perjantai 31. heinäkuuta 2009

Heippa!


Meikä lähtee nyt viikoks mökille!



Ohjelmassa matonpesua ja klapisulkeisia. On mul "vähän" lankaakin mukana ja puikoi ja ohjeit ja  kaks dekkarii ja yks ihana hömppä (kiitos Nokian suuntaan).


Aurinko paistaa - ihan varmasti! Se on vaan sadepilvien takana piilossaHymy


Mukavaa elokuun alkua myös muille!

torstai 30. heinäkuuta 2009

Low Ships Race



Mä lupaan että tää on viimeinen laivapostaus… Mut kun se nyt oli aikamoinen häppeninki täällä Turussa!


 


Perjantaina hyvä ystäväni tuli Tampereelta laivoja katsomaan ja mökille viikonlopun viettoon. Rankkasateen vuoksi laivat jäivät näkemättä ja Karvisen venetaxi haki meidät saareen. Pahasti ei edes kastuttu. Viikonloppu oli mennä pilalle heti alkuunsa kun huomasin jättäneeni sukkalankapussin lähtöhässäkässä töihin! No onhan mulla aina muutama käsityö mukana, mutta iltaa istuessa ja tarinoidessa kaipasin nimenomaan sukankudinta.


 


Lauantaiaamuna laitoin (suunnitelmani mukaan) vahingon kiertämään ja myös ystäväni hurahti mustikanpoimintaan. Edes ruokalevolle ei kerta kaikkiaan voinut mennä, koska jättimustikat pitivät niin kovaa meteliä pihalla. Nuku siinä sitten! Haikeina muistelimme nuoruusaikaamme jotain kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin vitsailimme äidin ja hänen ystävättärensä tiikeribalsameista, käärmesalvoista ja hotapulvereista – nyt omassa krämppäkerhossamme yhdellä oli selkäkipuja, toisella polvikipuja ja kolmannella kantapäässä luupiikki ja särkevät suonikohjut. Porukan sankari oli se, joka tarjosi kierroksen Buranaa muillekin! Ikuisena optimistina yritin keksiä jotain positiivista sanottavaa tilanteesta ja pitkän pohdinnan jälkeen totesin et meillä on sentään päät kunnossa! Vastaukseksi tuli vinoja hymyjä ja ”Niinhän sä luulet…” Ja mustikat jatkoivat huutelua puskissaan… 


Ystäväni oli ”tilannut” ateriaksi uusia perunoita, kanttarellikastiketta ja ahvenia. Ahvenia? Ilmoitin jo etukäteen että saa kyllä itse hakea ahvenet merestä jos niitä haluaa. Me ollaan kyllä yritetty! Pilkkikin olisi ollut hänelle ihan ikioma. Onneksi pakkasessa oli keväistä kuhaa ja se kelpasi. Kanttarelleja sen sijaan kerättiin pihalta kolme litraa!



Sunnuntaiaamuna koitti viimein se viikonlopun kohokohta. Pakattiin veneeseen kaksi kassillista ruokaa ja virvokkeita, polttopuita ja sytykkeitä sekä vaatteita kaikkiin mahdollisiin keliolosuhteisiin. Ajoissa – jo ennen yhtätoista suuntasimme veneen keulan kohti saarta Airiston rannalla. 


Rantautuminen sujui mallikkaasti ilman ”hyppää perkeleitä” ja saaren valloitimme ennen ketään muuta. Tuolla kalliolla sitten istuimme koko päivän suurten purjelaivojen lähtöä Turusta odotellen ja ohimarssia (eikun purjehtimista) seuraten. Blogikuvaaja oli ahkerana kameransa kanssa ja me naiset otimme rennosti. Sukankudinta oli vähän ikävä, mutta kirjoneule edistyi päivän aikana ainakin kymmenen kerrosta. Luulen, että meillä oli paljon mukavammat oltavat kuin noilla lastuilla tuolla ristiaallokossa… 


Myöhemmin päivällä saimme seuraksi pari veneellistä naapureitakin. Hyvä juttu – mikä Low Ships Race se olis ollu jos veneitä olis ollut vaan yksi!



No en mä niistä laivosta niin, mut koko viikon olin haaveillut makkaranpaistosta nuotiolla. Ja toteutuihan se. Ja taas Susun oli pakko lauleskella Meil on metsässä nuotiopiiri… Makkarat ja muut eväät maistuivat aurikoisessa saaressa taivaalliselta! 


Joskus kannattais varmaan pitää suunsa kiinni. Muistelin ääneen, että pahkoillakin voi värjätä lankaa. Sillä seurauksella, että meidän nuotiohalkopussimme täyttyi pahkoista alta aikayksikön! Nyt on sit varmaan loman aikana pakko keittää noitaliemi kakkonen. Mut jos saan taas vauvan ripulikakan väristä lankaa niin palaan takaisin Kool Aideihin! 



Ai niin...se pääasia eli purjelaivoja: 




 


Sade uhkasi, mutta aurinko osui pilven raosta upeasti mastoihin: Ja Koska meillä oli mukana varusteet sadekeliä (myös kameralle) varten niin se ei viitsinyt tulla meitä kastelemaan. 




Ja viimeeksi se maailman suurin: 


Kotirantaan palatessa olimme väsyneitä ja onnellisia. Kummallista miten väsyttävää on päivä, jolloin ei tee mitään!




 Tassuparka oli joutunut viettämään koko päivän sisällä. Kun se päästettiin ulos niin tyttökakkonen oli puuvajan katolla odottelemassa: 


Pikkuisen varauksellisesti he suhtautuivat toisiinsa ja Tassu yritti selvästikin vähän machoilla.


Lopulta päätyivät pitämään silmäpeliä sopivan välimatkan päähän toisistaan.




 



Tosi kiva viikonloppu varmasti koko porukalla! Vaiks kyl vieläkin sapettaa ne unohtuneet sukkalangatSilmänisku

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Tonttujoukko silloin varpahillaan…


Antijouluihminen aloittaa tonttutalkoot jo heinäkuussa! Tilauksessa oli 18 lautasliinarengasta ja kolme patalappua. Tässä pakollinen ennen-kuva:


 


Laadunvalvoja-kuvausassistentti oli tapansa mukaan projektipäällikkönä.


 


Yllättävän paljon nyppimistä on noinkin pienissä jutuissa, vaikka yritin järkeistää hommaa tekemällä eri vaiheita sarjatyönä. Kaikenmoinen viimeistely on aina työn ja tuskan takana. Onneksi jo perinteeksi muodostunut perjataipalaveri kokoontui takahuoneeseen ja minäkin sain puhtia silmien ja nenien kiinnittämiseen.


 


Palaverin osallistujien kässäkassit:


 


Oma putkikassini on varmaan jo tuttu, vihreä Myyrä on Jossun uutukainen (ja sisällä oli Noroa) ja sininen on Tapparan Miähen Marille tekemä (sisällä sukkalankaa kuinkas muuten)… Perjataipalavereissa syntyy usein loistokkaita tuotekehitysideoita kuten miesten boxerit pinkistä Aloe Vera -langasta...


 


Lautasliinarenkaat valmiina:


 


Malli: Sandnes Julhefte 0613, ohje 8E


Lanka: Sandnes Tove ja Funny


Sukkapuikot 4


 


Patalaput valmiina: 


Malli: Sandnes Julhefte 0515, ohje 4


Lanka: Fritids ja Funny


Puikot 5½ (pitkät metalliset aarteeni!)


 


Langan menekki koko tonttujoukkoon:


 


Tove: Punaista 100g, mustaa 100g, valkoista 50 g


Funny: 150 g


Fritids: Punaista 100g, valkoista 100g ja beigeä 50g


 


Lautasliinarenkaat (18 kpl) 214 g ja patalaput (3 kpl) 221g.


 


Huovutus pesukoneessa 40 asteessa, lyhyt ohjelma ja linkous 800 kierrosta.


 


Nyt kun tää jouluasia on kunnossa niin voin alkaa laskea päiviä toiseen tykyviikkooni. Tällä viikolla en yritäkään tehdä silmukoita. Siivoilen, teen yhden poppanaloimen ja pitsitän muutaman liinan. Enää neljä aamua ja sitten kokonainen viikko saaressa! Sen jälkeen alankin odotella syksyn lankojaSilmänisku


 

torstai 23. heinäkuuta 2009

Aamukävelyllä



Pitää myöntää, että olen aika tohkeissani noista suurista purjelaivoista. Toisaalta tiedän, että maleksiminen tuhansien ihmisten joukossa hikisen työpäivän jälkeen puhumattakaan puolen tunnin jonottamisesta johonkin laivaan saisi mut raivon partaalle. Niinpä valitsin oman näköalani tänään aamuaikaisella omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni...



Sataman suuntaan



Joutsen omalla tutulla paikallaan



Kaupunkiin päin...


Silmukat. Mitkä ihmeen silmukat? Ei ees mustikoita. Eilen poimin puoli litraa metsämansikoita!


Ja bloggaa työaikana. Syntinenkin vielä:-)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Ilonpilkkuja


Viikko on vasta puolessa, mutta monta iloista asiaa on tähänkin viikkoon jo mahtunut!


 


Sunnuntaina sain yllätyksekseni Intsulta tämän tunnustuksen:


 


Vähän jäi askarruttamaan ne ”monet mukavat syyt”, joiden vuoksi tämän sainSilmänisku Kiitos Intsu!



Sähköpostissa oli toinen iloinen yllätys. Pate, Nami, Noona ja Neko kera mammansa ilmoittivat mulle ja Tassulle, että olimme voittaneet Tilkkutassujen Kesätyttöäänestyksen arvonnassa! Eihän kerrota niille Tassun saarityttöystäville ettei tuu satikutia...


 


Maanantai on perinteinen kaupunkipäiväni (=pyykkipäivä). Vein Tassulle ruokaa ja ajelin itse äidin herkullisen kesäkurpitsavuoan pariin. Sen jälkeen olikin vuorossa kesäretki! Oikein vesillä oltiin kun ajelimme Förillä Turusta Äboon (filmissä näkyy myös äidin ja isän parveke). Käveltiin Auran rantaa Martinsillalle ja toista rantaa takaisin. Isoja purjelaivoja ei vielä näkynyt, mutta muutama pienempi oli jo ankkuroitunut jokeen. Tänään niitä on jo paljon enemmän. Mahtaakohan illalla mökkilaiturilta kiikareilla näkyä tulijoita?


 


Tiistai toi mukanaan yllätysvieraita puotiin. Tai noo…muutamasta kysymyksestä päätellen olin pikkuisen uumoillut, mutta en kuitenkaan uskonut, että joku ajaa läpi puolen Suomen vain tullakseen visiitille mun lankapuotiini!


 


Ensin ovesta tulivat:


 


ja


 


ja näitä seurasivat MarjutJ ja Tupuna! Voi miten olinkaan tohkeissani ja iloinen ja varmaan höpötin niin, ettei tytöt tahtoneet saada suunvuoroa ollenkaan! Onneksi heillä oli aikaa istua ja tarinoida, hypistellä lankoja ja nauttia kahvikupilliset (ilman maitoa, ilman pullaa, ilman sokeria…) puodin takahuoneessa. Ja taas kerran huomasin, että jostain syystä lankakaupan varastossa sekaisin muovipusseissa lojuvat langat näyttävät paljon houkuttelevammilta kuin samat langat kauniisti järjestyksessä puodin hyllylokeroissaan! Olisikohan syytä suunnitella sisustus uuteen uskoon tai sitten muuttaa sisäänkäynti takapihan puolelle?


 


Päivä kului ihan huomaamatta eikä aikaakaan, kun kello läheni jo viittä. Lähtöhalausten jälkeen tippa silmässä tytöille vilkutellessani mietin, miten voikaan netissä ”tavatut” ihmiset tuntua ystäviltä ensi hetkistä lähtien?


 


Tuosta orkideasta taitaa tulla vähän stressiä – onneksi sain Tupunalta hoito-ohjeita eikä ne ainakaan alkuun tuntuneet aivan mahdottomilta noudattaa… Himppupatalapusta taas stressi helpotti – nyt mun ei tarvii sitä opetella ja jos päätän ottaa koukun käteen niin on livemalli, josta ottaa oppia. Mökille menee tämä ja kukka jää kauppaan myös muiden ihailtavaksi!


 


Illalla keräsin pari litraa mustikoita. Taitaa olla viimeiset hetket, sillä aamulla oli osa pihaa jo tyhjennetty rastaiden toimesta. Toivottavasti Tassu pitää päivän aikana siellä vähän ”jöötä”.


 


Makeaa mahan täydeltä osio jatkuu ihan konkreettisesti: Tänä aamuna sain maistiaisia Tapparan Miehen synttärikemuista! Tämä kanta-asiakkaani sai ”lahjaksi” valita itselleen potkupallopussilangat (Mari on luvannut virkata) sekä uuden Kalastuslehden. Lehti oli selvästikin mieluisampi lahjus… Nyt on sitten aika makea olo kun koko päivän olen popsinut keksiä ja mokkaruutua ja keksiä ja porkkanakakkua ja keksiä… Oliskohan Marin sittenkin syytä muuttaa blogin nimi sukasta pullaksi?


 


Jotenka fanfaarien kera Intsulta saamani tunnustus lähtee eteenpäin kaikille Tilkkutassuille, Tupunalle Resoriin, MarjutJ:lle Simppeleihin silmukoihin ja lempeisiin lankakeriin sekä Marille ja Tapparan Miehelle Sukka o mun juttuun.


 


Kiitos teille kaikille. Olette tehneet kesäisestä viikostani muistelemisen arvoisen!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Haaremi


Torstai-iltaisen mustikkatinkini ja saunan jälkeen huomasin jonkun karvaisen istuvan Pömpelin rappusilla. Se ei ollut Tassu vaan:


  


Tämä ei ollut se sama metsänneito, johon törmäsin viikko sitten aamuyöllä metsässä vaan Neito kakkonen! Vähän arkana se antoi silittää ja kehräsikin ankarasti, kun menin tekemään tuttavuutta Tassun toisen tyttöystävän kanssa. Samaan aikaan Tassu itse tarkkaili tilannetta lasin takaa mökin pöydältä…


 


Perjantaina kuulimme kulkusen kilinää takapihalta. Tassu oli jälleen pyytänyt sisälle ja kilinän aiheuttikin Neito ykkönen:


  


Ensin ajateltiin, että Tassu on varsinainen gigolo, jolla on haaremi mutta on mukavaa, että hän tuo tyttöystävät näytille kotiväellekin. Vai onkohan sittenkin niin, että neidot ovat tarkkoja reviiristään ja ajavat Tassun kotiinsa? Jäämme tarkkailemaan tilannetta…


 


Aamuherätyksien karmein tilanne olisi, jos huushollissa ei olisi kahvia. Seuraavaksi kauheinta olis jos aamukahvin sekaan ei saisi maitoa. Tää kakkoskarmeus oli vähällä toteutua perjantaiaamuna. Mietin eri vaihtoehtoja – saaresta kun ei noin vain poiketa lähikauppaan. Nöyränä hattu kourassa menin naapuriin vaihtokaupoille ja sain kun sainkin apua. Pikkasen tuli valitusta siitä, että kehtasin vaihtaa puoli desiä jääkaappikylmää maitoa tölkilliseen huoneenlämpöistä Lapin Kultaa…


 


Tavoitteena oli saada vuoden ensimmäinen tonttutinki täyteen viikon aikana, mutta laiskanläksyä tuli. Perjantai-ilta kului rannassa viimeisiä tikutellen:


 


Huomenna tuo läjä menee pyykkikoneeseen huopumaan.


 


Mustikat ei vähene yhtään, vaikka olen jo viikon verran lähes joka ilta könynnyt puskissa pylly pystyssä. Eilen opettelin käyttämään apuvälineitä:


 


Tuloksena oli roskia, lehtiä ja lötskömarjoja. Harjoittelu jatkuu tänään.



Aamulla tehtiin kesän ensimmäinen pilkkireissu Airistolle:


 


Saaliiksi saatiin – kokemusta (ja yksi villasukka, koko naisten, Maijasta). Jos Tassun eväät olisivat meidän kalastustaidoistamme kiinni niin nälissään olisi kissaparka. Onneksi on possunsuikaleita ja pakastekalaa ja hiiriä!


 


Tämänpäiväinen veneretkemme varmaan peruuntuu. Tuulee kovaa idästä ja luvataan sadekuuroja. Positiivista tässä on, että eilen rannassa lillunut yököttävän näköinen sinileväpuuro on sekoittunut syvemmälle…


 


Ensi viikko tuo mukanaan blogikuvaajan loman, kahden ystävän vierailut ja suuret purjelaivat Turkuun. Siinäpä ohjelmaa riittämiin omaa elokuista ”tykyviikkoani” odotellessa!

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Netitön viikonloppu


Ihan ensteks kiitokset kaikista edellisen postauksen lukuisista kommenteista! Ilahduin niistä kovasti ja taas piti tanssahdella ympäriinsä pöljänä. Ihan netittömän viikonlopun jälkeen oli kivaa maanantaiaamuna avata kone ja lueskella viestejä. Yleensä meillä on mökillä tietskoja kolmin kappalein, joten perjantaina päätin jättää omani kotiin kun ajattelin et Karvisella on kuitenkin mukana. Karvis taasen oli ajatellut et mulla on… Ilmoja piteli siitä huolimatta, ettei me koko ajan päästy kyttäämään sää- ja tuuliennusteita Ilmatieteen laitoksen, Forecan, Kipparilehden ym. sivuilta…


 


Perjantaina myrskyn häntä keikutteli vielä venettä ihan kohtuullisesti kun pyrähdettiin mökille. Matkalla pysähdyttiin tyhjentämään pikkuvenettä, joka oli viittä vaille upoksissa vesilastin vuoksi. Saareen päästyämme mä sain hepulin, kun pihalta löytyi nää:


 


Oli syytäkin, koska olin kutsunut äidin ja isän ekalle kanttarellisoosille… Karvis jäi lämmittämään vettä ja saunaa ja minä painelin metsään ennen kuin kukaan muu ehtii sienipaikoilleni. Sain kerättyä sen verran, että sunnuntain sapuska tuli turvattua. Pienemmät jätin kasvamaan. Myös mustikat alkavat kypsyä. Siinä on toinen hepulin aihe. Mulla on kauhea hätä noukkia niitä sitä mukaa kun ne kypsyy. Parina vuotena en ole saanut yhtään mustikkaa kun räkätit ja sorsat ovat tyhjentäneet koko tontin! Minähän en voi edes kuvitella meneväni metsään kymmenen litran ämpärin kanssa vaan kuljen ympäri omaa pihaa kahden desin kertakäyttömuki kädessäni… Elefanttikin on mahdollista syödä haukkapaloina ja ämpärillinen mustikkaa kertyy kahden desin mukeistaSilmänisku


 


Mökkinaapuri oli neulonut Kipuavusta tyttärelleen säärystimet ja itselleen loppulangasta tämän hauskan pipon:


 


Pienen hersyttelyn jälkeen pipo nimettiin Krapulapipoksi. Tositoimiin se pääsee jos frouva jonain iltana istukselee grillinuotiolla myöhään yöhön. Sen seurauksena saattaa seuraavana aamuna olla pientä päänsärkyä – nuotion savusta johtuvaa…


 


Tassulla oli rankka viikonloppu. Se pysytteli kotinurkilla koko ajan eikä lähtenyt metsään heilastelemaan. Suurimman osan ajasta se kökötti tuossa männyn juuressa ja tuijotteli kiukkuisena ylöspäin:


 


Syynä olivat nämä kaksi rosvoa:


 



Välillä Tassu äityi ajamaan niitä takaa, mutta totesi olevansa sittenkin kissa eikä orava. Pakittaminen puun oksalta takaisin ei ollut ihan ongelmatonta:


 


Röyhkeät oravat pöllivät yön aikana kaiken syömäkelpoisen, mitä on sattunut illalla jäämään pöydälle. Suurinta herkkua tuntuu olevan grillikastike – silikoonigrillisudista on hävinnyt jo kuusi piikkiä ja lauantaiaamuna mun vajaaksi jäänyt mustikkarasiani oli levitelty pitkin pöytää!


 


Lauantaina äiti ja isä tulivat kesäteatterin jälkeen saareen maistelemaan isän rakentaman saunan maailman parhaita löylyjä. Näytti ja kuulosta uhkaavasti siltä, että ukkosmyräkkä sattuu juuri kohdalle, mutta ohi meni. Tuntui hassulta kun muutaman sadan metrin päässä satoi vettä niin että kohina kuului, mutta meillä paistoi aurinko! Monta myräkkää kulki samaa reittiä illan aikana ja me saimme vain pienen kuuron.


 


Saunoimme pitkän kaavan mukaan ja sen jälkeen grillattiin. Yömyöhällä ennen nukkumaanmenoa pelattiin vielä obligatoorinen korttipeli (jonka mä voitin).


 


Sunnuntaina käytiin veneajelulla ja tervehtimässä naapureita. Saimme nähdä miten Paula taituroi upeita korujaan ja äidin kanssa saimme itsekin kokeilla. Todettiin, että kaikki on helppoa kun sen osaa…Meillä ei oikein tahtonut pihdit pysyä hyppysissä.


 


Ekat kanttarellit päätyivät pannulle ja nautiskeltiin auringossa uusien perunoiden ja tuliaisiksi saatujen savustettujen ahvenien kanssa. Kylläpä maistui!


 


Koska täällä blogimaailmassa on trendikästä julkaista hienoja puutarhakuvia niin mun on pakko julkaista kuvia omastani. Tähän mennessä on varmasti käynyt ilmi, ettei meikäläinen ole mikään viherpeukalo…


 


Rannassa kasvaa jälkiruoka:


 


Seitsemän askelta mökin nurkalta kasvaa ensi viikonlopun ateria:


 


Kaikkialla näitä:


 


Kannattiko ottaa viikonlopuksi mukaan kerä LUONNONVALKOISTA Steppiä? Oli tarkoitus opetella sukan neulominen pyöröpuikoilla kärjestä aloittaen Modan kuvien perusteella, mut miten muka mustikkatassuilla vois?


 

torstai 9. heinäkuuta 2009

Rahat loppu


Kaikki synttärilahjarahat on tuhlattu:



 


Oikeastaan loppui vähän keskenkin. Vähän pitempi olis saanut olla mut lanka (ja rahat) loppui just tähän.


Lanka: Noro Silk Garden Sock Yarn 296g


Puikot: Knit Pro pyöröt nro 5, koukut 5, 4 ja 3½ ja lisäksi silmukkamerkkejä (aluksi mallia Biltema, sittemmin mallia Tuomi)


Muutokset: Sivuihin molempiin reunoihin 2 silmukkaa lisää ja pääntien viimeistelyssä 5 kerrosta kiinteitä ketjusilmukoita (tään mä plagioin Sesileltä).


 


Tänä aamuna otin koltun pingotuksesta ja olin heti niin innoissani, että Karvinen kaivoi kameran esiin. Harvoin hänkään näkee minua suu korvissa hymyilemässä vartin kuluttua heräämisestä. Niitä kuvia ei passaa julkaista, mutta illalla sateisessa ja myrskyisessä pihassa päästin iloni valloilleen:


   


Tassukin tykkää Pinaatistani. Äsken se tarpoi sohvalla lojuvaa nuttua ankarasti kehräten. Hyvä tuli senkin mielestä.


 Pari päivää on muutenkin ollut ilonpilkahduksia tulvillaan. Eilen puotiin tulla tupsahti entinen työkaverini ja rakas ystävä tyttärensä kanssa. Edellisestä tapaamisesta on kulunut yli kymmenen vuotta. Retkeä Susun kauppaan oli suunniteltu jo pari viikkoa. Olin niin hyvällä mielellä koko loppupäivän, että välillä itketti ja välillä nauratti. Äidille piti sitten tyhjentää yli äyräiden tulviva sydän. Ja kenkku pellavalangan keriminen kamalan pitkiltä vyyhdeiltä maistui vähän mukavammalta.


 Iltapäivällä sain yllätysvisiitin edustajalta, joka oli saanut Katian syksylankojen kartat. Sorruin muutamaan ihanuuteen – merinoa, silkkibabyalpakkaa, huovutuslankaa, ja kaikkein kamalinta – pompulan lisäks on tulossa nakkilankaa… Voi vitsit et mä odottelen jo syksyä!


 Aamun riemun jälkeen paluu arkeen oli ankea. Tilauksessa oli loimi – 15 metriä pitkä ja 500 lankaa. Ei tuo normaalisti mikään paha homma olisi, mutta pellava oli jotain sata vuotta vanhaa ja tikkuista ja takkuista. Kerät menivat sotkuun ja jumiin ja luomisesta ei tullut mitään kun kaiken aikaa piti pysähtyä selvittämään lankoja. Puotiin tupsahatanut Mari joutui heti hommiin ja yhdessä saimme loimen valmiiksi. Mahtaa työkkärin tädit olla ihmeissään kun hänen CV:ssään on uusin työtehtävä: Enkeli! Selitys: mä loin sen loimen ja Mari auttoi eli hän toimi luojan apulaisena eli ENKELINÄ! Ilman häntä olisin varmaan töissä itkemässä sotkuisten lankojeni joukossa vieläkin. Kiitos!


 Ilonpilkut sen kun jatkuvat – sain esitellä pinaattiani (ihan vaan ärsyttääkseni) eräälle Noroa inhoavalle, joka oli tulossa mua ”kiusaamaan”. Kukahan kiusas ja ketäSilmänisku Viimeisen tunnin hyppelehdin iloisena pinaatti päälläni päättelemättömät langanpätkät perässäni roikkuen ja pöljiä juttuja terapeuttisista langoista höpötellen.


 Eikä siinä vielä kaikki: Lisää kivoja yllätysvieraita seurasi: Maria poikkesi koko perheen voimin! En ollut tunnistaa, sillä viime vuonna näihin aikoihin hänellä oli aika iso massu ja nyt iso massu oli poissa ja vaunuissa 8 kk vauva. Olivat keksineet mainiota ajankulua sateiseksi lomapäiväksi… Ihaninta oli saada hänen esikoiseltaan iso halaus! Ja taas vanhapiikatäti oli tippa linssissä…


 Näitä hehkuttelin kotimatkalla Karviselle ja hän tapansa mukaan muistutteli mua vanhoista suomalaisista sananlaskuista. Luulin hänen tarkoittavan ”Ei kahta ilman kolmatta” mutta ennen kuin hän ehti avaamaan suunsa korjatakseen niin hiffasin ihan itse hänen tarkoittavan ”Itku pitkästä ilosta”… Näin me ajatellaan asioista eri tavalla. Ainakin tiedän ettei huomenna tarvii nähdä nälkää ja äsken vielä triplasti entinen pomoni soitteli kuulumisia. Oikeasti alkaa itsellekin tulla sellainen olo että liikaa kivoja asioita putkeen…



Kävin sit aamulla kirjastossakin:


 


En mä lupaa noita lukea mut voihan olla että selailen vähän. Tassukin oli kiinnostunut, niinkuin kunnon projektipäällikön pitääkin


 Loppukevennykseksi ja viikonlopun ratoksi oma rypälepersoonallisuuteni:


 Olá olet Syrah, Eurooppa

Vaeltelen mielelläni pitkin metsäisiä polkuja. Kasvoni ovat jo hieman ahavoituneet ulkoilmaelämästä. Olen voimakas, oman asemani tietävä eurooppalainen Syrah. Olen luotettava, arvostan sukuani ja menneisyyttäni. Mottoni elämään on – älä unohda sukujuuriasi, ne antavat sinulle elämään tarvittavia rakennusaineita.


Sovin hyvin yhteen rehellisen maalaismaisen ruoan kanssa, jossa ei yrttejä ole säästelty. Rustiikkisen luonteeni vuoksi nautin erityisesti suur-riistan, kuten poron ja hirven seurasta. Hjallis Harkimo edustaa tyyliäni mainiosti.





 Hassua – Karvis sai saman tuloksen…


 Oman persoonallisuustestisi voit käydä täyttämässä osoitteessa: http://www.viinilehti.fi/viinikone




Viikonloppua!



Susu