinkin se kotisunnuntai, josta olen haaveillut! Ihan kokonainen päivä kotona ja vapaa alkaa jo lauantaina iltapäivällä. Ihanaa!


 


Taisin olla liiankin innoissani vapaapäivästäni. Loppuviikolla suunnitelmia oli vaikka millä mitalla. Näin jälkikäteen ajatellen taisi pikkusen mopo karata käsistä suunnitellessa…


 


Tärkein juttu oli laitella jouluvalot parvekkeelle ja ikkunoihin. Jouluvalot on ihania ja mä laitan ne mielelläni aikaisin. Nythän niitä tarvitaan kun on pimeää. Ennen valojen laittamista pitää tietenkin pestä ikkunat ja parvekelasit. Noo pakkasta on mut voihan ikkunat pestä sisältä ja väleistä ja jättää sen ulkopinnan myöhemmäksi. Nehän voi pestä avaamatta näin ekassa kerroksessa. Suunnitelmissa oli myös aloitella joulusyömisten valmistelut. Ajattelin sotkea pari laatikkoa paistovalmiiksi pakkaseen ja leipoa ensimmäiset joulutortut. Joulukorttipajakin piti pitää kerrankin ajoissa. Normaali viikkosiivous on muuttunut kuukausisiivoukseksi. Olen mä pari kertaa hätäisesti imuroinut mut… Lenkkeilyä ja ulkoilua Tassun kanssa. Tassun pitää saada kokea lumi ennen kuin se häviää! Käsitöitä. Lankaa oli mukana seitsemään eri käsityöhön! Hellitellä Tassua ja Blogikuvaajaa…


 


No mitä mä sitten olen tehnyt kun tämä kauan kaivattu vapaa alkoi?


 


Lauantai-iltana pääsin kotiin viimein viiden maissa. Tehtiin ”pikaruokaa” jonka jälkeen nukuin kolmen tunnin päikkärit. Sen jälkeen istuin zombiena sohvalla joku neule käsissä muodon vuoksi. Mulla menee tunnetusti päikkäreistä heräämiseen yhtä monta tuntia kun itse päikkäreihin…


 


Kyllä norsutkin tarvii sukkia eiks niin?


 


Näiden sukkien ja tossujen kanssa koneeseen huopumaan meni iltasella tonttujoukko (3 kpl), jotka äiti oli taas ahkeroinut. Tontut onnistuivat niin kuin aina ennekin… Tossujen ja sukkien piti olla naisten kokoa, mutta taitavat olla kokoa lapsi… Norsut jäävät ilman lämmikkeitä.


 


Lankana minulle uusi Julia Multi. Lanka on 100% villaa, 50g:n kerässä on 85 m. Puikkosuositus on 8, tiheys 12 s=10 cm. Näiden kahden värin lisäksi on hyllyssä vihreänsävyistä. Hinta on 4,80 eur/kerä. Tossut ja sukat neuloin Fritidslangan ohjeella ja kutosen puikoilla (piti tulla naisten koko). Olisikohan pitänyt käyttää niitä kaseja sittenkin…


 


Julian neulominen kävi nautinnosta! Mieleeni tuli muistoja ihanaisesta edesmenneestä Loftista. Vaikka tämä vanhapiikatäti ei vaippa-asioista mitään ymmärrä, niin voisin kuvitella, että tämä lanka olisi mainio Loftin korvike vaippapöksylangaksi!


 


Myös Tassu tykkäsi Juliasta:


 


Tassun kanssa ollaan taas puhe/kehruuväleissä. Varmin tapa saada äiskän jakamaton huomio on tutkia kässäpussia. Jospa sieltä löytyisi bambupuikkoja jyrsittäväksi:


 


Tänään kaivoin jouluvalot esiin. Sarjasta oli monta pätkää pimeänä, joten niitä olisi ollut turhaa viritellä parvekkeelle. Siispä sullottiin ne rikkinäiseen kynttilälyhtyyn ja kivalta näyttää:


 


Elävä tulihan se on kaikkein kauneinta. Parvekkeelle viriteltiin eilen tällaiset:


 


Joulukorttiprojekti meni puihin. Laatikko- ja torttuainekset on edelleen kaupassa ja kuka niitä ikkunoita näin pimeässä katselee? Kuukasisiivous jäi tekemäti, mutta kuurasin kylppärin sentään. Ja Tassu näki ja koki lumen! Paras juttu oli, kun pyysin Karvista sanomaan "sen" eli "koska me syödään" (edellisestä ateriasta oli kulunut jo yli neljä tuntia) niin hän kertoikin tykkävänsä!