Jossain
naamakirjan syövereissä törmäsin muutama päivä sitten ankaraan totuuteen –
Jouluun oli enää 100 päivää. Nyt on pal vähemmän. Sadan päivän kuluttua se on
jo ohitte.
Sukkasatoon
sit tonttusukkaa. Monta vuotta olen suunnitellut – malli on julkaistu Kauneimmat Joulun Käsityöt lehdessä 2012.
Lankana
teeteen Salla (=meidän puodin sevekorvike), menekki 1 kerä valkoista, punaista
ja tumman harmaata ja 2 kerää vaaleaa harmaata yht. 134 g. Puikkoina resorissa
3,25 mm KnitPro sukkikset ja muuten sekalainen kokoelma 3½ mm Addin Bambuja ja
Knit Picks sukkiksia. Miten niin kolmepuolikkailla sukkapuikoilla on taipumus
kadota teille tietämättömille?
Edellisten tossujen
myötä olen vähän alkanut pehmetä myös ”turhakkeille” eli neulomisen pikku
apureille. Siispä kirjoneuleessa testailin erilaisia sormeen pujotettavia
ohjaimia. Parhaiten omasta mielestäni toimi Knit Picksin versio:
Ja ihan turhaa
on jonkun aluehallintoviraston tarkastajan lähetellä meille ukaaseja – meillä kyllä
huolehditaan taukojumpasta:
Kuvausmallina
olleen Ida-Marian reidet ja vatsalihakset saivat tänään ihan varmasti jumppaa
riittämiin!
Ja sit se
vapaapäivä… Lauantaiaamun maisema kuin peili:
Niin tyyntä
et Tassukin uskalsi laiturille:
Blogikuvaaja
lähti poikatten kalareissulle Nauvoon (heihei!):
Ja pyromaanin
vapaa viikonloppu alkoi. Tosin työnvalvoja oli mukana hommassa:
Kesän aikana kerätyt risut sytytettiin:Ensihiilloksen jälkeen pakkasin sian folioon ja märkään sanomalehteen ja uudelleen folioon:
Nyytti nuotioon ja lisää risuja sun muuta poltettavaa päälle. Muutama tunti siinä meni. Saunan jälkeen nyytti nyhdettiin:
Sitten käyn popsimaan:
Työnjohto (ja myyräjahti) oli ollut rankkaa:
Ja sika oli liian suolaista… Sunnuntaina siivoilin mökkiä ja seurailin muuttolintujen menoa. Kannoin kaivosta vedet pataan ja muistelin miten vaan pari kuukautta sitten samaan hommaan meni koko päivä kyynärsauvojen kanssa! Miten ihmeessä noi krämpät niin nopeasti unohtuukaan?
Iltapäivällä
Karvis palasi kalareissultaan ja Tassu sai tuliaisiks komean hauen. Me vielä
jäätiin odottelemaan maanantaiaamun kuunpimennystä. Aamulla kello soi,
todettiin et taivas on pilvessä, kamalan kylmää ja pimeää oli ja piti vielä
odotella et päivä valkenis ennen töihinlähtöä. Pimennys jäi väliin mut kiva
viikonloppu latas akkuja. Tänään kävin ekan kerran sauvakävelyllä sitten viime
kevään. En kyynär- vaan ihan oikeilla dementiasauvoilla!
Kyl tää täst – tonttuakka
alkaa pikkuhiljaa hyppiä taas!