sunnuntai 23. elokuuta 2015

Nurmilintu syksyisessä saaressa ja pientä luutumista



Viime tiistaina kävin taas räpyläni kanssa röntgenissä. Etukäteen hirvitti. Yli kolme kuukautta ja jos vieläkään ei näy paranemisen merkkejä. Olihan siellä ”pientä luutumista” näkyvillä! Nyt tuntuu, että paraneminen on viime päivinä edistynyt huimaa vauhtia. Kyynärsauvat ovat jo parin viikon ajan unohtuneen minne milloinkin. Nykyään kutsun niitä ”varmuusvälineiksi”, joita käytän kun menen noi betoniportaat rantaan päästäkseni uimaan!

Yhtenä päivänä kävelin ekan kerran huussiin asti kahdella jalalla ilman kepakoitani ja muistelin miten kesäkuussa kipsin kanssa piti kontaten kiivetä portaat. Heräämisestä huussiin ja takas meni 40 minuuttia ja sen jälkeen piti levätä puoli päivää… Onhan sitä paranemista tapahtunut – se on vaan ollut niin armottoman hidasta ettei sitä enää muista!
Vaikka viime viikot on olleet helteisiä, niin syksyn merkit näkyvät jo. Öisin sankka hernerokkasumu peittää vastarannan ja koivut kellastuvat.
Aurinko painuu mailleen jo ennen yhdeksää illalla ja aamuisin kaste näyttää mitä hämähäkit touhuavat. Puolukatkin kypsyy.

Olen ekan kerran itseni kanssa kahdestaan  täällä mökillä ja on ollut aikaa järjestellä ajatuksiaan… Olen kelaillut miten kiva kesä tämä kaikseta huolimatta on ollut. Mitä kaikkea mukavaa olen saanut kokea ja miten paljon apua ja kannustusta olen saanut. Melkein tippa linssissä tässä herkistelen…

Alkukesällä pääsin äidin ja isän mökille päivähoitoon, Neulomakerhon kaffepussikurssi oli eka merimatka, jonka jälkeen Karvis suostui kuskaamaan mut mökille. Kalaan en oo päässy mut aamuöinen veneretki oli hieno kokemus! Klapejakin olen pääsyt tekemään ja mustikoita ja sieniäkin saanut kerättyä. Juhannuskin tuli vietettyä ystävien kanssa perinteiseen tapaan, kädentaitajien kesäretkelle osallistuin  ja vähän töissäkin olen ollut. Ja päässyt uimaan!
Olen päässyt ihan omatoimisesti liikkumaankin. Ensin yksijalkainen sai lainata Karvisen automaaattivaihteista ja kun vanhemmat kuulivat sen bensankulutuksen, niin tarjosivat oman autonsa mun käyttöön ja ovat itse kulkeneet mun viiskytasteisella Rypäleelläni, josta kuuluu outoja ääniä ja jonka kojelaudassa palaa pelottavia merkkivaloja. Porukoiden autossa on myös ilmastointi. Kun kuuman työpäivän jälkeen ajan melkein tunnin ilmastoidulla autolla kotiin, niin turvonnu räpylä on ku uus! Siksipä se auto on nyt saanut nimekseen Ambulanssi!

Ida-Maria on huolehtinut puodista. Ilman häntä koko kauppa olis varmaan kesän aikana menny nurin! Onneksi hän on sentään saanut vähän lomaillakin. Karvinen on kuskannut ja passannu, kantanut puut ja vedet, hoidellu kauppareissut, lämmittänyt saunan ja huolehtinu Tassusta kaiken muun lisäks. Jossain vaiheessa hän oli sitä mieltä et mun työtakkiin pitäis ommella komentajanatsat…  Äiti ja isä kävivät yhtenä sunnuntaina ryöstämässä mun isot matot ja nyt ne odottaa pestyinä kotosalla helteiden loppumista ja suursiivousta. Äiti oli puodissa auttamassa kun mattoloimea kieputtelin ja Piiku auttoi inventaarissa. Mökkinaapureilta ollaan saatu kantsuja kun ei ittellä ole ollu asiaa metsään. Moni asiakas on tarjonnut apuaan. Mopsineulojan mies on kuskannut monta verkkokauppalähetystä postiin ja Tuovin kanssa ollaan leikitty pillerinpyöritystä koovitamiineilla. Miten onnekas olenkaan!

Kumpa muistaisin nämä kaikki iloinpilkahdukset sinä päivänä kun olen taas kunnossa ja joku typerä pikkuasia saa mut polttamaan päreeni.
Vähän kyllä mietityttää miten tästä eteenpäin kun nyt jo pärjään monessa asiassa ittekseni. Ku olen tottunut olemaan insinööri eli ingengör. Eikös se tarkoita et ”ei tee mitään”?

Ruokaa sentään olen laitellut. Värjäyskurssia varten hankittu (ja viime vuosina ruuanlaitossa käytetty) keittolevy sanoi sopimuksen irti ja sain nimpparilahjaksi uuden kaksilevyisen:
Tässä se on ensimmäistä kertaa koekäytössä. Levy on käytössä melkein joka päivä ja välillä monta kertaa päivässä! Jos ei grillata, niin muurikkapannulla voi tehdä pöperöä:
Monta kässyä on kesän aikana aloitettu, mutta kovin vähän on valmista syntynyt. Kysymys ei ole ainakaan ollut ajanpuutteesta… Nurmilintu on ollut valmiina jo pari viikkoa. Pingotus vaan oli ongelmana. Keksin viimein pingottaa sen pömpelin patjaan. 
Olin kerrankin oikea välineurheilija ja kokeilin Kint Picksin pingotusvälineitä suoran sivun pingotukseen ja kaarevaan reunaan T-neuloja.
Lankana jostain messuilta ostamani Rowanin Fine Lace (50 g =400m) ja puikkoina Knit Pro pyöröt nro 4. Lankaa tähän superkeveään huiviin meni 39g, Oon aina tykännyt ohuista langoista mutta tämä oli jo minunkin makuuni aika ohkasta…

Nyt puikoilla on vauvaneule ja kaveri sukalle, jonka olen tehnyt joskus alkuvuodesta. Oletan molempien valmistuvan lähipäivinä.
Eilisaamuna tästä meni ohi harvinaisen ruman näköinen vene. Mahtoikohan Sauli ja Jenni olla kyydissä?

Vaikka omat veneilyt on tältä kesältä jääneet väliin, niin sentään pitää yksin saaressa olevalla tytöllä  olla joku kulkupeli turvanaan:
Paljon on tämäkin vene kokenut. Ilmastointiteipillä paikkasin sen itse kerran ku oli pakko päästä ystävän kanssa ongelle, isompia paikkauksia on vuosien varrella tehty montakin ja viimein Hannu-mysky kaatoi sen päälle ison männyn.  Karvisen fiksailujen seurauksena se pysyy taas pinnalla!

Enhän minä täällä ihan ypöyksin ole... Kaivonkannella on hyvä väijypaikka:
Miks se liikkuu heti ku mä otan kameran esille?

Eilisaamuna jäi aamu-uinnit väliin, kun rannassa oli ällöä leväpuuroa. Tänään vähän tuulee, joten levää ei näy. Siispä aamu-uinnille!

lauantai 15. elokuuta 2015

Tassu tarinoi



Moi kamut! Mä päätin tulla tänne plokkaamaan ku  Susul ei oikeen runosuoni kuki. Eikä se oo saanu mitään kässyjäkään aikaseks. On niit aloituksia kyl iso kassillinen.

Mun kesä on menny ihan kivasti. Alkuun mä kyl ajattelin ettei täst tul mitään jos perheessä on kaks nelijalkaista, mut kyl mä sit kuitenkin oon päässy saareen. Alkukesä oli vähän tylsä ku koko ajan oli märkää ja mun massukarvat kastui metsässä. Ja välillä on ollu niin kuumaa ettei jaksa mitään. Sillo vaan makaan varjossa terassilla ku siinä käy aina vähän tuuli.
Mä oon saanu tänä kesänä kiinni kaks kamalan isoa myyrää! Ne oli niin isoja etten ees jaksanu kokonaan syödä. On täytyny itte pitää huolta ruokapuolestakin ku Susu ja Karvis ei sattuneist syist oo päässy verkonlaskuun kevään jälkeen. Onneks Pappa on pitäny mut ahvenissa, muuten en edes muistais milt ahvenet maistuu!

Tänä vuonna on ollu ihan kamalasti mustikoit. Mä en mustikoist piittaa, mut mulla on ollu kauhee homma ajaa sorsia pois puskista. Oikeesti niitten vaaniminen on aika hauskaa, mut kyl se ihan työstä käy. Palkaks saan aina pari napua (ahvenet olis kyl parempi palkka). 
Mul on kotiintuloaika kymmenelt illalla. Mä olen vähän niinku se Crocodile Dundee ja tiedän kellon auringon asennost. Ku arska on tos ni mä tiedän et on iltapala-aika ja hipsin kotiin.
Pari kertaa on kotiintulo venahtanu yön puolelle ja sillo ei oo tullu kiitosta…

Kerran yks kamalan iso koira ajoi mua takaa, mut onneks mä pääsin puuhun karkuun. Sieltä sit laskeuduin katolle ja murisin sieltä niin et se koira lähti karkuun. Tai sit Karvis ajoi sen pois… Se ei ollu kiva juttu ja nyt oon pysytelly täs lähimaastos. Mulla on hyvä väijypaikka:
Viime viikonloppuna Mummi ja Pappa oli täällä saaressa meidän kanssa. Mä sain tuliaisiks kaks komeeta nyssäkkää pappankalaa! Voi mitä herkkua!

Susua on vähän harmittanu ku se ei oo päässy mettään sieneen. Onneks mun kummisetä toi pussillisen kantsuja et saivat soosia tarjota vieraille. Pappakin kävi metsässä mut tuli takas tyhjän sieniämpärin kanssa. Sit Mummi päätti lähteä kans vaiks kiellettiin. Ruoka alko olla valmista eikä Mummia kuulunu ja me sit alettiin soittelemaan sen perään. Metsä oli vuosien kuluessa aika paljon muuttunu ja Mummi oli eksyny! Löysihän se viimein takas ja Susu huusi sille ku hyeena! En mä kyl tiedä ihan tarkkaan miten hyeena huutaa mut kovaa ainaki. Ruokapöydässä oli sen jälkeen aika hiljaista porukkaa, jolle tarjottiin kengänpohjaks paistunutta pihviä (ja sitä kantsusoosia). Mul on kyl sellanen käsitys et äideille ei sais huutaa, mut Susu ja muut tais aika paljon pelästyä et jos Mummil sattuu jotain siellä louhikossa…

Ei sitä hiljaisuutta sit kauaa kestäny. Ihan kauheeta hihkunaa kuului ku Susu pääs uimaan. Se oli ihan pöljänä ilosta ku ei oo koko kesänä kunnolla uinu:
Mä en kyl vapaaehtoisesti tonne menis… On se hullu.
Sunnuntaina meillä pojilla oli projekti. Karvis ja Pappa rakensi uudelleen keväällä puunkaadon tieltä puretun pihagrillin. Mä olin projektipäällikkönä tietty.
Sillä välin Susu hautoi räpyläänsä kylmässä vedessä ja seuras ton perhosen kulkua Maskusta Mietoisiin.
Mummi tienasi silmälasinpesut parsimalla Karvisen sukat:
Ku grilli oli valmis niin se testattiin heti Karvisen pydärillä:
Jotain kässyjä toi äiskä on saanu valmiiksikin. Sil on yks huivi, mut se tarttis pingottaa ja sit ku tuli helteet ni se alko vääntää huopatossuja… Jotenki tutuu ettei Susul oo ihan kaikki muumit laaksossa!
Lankana on teetee Saga, menekki 136 g ja puikot 6 mm sukkikset ja pyöröt. Ohje teeteen verkkolehdestä 3/2015.
Välillä oltiin kaupungissa mut nyt ollaan taas tääl mökil. Karvis on viikolla lasikuiduttanu Susulle vanhan sandaalin uimakengäks. Kyl sen nyt kelpaa pulikoida!
Mä meen taas vartiopaikalleni, joten moi vaan! t.Tassu

lauantai 1. elokuuta 2015

Peruslanka on paras ja sukkalanka suosituin

Voi että on ollut kivaa taas olla töissä!

Maanantaiaamu alkoi halauksella. Moni on toivottanut tervetulleeksi takaisin ja moni on ovesta tullessaan hämmästellyt et "Ai sä olet taas täällä?" Moni on kysellyt et mitä mulle on tapahtunut... Tuntuu hassulta sanoa et on kivaa tuntea itsensä tervetulleeksi omaan puotiinsa! Piiku kyseli alkuviikolla sähköpostissa et miten pää kestää töihinpaluun ja miten räpylä... Työ on parasta terapiaa ja ihmiset on ihania! Räpylä kulkee mukana - välillä vähemmän ja välillä enemmän kipeenä ja turvoksissa. Kyllä se aamuun mennessä aina tokenee :)

Puikot ja koukut välttelevät käsiäni edelleen enkä meinaa millään saada langan päästä kiinni. Siispä yhtenä päivänä huvittelin tekemällä tilastoja puodin suosituimmista langoista viime vuoden heinäkuun alusta tämän vuoden kesäkuun loppuun. Olihan mulla siitä asiasta joku "tuntuma" mut päätin testata pitääkö se paikkansa. Kai yrittäjän moista tilastointia kuuluukin tehdä ja kun vielä tykkään noista excelitaulukoista niin hommahan oli pelkkää hauskanpitoa!

Puodissa on ollut suunnilleen 150 lankalaatua. Ohi on röyhelöt ja pompulat. Peruslanka on paras ja sukkalanka suosituin!

Anjalinin top ten:
1. teetee teetee Pallas - sukkalanka. Kestosuosikki jo vuosia!
2. teetee Helmi - vauvalanka. Jokaisesta viime vuonna myydystä Helmi-kerästä Tekstiiliteollisuus Oy luovutti 10 senttiä Uusi lastensairaala - keräykseen!
3. Austerman Step - sukkalanka aloe veralla ja jojobaöljyllä. Tässä muuten on uusi juttu se, että pitkästä aikaa yksiväriset stepit ohittivat raitalangat! Syksyllä on taas tulossa uusia värejä sekä raitoihin että yksivärisiin ja niissä on uusi luontoa säästävä EXP-käsittely.
4. teetee Tundra - alpakkasukkalanka. Tämän suosio vähän yllätti, Onkohan niin et kun hehkuttelin syksyn Kässälehdessä julkaistua palmikkosukkaohjettani, niin ihmiset ei kehdannu olla ostamatta ;) Ja kun se oli kokeiltu niin kaikki totes et ihanaa lankaahan se on!

Ettei tulis ihan kuvatonta postausta niin:

Viime viikolla tikuttelin unikeonpäivänä viiskymppiä täyttäneelle ystävälleni lämpöiset tundrapalmikot. Näissä koko vain jotain 35-36. Puikot 3.25 mm Knit Picks 15 cm Caspian Wood sukkapuikot ja menekki alle kaks kerää.

Miten me voidaan olla jo viisissä kymmenissä? Muistan ku tavattiin ekan kerran Rastin alakerran baarissa.. Inhottiin toisiamme syvästi ja mietin miten niin mukavalla tyypillä voi olla noin veemäinen akka! Hän inhos mua (mm) siks et mulla oli omat pubitikat... Sitten joskus vuonna -92 yhtenä keväisenä aamuyönä Tampereen Aleksanterinkadulla rotvallin reunalla istuksiessa totesin et jotain hyvää tuossakin mimmissä pitää olla kun se kuuntelee Hectoria! Siit se sit lähti. Onnea Ippu-ystäväni!

Takaisin tilastoihin...
5. teetee Salla - se paksumpi sukkalanka (syksyllä värivalikoimaan tulee viimein ne kaikkien kaipaamat oranssi ja turkoosi!)
6. teetee Bamboo&co (=Bambu ja kumppani). Pikkuinen yllätys. Tiskirättilankaa...
7. Sirdar Cotton DK. Merseroitu hyväkierteienen puuvilla. Kaunis lanka, jota on hyvä virkata ja neuloa. Elokuussa tulossa uusia värejä. Tämänkin langan suosio yllätti - puuvillat ei aikaisempina vuosina ole kivunneet top ten -listalle.
8. Katia Sevilla - tölkkinipsuvirkkailuihin. Minäkin olen kerännyt nipsuja jo monta vuotta, mutta en ole hurahtanut. Vielä...
9. Adriafil Bucaneve. Ihanaa pehmoista merinovillaa. Pikkunen yllätys tämänkin suosio kuten myös:
10. Adriafil Primula. Edellisen ohuempi "pikkusisko"

Seuraavina Peru, Kipuapusilkkivilla (?!), Almina, Azteca, Hilla, Darling ja kaikenlaiset sukkalankalajitelmat, joita tulee ja menee pitkin vuotta. Ja tietenkin tölkkinipsuilijoiden suosikki Hilos Omega La Espiga, jota meillä on ollut vasta helmikuusta lähtien. Sitä mustaa Espiga kuutosta muuten saadaan näillä näkymin vasta syyskuun alkuun... Edit: sain just tiedon et Espigaa voidaan saada jo parin viikon kuluttua!

Sen unohdin katsoa, et löytyyko joku lankalaatu, jota kukaan ei ole halunnut yhtään kerää koko vuonna! (Ei oo, paitsi kirjontapuolella).

Työviikko päättyi mukavasti kun äidin avustuksella veivasin asiakkaalle kolkytmetrisen mattoloimen:

Nyt ollaan taas saaressa ja minitomaatin kokoiset mustikat huutelevat puskissa, joten mukavaa viikonloppua teillekin ja heippa!