Kevätlankaa Puikoille: Pusero Valmiina, Teatterimatka Takana

 Seuraava kevään merkki:

Ja ensimmäinen uusi kevätlanka on päätynyt puikoille ja valmis:

Lanka Lana Grossa Diversa (74% puuvilla, 26% viskoosi, 50g=210m). Menekki 152g eli jokaista väriä vaan yksi kerä! Jännää, että vaikka lanka on ohutta, niin ohjeen 5 mm puikot eivä olleet yhtään liian isot! Tämä malli on tulossa jossain vaiheessa kevättä johonkin kässälehteenkin. Tai ei ihan tämä - kun luin oiko Idan tekemän käännöksen, huomasin vahingossa pistelleeni omiani raglaneissa ja kerroksissa. Resoreissa pistin omiani ihan tarkoituksella.

Joka tapauksessa pusero on suunnilleen esikuvansa mukainen ja kerä/väri riittää suurimpaankin kokoon!

On hieno tunne, kun näkee oman käsityönsä käytössä! Ja vielä teatterissa!

Ystäväni esiintyy Nokian näyttelijäyhdistyksen Matias ja Anni -tähtitarinassa ja tämä viiskytvuotislahjaksi neulomani Annis-huivi oli mukana esityksessä! 

Ennen näytöksen alkua ehdittiin vähän tutustua tehdassaaren maisemiin.

Kivan viikonlopun ja hyvän seuran jäkeen tämä viikonloppu olikin ihan toista. Ekan kerran ikinä jouduin kuumeen vuoksi pistämään puodin ovet kahdeksi päiväksi säppiin ja siirätämään Neuleklubia viikolla! Onneksi oli kotivaraa:

Kahden vuorokauden nukkumisen jälkeen tänään aamulla elämä voitti. Viideltä aamulla sain tarpeekseni makoilusta, selkä ja lonkat jomottivat, mutta lämpö on alle 36. Tiskasin, kävin suihkussa ja päivällä jonotin puoli tuntia maski naamalla (varmuuden vuoksi) äänestyskoppiin. Nukkumisen lomassa sentään silmukka jos toinenkin.

Eiköhän tämä tästä.

Kesäleikkejä ja kesäkauppaan

Edellisen postauksen Kesäleikki-neule tuli valmiiksi. Pikkuisen homma tyrehtyi juhannuksena ja sen jälkeen oli taas tartuttava puikkoihin!

Koko keskimmäinen (=3-4vuotialle) ja lankaa kului vain 41 g eli vajaat kolme kerää! Koska olen ollut viime aikoina tapani mukaisesti kesäinen "asunnonsäästäjä" niin en laittanut valmista nuttua villaohjelmaan koneeseen vaan kastelin ja kuivailin tasona mökillä.

Ja taas käsiäalan "sutut" silisivät siedettäviksi. Kuten kuvasta näkyy - kuivaa on ollut ja keltaisia lehtiä ripottelee alas vaikka heinäkuu on vasta alussa!

Ohjeesta tämän ohjepoliisin pitää antaa kiitosta. En huomannut virheitä ollenkaan! Minähän suhtaudun ylen skeptisesti näihin mysteerineulontoihin, joten iloinen ylläri. Lankana siis teetee Helmi (50g=200m, 100% merinoa). Puikot resoreissa 2½ ja muuten 3,0 mm. Oli pitkästä aikaa hauskaa tosiaan leikitellä vaan oikeilla ja nurjilla silmikoilla!

Puikoista tulee aina kysymyksiä ja taas totesin et niillä on eroja! Tosilla vaan tulee tasaisempaa ja toisilla ei. Pääntien ja helman resorit neuloin Addin 2½ mm 60 cm normipyöröillä. Ihan ookoo. Miehustassa (luullakseni) Addin 3,0 mm 60 cm pitsipyöröt (ne, joissa on kullanväriset teräväkärkiset puikot ja punainen kaapeli) ja jälki oli suttuista! Kurkkaa edellinen postaus jos et usko. Hihoissa mulla oli 3 mm CraSy triot ja yks tavallinen addin bambusukkapuikko. Jälki taas tasaista. Jaa et miks se yks bambu? Oli helpompaa pitää hihan kuvion 16 silmukkaa aina omalla puikollaan. Joka tapauksessa kastelu tasoitti kaikki erot ihan siedettäviksi!

Ja purkkivärjäys alkoi käymään. Ekaks ei tapahtunu mitään, seuraavaks näytti hiukan vihreältä. Yhtenä päivänä Ida kysyi et haiseeko toi? No haisihan se ja mä raotin pikkuisen kantta... Poks ja hiveet roisteet päin kummankin naamaa ja kauhee löyhkä! Vein purkin heti ulos ja illalla töitten jälkeen Karvislandian pihalla huuhtelin, huuhtelin, huuhtelin... 

Mut eikös tullutkin hieno neonkeltainen?

No sit se "virallinen" osuus... Tänäkin kesänä meidän perinteinen Pop-Up -kesäkauppamme löytyy Mathildedalista! Pitkään meni ennekuin ajankohta varmistui. Nyt ollaan Kankirautavarastossa 10.-26.7. ja meitä pieniä salonseutulaisia pikkupuoteja on paikalla meidän lisäksi mukana 6. 

Löydät popupistamme meidän lisäksi mm. Salo Designin sisustus- ja muita kodintuotteita, Vetinetin rintsikoita, alusasuja, uikkareita ja Soakia, Modaliisan mekkoja ja laukkuja Elisabethin hattuja, Teini&Taaperon lanstenvaatteita ja -tuotteita ja Bizarren uniikkeja ja ekologisia tuotteita pienyrittäjiltä Suomesta ja maailmalta. Mun omat puotipuksupäivät on pe-su 14.-16.7. Ja salolaiset huom! Kannattaa poiketa useamminkin, sillä Paikulla päsee ilmaiseksi arkisin ma-pe!

Ja sit se höpöhöpöosuus!

Perinteiseseen tapaan olin juhannuksen alla lomalla. Oli niin kuumaa, ettei jaksanut tehdä yhtään mitään. Merivesi on niin lämmintä, ettei edes kala käy pyydyksiin. Kerran saatiin sentään kolme ahventa. Koska meillä ei ole kissaa, niin päätimme syödä kalat ihan itse:

Koska hellan käyttö sisätiloissa olisi kuumentanut mökkiä entisestään, niin Karvisen viime syksynä sähköpulan pelossa hankkima kaasuliesi osoittautui ihan käyttökelpoiseksi.

Kaveriksi tein ittelleni salaattia:

Karvisen salaatti oli kaupan perunasellaista...

Juhannus vietettiin ystävien kanssa. Yhden mielestä oli "selvästikin" paras jussi pitkiin aikoihin. Kivaa oli meillä muillakin. Vieraaksi satiin myös Patekissa. Tassun hyvä ystävä on sekin tottunut saarielämään ja näyttäytyi porukoissa aiempaa enemmän.

Me tietenkin oltiin varattu yhden ahvenen fileet Patea varten ja toinen tuli poikien juhannuskalalla uuden sähköperämoottorin avustuksella... 

Kuumaa on ollut ja kesäkuun sademäärä 9 mm. Heinäkuun alku näyttää toiseltä:

Toivoa kantsuista on! Kunhan vaan tää sadesää jatkuisi. Heinäkuun alku näytää lupaavalta. 

Mulla on toive "venyttää" työviikkojenkin viikonloppua aina vähintään maanataiaamuun. Saaresta lähtiessä yleens varaudun etukäteen seuraamalla sääsivuja ja uutisten säätiedotuksia. Jotenki se jäi. Telkkua en avannut enkä tietsikankaan sääsivuja kovin tarkkaan seurannut... 

Aika seikkailu oli! Laituri keikkui, vene keikkui eri tahtiin ja piti miettiä missä välissä sinne pääsee könyämään. Pelastusliivit vei tuuli kaislikkoon jo ennen lähtöä! Onneksi oli varaliivit ja Karvinen myöhemmin pelasti karkulaiset. Veneen takanarun pollarin oli tuuli riuhtaissut mukanaan (sekin lötyi). Hitaasti niiden seitsemän ISON aallon välissä samaan tahtiin köröttelin vastarannalle. Siellä piti ihan pieni aikaa asettua, ennen auton rattiin ja töihin lähtemistä.

Jossain kelissä jopa minä osaan ajaa hiljaa!

Ja hullu kun olin - palasin illalla takas ;)

Aika juhlia ja höpsöillä! 21 vuotta lankakaupan tätinä.

Mihin aika onkaan mennyt? Pari viikkoa sitten havahduin huomaamaan, että tähän aikaan vuodesta on toinenkin merkittävä päivä. 21 vuotta lapsuudenunelmani toteutumisesta! Paljon on tapahtunut sitten alkuaikojen ja toisaalta ei. Olen halunnut pitää puodin perinteisenä käsityöliikkeenä ja kuitenkin räpistellä myös nykyajassa. Pystyssä ollaan edelleen ja siitä iso kiitos kaikille ihanille asiakkaillemme, aina kannustaville vanhemmilleni ja varsinkin Ida-Marialle, joka huolehtii puodista paremmin ku minä ikinä!

Etsikelin netistä jotain ikärajaa 21-vuotiaalle. Ainut löytämäni oli, että 21-vuotiasta ei enää käsitellä nuorena rikoksentekijänä. Siispä nyt pistetään elämä risaiseksi ja tunnustetaan kaikki mokat. Aikuiseksi en aio kasvaa ikinä! Saapa nähdä mikä on tuomio...

Sain alkusyksyllä koeneulottavakseni Niina Kaakkurivaaran Talvisen poolon.  Tein mallitilkunkin ja kaikki tiheydet ja silmukkaluvut mukamas täsmäs. Oli tarkoitus tehdä ittelle uus mökkivillapaita samalla kertaa... Kuis kävikään?

Nuttu päätyi piiloon, melkein hautautui häpeissään... Kunnes yks päivä puodissa Verkkokauppavastaava näytti olevan kovasti kylmissään näpytellessään tietsikkaansa ja ehdotin et jos tuo nuttu lämmittäis ku oli vihree ja vastaavan lempivärikin... Siitä lähtien villis on ollut Idan työvaate joka päivä!

Siis ei ollut moka. Mä vaan olin väärän kokoinen. Idan päällä onnetonkin riepu näyttää hyvältä. Lankana teetee Pallas ja Austermann Cashmere Cloud. Ihana yhdistelmä eikä kutittele. Ja ohje ihan kelpo ja jokaiselle jotakin eli ylhäältä alas ja perinteisesti (kuten mä vanha jäärä haluun tehdä).

Tätä nuttua on jemmattu piilossa syksystä asti. Moni tulee puotiin kysymään ohjeita ja neuvoja ku mää oon muka joku ammattilainen... Joo - tässä todistus siitä, että kaikki ei muka-ammatiaisellakaan mene aina ihan putkeen. Siinä myös on käsitöiden ihanuus ja kamalauus ja viehätys. Ku tekee itte ni saa mitä haluu.... Tai sit saa mitä sattuu tulemaan :)

Koska edelleekään mulla ei ollut uutta mökkivillapaitaa niin nyt on. Borgo di Pazzi Cedrosta olen tehnyt aika monta kaarrokavillistä viime vuosina. Ja aina kaikista keristä jää joku nöttönen. Päätin, et kun nöttösiä on tarpeeksi, niin teen niistä ittelleni uuden mökkivilliksen. Olin tosin jo rakastunut vadelmanpunaiseenkin, joten en malttanut odottaa vaan...

Nyt on uus. Ikioma. Sopiva. Oikeen kokoinen. Ei huano. Mun synttärivillis. Onnee mulle! Helman silmukkaluvun nappasin jostain, hihojen samoin ja kaarrokkeen kavennukset tein sillai ku sattui tuntumaan. Puikkoina 3½ mm resoreissa ja 4½ mm muualla. Tein kaikkia kappaleita yhtä aikaa joten toinen hiha CraSyillä ja toinen sukkapuikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Mun mielestä yllättävän vähän! Ja jos ei ilmeestä vielä näe niin tykkään. Eikä kutita vaikka on vaan ihan tavisvillaa eikä ees merinoa!

Tässä linkki nuttuihin, joista raitalangat koostuu. Lisäksi kaksi kerrosta tummaa harmaata tästä. Välikerrokset Cedroa väri 53. 

Koronavuosien jälkeen voidaan pitkästä aikaa juhlistella kaffien kera myös puodissa. Torstaista lauantaihin kaffetta ja susumaisten - ei niin nättien suupalojen kera ja kait me joku lankatarjouskin keksitään lakoista huolimatta... Ja muist aina, et meillä ei oo ostopakkoa.

Kiitos ku saan olla ja tehdä. Kiitos kun ootte.💕

t. Susu

Uusi pallas ja purkale

Uuden vuoden ryhtiliike ei oikein ota alkaakseen. Oli tarkoitus kirjoitella jotain blogiin vähän useammin ja tässä sitä nyt ollaan. Vuosi on jo pitkällä ja jopa 86-vuotias isäni huomauttelee, kun mitään uutta ei ole tullut koko vuonna!

Käsitöitä olen tehnyt, mutta kaikessa on jotain hämminkiä. Onkohan tämä vuosi 2023 jotenkin epäonnen kässyvuosi mulle?

Pallaksen uudet värit piti heti saada puikoille. Ennen joulua asiakas teki tosi kivoja rannekkeita ja säärystimiä, joissa oli yhdistetty isoäidinneliötä ja neuletta. Minähän heti "keksin" että sukat tolla systeemillä olis kivat!

Ja tulihan sukat, mutta taas totesin ettei se mikään oma keksintö ole... Kukaan ei viissiin ole patentoinut isoäidinneliötä, mutta aika lailla samaa sorttisia juttuja löytyy Jonnan koukuista...

Joka tapauksessa sukat tuli ja uudet värit kivasti sopii yhteen.

Innoissani virkkailin noi mummoruudut. Kaksi ruutua virkattuani huomasin et erilaiset tuli. Virkkasin sit molemmille kaverin. Oli tarkoitus et etupuolelle yhdenlaiset ja taakse toisenlaiset... Ni miltäs näyttää?

Kaikesta huolimatta ihan kivat! Tosin mummoruudun kohta on pukiessa vähän pinkeä kantapään kohdalla. Puikot 3 mm Zingit ja koukku DMC 2,5 mm. Ajattelin tehdä vielä toiset. Silmukkaluku on ihan ookoo, mutta jos virkkaan kolmosen koukulla, niin ruutukohta menee jalkaan varmaan sujuvammin.

Seuraavaks edellisen postauksen punaista Peoa jäi melkein kokonainen kerä. Pitkän aikaa olen suunnitellut neulovani "korvikkeen" tälle huiville, joka on paljon (=koko ajan) käytössä ja aika lailla nuhjaantunut. Värikin sopii just tähän pipoon. Siispä jämälanka puikoille!

Loin silmukat ja aloin pistelemään jotain. Oli visio... Ja ihan nätti siitä tulikin:

Siis tuollee levällään pöydällä oli ihan nätti, mutta kaulassa ihan tyhmä. Reuna rullas ihan pöljästi eikä ollenkaan niin kuin visiossa. Siispä siitä tuli vuoden eka PURKALE:

Purkale on asiakkaalta rötsitty sana ja minusta ihan mainio ja kuvaava! Toinen ihan käyttökelpoinen neulesana (toiselta asiakkaalta) on takaperin neulominen. Takaperin neulotaan jos puretaan vaan kerros tai kaks mut jos kiskotaan koko tekele alkutekijöihin, niin kyseessä on purkale. Olisikohan syytä alkaa keräämään uutta neulesanakirjaa?

Purkaleen olen tehnyt jo toisenkin kerran ja kolmaskin kerta on jo meneillään. Lankana Peo ja testissä Tampesterin messuilta ostamani  Chiagoo-puikot. Kaikki niitä hehkuttelee, mutta en nyt osaa niitä mitenkään ihmeellisenä pitää... (Nyt alkaa varmaan huutomyrsky).

Usein puodissa kysytään et mitkä puikot on parhaat. Jos sille päälle satun niin vastaan et "Ei me huonoja myydä ollenkaan!" Mutta onhan niissä eroja ja puikot on tosi paljon makuasia. Ja lankavalinta vaikuttaa myös puikkovalintaan. Ohuissa sukkapuikoissa olen siirtynyt Zingeihin yksinkertaisesti siitä syystä, että katkon puisia ihan solkenaan. Tosin just eilen Steppiä neuloessani vaihdoinkin Zingit KnitProihin, koska Zingit oli siihen lankaan liian liukkaat! 

Joka tapauksessa purkale vol3 on jo tekeentymässä kylvyn jälkeen pyyhkeen päällä tuossa eteisen matolla. Aika näyttää miten se "istuu" kaulalla... Kolmatta kertaa en pura! Enkä värvää ketään muutakaan purkamaan. Jotenkin masentavaa, että vapaaehtoisia on tarjolla ruuhkaksi asti :(

Karvis valitteli ettei sillä ole sukkia. Ai ei vai? Ei kuulemma ehjiä sukkia ku yhdet ohuet ja yhdet paksut. Välipäivinä keräsin sen kaikki sukat (sängyn alta, makkarin lattialta ja kaapista) ja löysin useammat ihan kelvot. Loput (=yli 10 paria) toin kotiin, pesin ja tutkin. Hrahlö kuluttaa sukkia jotenkin omituisesti. Lähes jokaisen parin toinen sukka oli suht kelpo ja toisessa oli kunnon reikä! Miks ihmeessä ei voi käyttää sukkia niin, et vaihtais tassua joka toinen päivä, niin kuluisivat tasaisesti?

Joka tapauksessa ensiapuna parsin (minä vai?) yhdet Rubinit (=ohuet) ja teritin Pallakset (keskipaksut). Toivottavasti näillä pärjää jonkin aikaa... 

Teriin 74 g teetee Pallas (olihan sitä samaa varsikin). Puikot 2,75 mm KnitPro Symphonie wood 15 senttiset. Ai juu - toi 15 tai 20 senttinen puikkokin jakaa mielipiteitä. Mun mielestä 15 senttisillä kutoo nopeammin. Tai sit mä vaan luulen niin...

Ja taas yksi arvaus tai pohdinta tässä sukankesto-ominaisuuksia pohdiskellessa: Jos rakenne on tiukka niin kestääkö se paremmin? Yleensä teen Pallaksesta kolmosen puikoilla. 

Yks lankakokeilukin piti tehdä. Väitetään, että Filzi-lanka kävisi Alafosslopin ohjeisiin. Jääkukkaneuleen ja muutamien huopatossujen jämistä kokeilin Alasuq-pipoa. Ainakin tiheys täsmäsi ja lanka tuntuu ihan mukavalta ihollakin. En sitä ohjetta sen kummemmin lukenut vaan tein pääntien kavennukset omasta päästäni.

Paksulangat ei ole ihan mun juttu, mutta neulekärsimys oli pikainen - tuollaisen tikuttelee tunnissa tai ainkin parissa.

Vuodenvaihteen ihanat lumimaisemat on vaihtuneet mustaan ja märkään monta kuukautta kestävään marraskuuhun ainakin täällä varsinaisessa Suomessa. Vaikka päivä pitenee, niin kahden pimeän välissä on vain pieni lonkeronharmaa hetki. Siispä viime lauantaina tuunasin tampereen messuilta ostamani "mummoankkakäsveskan" heijastavilla helmillä. Jos heijastin unohtuu niin veska on mukana! Ja mummoankkaveskaan mahtuu yllättävän paljon tavaraa - kaiken muun tarpeellisen lisäksi ainakin sukankudin...

Puodissa on taas ihmeiden aika. Huonosta hoidosta huolimatta vai sen seurauksena?

Orkku kukkii taas!

Kesän kässyt

 Suunnitelmia... aloituksia... valmiita? Mulla on ollu yks vähän isompi kässäpussi, jossa vähän pienempiä kässäpussukoita, joissa keskeneräisiä. Tänä kesänä aloituksia on tullut sitä tahtia, ettei enää yks "isompi" kässäpussi riittänyt vaan niitä oli kolme! Ja kaikki kulkivat mukana yhdessä jättisuuressa kestokassissa. Ei mitään järkeä!

Loppujen lopuksi tilanne alkoi ahdistamaan ja viikko sitten lauantaina levitin koko "roskan" inventaariota varten mökin rantapäydälle.

Ja kas kas: Pari juttua sain valmiiksi kun vaan päättelin langat!

Sukat veljentytölle nimpparilahjaksi. Noo koska mä olisin näiden lahjuksien kanssa ollut ajoissa - meillä oli samana päivänä nimpparit eli pari viikkoa sitten.

Lankana Hot Socks Rubin, puikot Smart 2½. Pikkuisiskonsa vihjaisi, että lahjan saaja saattais tykätä. Tästä langasta kun on koko suvulle tullu tikuteltua sukkia monta vuotta, mut tää yks on jääny kokonaan ilman! No ei nää edelleenkään perillä ole, mut hyvää kannattaa odottaa ;) Merino ja bambu kera vahvikkeen ei voi olla kenellekään pettymys!

Toinen päättelyä vaille oli poncho asiakkaalle. Kun mulle sanoo et "Ei sillä mikään kiire ole" niin minähän uskon... Aina pitää sopia edes joku toimitusaika tai muuten työ ei tule ikinä valmiiksi!

Lanka Michell Laja, harjattua alpakkaa, merinoa ja pikkuisen polyamidia. Menekki kaksi kerää ei 100 g. Neuloin ylhäältä alas viitosen pyöröillä. Näitä ponchoja tein joskus aikoinaan Katia Quezalista montakin ja moni muukin teki. Tosi kevyt ja lämmin! Tästä langaste tein Puun vuoden viime kesänä.

Eikä kutita! Jos Ida sanoo niin ni sen on pakko olla totta!

Muutama viikko sitten puotiin tulla tupsahti laatikollinen ihan mielettömän upean värisiä käsinvärjätyn oloisia lankavyyhtejä! Lanka on SMC Colour Up. Lanka on koostumukseltaan 75% uutta villaa ja 25% polyamidia eli kuten sukkalangat, mutta mielestäni löysän kierteensä vuoksi se sopii paremmin huiveihin. Vyötteessäkin oli huivin kuva ja takana ohje. 12 väristä oli vaikeaa valita, mutta tietenkin valitsin sen "susuvärin" ja huivi hyppäsi puikoille. Simppeli ainaoikein valmistui pikavauhtia yhdestä vyyhdistä nelosen pyöröillä!

Pikkuisen isompikin olis tullut. Ohjeessa neuvottiin alkamaan reunuksen neulominen kun jäljellä on 20 g eli 80 metriä. Lankaa jäi kuitenkin jäljelle ihan reilusti... Tämän huivin kastelin ja pingottelin vaijereilla. On ne vaan kätevät!

Teeteen Tundra -alpakkasukkalanka on ollut oma ja monien muiden suosikki jo pitkään. Valkoiset ja harmaat on olleet lopussa iät ja ajat eikä toimitusaikaa niille ole edes luvassa. Joitain värejä on vielä jäljellä. Ja kun se mun palmikkosukka on niin helppo ja kiva tehdä niin taas yhdet...

Eli lankana teetee Tundra, menekki 96 g Ergosukkapuikoilla 3½. Nämä ovat olleet valmiina jo pitkään, mutta olivat kesäkaupassa mallina enkä koskaan käydessäni mustanut kuvata...

Nyt kun näitä tänne kirjaan ylös, niin huomaan ettei tämä käsityökesä sittenkään ole ollut ihan niin surkea kun tuntui kantaessani tulvehtivaa Biltemaa saareen ja takas!  Sillä viel on yksi huivi valmiina!

Riite-huivi teetee Asustelehdestä. Lankana tällä kertaa teetee Rainbow Fun (tosi hauska iloisen mustavalkoharmaa...) Ohje on alun perin Rainbow Merinolle, mutta kun sitäkään ei enää ole saatavilla :( Kiva, helppo ja nätti malli tehdä reissukässynäkin. Jälleen lanka. joka ei kutittele herkintäkään.

Keskeneräiset inhokit painaa kassissa ku huoli unettomana yönä. Siispä tein radikaalin ratkaisun:

Purin pois!  

Ja nyt kässäpusseja vaan yksi ja pää täynnä suunnitelmia uusille aloituksille!

Sukkia. Ettei totuus unohtuis :)

Joku roti olla pitää! Sude meinas, et ku annoin virkkuulle pikkusormen, ni koko Susu menee samantien. No ei ny sentäs! Puikoilla pitää ain olla sukat. Taiks kahdet tai kolmetkin...

Suvun isokenkäisin täytti pyöreitä kesäkuun alussa. Oon joskus jostain rivien välistä todennut, et mun tekemät ohkaset villasukat ei ol ihan huonot. Mut oikeesti! Kuka jaksaa tikuttaa neljäkuutosia 2,5 mm puikoilla? Mä, koska tyyppi on kiva.

Lankana Fortissima Cotton Stretch. puikot 2½ mm KnitPro Zingit ja menekki 96 g... Huh! Kerästä sais polvarit normikokoiseen tassuun...

Bambusukkalanka Hot Socks Rubin on ollut tosi suosittu jo monta vuotta. Melkein iski paniikki, kun kuulin ettei sitä enää saisi. Ihanan pehmeä merinovilla ja siloinen bambu yhdistettynä vahvikkeeseen. Kiva neuloa, ei kutita saajan tassuja ja imee kosteutta. Sain vielä kaikkia värejä kilon ja varasin heti ittelleni sen ainoan värin, josta en vielä ole tikutellut. Karvisen mielestä väri on nimeltään koiran oksennus, mut omasta mielestäni kiva. Karvisen mielestä varmaan ainoa oikea väri on rohkea peessi ryyditettynä iloisenharmaalla... Menekki näihin oli 62 g.

Sitte vielä yhdet. Hurvittelin isoilla eli 3½ Prymin Ergonomisilla sukkiksilla ja teeteen raita- Sallalla. Hirmuisen nopiasti tuli valmista!

Pikkasen kolmatta kerää meni kokoon 42-43 20 cm varrella.

Kaikki nää langat löytyy myös ens maanataista alkaen puodin lisäksi myös kesäisestä popup-puodistamme Mathildedahlista Kankirautavarastosta 6.7.- 1.8.

Mökillä olen kuulostellut ääniä metsästä. Sehän on ihan tuttu asia et "Susu kuulee ääniä". Joskus äänet on ihan todellisia ja joskus taas... No viime lauantai-iltana just ennen nukkumaanmenoa selvisi, ettei metsän kahahdukset olleet pelkästään korvienvälissä:

Takapihalla oli ihan oikea metsäkauris! Sarvet ja kaikki. Tulkattiin se kauriiksi, koska sillä ei ollut pilkkuja niinku bambilla eikä valkoista peppua niinku peuralla. Ihan rauhassa se popsi jotain. Mulle on kerrottu, että peura haukkuu niinkuin koira. Jos en tietäis, ni olisin yöllä vähän pelästynyt. Aika hurjalta verikoiralta kuulostaa peuran haukku.

Eikä tässä vielä kaikki! Helteessä minä tein asumuseron. Otin vuoteeni (=peittoni), kissan ja muutin pömpeliin. Siellä ei ole yhtään niin kuumaa nukkua. Karvis oli kuin kanaemo huolissaan miten mä pärjään ja pitääkö mun ottaa mukaan joku otuksienhäätökeppi... Siis oikeesti! Minähän olen nukkunut sielä jotain viisvuotiaasta lähtien, joten mikä hätä olis viiskymppisenä? No aika söpöä kuiteski.

Anyway... Keskellä yötä kuului ääni (Susu kuulee ääniä taas) et nukunks mä? En nukkunu ku oli kuuma, hyvä dekkari ja kehräävä kissa. Oli sit se mäyräkin näyttäytyny! Eli meillä saaressa on eläimellinen meno.

Maanataiaamuna istuin vielä ennen töihinlähtöä  hörppäämässä kupillisen kahvia mökin rappusilla ja näin sen mäyrän minäkin. Viiden metrin päässä mustikkapuskien ja vuorenkilpien välissä sellainen raitanaama. Taisi olla pentu, kun ei oikeastaan pelänny. Tassu ei oo moksiskaan. Mutta tarkkana seuraa liikehdintää metsän suunnassa:

Uusi vesiliikennelakikin on pikkuisen herättänyt kysymyksiä ja epätietoisuutta. Kaikkein hassuin omasta mielestäni on, et soutuveneessä EI tarvita pelastusliivejä, mutta merkinantoväline pitää olla. Puhkuin ja puhalsin kaikki kukkopillit. Tämä pikkuruinen oli kaikkein tehokkain. Ens kerralla, kun verkonlaskuun lähdetään niin kukkopilli mukaan...

Tämmösii tällä kertaa. Taidan ens kerralla taas virkkailla jotain höpöhöpöä.