Synttärit ja Cedro

Tänään on "synttäripäivä". Tasan 19 vuotta on kulunut siitä, kun haaveeni ikiomasta pienestä lankakaupasta toteutui! Eipä uskoisi. Tuntuu ihan siltä, että se oli just eilen! On ollut ylä ja alamäkeä. Varsinkin sitä alasellaista. Nolottaa sanoa, että kulunut kamala koronavuosi on kuitenkin ollut meille ihan onnekas! Liikkumisen rajoitukset ja kotoilu on aiheuttanut valtavan käsityöinnostuksen. Ja mulla ensimmäistä kertaa kaikki laskut maksettu ajallaan...

Onhan "urallani" kerran aikaisemminkin ollut hurja kässäbuumi. Kymmenen vuotta sitten oli röyhelöhuivivillitys. Nyt tehdään islantilaisia kaarrokepaitoja. Me Idan kanssa ollaan ihan murheellisia islantilaisten lampaiden puolesta. Ne varmaan palelee talvipakkasessa ihan nakupelleinä, koska me suomalaiset ollaan viety niiden kaikki villat! Itseäni tämä villitys hiukan huvittaakin. Aina aikaisemmin on puotiin tultu ostamaan lankaa, joka ei missään nimessä saa pistellä tai kutittaa...

Koska islantilainen villa on kiven alla, niin me ollaan yritetty löytää korvikkeita. Cedro tulee italiasta, mutta on 100% villaa, värit kauniita ja sopii Lettlopin ohjeisiin. 

 Lasten puseron ohje löytyy kirjasta "Islantilaisia lastenneuleita" ja malli on nimeltään "Hänen ylhäisyystensä". 1-2 vuotiaan kokoon meni pohjaväriä 3 kerää ja kuviovärejä 1 + 1 kerää. Lanka siis Borgo de` Pazzi Cedro, puikot 3,5 ja 4,5 mm. 

Koska viirusta en viitsi kiitellä, niin kiitokset menee kaikille asiakkaillemme niin kivijalkapuodissa kuin verkossakin. Verkkopuoti on varmasti ollut pelastuksemme näinä aikoina eikä sitä olisi olemassa ilman Ida-Mariaa. Hän on sen pystyttänyt ja ylläpitää tietoja ja lähettelee uutiskirjeitä kaiken muun työn lisäksi! Minä osaan lähettää paketin... Ja tietenkin iso hali äidille ja isälle, jotka ovat rohkaisseet, kannustaneet ja olleet tukenani kaikki nämä vuodet!

Synttärikahveja ei nyt voi puodissa tarjoilla, mutta tokihan synttäritarjoukset sentään pitää olla. Tiistaihin asti melkein kaikki normihintaiset neule- ja virkkauslangat -19% (hih hih). Verkossa kampanjakoodilla synttärit21 ja puodissa muuten vaan.  

Ja miten minä juhlin tänään? Päivä alkoi kuuraten Anjalinin laatupäällikön Tassun oksuja matoilta ja lattioilta. Sen jälkeen revin kuivia kakkapökäleitä sen peppukarvoista... Taitaa olla paikallaan tarjota sille juhla-ateriaksi kupillinen katkarapuja...

Toisaalta... Laatupäällikkö on yön aikana "lukenut" Strömsöpuseron ohjeen, joten pakko imuroida... Eli yhtä "juhlaa".

Vuoden 2021 Ystävänpäiväkamppis

 

Tästähän siinä on kysymys. Ystävänpäivän Tyks Sytomyssykamppis järjestettiin jo 11. kerran! 

Alun myssyilystä on "valikoima" vähän laajentunut. On ollut hienoa, että saadaan toiveita tarpeista. Tänä vuonna kaivattiin erityisesti sukkia, lämmittäviä huiveja ja hihoja. Mukavaa, että mukana oli monta uuttakin neulojaa. Ja ihanaa, että et et alusta asti mukana olleet jatkatte ystisperinnettä. 

Kiitos kaikille osallistuneille!

Huiveja:

Hihoja:

Myssyjäkin totta kai!

Keitä "saldot" kiinnostaa niin:

Sytomyssyjä 128 (joista 12 trikoota)

Hihoja 30

Sukkia 89 paria

Huiveja 26

Huopatossut

Hartianlämmitin

Rannekkeet

Keskiviikkoiltana pakkailin kaikki kolmelle eri osastolle. Kaikki saivat samanlaisen "lähetyksen". Eli kestokassin ja muovikassin.

Torstaiaamuna tein Turussa"rengasmatkan". Koronasta johtuen jätin kassit T-sairaalan neuvontaan ja sieltä saivat nyssäkkänsä käydä hakemassa Vuodeosasto  TA4 ja Syöpäpoli TB1.

 

Lasten kokoiset villasukat ( 44 paria + 2 lapaset) löysivät tiensä Turun Ensikotiin ja kun liikkeellä olin, niin vielä samalla maskilla synnärille Anjalinille tuodut 52 paria vauvan sukkia, 1 nuttu, 4 myssyä ja 9 turvalonkeroa.

Torstaiaamuna ajelin töihin Salon Sairaalan kautta. Salossa ei varsinaista syöpäosastoa ole, mutta syöpäklinikka toimii ja syöpähoitoja annetaan lääkehoitopolilla. Sinne Infoon siis jätin kolmannen "lakkakassin" ja lisukkeen.

Tänä vuonna omat tekemiseni oli vaan 1 myssy ja 2 hihaa. 

Voin tosin olla ihan polleana siitä, että onnistuin vähän vahingossa "kerjäämään" keräystä varten melkomoisen lankalahjoituksen! Lankaa oli kaksi isoa jätesäkillistä ja lahjoittajana Prym!  Myös Tekstiiliteollisuus Oy muisti meitä myssylankakerillä kuten monena vuotena aikaisemminkin. 

Tämä ystävänpäivä alkaa olla lopuillaan, mutta keräyshän on jatkuva ja niita lahjalankoja on vieläkin melkomoinen määrä jäljellä. Kaikkia laatuja on vain yksi kerä, mutta sopivasti yhdistelemällä niistä saa aikaan vaikka mitä! Esim. noissa mun hihoissa on 3 erilaista lankaa. Lankojen kanssa oli hauskaa leikitellä! En lähettele lahjalankoja, mutta Anjalinilta voit hakea, jos haluat jatkaa ystistä ympäri vuoden. Jos olet Facebookissa, niin liity Sytomyssykampanja Tyksiin -ryhmään ja käy lukemassa lahjalankojen tarina 25.1. Se oli aika hassu juttu.

Moneen vuoteen täällä etelässä ei ole ollut oikeaa talvea. Viimeinkin on. Tänään oli upea aurinkoinen päivä ja viimein merikin jäässä niin, että sinne rohkeni kävelylle. Minähän heitin 40 vuotta vanhan Kånkenin selkään, otin kaveriksi Ollin ja Villen (ne on mun kävelysauvat, Olli oikean käden ja Ville Vasemman), jalkaan nastat ja lähdin jäätä pitkin ulkoiluttamaan uutta pipoani. Matka Hirvensalon kookauppaan. Koska aurinko, koska jää, koska sunnuntai (vastustan sunnutaiaukioloja) mutta koska kahvitarjous :)

Paluumatkalla en voinut vastustaa kiusausta... Alkoi niin kamalasti lapsettamaan!

Hyvää Ystävänpäivän iltaa!

Tammikuun etäpäiväjuttuja vol 2

Oon monesti sanonut ääneenkin, et koirat on yksiä meidän puodin parhaista asiakkaita... Nehän innostuessaan tekevät selvää puisista puikoista - langoista puhumattakaan! EN kuitenkaan haluaisi kypärämyssyjä parhaille asiakkailleni tehtailla ihan solkenaan...

Joskus koiria innostaa myös villasukat ja varsinkin pipojen tupsut... Näin kävi muutama viikko sitten. Asiakkaan koira oli tehnyt selvää julmetun kalliin merkkipipon tupsusta. Meidän tehtävänä oli tehdä uusi tupsu tärveltyneen tilalle. Pipo kädessä pyörittiin ympäri puotia ja etsittiin sitä just oikeaa väriä... Viimein se löytyikin ja pipo sai uuden tupsun. Lankaa kului 5 grammaa. Asiakas ei todellakaan halunnut mukaansa loppulankaa (En minä sillä mitään tee!), joten lankakauppias sai hyvän tekosyyn tutustua puikoilla pitäen Katian Alpaquinaan, jota tähän asti ollaan vaan sivelty ja halailtu. Ja onhan meillä tavoitteena, että jokaisesta langasta olisi joku hypisteltävä valmiskin tuotos... 

Mihin siis vajaa, mutta melkein täys vyyhti, jossa n. 350 metriä? Annis! Lankahan on koostumukseltaan alpakkasukkalanka, mutta näin ihanan pehmeä ansaitsee olla kaulalla.

Katsastusmies antoi syksyllä Reppulille tuomion, että tuulilasi pitää vaihtaa. Siispä Annis oli ihan mahtava etätyöneule odotellessani muutama viikko sitten lasiliikkeessä Reppulin korjaamista "eienääsakkokuntoon". 

Muistan lapsuuden yhdestä puuvillaisesta palmikkoneuleesta, et päätin: ei-ikinä-enää-nyppyjä! Yritin tähän kuitenkin. Aikaahan oli pari tuntia. Mutta lanka oli niin ihanan suloista, siloista ja liukasta, että noiden yhdenkin kerroksen nyppyjen kanssa meni koko lasinvaihtoaika! siispä päätin armahtaa itseni ja pistellä vauhdilla huivin loppuun...

Pingotushärpäkkeet olivat jälleen kerran oivat!

Lankaa jäi ihan reilusti. Eli vaikka olisin kärvistellyt ne kaikki nyppelöt, niin vajaa kerä olisi riittänyt. 4 mm KnitPro Zing-pyöröillä tikuttelin. Näin liukkaalla langalla olis tietenkin kannattanut käyttä vähemmän liukkaita puikkoja. Koska olen katkonut puisia puikkoja ihan solkenaan, niin olen palannut takaisin alumiinipuikkoihin. Ja reissuneuleen pelastaja oli kärkisuojatkin.

Miksi ihmeessä sitä potee etäpäivinä kamalan huonoa omatuntoa? Suosituksien mukaan mennään, mutta vaikka tekee töitä koko päivän, niin silti tuntuu siltä et laiskottelee. Sitä käy kaupassa keskellä päivää ja nolostelee maski nassulla toivoen, ettei vaan kukaan tuttu näe tai puhelin soi ja paljastun olevani huonoilla teillä. Ja vaikka on mahtavaa pyöräyttää pyykit keskellä arkipäivää, niin synniltähän tuo tuntuu. Miksi etäpäivä ei vois olla yhtä kiva ku päivä puodissa?

Tästä se lähti! Etäpäivä viime viikolla. Lankatoimittaja tarjosi myytäväksi DK-vahvuista 100% merinovillaa, joka on 250 g vyyhdillä. Pitihän sitä ensi testata. Että tarttuuko väri? 250 grammaa lankaa on sentään jo sen verran, että siitä saa jo jotain! Tosin minä nuukana tyttönä jaoin vyyhdin kahtia. Tai sitten halusin kokeilla erilaisia.

Olen kyllä päättänyt tästäkin asiasta et värjäys ei oo mun juttu. Koska aina saan aikaiseksi vaan peessin eri sävyjä. ja peessihän ei oo ees väri! Sitäpaitsi kauniita valmiiksi värjättyjä lankoja on maailma pullollaan! Mutta kun on oikeaa ja kokenutta seuraa niin...

Nuelefriikki Piikuhan on värjäillyt aina silloin ja tällöin ja saanut aikaan ihan mahtavia sävyjä. Päätettiin yhdistää kaveritapaaminen ja etäpäivä. Viime viikolla yhtenä etäpäivän iltapäivänä yhessä laitettiin noitaliemet porisemaan. Oli tarkoitus tarinoida ja neuloa sillä välin, ku pata porisee. Aika kului kuin siivillä. Syötiin noutopizzaa ja hihkuttiin miten UPEA PETROOLI! Mielettöman hieno keltainen...

Sen verran innostuin, että seuraavana etäpäivänä poristelin vielä itsekseni yhden vyyhdin keltaista Regia for Hand Dye -sukkalankaa keltaiseksi.

Mitä opin? Etäpäivä voi olla sekä hyödyllinen että hauska!