maanantai 29. kesäkuuta 2009

Veneretki


Lauantain tuuliennusteet näyttivät viimein suotuisilta Ahvensaaren retkelle. Ahvensaari sijaitsee Korppoon pohjoispuolella ja siellä on aikoinaan toiminut kalkkikaivos. Susun oma KarvisWiki kertoi, että kaivostoiminta saaressa on alkanut satoja vuosia sitten ja loppunut 1963. Aamiaisen aikana idän suunnalta nouseva synkän näköinen mörköpilvi näytti uhkaavalta, mutta lähdimme sitä pakoon kohti länttä.

 

Matka Airiston yli sujui kivasti lähes peilityynessä kelissä. Yleensä siellä on tosi möykkyistä ja ikävää veneillä. Pysähdyimme Röölään tankkaamaan ja matkasalmiakkia ostamaan. Sen jälkeen jatkoimmekin pilvenreuna takanamme kohti Ahvensaarta. Perillä oltiin puolilta päivin.



Taannoinen Turkuteeveen ohjelma (ja meidän äiti) oli muistuttanut Ahvensaareen nurjasta puolesta – se on kuuluisa siitä, että siellä on paljon käärmeitä. Karvat pystyssä uskalsin kuitenkin hypätä rannalle, koska siinä oli muitakin veneitä ja liikettä. Viereisen veneen kippari lohdutteli että ”ne on vaan rantakäärmeitä”. Käärme kuin käärme puhisin – kaikki ne on yhtä kamalia… Oli viittä vaille, etten jäänyt veneeseen neulomaan ja päivää paistattelemaan ja lähettänyt Karvista kuvaamaan kaivosta yksin! Onneksi, sillä tämän näkymän ansiosta fobiani hellitti hetkeksi:

 






Uskomattoman kaunis järvi (=avolouhos) jonka vesi on kalkkipitoisuutensa vuoksi kristallinkirkasta! Tämä on siis se vanha kaivos, josta kalkkikiveä aikoinaan louhittiin. Louhos on suunnilleen 100 metriä pitkä ja ehkäpä 30 leveä. Syvyydestä en osaa sanoa, mutta kun heittelimme pieniä kalkkikivenpalasia veteen, niin niiden leijumista syvyyksiin saattoi seurata kymmeniä sekunteja! Järvessä on myös kaloja:

 

Kiersimme merenrantaa pitkin louhoksen toiseen päähän ja rannassa kalkkikivien lisäksi näimme hienoja kalliomuodostelmia:

 

Keräsin pikkukiviä ja heittelin niitä eteeni kuvitellen niitä ”matoja” hätisteleväni. Kutsuin kiviäni Susun turvakiviksi. Tosin tömistelin menemään kuin elefantti, joten varmasti kaikki vähänkään aremmat otukset luikertelivat piiloon ennen kuin ehdin näköetäisyydelle…

 

Seuraavaksi siirsimme veneen poukaman vastarannalle, jossa aidan takana oli vanha kalkinpolttouuni ja hienoja kaivosluolia. Alue oli aidattu, mutta aidassa oli portti ilman lukkoa!



Luolan suu:

 

Sisällä:

 

 

Tähän mennessä fobiani oli jo vähän hellittänyt, koska ainoat näkemämme madot olivat viileän luolan seinillä:

 

Vielä enemmän rauhoituin, kun veneelle palatessamme iloinen västäräkki hyppeli edellämme:

 

Kunnes… Karvinen pysähtyi, kääntyi ja pelkän ilmeen perusteella sain hysteerisen hyperventilaatiokohtauksen ja aloin hulluna tömistellä paikoillani paniikissa. Rantakäärme oli juuri rantautumassa siinä meidän veneen kohdalla… Pääsin jotenkin turvaan veneeseen ja hetken rauhoituttuani syötiin retkieväät polttavassa auringonpaisteessa ennen kotiinlähtöä. Ei sit kuitenkaan menty uimaan…



Päivän aikana tuuli oli noussut, mutta ylitimme jälleen Airiston kivasti yhtä isompaa venettä peesaten eikä aallokosta ja myrskystä ollut tietoakaan ennen kotisatamaa.



Muistoksi tuotiin muutama ”turvakivi”:

 

Harmittaa ettei niitä tullut kerättyä enempää. Niillä olisi ollut kiva merkitä vaikkapa vessapolku pimeiden syysiltojen varalta.



Kirjoneuleesta loppui matkan aikana musta Lanetti ja sunnuntaina Norokin. Ihan mun näköiset silmukkamerkit sain Tuomelta lahjaksi (oli varmaan lukenut, että mä käytän niitä Bilteman prikkoja). Näitä silmukkamerkkejä saa ostaa myös mun puodista sinisinä, punaisina ja vihreinä. Mut nää on uniikit. Kiitos Tuomi!

 

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva reissu! Jälkeenpäin jopa ajattelin, että voisin jopa pitää veneilystä (aurinkoisena, tyynenä päivänä kunhan pääsen yöksi kotisatamaan), sillä mitä muutakaan veneessä voi tehdä kuin neuloaSilmänisku

torstai 25. kesäkuuta 2009

Asuntosäästäjä



Muutama ihminen (ainakin Mari) on kysellyt mun lomakässyistäni. Jonkinmoinen taantuma on sillä alueella nyt meneillään, mutta aina silloin tällöin muutama silmukkakin tulla tupsahtaa neuleisiin lisää. Vaikka loma loppuikin niin olen harrastanut melkoista asuntosäästöä niinkuin aina kesäisin. Maanantai-illan sentään olin kotona kun oli pakko pestä kolme koneellista pyykkiä... Tiistaina haettiin mökkirannasta vanha vene ja käväistiin mökillä uimassa, Eilen veitiin vene Attuun ja yövyttiin ja uitiin siellä. Meitä hellittiin äidin kalasopalla ja Tassulle oli isä perannut omat ahvenet. Nyt ollaan taas omalla mökillä, jossa blogikuvaaja ja -kissa lomailevat vielä pari päivää.


Silkkisukkapinaatti on nyt tässä mallissa:




Pyöröpuikko-silmukkamerkki-inhokit on kovassa käytössä ja toimii ihan hyvin. Lienee paikallaan pieni asennemuutos... Lanka loppuu kesken, mutta ens viikon lopulla on tulossa lisää!


Kierteellä ollut kirjoneuleenalku ei masentanut vaan aloitin sinnillä uudelleen. Tästä on varmaan tulossa ikuisuusprojekti mutta jostaina syystä mun on nyt pakko yrittää kirjoneuletta.





Silmukat: Jottain sinne päin, ei mallitilkkua... Puikot: 2½ ja 3. Lanka: musta on Lanettia ja kirjavat Bamboo Strompegarnia. Tää oli vaan pakko kokeilla... Mielenhäiriö, joka ei jättänyt rauhaan vaikka yritin puhua järkeni kanssa projektin mahdottomuudesta!





Kuvio on jostain ikivanhasta kirjokinnasohjeesta. Saattaa olla ettei tästä kuulu pieneen toviin jos koskaan.


Juhannuksena totesin jälleen kerran taas, ettei villasukkia ole koskaan liikaa. Ja hyvällä emännällä on tarjota varavillasukkia myös vieraille! Kaikki sukkalankajämät kuskataan nyt saareen ja niistä syntyy iloisia sekasukkia vierasvaraksi. Tosin näin laiska vieraiden kutsuja käyttää varmaan sukkansa itse...





Intsun ja Tupunan puutarhakuvien innoittamana Susu ylpeänä esittää oman juhannusruusunsa:





Täällä metässä ei yleensä menesty edes voikukka!


Ja vertailun vuoksi juhannusruusu Blogikuvaajan pihalta:






Mut siellä kasvaa hyvin myös voikukat:-)


Helteistä viikonloppua toivottaen: Susu




 

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Terveiset "Matti ja Teppo" -biitsiltä


Jos lankakauppias on yhdeksän päivää kadoksissa ja kuluttaa sinä aikana suunnilleen 150 g lankaa, niin eikö sitä voi kutsua lomaksi? Johonkin päivät vain kuluivat vaikka olikin kylmää ja sateista. Jos lankaa ei olisi ollut kilokaupalla mukana niin taatusti sitä olisi tarvinnut lähteä Paraisille ostamaan! Säästä huolimatta loma oli kiva ja rentouttava.


 


Torstaina käytiin Paraisilla kaupassa ja samalla reissulla avattiin terassikausi äidin ja isän kanssa. Illalla grillailimme sateen vuoksi mökin terassilla. Selvisi sekin miksi Karvinen tykkää ahkerasti käydä Biltemassa:


 


Chaine des rotisseurs…


 


Tykyviikkoni päättyi perinteisiin Jussijuhliin perinteisellä porukalla perinteisesti mökillä. Tassukin huomasi, että jotain outoa on tekeillä, kun perjantaina aamukierroksen jälkeen se tuli syömään ja pidettiinkin sisällä. Sängyn alla se vietti muutaman tunnin epäluuloisena kyräillen. Selvisihän hälinän syykin kun vieraita alkoi saapua - Tottijärveltä tulivat Juice ja Pate!


 


Juice oli rohkeampi ja tuli reippaasti koristaan ulos:


 


Patekin uskaltautui kun Tassu käänsi selkänsä ja paineli saman tien Tassun aamupiiloon ja pysytteli siellä iltaan asti.


 


Kolmas nelijalkainen vieraamme Lyyti-spanieli jäi kuvista, koska se oli aina kuvien ottamishetkellä loppasemassa kaikki ilman huomiota jääneet kissanruuat. Lyyti on jo iäkäs ja kuuro, mutta sen hajuaisti toimii mainiosti!


 


Tassu ja Juice tulivat juttuun alusta alkaen Tassu lähti näyttämään Juicelle paikkoja.


 


Pate puolestaan kyräili sängyn alla iltaan asti ja vasta nälissään sen oli pakko tulla sieltä pois. Yöksi olisi kuitenkin ulos mennyt. Juhannuspäivänä se uskaltautui ulos ja näytti vähän siltä, että ilkeä Tassu ajoi sen metsään. Onneksi se löytyi ja väsyneet veljekset ottivat yhdessä päiväunet:


 


Arvatkaapa tuliko kissavauvakuume tällaisesta näystä?


 


Meidän juhannussäämme oli paljon parempi kuin etukäteen luvattiin – vieraiden saapumisen jälkeen ei satanut ollenkaan! Kylmää oli ja villasukille oli käyttöä kuten myös villapipolle ja – peitolle… Mutta aurinkoakin saatiin jo Juhanuspäivänä!


 


Illalla ennen saunaa nostettiin lippu salkoon. Lippulauluna oli tällä kertaa kummipojan komeasti kajauttama ”Hämä hämä häkki”. Sen jälkeen poika painelikin paikalliselle ”Matti ja Teppo” –biitsille heittelemään kummisetänsä kanssa kiviä. Naapurista löytyi leikkikaveri, jolle myös esiteltiin tärkeä biitsi.


 


Juhannus sujui niin kuin edellisetkin eli herkutellen ja saunoen. Välillä kaatui pari koivua (ja saaressa on edelleen sähköt) ja sit taas syötiin. Päivä alkoi perinteisesti rommipuurolla (eli jos ei syö puuroa, niin ei saa rommiakaan). Muita herkkuja oli Vana Tallinna –hedelmäsalaatti (joka yllättäen alkoi kelvata myös pojille) ja Savuporosienikeitto (ihan alkoholiton) puhumattakaan kaikista gilliherkuista, äidin Paraisilta hankkimista uusista perunoista ja Karvisen muurinpohjawokista! Höysteenä oli tietenkin hölmöjä sanaleikkejä ja kikatusta. Taas tuli hankittua monta vuotta lisää nauraen!


 


Sunnuntaina se lomasää sitten viimeinkin alkoi. Emme malttaneet lähteä kaupunkiin vaan jäimme vieraiden lähdettyä vielä saunomaan ja grillaamaan ”jätteitä” rantaan. Ilta oli ihana:


 


Yöllä heräsin kolmen maissa ja pelästyin – läpitunkematon hernerokkasumu peitti koko maailman! Vastarantaa ei näkynyt ollenkaan. Arvatkaapa maistuiko uni sen jälkeen? Pelotti miten saaresta pääsee pois ja miten ehdin töihin ajoissa! Yritin laskea sadasta nollaan ja nollasta sataan ja käänsin kylkeä ja välillä olin selvästi tuntevinani punkin ryömivän jossain päin kroppaani (illalla polvitaipeessani oli yksi ja Tassun turkista nypittiin niitä seitsemän). Viiden maissa näin auringon paistavan ja rauhoituin niin että sain tunnin nukuttua. Näin unta saareen unohtuneista puhelimista ja avaimista ja kadonneista kissoista…


 


Kellon soittaessa menin aamu-uinnille ja pelottava totuus paljastui: Sumua oli kaikkialla paitsi siinä meidän kohdalla! Tallaista voi tapahtua vaan syksyllä! Airistolta kuului laivojen sumutorvien huutoa ja toisessa suunnassa sumu peitti lähintä saarta lukuun ottamatta kaiken! Ja meidän pitäisi veneillä tuossa kelissä yli kymmenen kilometriä. Karvis rauhoitteli ja kertoi meidän pääsevän hyvin perille GPS:n avulla koska siihen on tuloreittimme tallentunut…


 


Tämänaamuinen kotiinpaluumme teki tästä lomanpäättymisestä ikimuistoisen! Ainoastaan kerran aikaisemmin olen kokenut vastaavan tilanteen. On tosi pelottavaa veneillä kun ympärillä oli pelkkää paksua sumua ja näkyvyys jotain kaksi metriä! Silloin tällöin erotin jonkun saaren silhuetin kunnes se taas hävisi. Pääsimme kuitenkin hitaasti perille ja minä ehdin töihinkin ihan hyvissä ajoin. Ja töissä oli kivaa niin kuin ainaHymy Tämän kokemuksen jälkeen lupasin itselleni olla tästedes jäkättämättä kun Karvinen hankkii itselleen uusia teknisiä lelujaan. Ilman sitä Gepsiä oltais oltu pulassa! Tai ainakin olisi pitänyt jäädä saareen odottelemaan sumun haihtumista. Siis jos kesällä lankakauppa on yllättäen aamulla kiinni niin tulossa ollaan – heti kun sumu hälvenee!


 


 

torstai 18. kesäkuuta 2009

Länttäselli järvileuta


Vuoden ensimmäinen kanttarelli löytyi eilisaamuna!


 


Tapani mukaisesti lähetin kaikille ”tärkeille” tyypeille tiedon löydöksestäni. Nokian puhelimen ennakoiva tekstinsyöttö puhuu tietysti Suomea ja jos kirjoittaa ”kanttarelli kastiketta” niin se tulkkaa että ”länttäselli järvileuta”. Niin että sellaista sapuskaa tässä viikon-parin kuluttua odotellaan…


 


Eilen ei satanut yhtään! Ehkäpä siksi, että teimme pikavisiitin Paraisten Honkkariin ja ostimme uuden sadevesimittarin – ja uudet kesäkukat vainajien tilalle. Tällä kertaa petunioita.


 


Tänä aamuna herättiin tosi aikaisin tutkailemaan netistä tuuliennustetta, koska Karvista polttelee vene/kuvausretki Ahvensaareen. Meikä ei paljoa veneilystä piittaa eikä Ahvensaareestakaan (olen siellä nuorena käynyt ja siellä oli käärmeitä!) ja sinne on mielestäni aivan liian pitkä matkakin. Mut olisihan upeaa köllötellä veneen kannella aurinkoisena tyynenä päivänä jotain ihanaa neuletta tikuttaen…


 


Ensimmäinen loma-aamu, jolloin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta! Tuuliennuste näytti kovaa pohjoistuulta ja Karvis pakeni takaisin peiton alle ja minä pohdiskelin kolmen kahvikupillisen ajan päivän ohjelmaa…Aurinko paistoi, ilman lämpö 12 astetta ja veden 11. Pakko oli mennä aamu-uinnille! Sain moiseen hullutukseen houkuteltua Karvisenkin… Ehditään me veneilemään joku lauantai myöhemmin kesällä.


 


Tassukaan ei tuulesta tykkää, mutta on kuitenkin ulkoillut edellispäiviä enemmän. Se on ottanut tavakseen tuoda saaliinsa saunan eteiseen.


 


Eilisen ”lahjamyyrän” hölmö iskä heitti metsään ja Tassu toi sen hetken kuluttua takaisin. Tänään vuorossa oli vähän pienempi hiiri. Voi olla, että tästä lähtien on pakko pitää ovet kiinni…


 


Tänään laitettiin Pömpeli (mun ikioma mökki – lapsuudesta lähtien) asumiskuntoon, jotta pääsemme sinne Juhannukseksi. Vieraat saavat valloittaa ”pää”mökin. Soutuveneen kuuraamisen jälkeen säätä uhmaten pukeuduin bikineihin (ja villasukkiin). Ihan lähellä seinää mökin takaterassilla tarkeni juuri ja juuri tunnin verran ja nyt voin leuhkia RUSKETUSRAJOILLA! (kysykää vaikka Karviselta niin olen kyllä leuhkinutkin…ja jatkan sitä edelleen).


 


Ruuan jälkeen vielä löysin aurinkoisen paikan pihalta:


 


Ihanan rauhani lopetti karmea honkamopon pärinä:


 


Luulin Karvisen menneen päikkäreille Tassun kanssa, joka oli niin uupunut ettei tiedä missä on pää tai missä häntä mutta toisin oli isäntä tuumannut! Onneksi mun ei ollut pakko osallistua vaan sain ihan rauhassa laskeskella pinaatin silmukkamerkkien paikkoja mustikanvarpujen keskellä. Silmukkamerkeiksi sain Bilteman haponkestäviä 6,4 mm prikkojaSilmänisku


 


Huomenissa lähdemme kauppaan Paraisille (Paraist ei edelleenkään lasketa kaupungiks) ja samalla reissulla tapaamme äidin ja isän. Sen jälkeen palaamme saareen odottelemaan perinteisiä juhannusvieraitamme!


 


Hauskaa Jussia kaikille!


 


T: Mökkihöperöt Susu, Karvis ja Tassu


 


P.S. Kuultiin juuri, että perinteisten vieraiden lisäksi saamme saareen myös Paten ja Juicen! Piti heti lähteä verkkoja laskemaan vaikka on kamalan kylmä ja tuulee edelleen kovasti...


 


 


 


 


 


 


 

maanantai 15. kesäkuuta 2009

”Tykyviikko” alkoi!


Jos joku kuva näyttää kesältä niin se on tää:


 


Tykyviikkoni on juuri alkanut. Täällä saaressa ollaan oltu perjantai-illasta lähtien eikä täällä edes sada kaatamalla koko ajanHymy Eilen sunnuntaina aurinko paistoi ainakin 15 sekuntia! Mitäs luulette – mahdankohan mä pärjätä tällä varustuksella viikon?


 


Lauantaiaamuna pääsin toteuttamaan itseäni sutimalla rantamööpelit puuöljyllä. Päivällä Karvinen kokkaili muuripohjapannulla ihanaa possuwokkia (söimme siis Tassulle varatut possusuikaleet…). Iltapäivällä ei vieläkään satanut, joten Karvis innostui karsimaan viimeisiä viimevuotisia oksia ja minä pääsin leikkimään pyromaania:


 


Sadevesimittari on tehnyt mystisen katoamistempun, joten sademäärästä ei voi sanoa muuta kuin että paljon ja kovaa sitä tuli sunnuntaiyönä. Tassua tilanne vähän nyppii. Eilisen päivän se makoili verannan kulmassa ja teki välillä muutaman pyrähdyksen märkään metsään. Jotain se on saanut aikaiseksikin koska tänä aamuna saunan eteisestä löytyi puolikas myyrä.


 


Lanka ei viikon aikana varmaankaan pääse loppumaan. Ainakaan tällä menolla:


 


Aloitin innoissani kirjoneulettani ja kahdeksan kerroksen jälkeen huomasin sen olevan kierossa. Kuin voi tehdä noin amatöörimäisen mokan? Vaikka olevinaan tarkistin asian monta kertaa! Alan pikkuhiljaa taas muistamaan miks noi pyöröpuikot ei oo mun juttu… Myös pinaattitunikaa on jo 12 kerrosta. Silmukkamerkkejä ei tietenkään tullut mukaan ja kerrankin olen sitä mieltä, että niistä vois olla hyötyä. Karvinen sai toimeksiannon kehitellä mulle jotain siihen tarkoitukseen sopivaa…


 


Sunnuntaiaamuna oli aikamoista tempoilua nostaa verkkoa kovassa tuulessa. Muutama perinteinen ärripurrikin siinä tuli vaihdettua puolin ja toisin, mutta neljä komeaa kuhaa sai suupielet hymyyn eikä retriitti alkanut vielä. Tassukin oli varsin tyytyväinen osaansa.


 


Tällainen kaveri asustelee tässä lähistöllä eikä se juuri meitä arkaile:


 


Tuntuu vähän siltä, että se ärsyttää Tassua tahallaan ja onnistuu siinä hommassa aika hyvin:


 


Minä taidan unohtaa kuntoilut toistaiseksi. Tuulessa ja sateessa ei ole kiva soutaa ja 12,8 asteinen vesi ei houkuttele vesijuoksemaan. Siispä laitan hellaan tulen, istun lepakkotuoliin, avaan radion ja tartun puikkoihin!


 


Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Synttärilangat ja Tykyviikko


Tänään valmistui lomaneuleeksi tarkoitettu bambuihanuus, ensimmäinen, johon ”tuhlasin” synttärilahjakorttiani:


 


Lanka: SWTC:n Bamboo 335 g


Puikot: miehustassa 4 Knit Pro pyöröt (maine on jo mennyt joten jatketaan), pääntie 3½ ja 3 Addin pyöröt, karrokkeessa nelosen metalliset vanhat kunnon sukkapuikot, 2 kpl.


Malli: Moda 3/2009 nro 18 (alkuperäinen lanka oli muistaakseni Sirdarin Juicy)


 


Lankan neulominen oli kerrassaan terapeuttinen kokemus! Malli sen sijaan hämmensi, mutta osoittautui ihan hyväksi kaikista epäilyistäni huolimatta. Tein taka- ja etukappaleen pari senttiä ohjetta pidemmäksi ja karrokkeen kaksi mallikertaa lyhyemmäksi. Koko ajan oli sellainen olo, että tästä tulee julmetun leveä ja lyhyt napapaita, joka luiskahtaa alas harteilta ja ennenkuin huomaankaan kuljen tissit paljaana pikku hamosessa… Eilisiltana sovittelin tekelettä ensi kerran ja uumoilin että ehkäpä tästä jotain tulee sittenkin! Ja tulihan siitä! Ja voi että mä tykkään noista tulppaaneista (vaiks muut sanookin niitä lehdiksi):


 


 Mietin päivällä miten kuvailisin sitä miltä neule tuntuu päällä. Tulin siihen lopputulokseen että se EI TUNNU MILTÄÄN! Siis se on niin ihanan tuntuinen, että tuntuu ettei päällä ole mitään! Ihan niin kuin NAKUNA tepastaisi ees sun taas. Nam! 


 


Kunhan tässä lomallani rusketun, niin tuo väri tekee mahtavan säväyksen päivettyneeseen olemukseeni…


 


Omissa yyteeneuvotteluissani määrätty Tykyviikko on siis edessä. Sää lupaa samaa kuin aina kun mulla on vähän vapaata eli räntää ja kylmää. Olen tässä illan mittaan pakkaillut. Kassissa on jo 10 paria pikkuhousuja, 4 paria villasukkia, 2 villapaitaa, pitkät kalsarit, sadevaatteita, Hectorin levyjä, kolme kirjaa… Huomenna töiden jälkeen lähdetään mökille ja takaisin kaupunkiin on tarkoitus tulla yli viikon päästä maanantaiaamuna. Silloin se hellekesä alkaa!


 


Kamala stressi on mukaan pakattavista langoista, puikoista ja ohjeista. Ihan varma en ole edes siitä mitä haluan tehdä! Mielessä poukkoilee ihanohut kirjoneule yksivärisistä ja pätkärääkätyistä sukkalangoista ja Pinaattitunika Noron silkkisukasta. Ja huivi jos toinenkin porukoiden Tallinnasta tuomasta liukuvärjätystä… Kirjoneule olisi ikuisuusprojekti eikä edes mallia ole, Pinaattitunikan tahtoisin itselleni, mutta osaankohan muuttaa mallia kokoon 2XL? Lopulta varmaan päädyn neulomaan sukkaa…


 


Jos jollain muulla on paremmat visiot Juhannusviikon käsitöistään niin huomenna olis viimeinen tilaisuus hakea niihin lankaa Anjalinilta. Niitä hapislankojakin on vielä vähän jäljellä ja normihinnoistakin tulee miinus 10 kesäkuun loppuun. Huomisen jälkeen kauppa on kokonaista yhdeksän päivää kiinni ja kauppias heinänkorsi suupielessä kiikkuu laineilla pilkkimässä kissalle ahvenia!  


 


Heippa vaan!


 


 Susu

torstai 11. kesäkuuta 2009

Kissakuvahaaste 112: Pusu


Pussailu on tyttöjen juttu. Yäk sanoo Tassu.



 



Sissikissa sen sijaan oli kova tyttö pussailemaan:


 


Sissi tuli elämääni vahingossa vuonna 2003. Ystäväni oli ottanut Sissin äidin Tytin hoitaakseen Kissojen katastrofiyhdistyksestä. Ennen Tytin leikkaamista oli naapurin kollin kanssa sattunut ”vahinko”. Ystävälläni oli yhtäkkiä yhden kissan sijaan viisi! Olin töiden vuoksi Manseessa ja mä vaan poikkesin katsomaan kissanpentuja… Ja niin siinä sitten kävi, että vanhapiika, jolla oli ylimääräistä hellyyttä sylikaupalla rakastui Sissiin ja helatorstain aattona se sitten muutti Turkuun. Sissi oli minulle ystävä ja perheenjäsen. Aina mukana. Joskus jopa lankakaupassa…


 


Sissillä oli luonnetta, älykkyyttä (vähän liikaakin) ja temperamenttia. Sissin jäljiltä mulla on vieläkin kaikki ovenkahvat pystyasennossa – se kun oli kova karkailemaan ja oppi avaamaan oviakin. Sissi myös oli varsinainen ihmistuntija ja kertoi mielipiteensä selvin sanoin (mm. pissaamalla mun sänkyyn). Hassu juttu – Karvisen se hyväksyi empimättä! Olisikohan syynä ollut ensitreffien tuliaiskissakarkitSilmänisku Itse olin huomattavasti skeptisempi Karvisen suhteen…


 


Sissi meni kissojen taivaaseen neljä vuotta sitten heinäkuussa. Se jäi Piikkiössä auton alle. Ystävällinen naapuri oli sen löytänyt ja haudannut tien viereen ja ilmoitti meille asiasta. Kiitos Pappalle – nyt Sissi nukkuu mökillä kuusen alla. Itselläni ei olisi ollut voimia hakea häntä kotiin. Edelleen kaipaan häntä ja syytän itseäni murhaajaksi – Annoin sen kulkea vapaana kuvitellen, että tie on niin kaukana… Monta kuukautta sain itku-raivokohtauksen kun Karvis ehdotteli uutta kissaa. Sissiä ei kukaan voi korvata – sillä on aina paikka sydämessani. Nykyään kissojen taivaassa sillä on seuranaan molemmat veljensä Tero ja Rontti sekä myös äiti Tytti. Kissojen taivaassa varmaan pussaillaan kovin ja saadaan riittävästi hiiriä sekä pienellä ripauksella suolaa maustettua keitettyä ahvenfilettä!