Revontulihuivi, äitienpäivämekko ja HUHA

Joskus joku uusi lanka vaan haluaa taipua perinteiseen malliin. Siispä upea Katian pellava-puuvilla-viskoosi Polynesia-kakku suorastaan heittäytyi puikoille päästäkseen hehkuttamaan upeita värejään Revontulihuivina!

Puikot 4½, ja ohje Ullaneuleesta. En edes muista kuinka monta Revontulihuivia olen neulonut. Edellisestä on joka tapauksessa jo vuosia. Mallia on aina yhtä hauska neuloa (kunhan sen ekan kaavion selivttää yhdeltä istumalta). 660 metrisestä kerästä jäi metri.

Päättelyn jälkeen ruttukasa kylpyyn ja pingotusraudoilla eteisen mattoon tekeytymään. Toukasta syntyi perhonen!

Äitikin innostui alkuvuodesta mun uusvanhasta ompeluharrastuksestani ja "tilasi" äitienpäivälahjaksi mekon. Unelmallisen kaavojen mittataulukko johti harhaan (olisihan se pitänyt tietää jo ekasta harjoituskoltustani), mutta onneksi kangasta oli riittävästi uuden etukappaleen verran. Minä, jonka elämäntehtävänä on paasata neuleissa mallitilkun tärkeydestä, niin en ollenkaan älynnyt verrata kaavan mittoja äidin mittoihin. Makkrankuori olis tullu... Muutama uneton yö tosin oli, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin sopiva!

Äidillä kaulassa itse neulomansa tuubi Katian Linosta. 

Äitiänpäiväkahvit nautittiin  Atussa Katajakalliolla. Yhteisistä "leipomuksista" olivat mukana nautiskelemassa hienossa auringonpaisteessa kaikki suvun nuorimmasta vanhimpaan. Ennen kahvittelua ratkaistiin kadonneiden katkarapujen ja luurien arvoituksia. Ja minä pulahdin kaiken jännityksen lomassa jäähylle Peimariin:

Vesi ei ollut enää kovin kylmää ees.

Puodissa meidän Hönö-maskottimme on taas herännyt talviunestaan. Kömpi unisena jostain piilosta ja hyppäsi hetken kuluttua olkapäälle kertomaan, että taas on Keväisten Lankamarkkinoiden aika:

Eli perinteinen keväinen Hullun halpa lauantai taas puodissa ensi viikonloppuna. Lauantai on yhtä ku to-su. Verkossa koko viikonlopun ja puodissa normisti pe ja la. Kaikkea valikoimasta poistuvaa lankaa tai lankaväriä, ylläreinä nipputarjouksia pysyvistäkin sorteista sun jos vallan vaikka mitä muutakin ihan Hullun Halvalla! Verkkotyrkyt ilmestyy sivuille puolenyön aikaan kun keskiviikkopäivä muttuu helatorstaiksi! Hyppää puotiin hulluttelemaan ja parasta jos tuut moikkaamaan Hönöä ja meitä ihan paikan päälle Annankadulle!

Vappukassi ja mekkoja

Teki mieli hassutella väreillä Hildurin jälkeen. Ja kummallista kyllä - tarttua koukkuun! Syntyi vappukassi:

Lankana Sirdar Replay, menekki 5 kerää (4 eri väriä) ja koukku DMC:n silikonivartinen kolmonen. Idea tuli jostain kuvasta, jonka näin jossain ja jossa oli samanmuotoinen kassi tehty ainaoikein-neuleella. Mietin, että ainaoikea venyy ja paukkuu joka suuntaan, mut idea oli hauska. Ja isoäidinneliö helppo, mutta ei niin venyväinen. Siispä huvitus.

Palojen yhdistäminen kävi ihan kivuttomasti. Oikeat puolet vastakkain ja viimeisen kerroksen silmukoiden ulkoreunasta kiinteitä silmukoita. 

Mukaan mahtuu uikkarit, pyyhe, aurinkovoide (ei nyt vappuna välttämättä tarvita), virkistävä juomapullo (tarvitaan vappuna) ja se kaikkest tärkein eli käsityö! Vappukassi toimii koko kesän myös rantareissukassina! Ittelleni tärkeä juttu kasseissa on myös se, et sen saa olalle.

Helmikuisesta ompelukokeilusta innostuneena halusin jatkaa sitäkin harrastusta. Neulefriikki Piiku lähti konsultoimaan kangaskauppaan Turun keskustaan. Oli tosi kiva päivä! Samalla reissulla pääsin kokemaan Toriparkin ja Wiklundin kattoravintelin upeat maisemat yli kotikaupungin ja maisemahissin! Ittekseni en olis moisiin nähtävyyksiin ikinä eksynyt... Sain myös hyviä neuvoja kaavojen sovittamiseen omiin mittoihin ja myöhemmin myös päänkatkaisijaltani Päiviltä. 

Viime viikonloppuna oltiin Atussa keräämässä kaislakasoja ja haravoimassa. Alkuun ja pidin "muotinäytöksen" äidille, isälle ja Karviselle. Alla joustocollege. Ihan sopiva!

Seuraavaksi ryhdyin avaruusolennoksi (Kankaan nimi on Galaxy).

Malli sama, kuin helmikuisessa Legossa, mutta tällä kertaa kokokin osui kohdalleen. Molemmissa koltuissa on taskut. Mulle se on töissä tosi olennainen juttu. Kun asiakas ei halua kuittia, niin tungen ne taskuun. Kotiin tullessa ensin tyhjennän taskuista kaikki päivän aikana kertyneet roskat. Ennen mekkoja mulla oli aina pöksyt, joiden perstaskut toimi roskiksena.

Tänään pari viikkoa sitten mökin rannasta kerätyt kolme kaislakasaa saivat kyytiä:

Sen verran on satanut, ettei enää ollut palovaroitusta. Eikä savustettavia naapureita ja tuulikin sopivalla suunnalla joten uskalsin tuikata kasat tuleen.  Karvisen mukaan "Latosaaren Ylipyromaani" oli vauhdissa! Omasta mielestäni lähettelin savumerkein vapputervehdykset vastarannalle Korterannan mimmien suuntaan.

Oikeasti mun vappuun ei kuulu mekot eikä kassit. Uusi mökkivillapaita, haravointia ja mökin siivousta ja ehkä puunkaatoa. Kalaverkkokin laskettiin. On pari kässyäkin mukana, mutta visio puuttuu. On varmaan pakko ottaa neuvoa-antavat ja nukkua yön yli.

Bellis: Vappukukka kaikille blogiystäville!

 

Ihmeiden aika vai kummallinen mielenhäiriö

Muutama viikko sitten Salon Plazan kakkospuolen yläkerrassa oli kahden kangaskaupan varastojen siivous-popuppi. Joku kumma sai mut kurvaamaan sitä kautta takas tullessa, kun vein puodin postipaketteja automaattiin... Minähän EN ompele. En oo ommellut vuosikausiin muuta kuin pitsejä piirrettyjen liinojen reunoihin. Jotenkin mulla ja mun ylppärilahjaksi vuonna 1985 saaneella Pfaffillani meni sukset ritsiin jo monta vuotta sitten. Aina kun innostun, niin tuloksena on tohtori sykerö ja rouskisrouskis ja lanka poikki ja neula kans ja hermot menee...

Tämä on mun ylioppilaslahja vuodelta 1985. Muistin just et mun ihan ihkaeka ompelukone on ollut Toyota! Muistaakseni neulekonekin oli Toyota - taitaa olla sukua Evalle. Hyvä peli se - tällä hetkellä meneillään on jo kolmasToyota-auto. Reppuli on mainio kaveri. Se osaa kuskata mut töihin vaikka kuuntelen äänikirjaa. Ja töistä kotiinkin se osaa tuoda. Välillä liiankin hyvin kun tuossa autokatoksen edessä huomaan, et olis pitänyt poiketa matkalla kaupassakin. Siis oikea älyauto ja hyvä kumppani! 

Ennen koronaa oon viimeeks käyny Hesan kässämessuilla (jotka on muuten viikon kuluttua, mutta en valitettavasti pääse ja Turun messut on peruttu tänäkin vuonna). Ostin innoissani Unelmallisen Josefiinan kaavat ja kuvittelin ryhtyväni midinettiksi. Kannustajana oli Neulefriikki, joka harrastaa kaikkien muiden kässyjen lisäksi myös ompeluksia. 

Popupista piti selviytyä tyhjin käsin. Tai ainakin jonkun iloisenharmaan kera... Kuis kävi?

Piirsin kaavat. Mittailin tarkasti. Kaikki meni hienosti kun sain vielä päänkatkaisusssa (=kampaajalla) hyvät vinkit koneen huoltoon ja käyttöönikin. Viikko sitten lauantai-iltana lekkasin kankaat ja sunnuntaiaamuna ryhdyin toimeen. 2,5 tuntia ja kolttu oli valmis!

Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Kouluaikana (Siis minähän olen alunperin ompelualan Artesaani, valmistunut jouluna 1987. Me oltiin silloin ekat artesaanit koko maassa! Niin et unohtakaa jo se insinööriys) Koulussa opitut jutut palautui mieleen ja konekin oli yhteistyökykyinen. Hommaan meni 2,5 tuntia! Ystäväni heitti, et miksi neuloa kun voi ommella...

No yks pikkujuttu tässä oli... Kolttu on täydellinen, mutta minä ihan vaan aavistuksen verran liian iso siihen sisälle! 

Osaamisen ilosta innoissani piirsin samantien kaavat seuraavaan kokoon (siis vain yhtä kokoa isompaan) ja tiistaina etäpäivällä menin Jättirättiin hakemaan uutta kangasta. Ei tullu kauppoja. Paniikissa ja tietämättömänä ja hölmöjen kuosien ja liian tarjonnan vuoksi pakenin paikalta ostamatta mitään. JOS ostan uuden kankaan, niin tarvitsen mukaan osaavan konsultin (Apua Piiku!!??!!) tai menen liikkeeseen, josta löytyy palvelua. Kuitenkin onnistumisen ilo on ollut huikea kokemus!

Mullahan on kankaita. Kellarissa kuíuaslaatikollinen eli paljon. Mutta ainut mekkokangas on kirkuvankeltainen college. Oli ompeluinnostus, etäpäivä ja konekin kotona, niin jotain piti keksiä. Monta vuotta sitten tein puikkopussukoita joten:

Sukkapuikoille säilytysratkaisuja:

Tähän versioon menee 18 sukkapuikot. Omat taskut 15 senttisille ja 20 senttisille.

Mukavan pieneen tilaan menee:

´Nyt on puotijuhlat juhlittu ja oikea arki alkaa. Kiitos kaikista kannustavista kommenteista. Oli hienoa ihanaa tavata puodissa monen vuoden jälkeen ilman maskeja ja etäisyyttä.

Jännittävän synttäriviikon jälkeen aamulla raivasin oman kotini asumiskuntoon ja päivällä käytiin aidin kanssa paserulla. Seilattiin ensin Turusta Åboon to the sunny side of the river.

Turus kukkii! Aurinkoa. pakkasta ja lunta! Mitä muuta voi synttäriviikon sunnuntaipäivään enää toivoa?