Tammikuun etäpäiväjuttuja vol 1

Kyllä oikeasti olisi mukavampaa olla joka päivä puodissa töissä, mutta etäpäivinä voi neuloa tilauksia.

Jo joulua ennen tein yhdet sukat pienelle tytölle:

Pallas, puikot 2,75 KnitPro 15 cm. Oli niin kiirettä, että asiakas tuli hakemaan heti kun laitoin viestin pääteltyäni noi langat.

Samainen tätsy heti joulun jälkeen tilasi vielä kahdet. Opiskelemaan lähtevälle tytölle piti saada lämmintä. Siispä Tundrapalmikot:

Ja miehen kokoiset perussukat. Raitapallaksesta:

Monta vuotta ollaan täällä etelässä kärvistelty ilman lunta. Kun sitä kerrankin tuli, niin tulipa kunnolla. Kerrankin kiittelin etäpäivää. Sääennustuksista katsottiin, et se tiistai olis Idan puotipäivä ja mä en lähtis seikkailemaan motarilla Turusta Saloon. Kun oli tilaustyökin... Luulin luvanneeni Dobermannille villapaidan, mutta totuus oli karmea: Pitikin tehdä myssy! Enkä kehdannut enää kieltäytyä. Pyysin vaan mitat. Ohje oli jossain Novitassa ja jollekin pikkukoiralle. Mut hei??? Mähän en ymmärrä koirista ja niiden mittasuhteista mitään enkä tosiaan olis valmis käymään välillä sovittamassa! Tuo koirahan on ISO. No tein, enkä ymmärtänyt yhtään mitä olin tekemässä. Näytti pöljältä:

Nyt kun olen tuon kertaalleen tikutellut, niin vauvan kypärämyssyn ohjeella olis toteutus ollu paljon järkevämpi. Sovitukseen lähti myssy ja lupasin tehdä uuden tilalle kun tiedän mitä tarvitaan. Maha kuralla odottelin palautetta... Myssy tuli takaisin. Koska siitä puuttui kaikkein tärkein eli TUPSU!

Pinkkiä piti olla, koska kyseessä oli tyttökoira. Lankana teetee Salla, puikot jotain 3,5 luokkaa, en muista. Menekki jotain 75 grammaa. Tällä viikolla sain vihdoin pyytämäni kuvan. Tilaaja ja koiran omistaja olivat tyytyväisiä, koira itse ei näytä kovinkaan ilahtuneelta... No toivottavasti hänen korviaan ei nyt pakkasella palele.

Meillä on jo tullut vitsiksi et Ida myy ja mä tuhlaan. Etäpäivinä teen paperihommia ja tilauksia. Kahta päivää peräkkäin ei kannata olla kotona. Muuten tulee konkurssi. Mun masennuspäivinä joskus tulee sellainen olo, etten osaa mitään enkä oo hyvä missään. Silloin Ida aina muistuttaa et mä oon hyvä tuhlaamisessa! Meidän työyhteisössä osataan antaa positiivista palautetta :)

Uudenvuodenlupauksen tuloksena paino ei ole laskenut. Lenkillä ollaan sentään käyty edes muutaman kerran. Aurinkoisena pakkaspäivänä meidän rannassa näkyi hieno sateenkaaren sukulainen eli pilvikaari:

Tassu suhtautui tavanomaisen tyynesti koiranpipoprojektiinkin. Eli ei vois vähempää kiinnostaa. Eilisiltana sillä oli harvinaislaatuinen hellyyshetki. Tassu kun ei ole tavallisesti mikään sylikissa, mutta eilen illalla mua suosittiin harvinaisella läheisyydellä. Se kömpi ihan itte syliin. 

Asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Kutimus vai kehräävä kissa. Ei kahta kysymystä!