Kaikki synttärilahjarahat on tuhlattu:
Oikeastaan loppui vähän keskenkin. Vähän pitempi olis saanut olla mut lanka (ja rahat) loppui just tähän.
Lanka: Noro Silk Garden Sock Yarn 296g
Puikot: Knit Pro pyöröt nro 5, koukut 5, 4 ja 3½ ja lisäksi silmukkamerkkejä (aluksi mallia Biltema, sittemmin mallia Tuomi)
Muutokset: Sivuihin molempiin reunoihin 2 silmukkaa lisää ja pääntien viimeistelyssä 5 kerrosta kiinteitä ketjusilmukoita (tään mä plagioin Sesileltä).
Tänä aamuna otin koltun pingotuksesta ja olin heti niin innoissani, että Karvinen kaivoi kameran esiin. Harvoin hänkään näkee minua suu korvissa hymyilemässä vartin kuluttua heräämisestä. Niitä kuvia ei passaa julkaista, mutta illalla sateisessa ja myrskyisessä pihassa päästin iloni valloilleen:
Tassukin tykkää Pinaatistani. Äsken se tarpoi sohvalla lojuvaa nuttua ankarasti kehräten. Hyvä tuli senkin mielestä.
Pari päivää on muutenkin ollut ilonpilkahduksia tulvillaan. Eilen puotiin tulla tupsahti entinen työkaverini ja rakas ystävä tyttärensä kanssa. Edellisestä tapaamisesta on kulunut yli kymmenen vuotta. Retkeä Susun kauppaan oli suunniteltu jo pari viikkoa. Olin niin hyvällä mielellä koko loppupäivän, että välillä itketti ja välillä nauratti. Äidille piti sitten tyhjentää yli äyräiden tulviva sydän. Ja kenkku pellavalangan keriminen kamalan pitkiltä vyyhdeiltä maistui vähän mukavammalta.
Iltapäivällä sain yllätysvisiitin edustajalta, joka oli saanut Katian syksylankojen kartat. Sorruin muutamaan ihanuuteen – merinoa, silkkibabyalpakkaa, huovutuslankaa, ja kaikkein kamalinta – pompulan lisäks on tulossa nakkilankaa… Voi vitsit et mä odottelen jo syksyä!
Aamun riemun jälkeen paluu arkeen oli ankea. Tilauksessa oli loimi – 15 metriä pitkä ja 500 lankaa. Ei tuo normaalisti mikään paha homma olisi, mutta pellava oli jotain sata vuotta vanhaa ja tikkuista ja takkuista. Kerät menivat sotkuun ja jumiin ja luomisesta ei tullut mitään kun kaiken aikaa piti pysähtyä selvittämään lankoja. Puotiin tupsahatanut Mari joutui heti hommiin ja yhdessä saimme loimen valmiiksi. Mahtaa työkkärin tädit olla ihmeissään kun hänen CV:ssään on uusin työtehtävä: Enkeli! Selitys: mä loin sen loimen ja Mari auttoi eli hän toimi luojan apulaisena eli ENKELINÄ! Ilman häntä olisin varmaan töissä itkemässä sotkuisten lankojeni joukossa vieläkin. Kiitos!
Ilonpilkut sen kun jatkuvat – sain esitellä pinaattiani (ihan vaan ärsyttääkseni) eräälle Noroa inhoavalle, joka oli tulossa mua ”kiusaamaan”. Kukahan kiusas ja ketä
Viimeisen tunnin hyppelehdin iloisena pinaatti päälläni päättelemättömät langanpätkät perässäni roikkuen ja pöljiä juttuja terapeuttisista langoista höpötellen.
Eikä siinä vielä kaikki: Lisää kivoja yllätysvieraita seurasi: Maria poikkesi koko perheen voimin! En ollut tunnistaa, sillä viime vuonna näihin aikoihin hänellä oli aika iso massu ja nyt iso massu oli poissa ja vaunuissa 8 kk vauva. Olivat keksineet mainiota ajankulua sateiseksi lomapäiväksi… Ihaninta oli saada hänen esikoiseltaan iso halaus! Ja taas vanhapiikatäti oli tippa linssissä…
Näitä hehkuttelin kotimatkalla Karviselle ja hän tapansa mukaan muistutteli mua vanhoista suomalaisista sananlaskuista. Luulin hänen tarkoittavan ”Ei kahta ilman kolmatta” mutta ennen kuin hän ehti avaamaan suunsa korjatakseen niin hiffasin ihan itse hänen tarkoittavan ”Itku pitkästä ilosta”… Näin me ajatellaan asioista eri tavalla. Ainakin tiedän ettei huomenna tarvii nähdä nälkää ja äsken vielä triplasti entinen pomoni soitteli kuulumisia. Oikeasti alkaa itsellekin tulla sellainen olo että liikaa kivoja asioita putkeen…
Kävin sit aamulla kirjastossakin:
En mä lupaa noita lukea mut voihan olla että selailen vähän. Tassukin oli kiinnostunut, niinkuin kunnon projektipäällikön pitääkin
Loppukevennykseksi ja viikonlopun ratoksi oma rypälepersoonallisuuteni:
Olá olet Syrah, Eurooppa
Vaeltelen mielelläni pitkin metsäisiä polkuja. Kasvoni ovat jo hieman ahavoituneet ulkoilmaelämästä. Olen voimakas, oman asemani tietävä eurooppalainen Syrah. Olen luotettava, arvostan sukuani ja menneisyyttäni. Mottoni elämään on – älä unohda sukujuuriasi, ne antavat sinulle elämään tarvittavia rakennusaineita.
Sovin hyvin yhteen rehellisen maalaismaisen ruoan kanssa, jossa ei yrttejä ole säästelty. Rustiikkisen luonteeni vuoksi nautin erityisesti suur-riistan, kuten poron ja hirven seurasta. Hjallis Harkimo edustaa tyyliäni mainiosti.
Hassua – Karvis sai saman tuloksen…
Oman persoonallisuustestisi voit käydä täyttämässä osoitteessa: http://www.viinilehti.fi/viinikone
Viikonloppua!
Susu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!