Muutama viikko sitten Salon Plazan kakkospuolen yläkerrassa oli kahden kangaskaupan varastojen siivous-popuppi. Joku kumma sai mut kurvaamaan sitä kautta takas tullessa, kun vein puodin postipaketteja automaattiin... Minähän EN ompele. En oo ommellut vuosikausiin muuta kuin pitsejä piirrettyjen liinojen reunoihin. Jotenkin mulla ja mun ylppärilahjaksi vuonna 1985 saaneella Pfaffillani meni sukset ritsiin jo monta vuotta sitten. Aina kun innostun, niin tuloksena on tohtori sykerö ja rouskisrouskis ja lanka poikki ja neula kans ja hermot menee...
Tämä on mun ylioppilaslahja vuodelta 1985. Muistin just et mun ihan ihkaeka ompelukone on ollut Toyota! Muistaakseni neulekonekin oli Toyota - taitaa olla sukua Evalle. Hyvä peli se - tällä hetkellä meneillään on jo kolmasToyota-auto. Reppuli on mainio kaveri. Se osaa kuskata mut töihin vaikka kuuntelen äänikirjaa. Ja töistä kotiinkin se osaa tuoda. Välillä liiankin hyvin kun tuossa autokatoksen edessä huomaan, et olis pitänyt poiketa matkalla kaupassakin. Siis oikea älyauto ja hyvä kumppani!
Ennen koronaa oon viimeeks käyny Hesan kässämessuilla (jotka on muuten viikon kuluttua, mutta en valitettavasti pääse ja Turun messut on peruttu tänäkin vuonna). Ostin innoissani Unelmallisen Josefiinan kaavat ja kuvittelin ryhtyväni midinettiksi. Kannustajana oli Neulefriikki, joka harrastaa kaikkien muiden kässyjen lisäksi myös ompeluksia.
Popupista piti selviytyä tyhjin käsin. Tai ainakin jonkun iloisenharmaan kera... Kuis kävi?
Piirsin kaavat. Mittailin tarkasti. Kaikki meni hienosti kun sain vielä päänkatkaisusssa (=kampaajalla) hyvät vinkit koneen huoltoon ja käyttöönikin. Viikko sitten lauantai-iltana lekkasin kankaat ja sunnuntaiaamuna ryhdyin toimeen. 2,5 tuntia ja kolttu oli valmis!
Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Kouluaikana (Siis minähän olen alunperin ompelualan Artesaani, valmistunut jouluna 1987. Me oltiin silloin ekat artesaanit koko maassa! Niin et unohtakaa jo se insinööriys) Koulussa opitut jutut palautui mieleen ja konekin oli yhteistyökykyinen. Hommaan meni 2,5 tuntia! Ystäväni heitti, et miksi neuloa kun voi ommella...
No yks pikkujuttu tässä oli... Kolttu on täydellinen, mutta minä ihan vaan aavistuksen verran liian iso siihen sisälle!
Osaamisen ilosta innoissani piirsin samantien kaavat seuraavaan kokoon (siis vain yhtä kokoa isompaan) ja tiistaina etäpäivällä menin Jättirättiin hakemaan uutta kangasta. Ei tullu kauppoja. Paniikissa ja tietämättömänä ja hölmöjen kuosien ja liian tarjonnan vuoksi pakenin paikalta ostamatta mitään. JOS ostan uuden kankaan, niin tarvitsen mukaan osaavan konsultin (Apua Piiku!!??!!) tai menen liikkeeseen, josta löytyy palvelua. Kuitenkin onnistumisen ilo on ollut huikea kokemus!
Mullahan on kankaita. Kellarissa kuíuaslaatikollinen eli paljon. Mutta ainut mekkokangas on kirkuvankeltainen college. Oli ompeluinnostus, etäpäivä ja konekin kotona, niin jotain piti keksiä. Monta vuotta sitten tein puikkopussukoita joten:
Sukkapuikoille säilytysratkaisuja:
Tähän versioon menee 18 sukkapuikot. Omat taskut 15 senttisille ja 20 senttisille.
Mukavan pieneen tilaan menee:
´Nyt on puotijuhlat juhlittu ja oikea arki alkaa. Kiitos kaikista kannustavista kommenteista. Oli hienoa ihanaa tavata puodissa monen vuoden jälkeen ilman maskeja ja etäisyyttä.
Jännittävän synttäriviikon jälkeen aamulla raivasin oman kotini asumiskuntoon ja päivällä käytiin aidin kanssa paserulla. Seilattiin ensin Turusta Åboon to the sunny side of the river.
Että harmittaa mekon koko! Kangas olis niin täydellinen sulle, pirteän vekkuli ja saisi kärttyisimmänkin puotiin astuvan hymysuuksi heti kynnyksellä. Nyt silmä tarkkana kaikissa kankaita myyvissä paikoissa, jos vaikka tulisi herkkutyyki vastaan.
VastaaPoistaLegoleningin tietysti säästät, joskus se voi olla sopivan kokoinen, ei ikinä tiedä, jos vaikka lomalla laihtuu pari kiloa, ei tarvitse ostaa uutta, koska vanha mekko on sopivana tallessa.
Kiitos 21-vuotiskahvista ja vinoista, hyviä olivat ja monta ehdin pienessä ajassa popsia!
Nou hätä! Jos vaikka kroolaillen kesäksi kuntoon? Mikä loma? Vinoi muute jäi...
PoistaIhanaa! Onnistuit ompelemisessa, se on ilon päivä. Ompelukone kannattaa huoltaa jos se kiukkuilee, Pfaff on hyvä, vanhakin kone jaksaa hyvin ku saa vähän hoitoa, nim.merkki Kokemusta on. Harmi, että lopputulos oli hiukan nafti.
VastaaPoistaPuikkokotelo on mainio. Mä oon tehnyt noita tosi monta tilauksesta, silloin kun ei niitä vielä ollut kaupan ja kaikki oli uutta.
Stadin kässämessuille en mene minäkään vaan menen Neuleleirille Labbnäsiin. Jee!
Uudet kankaat on jo hankittuna. Tosiaan osaamisen iloa oli, vaikka lopputulos olikin nafti. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia. Kummaa vaan, et kone on ollu kaks kertaa oikein huollossa parinkymmenen vuoden aikana ja vasta kampaajalta saadut omat huoltovinkit saivat laitteen tottelemaan. Messut jää väliin, mut onhan sentään ollut novellikoukku, kirjapiiri ja neulomakerho. Etäpäivän jälkeen on taas hirmu kivaa palata puotiin!
PoistaHieno mekko ja nopeasti. Hauska kangas. Puikkokotelo on kätevä. Mulla on varastossa äidin vanha 60/70-luvun Husqvarna. On toiminut äidillä hyvin, metalliosaia varmaan niin vanhassa koneessa. Mun -78 ostettu koneeni on jollakin lapsista ja toiselle ostettiin uusi. Mun saumurikin on yhdellä lapsista. Nuorena piti ommella itselle hameet yms ja äitikin teki joskus ja tietysti,kun oltiin lapsia. Äiti nimitti itseään tosin krymppykraatariksi (liekö satakuntalainen nimitys). Välillä vaihdettiin yhden siskon kanssa, että hän ompeli mulle ja mä kudoin sukat ja lapaset hänelle. Lapsille vielä aikanaa ompelin, mutta nyt pariin kymmeneen vuoteen en ole ommellut mitään.
VastaaPoista