Elokuun viimeiset ja rakkautta ilmassa

Alkuvuodesta sain koeneulottavaksi ystäväni ja entisen kolleegani sukkamallin. Eka sukka valmistui ja ohjekommentit lähtivät matkaan... Ohje julkaistiin viimeisimmässä teeteen verkkolehdessä ja minäkin sain viimein puhtia neuloa sukalle kaverin:

Ohje siis Marja-Leena Pihlavan, lankana teetee Halti, puikkoina kokeilin KnitPro Nova Cubics 15 cm 3 mm sukkapuikkoja. Lankaa kului vajaat kaksi kerää. Malli oli kiva. Silmukoita siirreltiin, mutta apupuikkoja ei tarvittu. Kuutiopuikkoihin en varsinaisesti ihastunut, vaikka niistä kauheesti hehkutellaan. Kiva uusi juttu näissä oli kärkikavennukset. Enisn kolme välikerrosta, sitten 2*2 ja 3*1 ja loput jokaisella. Näyttää siltä, et teen tätä jatkossakin.

Sattuneista syistä ei viime aikoina ole oikein sukatuttanut. Vaikka lahjasukille olisi aina tarvetta, niin jos omat tassut on eripariset niin sukkakutimus ei houkuttele yhtään. Viime viikolla mitattiin luidenkin tiheytta eikä poroosia näkyny. Ja joka päivä tuntuu vähän paremmalta. Kun omatkin tassut alkaa viimein olla kunnossa niin johan alkoi Sukkasato houkuttelemaan! Kotilato on hiljainen kuin huopatossutehdas! (Oikeassa huopatossutehtaassa on kauhea meteli, joten tää on ihan pöljä sanonta). Löysin kuitenkin Sukkastoryhmän Ravelrystä ja päätin lähteä mukaan. Saas nähdä kuinka käy - muutama suunnitelma on puikoilla ja aamulla neuloin jo alun Saniassukkiin.

Ravelry on jäänyt mulle jotenkin vieraaksi, vaikka tuntuu et siellä on nykyään kaikki. Jotenkin tuntuu et siellä on niin hienoja ja taitavia neulojia, että tällainen tavisneuloja ei oikein sovi joukkoon. Ujostuttaa. Onkohan facessa sukkasatoryhmä? Kuka tietää?

Olis yks vauvasettikin blogattavana. Tilaustyö. Tänään vaan kävi ilmi et tilauksessa oli myssy ja minä onneton teinkin sukat. Myssy on ihan just koht valmis sekin.

Elokuu päättyi ja meilläpäin sitä viimeistä viikonloppua vietettiin perinteisti elotulien merkeissä. Hyvä ystävä tuli pitkästä aikaa saareen uunituoreen kihlattunsa kanssa. Mitä kaikkea me tytöt ollaankaan vuosien varrella  yhdessä kokeneet! Muistoja riitti ja uusi tulokas tentattiin ankarasti ja sai hyväksynnän (tosin mun mieleipiteellä ei asiaan olis mitään vaikutusta mut kuitenki, kyllä Tassu tietää, koska otti hepun heti kaveriks). Saunottiin, riekuttiin yötä myöten ja tietenkiin syötiin. Uudelleenrakennettu muurikkagrilli testattiin (Karvinen joutui tekemään wokkia ja pydäriä) ja hyväksi havaittiin. Mukavaa oli.

Kun vielä naapuristakin poikkesi uusi nuoripari käymään niin armotonta korvamatoahan siitä pukkas. Vieläkään ei ole lakannut päässä soimasa Hectorin "Onko rakkautta ilmassa..." Niin innoissaan kaikista rakkausjutuista oli tää, ettei oikeasti päässyt biisissä kohtaan "kuunnellaan vaan taivasta" vaikka perjantain ja lauantain välisenä yönä olisi tuolla vastarannan taivaallakin voinut nähdä revontulia!

Vielä sunnutaina jäätiin yöksi mökille. Illan pimetessä oli syksyn tuntua... Aamu-uinnille piti vielä mennä ennen töihinlähtöä. Vähäsen oli levää rannassa, mutta potkiskelin sen syrjään ja pulahdin. Eihän sitä tiedä oliko jo kesän viimeinen maanataiamun töihinlähtö mökiltä. Vaan onhan se mukavaa taas kun alkaa oikea arki!