Vuoden pimein päivä oli eilen. Tänään oli melkein yhtä pimeä, mutta jo huomenna on yksi minuutti enemmän valoa!
Mitähän me tehtiin vuoden pimeimpänä päivänä? No tietysti lähdettiin mökille!
Lähtötunnelma oli jokseenkin ankea. Jotain veden ja rännän välimuotoa läiski taivaalta, kun suuntasimme kohti Kakskertaa. Matkan puolivälissä blogikuvaaja oli näkevinään taivaanrannassa hieman vaaleampaa… Ja oikeassahan tuo oli. Venerannassa ei enää satanut ja moottorikin käynnistyi jo toisella nykäisyllä. Oikeasti taivaassa oli vaaleampia kohtia, jotka me positiivisuuspuuskassamme tulkitsimme niin että ”Aurinko melkein paistaa!”
Mökin pihalla meitä odotteli oma Jättipupumme vitivalkoisessa talviasussaan! Innoissani hihkuin Karvista katsomaan – sen verran kaupunkilainen olen, etten muista koskaan ennen nähneeni oikeaa jänistä valkoisessa talviturkissaan! Pupu loikki karkuun, mutta minun mielestäni se toivotti meidät tervetulleeksi…
Virittelimme jouluvalot pihakuuseen, kannoimme vedet, lämmitimme vähän ja jätimme vielä sähköpatterin hiukan kuivattamaan mökkiä ennen kotiinpaluuta…
Illalla poikkesimme Turun Pyyntivälineestä ostamaan kaikkea tarpeellista (kuten kärpäsentoukkia) ja kävimme tervehtimässä isoisääni (melkein 94 vee) ja ruokahankinnoilla…
Nyt alkaa ihan tosissaan näyttää siltä, että haaveemme toteutuu ja menemme saareen joulunviettoon!
Ja illalla vielä kuultiin mukava uutinen - me emme suinkaan ole ainoat mökkihöperöt!
Tietäispä Tassu mitä aattona on odotettavissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!