Oon monesti sanonut ääneenkin, et koirat on yksiä meidän puodin parhaista asiakkaita... Nehän innostuessaan tekevät selvää puisista puikoista - langoista puhumattakaan! EN kuitenkaan haluaisi kypärämyssyjä parhaille asiakkailleni tehtailla ihan solkenaan...
Joskus koiria innostaa myös villasukat ja varsinkin pipojen tupsut... Näin kävi muutama viikko sitten. Asiakkaan koira oli tehnyt selvää julmetun kalliin merkkipipon tupsusta. Meidän tehtävänä oli tehdä uusi tupsu tärveltyneen tilalle. Pipo kädessä pyörittiin ympäri puotia ja etsittiin sitä just oikeaa väriä... Viimein se löytyikin ja pipo sai uuden tupsun. Lankaa kului 5 grammaa. Asiakas ei todellakaan halunnut mukaansa loppulankaa (En minä sillä mitään tee!), joten lankakauppias sai hyvän tekosyyn tutustua puikoilla pitäen Katian Alpaquinaan, jota tähän asti ollaan vaan sivelty ja halailtu. Ja onhan meillä tavoitteena, että jokaisesta langasta olisi joku hypisteltävä valmiskin tuotos...Miksi ihmeessä sitä potee etäpäivinä kamalan huonoa omatuntoa? Suosituksien mukaan mennään, mutta vaikka tekee töitä koko päivän, niin silti tuntuu siltä et laiskottelee. Sitä käy kaupassa keskellä päivää ja nolostelee maski nassulla toivoen, ettei vaan kukaan tuttu näe tai puhelin soi ja paljastun olevani huonoilla teillä. Ja vaikka on mahtavaa pyöräyttää pyykit keskellä arkipäivää, niin synniltähän tuo tuntuu. Miksi etäpäivä ei vois olla yhtä kiva ku päivä puodissa?
Tästä se lähti! Etäpäivä viime viikolla. Lankatoimittaja tarjosi myytäväksi DK-vahvuista 100% merinovillaa, joka on 250 g vyyhdillä. Pitihän sitä ensi testata. Että tarttuuko väri? 250 grammaa lankaa on sentään jo sen verran, että siitä saa jo jotain! Tosin minä nuukana tyttönä jaoin vyyhdin kahtia. Tai sitten halusin kokeilla erilaisia.Nuelefriikki Piikuhan on värjäillyt aina silloin ja tällöin ja saanut aikaan ihan mahtavia sävyjä. Päätettiin yhdistää kaveritapaaminen ja etäpäivä. Viime viikolla yhtenä etäpäivän iltapäivänä yhessä laitettiin noitaliemet porisemaan. Oli tarkoitus tarinoida ja neuloa sillä välin, ku pata porisee. Aika kului kuin siivillä. Syötiin noutopizzaa ja hihkuttiin miten UPEA PETROOLI! Mielettöman hieno keltainen...
Mistä mä nyt aloitan? Loistavaa, että löytyi pipolle tupsuväri ja lanka!
VastaaPoistaOlet kyllä ihan väärässä siinä, että kotipäivä/etäpäivä olisi vaan velmuilua ja ajantappamista. Ei ole! Nauti niistä ja mikä onni, että näin voit tehdä!
Kyllä nyt on kauniit väräykset, aivan mielettömän upeat sävyt! Jopa se keskellä oleva merilevän sävykin on hieno!
Pikkasen kyllä piti pidätellä susumaista kommenttia ettei noin hienosta langasta mitään tupsuja kieputella :) Eihän kotipäivä tosiaan ole velmuilua, mut se vaan jotenkin tuntuu siltä... Merilevä oli onnistunut. Se ei ol peessi!
PoistaJo vain tuli hienot värit! Ehkä Tekijä-Piikun ansiosta ja ehkä Peessi-Susu oli vain apurina;)
VastaaPoistaMä ymmärrän hyvin tuon tunteen kun on niinku piilossa ja salassa tehtävä kun on keskellä työpäivää muualla ku oikealla työpaikalla. Ollaan niin tunnollisiksi kasvatettuja. Uuteen aikaan on vaikea tottua. Koita nyt kuitenkin tykätä etäpäivistä.
*Tarkkaile postiasi*:)