Revontulihuivi, äitienpäivämekko ja HUHA

Joskus joku uusi lanka vaan haluaa taipua perinteiseen malliin. Siispä upea Katian pellava-puuvilla-viskoosi Polynesia-kakku suorastaan heittäytyi puikoille päästäkseen hehkuttamaan upeita värejään Revontulihuivina!

Puikot 4½, ja ohje Ullaneuleesta. En edes muista kuinka monta Revontulihuivia olen neulonut. Edellisestä on joka tapauksessa jo vuosia. Mallia on aina yhtä hauska neuloa (kunhan sen ekan kaavion selivttää yhdeltä istumalta). 660 metrisestä kerästä jäi metri.

Päättelyn jälkeen ruttukasa kylpyyn ja pingotusraudoilla eteisen mattoon tekeytymään. Toukasta syntyi perhonen!

Äitikin innostui alkuvuodesta mun uusvanhasta ompeluharrastuksestani ja "tilasi" äitienpäivälahjaksi mekon. Unelmallisen kaavojen mittataulukko johti harhaan (olisihan se pitänyt tietää jo ekasta harjoituskoltustani), mutta onneksi kangasta oli riittävästi uuden etukappaleen verran. Minä, jonka elämäntehtävänä on paasata neuleissa mallitilkun tärkeydestä, niin en ollenkaan älynnyt verrata kaavan mittoja äidin mittoihin. Makkrankuori olis tullu... Muutama uneton yö tosin oli, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin sopiva!

Äidillä kaulassa itse neulomansa tuubi Katian Linosta. 

Äitiänpäiväkahvit nautittiin  Atussa Katajakalliolla. Yhteisistä "leipomuksista" olivat mukana nautiskelemassa hienossa auringonpaisteessa kaikki suvun nuorimmasta vanhimpaan. Ennen kahvittelua ratkaistiin kadonneiden katkarapujen ja luurien arvoituksia. Ja minä pulahdin kaiken jännityksen lomassa jäähylle Peimariin:

Vesi ei ollut enää kovin kylmää ees.

Puodissa meidän Hönö-maskottimme on taas herännyt talviunestaan. Kömpi unisena jostain piilosta ja hyppäsi hetken kuluttua olkapäälle kertomaan, että taas on Keväisten Lankamarkkinoiden aika:

Eli perinteinen keväinen Hullun halpa lauantai taas puodissa ensi viikonloppuna. Lauantai on yhtä ku to-su. Verkossa koko viikonlopun ja puodissa normisti pe ja la. Kaikkea valikoimasta poistuvaa lankaa tai lankaväriä, ylläreinä nipputarjouksia pysyvistäkin sorteista sun jos vallan vaikka mitä muutakin ihan Hullun Halvalla! Verkkotyrkyt ilmestyy sivuille puolenyön aikaan kun keskiviikkopäivä muttuu helatorstaiksi! Hyppää puotiin hulluttelemaan ja parasta jos tuut moikkaamaan Hönöä ja meitä ihan paikan päälle Annankadulle!

Vesiväripolvarit ja korvike Tundralle

 Moni kysyy että riittääkö yksi 100 gramman kerä ohutta sukkalankaa nyt ihan varmasti! Päätin testata miten pitkään se riittää. Ja riittihän se: Polvareihin!

Laines du Nordin Watercolor Sock -lanka on hauskasti kartoilla. Langan väri liukuu vesivärimäisesti sävystä toiseen ja keskellä lankaa on merkkilanka, joka kertoo mistä kohtaa väriraportti alkaa uudelleen. Eli tuloksena kaksi tismalleen samanlaista sukkaa.

Tavoistani poiketen neuloin varpaista varteen. Ohjeen kasialoituksen sijaan virkkasin neulomakerhoystäväni neuvosta 6 ketjusilmukkaa. Silmukoiden reunoista poimin molemmista sivuista neljälle sukkapuikoille 3 silmukkaa. PALJON helpompaa kuin kasialoitus, jossa silmukat tippuu ja puikot lurvahtelee sinne sun tänne! Enkä loopannut vaan neuloin sukkiksilla, Kivaa oli todeta, että lanka tosiaan riittää ja riitttä. Kivaa ei ollu kantapään neulominen ja se et lanka ei tuntunut loppuvan ikinä. Joka tapauksessa: Nyt se on todistettu: 100 g:n kerästä, jossa on 400-420 m lankaa riittää polvareihin!

Palmikkosukkalanka Tundralle ollaan etsitty kelvollista korviketta kissojen ja koirien kanssa jo vuosia. Olisikohan viimeinkin tärpännyt?

Katian Alpacolor on 70% alpakkaa ja 30% polyamidia. Koostumus siis sama, kuin aikoihaan teetee Tundrassa. Metrejä pikkuisen enemmän eli 125 m/50g. Pakko oli heti heittää puikoille palmikkosukka. 3½ puikoilla kuten ennenkin. Ihana neuloa ja uskon, että kestää käyttöä... Muutkin on tykänneet, koska lisätilaus piti tehdä melkein samantien. Menekki siis kerä/sukka. Vähän jäikin.

Lisää tassuttimia: Schoellerin Filzistä huopatossut. Ohjeessa on kokoja pikkuisesta tassusta isokenkäiseen ja valitsin tosi ison (jotain 42-43). Menekki 4 kerää, puikot 6 mm CraSyt ja huovutuskin onnistui ilman kommelluksia. Filzi olis siitäkin mainio lanka, että sitä voi käyttää myös Alafosslopin pehmeänä korvikkeena. Itse neuloin siitä keväällä Jääkukan. 

Nykytrendi on et kaikki neulotaan "väärin päin" eli sukat varpaista varteen ja nutut pääntieltä helmaan. Kumpikaan tapa ei minulta saa hurraahuutoja. Eikä kaikilta asiakkailtakaan... Mut pikkukauppiaan on vaan pakko ottaa kaikki työt vastaan... Asiakkaan neuleeseen tein "aloituksen" eli pääntieltä kaarrokkeen loppuun ja vielä takappaleen korotuksen. Lankana Borgo di Pazzi Cedro, Puikot 3½ ja 4½ Zingit. Asiakas saa itse tikutella alaosan. Hihojen neulomisesta vielä neuvotellaan kunhan se on ajankohtaista:) Ohje on Novitalehden ja siitä pitää tämän ohjekiukuttelijan antaa positiivista palautetta: Ohje oli selkeä enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt virheitä! 

Merinolanka Peo 30 on ollut marraskuun tarjouslankana. Suosio on yllättänyt meidät suoraan sanoen housut kintuissa ja parhaat värit on koko ajan lopussa. Piti testata myös miltä näyttää kirjava: Tästä paidasta jääneestä jämästä resori ja kerä kirjavaa lakkiosaan. Puikoilla 3½ pistelin menemään. Paidan tein aikoinaan 4½ puikoilla ja ainakin omalle käsialalle 4 mm olis paitapuikkona parempi. Merinolla kun on taipumus käytössä vähän venahtaa.

Suoraan sanoen itte en noista suhjukoista kauheesti tykkää, mutta voisi olla kiva kirjoneuleena yksivärisen langan kaverina. Mietintämyssyyn...

Kässämessuillakin tuli vierailtua. Neulefiikki Piikun kanssa oltiin perjantaina turistimatkalla. Pikkuisen mietittiin, että päästäänkö Tampesteriin ikinä, kun puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen nähtiin kyltti, jossa luki: Turku 43 km... Päästiinhän perille ja jo vartin kuluttua saapumisesta molemmat oli tehneet tärkeimmät messuhankintansa! Loppupäivä saatiinkin sitten höntsiä ihan rauhassa. Piiku osti pöytäpuihinsa kaiteen ja minä...

Se oli heti ihan MUN! Ei haittaa yhtään, että tavoitteen oli ostaa PIENI laukku, johon mahtuu lompsa, kännykkä ja huulipuna... Tuon muoto on just oikea. Siis leveä ja matala ja mitä parhainta: vuorikangas EI oo musta! Ja sinne mahtuu myös sukankudin, joten pikkureissulle ei tarvita kässäpussia erikseen. Eikä mua yhtään haittaa se, että Karvinen sanoo mun näyttävän käsveskani kanssa ihan Mummo Ankalta! Odottakoon vaan ku mä suutun ja isken sitä käsveskalla päähän. Siinäpähän näkee mitä on mummoankkaenergia!

Messuilla oli tarkoitus lounastaa jossain vaiheessa. Kun nähtiin joulumaassa tarjolla riisipuuroa ja väskynäsoppaa, niin ei tarvinnut edes keskustella! Se oli molempien herkkuvalinta. Vielä ennen kotiinlähtöä leputeltiin tärviöllä olevia tassuja skumppabaarissa - punaisen juoman voimalla ja ilman kuplia.

Kiva reissu oli vaikka mitään uutta ja mullistavaa ei löytynytkään ja kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin. Kiitos Piikun ja "poikaystävän". 

Viikkoa ennen messuja vietettiin isänpäivää Atussa. Aattona Tassu pääsi viimeinkin viimeiselle sijalleen, joka oli sovittu Mummin ja Pappan kanssa jo maaliskuussa Tassun lähdettyä sateenkaarisillalle. Tuolla katajien alla sillä oli tapana bongailla tirppoja ja välillä poiketa sisälle komentamaan Mummia syöttämään kädestä (salaa mukamas) Pappan ruodottomaksi perkaamia ahvenfielitä. "Muistotilaisuudessa" syötiin ahvenkeittoa. Olisikohan tässä viimeinen postaus tunnisteella Blogikissan seikkailut?

Lomakäsitöinä kasmirkeeppi ja junasukat

Kun lomanvieton makuun pääsin, niin olinpa sitten toisenkin viikon samaan syssyyn. Ekan kerran yli  kahteenkymmeneen vuoteen kaksi kokonaista viikkoa peräkkäin! Toinen viikko olikin sitten "tyttöjen". Ystäväni tuli saareen ja nautimme oodin vapaudelle!

Skumpan lisäksi mukana oli luonnollisesti riittävästi lankaa... Vaikka me ei olla kovin tarkkoja, niin kaiken pitää tietenkin olla sävysävyyn... 

Yksi asiakkaamme oli meidän sometuksia nähtyään mennyt puotiin ja kertonut Idalle, että siellä se Susu ystävineen "tekee Marinit" saaressa. Tosiasiassa skumppaa ei nautittu vielä aamupalalla, vaan vasta puolilta päivin :) Ja perinteinen "keijukaisten tanssikin" jäi väliin vaikka juoman nimestä päätellen oltais voitu vaikka vähän seccoilla!

Joka tapauksessa onnistuin tartuttamaan neuloosin (jälleen kerran) myös Ainoon. Tosin ekana aamuna me neulottiin toinen toistemme kässyjä takaperin eli purettiin... Tässä Ainon Portugalissa aloitettu bambusukan alku:

Parin päivän jälkeen eka sukka oli jo valmis ja toinenkin jo pitkällä! Mun purkutyö on nyt jo siinä hantissa, että ensi viikolla saattaa jo olla jotain näytettävääkin!

Kun lähtee lomailemaan, niin tärkein asia (skumpan ja herkkujen lisäksi) on lanka. Puotiin tuli sopivasti uusi ihanuus: Austermann Cashmere Colud. Puuvillaa, villaa ja kasmiria. Oli pakko ottaa pari kerää mukaan. Kanelin värinen suorastaan vaati kaverikseen kuparin väristä teetee helmeä!

Ajatuksena oli jonkun sorttinen kauluri tai hartiajuttu. Loin silmukoita summanmutikassa ja kun en muuta keksinyt, niin heittelin taas kehiin sen iänikuisen palmikkosukkamallini. Sitä kun voi tehdä ilman ajattelua ja voi keskittyä höpöttämiseen... Tämmöinen syntyi enkä purkanut tätä juttua kertaakaan!

Kun palasin töihin, niin Ida suostui mannekiiniksi...

Langat olikin tuolla ylempänä. Molempia kaks kerää ja puikot 4½ ja kauluksessa 3½. Alhaalta ylös. Olen yritellyt ohjettakin kirjoittaa, mutta vaikka olen kova tyttö kritisoimaan muiden ohjeita, niin oikeasti se on tosi hankalaa. Varsinkin kaavio. Onko jollain joku helppokäyttöinen (ilmainen) kaavionteko-ohjelma tiedossa? Mun on varmaan pakko saada jotain aikaiseks siinä vaiheessa kun Ida-Maria lähettää meidän asiakkaille Anjalinin uudesta langasta uutiskirjeen ja laittaa siihen et "pyydä ohje" OMG!

Toisen viikon lomasää oli jo enemmän "sususäätä" Tehtiin lämpimiksemme jopa klapeja! (Kuten olen tehnyt koko kesän lähes joka päivä). Ja koska langat, juomat ja jopa sään pitää tunnustaa väriä niin...

Pikkuisten palmikkosukkien lomassa oli kiva tikutella junasukat. Huomasin joku aika sitten, ettei näistä kaikkein parhaista ja ajattomista sukista ole yhtään mallia puodissa. Ja väri...iloisenharmaa kuten sää ja juomakin :) Tosiasiassa tuo vaalea harmaa helmi on yllättäen kaikkein suosituin väri vaikka valikoimassa on lähes kolmekymmentä vaihtoehtoa!

Puikot tais olla Lykke 2½ ja menekki 24 grammaa.

Kuten jo semmoiset vähän yli kolmenkymmenen vuoden ajan - tyttöjen loman pääasia on ollut hulluttelun ja saunomisen lisäksi syöminen... 

Päivä 1: Paistettuja ahvenfileitä, kantarellisoosia ja uusia (Ainon omasta maasta) perunoita

Päivä 2: Naudanpihvejä, porkkanoita (Ainon maasta), kukkakaalipaistos ja paprikasipulisuttunyytti (Susu. hävikkiruoka)

Päivä 3: Kantarellirisotto (kuvassa)

Iltapalaksi voikkuleipää ja Hannan (=Tassun kummitäti) tonnikalasalaattia

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös loma. Se päättyi elotuli-iltaan. Lapsena elotulet elokuun viimeisenä viikonloppuna oli samaa kuin syyskauden päätös. Ehkä yksi siihen vaikuttava asia oli pimenevät illat ja se, ettei saaressa ollut vielä sähköjä. Päivä on jo aika lyhyt ja pimeä tulee aikaisin. Tyttöjen viikollakin mentiin nukkumaan jo iltakymmeneltä! Elosalamat jäi näkemättä, vaikka yhtenä yönä ukkosti ihan kunnolla ja vettä tuli... 

Kesän aikana on muutaman kerran herätty siihen, että jostain sisältä kuuluu tip, tip, tip... Ongelma on ollut kautta aikojen. Sopivalla tuulella vesi valuu piippuun ja peltien kohdalta valuu nokivettä tiptiptip sisälle. Tämän ongelman Karvis korjasi viime viikonloppuna. Mutta se seinämuuria pitkin valuva vesi olikin toinen juttu... Koska aina oli liian kuumaa tai liian märkää tai liian tuulista, niin katolle ei ole ollut asiaa ja piipun tiivistämienen on jäänyt ja jäänyt... Koska kesäkauden päätös ja kerrankin sopiva keli niin... Katto-Kassiset kiipes katolle! Naapurit tuli paikalle juuri oikeaan aikaan - jos vaikka olis ollu tarvetta soittaa yksykskakkoseen. Ei tarvinnu.

Nyt vaan odotellaan kunnon rankkasadetta ja tuulta lännestä 15 metriä sekunnissa (puuska 20), niin nähdään onnistuiko paikkaus!

Elokuun viimeisenä lauantaina lähdettiin illan pimetessä Karvisen kanssa soutuveneellä kiertämään saarta. Yllättävän vähän näimme tulia... Raketteja kyllä ammuttiin ja niiden räjähdykset kaikuivat Paraisten kallioista pitkään. Kurjaa. Matkalla koimme kaikesta huolimatta upeita luontoelämyksiä. Hiljaisen veneemme ohi lenteli monta kertaa lepakoita ja kerran kuulimme saaresta outoa rytinää... Hetken kuluttua ihan läheltä ui komeasarvinen hirvi Paraisten puolellle!

Viime viikko menikin jo töissä ja kaupunkielämään sopeutumisessa. Lähes kolmen kuukauden "asunnonsäästön" jälkeen paluumuutto kotikotiin tuntui pikkasen ankealta... Tosin uusi mahtava moppi ja Ainolta perityt ceedeet (sorry naapurit) sai homman menemään ku tanssi! (en nyt julkaise videota kuitenkaan) Nyt on puhtaat matot lattialla, kämppä asumiskunnossa ja voin asennoitua syksyyn (lue: maata illat soffalla ja neuloa). Tai sitten... lähteä perjantaiksi "etäpäiväilemään" vanhempien luokse Attuun, josta lauantaiaamuna syyskauden avajaisiin eli ekaan lauantaityöpäivään sitten toukokuun!

Kaikkien maailman ikävien uutisten lomassa iloitaan syksystä ja pimeydestä! Säästetään sähköä ja nautitaan siitä, että kynttiläaika on alkanut!

Ja auringossa loistavista syksyn väreistä ja tietenkin uusista langoista :)

Pellavahuivi ja korona-ajan positiiviset

Jopas on taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta melkein kuukausi! Mitä pidempi aika, sitä hankalampaa on aloittaa. Eli varoitus: megapostaus tulossa... Höpöhöpöä ja vain yksi kässy, joka sekin on ollu valmiina jo vaikka kuinka pitkään!

Viimeeks lupasin et mun tulppujen vaellus loppuis. No ei loppunu. Mantereelle eivät enää matkustaneet, mut naapuriin kyllä. Miks olis pitäny kompostoida, kun vielä olivat ihan hyvässä hapessa siinä vaiheessa, ku itsen piti kaupungistua?

Mutta kyllä. Puikoilta on aikaa sitten pudonnut Katian Linosta huivi.

Ohje oli Suuressa Kässylehdessä alkuvuodesta. Jotenkin aina vaan mulle kolahtelee toi ainaoikea ja puolikaari:

Ohje oli alunperin Gedifran Fior di Seta -silkkilangalle. Mulla vaan sattui olemaan pellavahinku... Menekki oli 4 pellavaa ja 2 värillistä. Raitojen kuvioneule oli kiva:

Kotirannassa on kiva kuvausalustakin...

Lino 100% on yks mun omista suosikkilangoistani. 100% luonnonkuitua, eikä pölise neulottaessa kunten pellavilla on usein tapana. Pellava paranee vaan käytössä koko ajan. Hauskin Lino-kommentti oli pari viikkoa sitten yhtenä perjantai-iltapäivänä, kun asiakkaamme Miia (Instassa @lankamatkalla) oli työviikon jälkeen lankaterapiassa ennen viikonloppua. Kassiin päätyi pari kerää Linoa. Muistutin, että hänellä on sitä lankaa jo ennestään ihan mukavasti... Johon Miia et " Joo mut ei näitä värejä. Linoa ei koskaan voi olla liikaa".

Mutta niitä korona-ajan positiivisia... Puikoilla on tulossa aikamoisen työläs kirjoneulepusero asiakkaalle. Sitä olen tehnyt etäpäivinä kotona, mökillä ja karvislandiassa. Puodissa ollaan oltu Idan kanssa vuoropäivinä, eli olen ollut monena päivänä "etätöissä". Terveitä olemme olleet, mutta varmuuden vuoksi... Jos toinen meistä sairastuisi, niin silloin molemmat joutuisi karanteeniin ja se olis sit The lankapuodin tarina siinä!

Mökillä olen saanut viettää "pitkiä viikonloppuja"  eli vähän pidempiä kuin vuorokauden verran. Olen opetellut slowlifea. Koko maailmaa ei tarvii saada valmiiksi kerralla. Yhtenä päivänä siivottiin huussia. Projektipäällikkö aina mukana.

Jos jotain kyllästyttää tämän kevään räntäsateet ja luoteistuulet, niin mua saa syyttää. AINA, kun mä tulen mökille, niin tuuli kääntyy luoteeseen. Yks ilta oli melkein tyyntä... Sinä iltana laskettiin verkko ja seuraavana aamuna käydä "hakemassa kalat". Ei tullut kolmatta maailmansotaa, mut liikaa ahvenia: 32 kpl:

Onneksi Piiku pelasti ja kävi vastarannalta hakemassa osan...Eläviä ämpärissa. Perkuu nolla-asteisessa räntäsateessa ei ollut mikään mukava "käsityö". Varsinkin kun yksi söi sitä mukaa kun filettä irtosi:

Koskaan ei olla tarpeeksi nopeita!

Vappuakin vietettiin mökillä. Täällä on siksikin mukavaa, ettei tarvii koko ajan varoa ja pelätä tartuntoja. Jos aivastuttaa, niin voi pärskiä ihan vapaasti kohti pöpelikköä! Lippu salossa oli tietenkin:

Ylppärilakki unohtui kotiin, mutta siivotessani kaappeja, löysin hullunhauskan "valkolakin":

Tuo mun mökkivillapaita on ihan kamala, mutta niin mainio tänäkin keväänä. Olen käyttänyt siihen aikoinaan kasviväreillä värjättyjä 2-säikeisiä villoja ja huovuttanut koneessa. Se kestää mainiosti tuulta ja sadetta ja on tosi lämmin mut ei kuuma. Jos metsässä tulis karhu vastaan, niin karkuun lähtisi - niin ruma toi paita on! Haaveissani olis joskus tehdä sellainen pikkuisen huovutettu ja kaunis ja istuva pusero, joka ajais saman asian. Sitä odotellessa...

Tänä keväänä on mennyt puita lämmittämiseen enempi ku koskaan. On ollut kylmää ja aikaa saaressa on saanut viettää enemmän ku aikaisempina keväinä. Vaan onhan tässä PUUhamaassa on sentään kaadettu lämmikettä seuraavaa vuotta varten. Kaatamisperiaatteena valoisuus (2 kuusta) ja huonokuntoiset (2 koivua). Tämäkin puu kaatui vappuna eikä taaskaan osuttu sähkölinjoille eikä mökin kattoon.

Äitienpäivää vietettiin melkein samaan tapaan, kuin normioloissakin. Atun mökillä juotiin ulkokahvit terassilla neljän sukupolvan voimin. Äitejäkin oli kolmessa polvessa: Pää-äiti, väliäiti ja pikkuäiti. Turvavälejä pidettiin ja halailut jäivät väliin. Silti oli tosi mukavaa tavata kaikkia pitkästä aikaa. Korona-aikana asennoituu eri tavalla pieniinkin iloinaiheisiin. Tai normiharmistukset ei tunnu yhtään missään. Niinku se, että kotimatkalla tie nousi ihan kirjaimellisesti pystyyn:

Tunnustus: olen ollut kynsienpureksija koko elämäni. Ja aina hävennyt käsiäni. Kynnet häipyy olemattomiin ihan huomaamatta kun vähän hermostun. Nyt on kerrankin niin pitkät kynnet, että likaa mahtuu kynsien alle ja mietin jo värillisen kynsilakan hankkimista! Korona-aikana muistaa, ettei sormia suuhun...

Ja toinen (vai kuinka mones?) ilonaihe: Mulla on kokonaista kolme paria EHJIÄ ohuita villasukkia ja yhdet kesäsukat. Itte en ole niitä tikutellut mut äiti on:

Lyhytvartiset Regian villatonta kesäsukkalankaa, jonka kerästä tulee kaks paria tuollaisia varrettomia. Villikset on vanhat stepinvarret teritettynä Hot Socks Rubinilla. Vielä yhdet ihanaiset äiti tikutteli merinosukkalangasta:

Onni on ehjät villasukat! Kiitos Äiti!

Normiarki on kivaa, ja kaikissa kurjissakin asioissa on hyvätkin puolet. Kun vaan muistaa ne huomata!

Hyvää vointia ja jaksuja kaikille täältä möksältä. Nyt sadepäivän ratoksi otan pienet päikkärit Tassun ja Karvisen välissä ennen saunaa. Maanantaina töihin ja toivottavasti pakkaamaan joitain lankatilauksia, koska tämänvuotista Hullun Halpaa lauantaitakin vietetään kolme päivää vaan bittiavaruudessa!

Huiveja messuille, joita ei tullutkaan, verkkopuoti 6-v ja lähiajan suunnitelmat

Vielä viime tippaan asti viikko sitten tikuteltiin malleja messuille. Vaan tulipa korona ja perui messut ja paljon muutakin. Sen jälkeen ei oo puikot paljon heiluneet. Olen mieli maassa ja huolissani keskittynyt kasvattamaan mahahaavaa, pesemään käsiäni ja kuuraamaan puodin ovenkahvoja ja maksupäätettä kloritella.

Ristelyhuiveja on vilahdellut Salossa tosi paljon. Malli on ollut mullakin tekemisjonossa jo monta vuotta. Kun puotiin tuli kesäsukkalanka Opalin Cotton Premium, se tuntui niin suloisen pehmeältä, että se päätyikin huiviksi:

 Jostain syystä mun viimeaikaiset kässyt on kaikki olleet tällaista itselleni epätyypillistä syksyistä värimaailmaa... Mitähän joku väriterapeutti sanoisi siitä. menekki oli 1 kerä, puikot 3½.

Teetee Rainbow Sockin uudet värit (10-19) eivät puhutelleet meitä kumpaakaan. Sekin lanka on kivan pehmeä. Ida keksi tikutella siitä sen kuuluisan naistenpäivähuivin. Kahdesta kerästä tuli ihan mukavan kokoinen. Kun aloittaa ekan kerän sisältä ja toisen ulkoa, niin väri liukuu nätisti vaaleasta tummaan ja takaisin.

Ja taas oli pingotushärpäkkeille käyttöä!

Tänään on merkittävä päivä. Tasan kuusi vuotta sitten verkkokauppamme avautui! Itse asiassa ihan vahingossa - senhän ei pitänyt vielä olla valmiskaan! Nyttemmin ollaan huomattu, ettei se ikinä valmiiksi tulekaan... Ensimmäistä tilausta saatiin odotella niin pitkään, että kun se viimein tulla putkahti, niin juhlallista tilannetta varten säästetty avonainen alkoholiton kuohuviinipullo oli ehtinyt homehtua! Pikkuhiljaa saatiin iloita "viikon tilauksestakin". Näinä hurjina aikoina iloitsemme jokaisesta verkkotilauksesta ehkä vieläkin enemmän, kuin siitä ihan ensimmäisestä!

Hiukan haikeana tätä merkkipäivää vietetään. Päätimme vuorotella puodissa välttääksemme toistemme ja asiakkaiden altistamista. Tänään puodissa päivystää verkkokauppavastaavamme Ida-Maria:

Puotia pidämme auki niin pitkään kun lupa on, mutta lankahankinta verkosta on myös turvallinen vaihtoehto. Tilauksen voi myös soittaa, jos verkkoasiointi tuntuu hankalalta eikä paikan päälle uskalla tulla tai on karanteenissa.

Huom! Toimitus ilman lähetyskuluja on mahdollista Turun ja Salon välillä kun laitat tilaukseen "Nouto myymälästä" ja "Nouto Majakkarannasta" ja lisätietoihin, että haluat toimituksen sovittuun paikkaan. Soitamme ja sovimme treffit sopivaan paikkaan (ulkona) ja aikaan. Mahdollisia treffipaikkoja ovat: Salon keskusta, Halikon keskusta, Paimion Neste, Tammisillan ABC, Kaarinan keskusta, Skanssi, Koivula, Ilpoinen, Luolavuori, Vasaramäki,Vähäheikkilä, Ispoinen, Uittamo ja tietenkin Majakkaranta, joka on normaalistikin yksi maksuttomista toimitusvaihtoehdoistamme. 

Viime päivinä olen huomannut, miten kunnon nauru tekee tosi hyvää. Vaikka tilanne on mikä on ja huoli painaa mieltä, niin jostain aina löytyy ilonpilkahduksia, joita sitten nauretaan ihan hysteerisesti. Viikko sitten perjantaina menin lähiliiteriin ostamaan Tassulle maustamatonta kanaa. Kaikki laarit oli ihan tyhjiä! Päivän aikana olin kuullut myös vessapaperin hamstrauksesta, mutta en ihan ymmärtänyt sitä. Lidlin vessapaperilavalla oli jäljellä kaksi hajustettua (???)  pyllypyyhinpakettia. Kassalla porukka repesi nauruun, kun vessapaperin sijaan minä ostinkin kissanhiekkaa! Myöhemmin tuli mieleen, että vessapaperirulla ja lankakakku ovat erehdyttävästi saman näköisiä...

Tosi huono pila, mutta itseäni nauratti kamalasti! Jos valita pitäis, niin itse hamsteroisin kyllä lankaa.

Vessapaperia en ole ostanut, mutta Tassulle viikoksi kanaa ja itselleni kahvia. Tarjouksesta.

Huoli vanhemmistakin on. Tietysti. Maanantai-iltana nähtiin pikaisesti meidän pihalla. Ihan kamalaa kun ei voi edes halata! Äidille toin sukkalankaa ja isälle muliinlankaa. Saavat aikansa kulumaan kun minnekään ei voi mennä ja kaikki harrastukset on peruttu. Onneksi ulkoilua ei ole kielletty. Mummi toi Tassulle herkkutikun, jonka se hotkaisi piikityspalkkana myöhemmin illalla. Kerroin kyllä, että herkku oli mummilta... Kyllä se varmasti ymmärsi (koska minähän en "perjantaipulloa" anna maanataisin).

Viime päivinä uutisia kuunnellessa on puikoilla ollu ihan perussukat. Viime kesänä nämä varrettomat oli suosittuja. Tässä lankana Regian kokonaan villaton kesäsukkalanka Cotton Coctail Color. Koko sunnilleen 38-39 ja lankaa kului vain 40 grammaa. Eli yhdestä kerästä saa kaksi paria!

Viimeinkin väri-iloa!

Pidetään kädet puhtaana, häntä pystyssä, lippu korkealla ja pysytään terveinä!