Mä lupaan että tää on viimeinen laivapostaus… Mut kun se nyt oli aikamoinen häppeninki täällä Turussa!
Perjantaina hyvä ystäväni tuli Tampereelta laivoja katsomaan ja mökille viikonlopun viettoon. Rankkasateen vuoksi laivat jäivät näkemättä ja Karvisen venetaxi haki meidät saareen. Pahasti ei edes kastuttu. Viikonloppu oli mennä pilalle heti alkuunsa kun huomasin jättäneeni sukkalankapussin lähtöhässäkässä töihin! No onhan mulla aina muutama käsityö mukana, mutta iltaa istuessa ja tarinoidessa kaipasin nimenomaan sukankudinta.
Lauantaiaamuna laitoin (suunnitelmani mukaan) vahingon kiertämään ja myös ystäväni hurahti mustikanpoimintaan. Edes ruokalevolle ei kerta kaikkiaan voinut mennä, koska jättimustikat pitivät niin kovaa meteliä pihalla. Nuku siinä sitten! Haikeina muistelimme nuoruusaikaamme jotain kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin vitsailimme äidin ja hänen ystävättärensä tiikeribalsameista, käärmesalvoista ja hotapulvereista – nyt omassa krämppäkerhossamme yhdellä oli selkäkipuja, toisella polvikipuja ja kolmannella kantapäässä luupiikki ja särkevät suonikohjut. Porukan sankari oli se, joka tarjosi kierroksen Buranaa muillekin! Ikuisena optimistina yritin keksiä jotain positiivista sanottavaa tilanteesta ja pitkän pohdinnan jälkeen totesin et meillä on sentään päät kunnossa! Vastaukseksi tuli vinoja hymyjä ja ”Niinhän sä luulet…” Ja mustikat jatkoivat huutelua puskissaan… 
Ystäväni oli ”tilannut” ateriaksi uusia perunoita, kanttarellikastiketta ja ahvenia. Ahvenia? Ilmoitin jo etukäteen että saa kyllä itse hakea ahvenet merestä jos niitä haluaa. Me ollaan kyllä yritetty! Pilkkikin olisi ollut hänelle ihan ikioma. Onneksi pakkasessa oli keväistä kuhaa ja se kelpasi. Kanttarelleja sen sijaan kerättiin pihalta kolme litraa!
Sunnuntaiaamuna koitti viimein se viikonlopun kohokohta. Pakattiin veneeseen kaksi kassillista ruokaa ja virvokkeita, polttopuita ja sytykkeitä sekä vaatteita kaikkiin mahdollisiin keliolosuhteisiin. Ajoissa – jo ennen yhtätoista suuntasimme veneen keulan kohti saarta Airiston rannalla. 
Rantautuminen sujui mallikkaasti ilman ”hyppää perkeleitä” ja saaren valloitimme ennen ketään muuta. Tuolla kalliolla sitten istuimme koko päivän suurten purjelaivojen lähtöä Turusta odotellen ja ohimarssia (eikun purjehtimista) seuraten. Blogikuvaaja oli ahkerana kameransa kanssa ja me naiset otimme rennosti. Sukankudinta oli vähän ikävä, mutta kirjoneule edistyi päivän aikana ainakin kymmenen kerrosta. Luulen, että meillä oli paljon mukavammat oltavat kuin noilla lastuilla tuolla ristiaallokossa…
Myöhemmin päivällä saimme seuraksi pari veneellistä naapureitakin. Hyvä juttu – mikä Low Ships Race se olis ollu jos veneitä olis ollut vaan yksi!
No en mä niistä laivosta niin, mut koko viikon olin haaveillut makkaranpaistosta nuotiolla. Ja toteutuihan se. Ja taas Susun oli pakko lauleskella Meil on metsässä nuotiopiiri… Makkarat ja muut eväät maistuivat aurikoisessa saaressa taivaalliselta! 
Joskus kannattais varmaan pitää suunsa kiinni. Muistelin ääneen, että pahkoillakin voi värjätä lankaa. Sillä seurauksella, että meidän nuotiohalkopussimme täyttyi pahkoista alta aikayksikön! Nyt on sit varmaan loman aikana pakko keittää noitaliemi kakkonen. Mut jos saan taas vauvan ripulikakan väristä lankaa niin palaan takaisin Kool Aideihin!
Ai niin...se pääasia eli purjelaivoja: 
Sade uhkasi, mutta aurinko osui pilven raosta upeasti mastoihin: 
Ja Koska meillä oli mukana varusteet sadekeliä (myös kameralle) varten niin se ei viitsinyt tulla meitä kastelemaan.
Ja viimeeksi se maailman suurin: 
Kotirantaan palatessa olimme väsyneitä ja onnellisia. Kummallista miten väsyttävää on päivä, jolloin ei tee mitään!
Tassuparka oli joutunut viettämään koko päivän sisällä. Kun se päästettiin ulos niin tyttökakkonen oli puuvajan katolla odottelemassa: 
Pikkuisen varauksellisesti he suhtautuivat toisiinsa ja Tassu yritti selvästikin vähän machoilla. 
Lopulta päätyivät pitämään silmäpeliä sopivan välimatkan päähän toisistaan.
Tosi kiva viikonloppu varmasti koko porukalla! Vaiks kyl vieläkin sapettaa ne unohtuneet sukkalangat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!