Kesäneule pellavasta, kesäkauppa ja muuta mukavaa keväistä

Katian Lua-lanka tuli jo meille vuosi sitten. Jotenkin en vaan ole saanut tartutuksi siihen, vaikka lanka on mielenkiintoinen erilaisine efekteineen. Ehkäpä vaan olen liiaksi villafani?

Neulominen tökki koko ajan. MIlloin unohdin langat töihin, milloin unohdin ohjeen, milloin oli jotain muuta mukavampaa ja milloin (kun viimeinkin olin innostunut) joku asiakas halusi ostaa kaikki siniset kerät (ja ahneuksissani tietenkin annoin niiden mennä, vaikka tiesin oman nuttuni jäävän kesken jälleen kerran). 

Ja kun viimeinkin yhtenä aamuaikaisena kaikki (täydellisen hienot) saumat oli ommeltu, niin olo oli:

Tää on just niin mun! Ihana tuntuinen, ei yhtään kuuma ja täydellinen kesäriepu!

Lanka siis Katia Lua 52% puuvilla, 26% viskoosi, 12% pellavaa, 10% polyamidia

50 g = 160 m ja puikot 4½ Addin unicornit. Resoreissa 3½ ja menekki 8 kerää.

Lierihattu Idan käsialaa ja lankana Raffia.

Välikässynä tietenkin sukkia. Äidin kaapeista on löytynyt vaikka kuinka paljon jämiä. Päätin jo aikaa sitten tikutella niisä sukkia jälkipolvelle. Näissä viitlai ohutta sukkalankaa:

Bambusukkalankaa, Steppiä, Regiaa...Ainakin. Menevät veljelleni kiitokseksi siitä, että auttoi renkaanvaihdossa sekä mun, että isän autoon ja monessa muussakin 💗Ei nyt puhuta siitä, ettei Reppuli enää renkaanvaihdon jälkeen suostunut käynnistymään ollenkaan ja tarvittiin hinausautoa. Asioilla ei oikeasti ole mitään yhteyttä. Kun viimein Reppuli kolmen viikon remontin jälkeen oli kunnossa, niin Susu "alkoi kuulemaan ääniä"... 

On kaikkea kivaakin. Mökillä pyörii pikkuinen Pupu. Hirmuisen söötti eikä kauhean arka. Tosin olen huomannut, että se menee yöksi nukkumaan samaan katajapuskaan, jossa Tassukin aikoinaan väijyi tirppoja. Tassu varmaan kattelee sateenkaarisillalta kuono kulmikkaana! Pupu prkl!

Sienikausikin on korkattu. Suloinen myrkynkeittäjä korvamatona ryöppäsin kolme kertaa.

Viikko sitten tapasin Nauvossa ystävät, jotka olivat matkalla Utöseen kuvaamaan lintuja. Ota seurantaan Instassa Velipekkahara!

Kun mökki on keskel ei mittää, niin on ihanaa nähdä ystäviä yllättäen. Kuten synttäripäivänä Paraisten Ässäkaupalla. Maisemat vaihtuu, ikää tulee, mut ystävyys on.

Kesä on vasta tulossa ja kaikkea kivaa odotettavissa! Perinteinen PopUp-Kesäkauppa Matildedalissa tulee taas. Pari viikkoa sitten käytiin jo sisustamassa:

Muut teki tärkeitä juttuja ja mä olin "juokseva vesi". 100 litraa lattianpesuvettä kahvilasta mäkeen meni ihan vanhalla rutiinilla!

Paikka on vaihtunut Kankirautavarastosta Halkokuivaamoon ja avoinna ollaan entistä pidempään.Etkot pidetään jo Ruukkipäivänä 24.5.

Kaiken hälinän keskellä on ihanaa välillä vaan ihailla tyyntä kesäiltaa "tölkkisaunan" lämpeämistä odottaessa. Merivesi 10 astetta jo!

Kesätoppi pellavasta ja neuleklubin päättäjäiset

Austermannin Colleen Linen on tämän kuukauden -20% tarjouslankana. Siispä siitä tikuttelemaan kesätoppia viime viikonloppuna. Kiva ja kaunis pellavasekoite, joten eipä haitannut sadekeli.

Toppi neulotaan pyörönä. Helman, hihojen ja pääntien pitsit 4 mm ja sileä nutun osa 4½ mm puikoilla. Ihan oikean kokoinen tuli mulle ja luulen, että tästä tulee kesän suosikki!

Reunojein pitsimalli oli vähän liiankin helppo! Kerroksen vaihtumiskohdassa pitää olla tarkkana, että lisäykset ja kavennukset menee  kohdilleen. Mulla helmassa oli lopuksi pari silmukkaa liikaa...  Mutta ketä haittaa ja kuka välittää? Kaks silmukkaa sinne tai tänne?

Toppi neulotaan alhaalta ylös. Hiha liitetään miehustaan ja sen jälkeen raglankavennukset. Pääntien pitsi neulotaan ylhäältä alas ja kiinnitetään miehustaan kolmen puikon päättelyllä. Neuloin pääntien ja hihojen pitsit Addin Bambuisilla CraSy Trio - puikoilla. Muuten 4,5 mm Unicorneilla. 

Langan menekki toiseksi suurimpaan kokoon oli 7 kerää (=308 grammaa). Puikot Addi Unicorn 4,0 ja 4,5 mm ja Addi CraSy Trio bamboo 4,0 mm. Kokonaan luonnonmateriaaleista )=pellava, puuvilla, viskoosi) olevassa söpössä kakkukerässä 50 g= 120 m.

Eilen oli Salon Kansalaisopiston kevään Neuleklubin viimeinen kokoontumiskerta.

Sydän oli täynnä ja tippa linssissä oli kotiiin tullessa.

Syksyllä jännitti kamalasti. Miten osaan ja mitä ne munsta ajattelee? Tuleeko kurssi täyteen? Hirmu kiva porukka oli ja keväällä ei enää tarvinnut miettiä tuleeko tarpeeksi osallistujia. Vaikka joka päivä puodissa neuvotaan ja opastetaan asiakkaita, niin tämä tuntui oudolta ja palottavaltakin. Osaanko?

Porukka oli mainio - oli konkareita ja ihan aloittelijoita. Jokainen sai tehdä omia töitään ja toivottavasti jokaiselle jäi "kässäpussiin" jotain uuttakin oppia. Eilen saatiin käyttöömme opiston käsityöluokkakin - jossa oli hyytävän kylmää. Ennen muuttoa lämpimimpään tilaan näimme "huoneentaulun", joka kuvasti myös meidän kurssiamme:

Tähän lisäisin vielä, että "Älä vertaa itseäsi muihin vaan vertaa omaan oppimiseesi". Sillä oli hienoa, että meidän porukassa oli konkareita ja niitä, joiden suuri saavutus oli elämän ihka ensimmäiset villasukat! Olen ylpeä kaikista teistä! Ja lupaan jatkossakin paasata mallitilkun tärkeydestä sekä puodissa tai ensi syksyn klubissa 😍 

Ja kuilemma insinöörin laskutaidostakin oli hyötyä :)

Kässäilyn, kaffittelun ja nyyttäreiden lomassa päästin sisäisen susuni valloilleen. Olikohan jännitys viimeinkin helpottamassa? 

Neulojan niskataukojumppa nimeltä "Kaks oikein yhteen, ylivetokavennus" - odottaa julkaisuaan!

Kiitos kaikille mukana olleille!

Pellavajakku sun muuta pientä

Viime talven aikana osallistuin Salon Kansalaisopiston torstaiaamujen kässäkurssille. Oikeastaan siksi, että tulisi opeteltua sellaisia tekniikoita, jotka ei oikein huvita, mutta pitäisi kuitenkin tietää mistä on kysymys. Varmasti kaikkea löytyy juutuubistakin, mutta mä en jaksa videoita kattoa. Useimmat menee niin hiiitaaastiii, et mulla menee hermot ennenku päästään asiaan. Nyt mulla on tilkkuja onteloneuleesta, tikapuutekniikasta, sashikosta ym. Yksi neule sentään valmistui ja oli näyttelyssäkin!

Lankana DMC Natura Linen (58% pellava, 26% viskoosi, 18% puuvilla 50g=150m), menekki 360 g. Lanka on ihanan kevyt ja siinä on pellavalle tyypillistä elävyyttä. Puikot 3,0 mm Zingin pyöröt ja reunuksissa 2½ mm Addit.

Yks kurssikaverini näki tämän ohjeen puodissa ja kiinnostui, koska hihan rakenne näytti hauskalta:

Piti sit alkaa selvittämään että miten... Ja olin menettää hermoni monta kertaa! Ohjetta lukiessa tuli fiilis, että se oli käännetty Googlen kääntäjällä! Ainakaan sitä ei ole kääntänyt ihminen, joka itse neuloo... Miltä kuulostaa: "Muotoile kaula"? No joo - suora käännös shape-sanasta, mut mulle tuli heti mieleen et joku pitäis kuristaa... Tällaisia neulekielen kukkasia siellä oli vilisemällä! Monta kertaa uhkasin polttaa koko ohjeen kunhan saisin nutun valmiiksi. En polttanut, mutta kätkin.

Olihan ohjeessa jotain hyvääkin: Mallitilkun neulominen oli selitetty niin juurta jaksain, etten edes minä olis voinu olla täsmällisempi! Ja "muotoilujen" jälkeen oli ilmoitettu jäljellä olevat silmukat ja ne oli ihan oikein.

Ja lankahan on tosi kiva.

Välikässynä tikuttelen näitä vauvan palmikkosukkia. Roosa sävy näissäkin, lanka teetee helmi, puikot 15 cm 2½ zingit (4 kpl+1 joku puinen) ja menekki huimat 16 grammaa!

Aina mukana kulkeva kässäpussini on nykyisin iso kestokassi. Mietin et miksi ihmeessä se painaa ku synti! No ihmekös kun siellä on KAIKKI puikot, mutta myös monta aloitettua ja suunniteltua puhumattakaan ohjeista ja lehdistä. Pienenpieni kevennys syntyi, kun tikuttelin parin viime kesänä tehdylle sukalle:

Lanka: Hot Socks Rubin, menekki 67 g. Puikot jotain 2,25 mm ja 2,5 mm tai sinne päin. Kakkossukka jäi aikoinaan tekemäti, koska Karvisen auto söi mun parhaista puikoistani (=Zing 15 cm 2½) yhden eikä se ole vieläkään löytynyt. Pitäis kuulemma irrottaa penkki, jotta puikon sais pois... Se on siis varmassa tallessa!

Pääsiäisen purkkivärjäyskokeilu täytti kuukauden ja oli aika kurkata miten kävi:

Aika kivahan se on. Lankavan Sujuva-sukkalanka, sipulinkuoria ja kahvinporoja. Ei peessi vaan poltettu oranssi!

Hamppua ja puuvillaa

Hamppu on pellavan kaltainen materiaali ja ekologinenkin. Sen kasvattamiseen tarvitaan vähemmän vettä kuin puuvillaan, eikä lannoitteita ja torjunta-aineita tarvita. Lisäksi hamppu suojaa ihoa auringolta, sillä se suodattaa UV-valoa.

Jo viime kesästä asti on kutkutellut hyllyssä oleva ohut hamppulanka. Viimein kerin yhden vyyhdin, loin sata silmukkaa ja pistelin menemään. Kerin toisen ja kolmannenkin. Tuli kesäriepu.

Lankana Borgo di Pazzi Hemp 100. Menekki 3 vyyhtiä eli 150 g. Puikoilla 3 mm tikuttelin. Mun ilmeet kuvissa on kamalia, mut Ida lohdutteli, et ainahan voi leikata kuvista pään pois. No jätin nyt kuitekin...

Kappale on suorakaiteen muotoinen 55*140 cm. Ompelin lyhyen sivun pitkään ja siinä se!

Tässä työssä taas huomasin pari ihan käyttökelpoista "neulojan apulaista": KnitPron puikkosuojus pyöröpuikoille pelasti tällä kertaa kolmosen puupäät katkeamiselta ja liukkaiden silmukoiden karkaamiselta kuljetuksen aikana. Toinen oli Prymin keräkotelo, joka piti langan järjestyksessä. Yleensä tuollainen jäykähkö lankakerä menee ennemmin tai myöhemmin sotkuun ja sen selvittelemisessä menee aikaa ja hermot.

Tähän aikaan vuodesta ei neuleet edisty. Vähätkin aloitukset menee usein purkuun. Onneksi äiti purki viimeisimmän yritelmäni. Pitäisiköhän alkaa merkitsemään ylös myös kaikki puretut (=takaperin neulotut) metrit? 

Mökkikausi on alkanut ja PUUhaa riittää. Viikko sitten alettiin pikkuhiljaa tekemään selvää vappuna kaadetusta isosta koivusta. Karvis karsi ja sahaili oksia akkusahalla ja minä juoksutin poltettavia ja kirveellä karsittavia risuja toiseen suuntaan ja sähkösahalla katkottavia oksia toiseen. 

Oksiakin on pienen puun verran ja se varsinainen runko odottelee honkamopoa edelleen! Ja kunto kasvaa: Illalla vilkaisin askelmittaria ja lukema oli yli 20000 askelta! Kun kerroin lukeman hyvälle ystävälleni, hän tokaisi: "Ei voi olla totta! Sul on niin pieni tonttikin!" Ja KristiinaS:lle tiedoksi: Pakkohan niitä puita on kaataa. Tämäkin yksilö oli vahingoittunut ja jos oltais jätetty sen kaataminen myrskyn tehtäväksi niin siinä olis menny muutama naapurin mökkelö tai koko saaresta sähköt... Ja jos tuo naapurimaan sekopääjohtaja tekee kyberiskun meidän sähkönjakeluun, niin ainakin saadaan torppa lämpimäksi ja hellalla lämpätyks hernesoppaa.

Katialta tuli puotiin ihanan pehmoinen puuvillalanka Pure. Se on valmistettu tosi hienosta ja pitkäkuituisesta Pima-puuvillasta. Lanka on jännän kuohkea ja rakenne on ketjumainen. Paksuhkoksi langaksi siinä on yllättävän paljon metrejä: 50g=100m. Loin innoissani silmukoita tehdäkseni mallitilkun. Silmukoita oli mallitilkuksi aika monta ja viiden tunnin kuluttua mallitilkusta olikin kehkeytynyt kappaleet pikkuiseen vauvan puseroon!

Lanka: Katia Concept Pure, puikot 4½, menekki 2 kerää.

Tällä viikolla pidin keskellä viikkoa vapaapäivän. Kävin Atussa porukoiden mökillä "toimittamassa" lupaamani äitienpäivälahjan. Lähdettiin tiistaina äidin kanssa kahdestaan. Aamulla piti odotella äidin heräämistä ennen kuin aloin riehumisen. Siispä laskeuduin rantaan ihailemaan aamun aurinkoa.

Meri, aurinko, linnunlaulu... Kuulin käen kukkuvan ekan kerran tänä vuonna. Lopetin laskemisen sadan jälkeen.

Että voi sammalkin näyttää näin kauniilta kevätaamussa!

Kun päivän homma tuli valmiiksi ja isäkin oli liittynyt seuraan, niin pitihän sitä juhlistaa!

Pellavahuivi ja korona-ajan positiiviset

Jopas on taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta melkein kuukausi! Mitä pidempi aika, sitä hankalampaa on aloittaa. Eli varoitus: megapostaus tulossa... Höpöhöpöä ja vain yksi kässy, joka sekin on ollu valmiina jo vaikka kuinka pitkään!

Viimeeks lupasin et mun tulppujen vaellus loppuis. No ei loppunu. Mantereelle eivät enää matkustaneet, mut naapuriin kyllä. Miks olis pitäny kompostoida, kun vielä olivat ihan hyvässä hapessa siinä vaiheessa, ku itsen piti kaupungistua?

Mutta kyllä. Puikoilta on aikaa sitten pudonnut Katian Linosta huivi.

Ohje oli Suuressa Kässylehdessä alkuvuodesta. Jotenkin aina vaan mulle kolahtelee toi ainaoikea ja puolikaari:

Ohje oli alunperin Gedifran Fior di Seta -silkkilangalle. Mulla vaan sattui olemaan pellavahinku... Menekki oli 4 pellavaa ja 2 värillistä. Raitojen kuvioneule oli kiva:

Kotirannassa on kiva kuvausalustakin...

Lino 100% on yks mun omista suosikkilangoistani. 100% luonnonkuitua, eikä pölise neulottaessa kunten pellavilla on usein tapana. Pellava paranee vaan käytössä koko ajan. Hauskin Lino-kommentti oli pari viikkoa sitten yhtenä perjantai-iltapäivänä, kun asiakkaamme Miia (Instassa @lankamatkalla) oli työviikon jälkeen lankaterapiassa ennen viikonloppua. Kassiin päätyi pari kerää Linoa. Muistutin, että hänellä on sitä lankaa jo ennestään ihan mukavasti... Johon Miia et " Joo mut ei näitä värejä. Linoa ei koskaan voi olla liikaa".

Mutta niitä korona-ajan positiivisia... Puikoilla on tulossa aikamoisen työläs kirjoneulepusero asiakkaalle. Sitä olen tehnyt etäpäivinä kotona, mökillä ja karvislandiassa. Puodissa ollaan oltu Idan kanssa vuoropäivinä, eli olen ollut monena päivänä "etätöissä". Terveitä olemme olleet, mutta varmuuden vuoksi... Jos toinen meistä sairastuisi, niin silloin molemmat joutuisi karanteeniin ja se olis sit The lankapuodin tarina siinä!

Mökillä olen saanut viettää "pitkiä viikonloppuja"  eli vähän pidempiä kuin vuorokauden verran. Olen opetellut slowlifea. Koko maailmaa ei tarvii saada valmiiksi kerralla. Yhtenä päivänä siivottiin huussia. Projektipäällikkö aina mukana.

Jos jotain kyllästyttää tämän kevään räntäsateet ja luoteistuulet, niin mua saa syyttää. AINA, kun mä tulen mökille, niin tuuli kääntyy luoteeseen. Yks ilta oli melkein tyyntä... Sinä iltana laskettiin verkko ja seuraavana aamuna käydä "hakemassa kalat". Ei tullut kolmatta maailmansotaa, mut liikaa ahvenia: 32 kpl:

Onneksi Piiku pelasti ja kävi vastarannalta hakemassa osan...Eläviä ämpärissa. Perkuu nolla-asteisessa räntäsateessa ei ollut mikään mukava "käsityö". Varsinkin kun yksi söi sitä mukaa kun filettä irtosi:

Koskaan ei olla tarpeeksi nopeita!

Vappuakin vietettiin mökillä. Täällä on siksikin mukavaa, ettei tarvii koko ajan varoa ja pelätä tartuntoja. Jos aivastuttaa, niin voi pärskiä ihan vapaasti kohti pöpelikköä! Lippu salossa oli tietenkin:

Ylppärilakki unohtui kotiin, mutta siivotessani kaappeja, löysin hullunhauskan "valkolakin":

Tuo mun mökkivillapaita on ihan kamala, mutta niin mainio tänäkin keväänä. Olen käyttänyt siihen aikoinaan kasviväreillä värjättyjä 2-säikeisiä villoja ja huovuttanut koneessa. Se kestää mainiosti tuulta ja sadetta ja on tosi lämmin mut ei kuuma. Jos metsässä tulis karhu vastaan, niin karkuun lähtisi - niin ruma toi paita on! Haaveissani olis joskus tehdä sellainen pikkuisen huovutettu ja kaunis ja istuva pusero, joka ajais saman asian. Sitä odotellessa...

Tänä keväänä on mennyt puita lämmittämiseen enempi ku koskaan. On ollut kylmää ja aikaa saaressa on saanut viettää enemmän ku aikaisempina keväinä. Vaan onhan tässä PUUhamaassa on sentään kaadettu lämmikettä seuraavaa vuotta varten. Kaatamisperiaatteena valoisuus (2 kuusta) ja huonokuntoiset (2 koivua). Tämäkin puu kaatui vappuna eikä taaskaan osuttu sähkölinjoille eikä mökin kattoon.

Äitienpäivää vietettiin melkein samaan tapaan, kuin normioloissakin. Atun mökillä juotiin ulkokahvit terassilla neljän sukupolvan voimin. Äitejäkin oli kolmessa polvessa: Pää-äiti, väliäiti ja pikkuäiti. Turvavälejä pidettiin ja halailut jäivät väliin. Silti oli tosi mukavaa tavata kaikkia pitkästä aikaa. Korona-aikana asennoituu eri tavalla pieniinkin iloinaiheisiin. Tai normiharmistukset ei tunnu yhtään missään. Niinku se, että kotimatkalla tie nousi ihan kirjaimellisesti pystyyn:

Tunnustus: olen ollut kynsienpureksija koko elämäni. Ja aina hävennyt käsiäni. Kynnet häipyy olemattomiin ihan huomaamatta kun vähän hermostun. Nyt on kerrankin niin pitkät kynnet, että likaa mahtuu kynsien alle ja mietin jo värillisen kynsilakan hankkimista! Korona-aikana muistaa, ettei sormia suuhun...

Ja toinen (vai kuinka mones?) ilonaihe: Mulla on kokonaista kolme paria EHJIÄ ohuita villasukkia ja yhdet kesäsukat. Itte en ole niitä tikutellut mut äiti on:

Lyhytvartiset Regian villatonta kesäsukkalankaa, jonka kerästä tulee kaks paria tuollaisia varrettomia. Villikset on vanhat stepinvarret teritettynä Hot Socks Rubinilla. Vielä yhdet ihanaiset äiti tikutteli merinosukkalangasta:

Onni on ehjät villasukat! Kiitos Äiti!

Normiarki on kivaa, ja kaikissa kurjissakin asioissa on hyvätkin puolet. Kun vaan muistaa ne huomata!

Hyvää vointia ja jaksuja kaikille täältä möksältä. Nyt sadepäivän ratoksi otan pienet päikkärit Tassun ja Karvisen välissä ennen saunaa. Maanantaina töihin ja toivottavasti pakkaamaan joitain lankatilauksia, koska tämänvuotista Hullun Halpaa lauantaitakin vietetään kolme päivää vaan bittiavaruudessa!