Kissojen Jussi

Koska tyttöhyttyset ja merisairas chilini aiheutti kommenttiloorassani huolta mielenterveydestäni päätin olla kertomatta ihmisjuhannuksen tarinoista sen enempää. Hyvät ystävät saapuivat perjantaina saareen ja juttu luisti ja laulu raikui. Sauna lämpesi ja grilli kuumeni monta kertaa. Hienoja ilmoja piteli, niinkuin lähes aina ennekin. Joka kerta kun joku avasi suunsa niin lauluhan siitä tuli mieleen. Ja sanoitukset olivat mielenkiintoisia. Kivaa oli taas kerran. Kiitos ystävät!

Tassu sai vieraakseen Pate-kissan Tottijärveltä. Jälleennäkeminen oli rauhallinen. Ensin haisteltiin, sitten vähän puskettiin ja oven avautuessa Pate luikahti ulos ja metsään, jossa viettikin suurimman osan ajastaan.

Tassu sen sijaan oli tavallistakin sosiaalisempi. Hänellä oli tärkeä vahtimistehtävä. Innolla pojat olivat porukalla menossa kaivolle vaan kukapa siellä oli tomerana vahdissa? Jollain konstilla Tassu saatiin pois kaivon kannelta ja pojat pääsivät nostamaan katiskan saaliineen:

Tassun mielestä katiskalla olisi varmaan joku paljon tärkeämpikin tehtävä kuin kaljan kylmentäminen kaivossa... No saihan kissat vähän kalaakin juhlaruuaksi. Komea hauki ja kuus ahventa katosivat parempiin suihin sitä mukaa kun perattiin.

Sainhan minä komennettua herrahenkilöt vähän puuhommiinkin (koska puuvaja on lähellä kaivoa?). Puupinosta löytyi räkätin pesä. Luulin jo hommien loppuvan tähän, mutta nyt mulla on viiden räksän verran enemmän mustikoita tulossa. Ja Tassulla vähän vähemmän kuisanhenkiä. Vaikka sinitiaisperheen kohtalosta olinkin huolissani ja hätistin Tassua puusta alas monta kertaa niin sisäinen luontominäni ei sure räkättejä tippaakaan!

Juhannusruusukin sinnitteli itsensä kukkaan juuri Juhannuspäivänä:

Ja illan vaihduttua yöksi myös Pate Patukka uskaltautui metsästä. Routa porsaan kotiin ajaa ja nälkä kissan:

Aika pitkään se pyöri ihan lähellä, kiipesi katolle ja haisteli grilliä. Vaan eipä pitkään viihtynyt porukoissa - ruokaa saatuaan se häipyi takaisin metsään.

Lähtöpäivän aamupalan aikaan se vielä näyttäytyi ja Tassun kanssakin vähän moikkaili, kurnahteli ja puski, mutta lähdön tunnelman vaistotessaan häipyi taas teille tietämättömille. Eipä auttanut edes lepyttelyahvenfileet, sillä pikkuinen oli tosi raivoissaan jouduttuaan kiipeliin ja koppaan ja veneeseen... Olis varmaan saarielämä maistunut Patelle pidempäänkin.

Rankan Juhannuksen ja viikon loman jälkeen Tassukin oli aivan umpiuupunut. Sisälle nukkumaan pyysi, mutta varmuuden vuoksi meni makkarin sängyn alle taaimmaiseen nurkkaan:

Tuonne se aina menee kun ollaan lähdössä pois. Arvatkaa onko kivaa ku aina pitää purkaa koko sänky et saadaan katti kyytiin? Tällä kertaa se pakeni ihan turhaan.

Vieraiden lähdettyä me siivoiltiin vähän aikaa, lämmitettiin sauna, käytiin veneajelulla ja kerättiin kanttarellit pihalta. Ilta-ateriana oli vuoden ensimmäinen kantsusoosi:

Ja jälleen kerran lankojen värjäystä varten hankkimani sähkölevy oli käytössä. Paras hankintani ikinä!

Tassun loma saaressa jatkuu edelleen. Itsellä oli sunnuntai-iltana sellainen olo, että kivaa lomaa olisi ollut mukavaa jatkaa pidempäänkin, mut mukavaa oli taas töihinkin tulla!

Lomalla

Hassua miten aika kuluu vaiks ei oikein mitään teksikään. Yhtäkkiä vaan se loma meni. Minne?

Lomasää näytti sunnuntai-iltana tältä. Aika hauskaa oli maata laiturilla ja miettiä et ei tartte lähteä minnekään moneen päivään! Tassukin ihmetteli meitä ja uskaltautui tavoistaan poiketen keikkuvalle ponttoonille. Varmaan se mietti et mikä noit vaivaa ku tuolla vaan makoilee:

Minä keräsin loma-asennetta...

Ja katselin auringonlaskua toisesta perspektiivistä ku yleensä:

 

Maanantaiaamuna sain uuden tittelin: Olen nykyään Latosaaren Pakkotyölaitoksen Ylipyromaani:

 Keväällä kaadetun männyn oksat karsittiin ja risut poltettiin. Viimein oli tarpeeksi kosteaa et uskallettiin. Samalla poltettiin vähän muutakin roskaa. Niinku ikivanhat hajonneet aurinkotuolit:

Tämän kuvan nimi on Karvisen mukaan "Lomalla ei Lepäillä".

Tiistaiksi luvattiin aurinkoista ja tuuletonta. Aamusella lähdettin Karvisen uuden veneen neitsytmatkalle. Ajettiin Attuun isän ja äidin luo. Skumpan jälkeen lähdettiin Paraisten Portille, jossa nautittiin maistuva lounas. Kökkö juttu on se, et kamera unohtui kotiin. Kivaa oli ja vene osoittautui ihan merikelpoiseksi. Kotimatkalla sade yllätti. Ei se Ilmatieteen Laitoskaan kaikkea osaa ennustaa...

Keskiviikkona jatkoin Ylipyromaanin hommia. Heräsin jo seitsemältä ja aurinkoinen ja tyyni sää kertoi, et nyt on aika poltella kevään aikana rantaan kerätty kaislakasa. Uskokaa tai älkää mut komee roihu oli! harmi vaan ettei kukaan nähny. Varsinkaan Blogikuvaaja, joka oli siihen aikaan vielä unten mailla. Aamutoimien (=verkonnosto, kalanperkuu ym) jälkeen tehtiin jokavuotienen lomareissu Paraisten Honkkariin. Minä sain perinteisen lomalahjani:

Tällä kertaa roosa-nauha tiskiharjassa on vaihtopää. Jospa ens vuonna ei tarttis Hokkariin mennä ollenkaan... Mist ihmeest se johtuu et me mennään jok vuos veneellä Paraisille Honkkariin ja joka vuos meillä on viittä vaille kolmas maailmansota ku tullaan sieltä pois? Tänä vuonna reissu sujui suht koht normisti, mut aika hiljaista oli pari tuntia kotiinpaluun jälkeen... Jostain syystä siellä on aina kamalan kuumaa, me ei löydetä sitä mitä on listalla ja ostetaan kaikkea, mitä listalla ei ole. Lopuks ollaan molemmat ihan hiilenä eikä ole puhettakaan et voitais mennä vaikka nauttimaan virvokkeita kanaalin terassille tai jotain muuta kivaa, mitä lomalla vois tehdä... Äkkiä vaan takas kotiin ja uimaan ja parintuntinen puhelakko päälle.

Keskiviikkona oli Tassulle arestipäivä. Naapurin lapset lähtivät pesästään ensilennoilleen ja sehän oli kissalle varsinainen juhlapäivä! Kunnes sain sen kiinni itse teossa ja heitin sisään. Kun me tultiin takaisin kaupunkireissulta niin pesä oli tyhjillään ja kissakin pääsi taas metsäkissan puuhiin. Lomailu on rankkaa myös pienen kissan mielestä:

Niin se vaan pyytää sisälle eikä suostu lähtemään ulos vaikka houkutellaan. Siinä se makoilee umpiuupuneena värikasvion päällä eikä edes avaa silmiään. Olis nyt edes lintukirja tuossa pöydällä... Tassulla on muuten ihan varmasti oma massu myyriä ja ahvenia varten. Vaikka se olis just popsinut ison myyrän niin seuraavaks se jo pyrkii sisälle ja pyytää KOVAAN ääneen lisää ruokaa. Me kyl ollaan ihmetelty täs viikon aikana sitä et miks kissanruokavalmistajat ei lanseeraa kissan herkkuateriaa: "Hiirtä kastikkeessa?" varsinkin ruotisnkielisillä alueilla sen nimi olis aika vetävä: "Mos i Sås"! Mä en esim. tiedä yhtään kissaa, joka suostuu syömään "Riistaa kastikkeessa" ja jokaisella kissanruokavalmistajalla on valikoimassaan sellaista. Kellän ei oo hiirtä soosissa.

Lomailu on tosi väsyttävää puuhaa. eilen olin ihan poikkinainen, mut Karvis sentään jaksoi lakata mun varpaankynnet kesäkuntoon. Varpaat on silti niin rumat et laitan tähän kuvan palokäpälän sormista. Ku ei mitään tee ni kynnetkin kasvaa ja pysyy nätteina:

Tänä aamuna heräsin Lindrohtin puutarhan tekstariin aamukahdeksalta. Satoi. Kattia veetti, mut mä tykkäsin. Pitkästä aikaa neulominen maistui ja onnistuikin ihan kivasti. Mökkivillapaitaan tuli monta kerrosta ja loin silmukat mylös junasukkiin. Muuten en lomakässyillä voi elvistellä, sillä kaikki aikaansaannokset on tässä:

Tänään saunana jälkeen neulomisvimma meni päälle. Tuntui ihanalta ku voi ja pystyy. En olis millään malttanu lopettaa. Karvis laskeskeli et neuletauko on kestäny pari kuukautta tai ainaki seitsemän viikkoa. Kyl tää täst!

Silt varalt, et Juhannuksena ei jaksa valvoa tai jos vaikka on pilveä, niin tässä auringonnousukuva viime yöltä:

Olis juhannusruusukin, mutta täällä "ulkosaaristossa" se ei vielä ole ehtinyt kukkaan. Mut yksi on:

Hyvää Juhannusta!

Möksällä

Chili on selvinnyt merimatkasta hienosti. Se löysi tuulettoman ja aurinkoisen paikan mökin takaa. Tänään se on saanut aitoa luonnonvettä taivaan täydeltä:

Karviskin sai veneensä vaihdettua juuri ennen lomaa ja tällä uudella hienolla on tehty pari pientä koeajelua… Luulenpa, että vaatii tosi tyynen kelin ja ison määrän harjoittelua ennen kuin minä uskaltaudun tuon rattiin vaikka sen pitäisi olla paljon pienempi ku edellinen. Onneks on se vanha pikkuvene.

Ei kannata kauheasti huolestua langanpuutteestakaan, sillä täällä on Mammuttisäkillinen pari kesää sitten kasvivärjättyjä karstalankoja:

Mun rakas 13 vuotta vanha mökkivillapaitani alkaa hajota. Tein sen aikoinaan äidille ja isälle neulottujen Purjeveneet-neuleiden jämistä. KÄSINpesulla olen vahingossa saanut aikaan siitä mukavasti tuulta ja pientä sadetta (ja tyttöhyttysiä) pitävän huopapaidan. Nyt olis tarkoitus tehdä uusi mökkivillapaita noista kasvivärjätyistä. Mut arvatkaas vaan onnistuuko huovuttaminen tahallaan niin, että siitä tulee oikeanlainen? Toivon parasta ja pelkään pahinta. Mut ennen en värjää yhtään uutta lankaa ennen kuin tämä on valmis. Ja tunnustan et mukana on myös muutamia vauvalanka- ja bambunöttösiä. Jos vaikka joku tiskirätti tai junasukat Salon Sairaalaan vastasyntyneille… Lankasäkin ja tuon taustalla olevan kukkasen teki Mammutti. Kukan sisällä on saippuakuplia!

Eilisiltana tyttöhyttyset hyökkäs kimppuun heti auringon laskettua. Tassukin alkoi jo uupua ja tuli ihan suosiolla sisään. Tässä se loikottaa mukavasti kahden lämpöisen läppärin välissä:

Tunti auringonlaskun jälkeen:

 Viikko vielä vuoden pisimpään päivään. 

Aamulla saatiin verkot ylös juuri ennen sadetta. Saaliiksi saatiin kaksi suurta ahventa ja hauki. Tavoista poiketen haukikin päätyi perattavaks:

Ja kelpasi myös apulaiselle… 

Kyllä hauestakin ihan kelvollista ruokaa saa kun käyttää tarpeeksi voita, kermaa, juustoraastetta ja mausteita! Nyt on massu täynnä Hompurginhaukea. Nam.

Sadepäivä on kiva. saa ihan luvalla lorvia koko päivän. Sienet kasvaa eikä sade haittaa yhtään jos on kunnolliset sadevarusteet:

Minä ja sielunmaisemani. Jospa tuon kaislakasankin uskaltais jo alkuviikolla polttaa pois. 

Aamupäivällä tein pienen metsäreissun ja löysin parista paikasta pienet kanttarellinalut.

Tassu ei sateesta tykkää. Ei auta, vaikka yritän sille kertoa et sade tekee turkille hyvää. Se vaan mököttää:

Hyvää Juhannusviikkoa!

Tyttöhyttynen ja Merisairas Chili

Ollaan Tassun kanssa muutettu keskiviikkona mökille palovahinkoremppareiskojen tieltä pois. Ei yhtään hullumpaa vai mitä?

 Eilen saatiin viimeinkin sadetta myös saareen. Tassu ei oikein tykänny. Oltuaan sisätiloissa koko päivän, se lähti iloisena ulos…eikä poistunut terassilta vaan katsoi mua syyttävästi ja ilme kertoi et ”Mutsi sammuta toi suihku”!

Ajaessani veneellä vesisateessa pohdiskelin mielessäni voiko mukanani oleva chili seitsemän kukintonsa kanssa tulla merisairaaksi. Ja muutenkin olen hänestä hiukan huolissani kun turvallinen elämä laistetulla parvekkeella muuttuu eloksi luonnon armoilla. Tuleeko sille stressiä?

Olen kikatellen lueskellut käpälätinkommentteja. Kiitos kovasti. Varsinkin kun kyseessä oli varmasti elämäni idioottimaisimmat käsityötekeleet! Käpälätin-sanakin tuntui kolahtavan. Siitä päästäänkin seuraavaan juttuun, jonka perusteella voidaan todeta mun olevan loman tarpeessa. Mun mielestä nimittäin hauskin viime aikoina kuulemani sana on TYTTÖHYTTYNEN! Sanokaa vaiks ääneen: tyttöhyttynen…tyttöhyttynen. Eiks kuulostaki kivalta? Kaikkest hauskinta on et tän sanoi blogikuvaaja Karvinen yks ilta. Hänen mielestään sana ei ole yhtään hauska. Siis tyttöhyttynen on se veemäinen ilkimys, joka pistää, imee verta ja jättää jälkeensä kutiavia paukamia.   

Aasinsilta seuraavaan naisaisaan:  Keskiviikkona päästin Tassun kopastaan laiturilla ja sanoin et ”Kotiintuloaika on sit kymmenelt”. Ei tullu kissa kotiin kymmenelt vaan kakskyt yli. Metsästä juoksi ja katsoi välillä olan yli taakseen. Piti minunkin kurkkia et mitä siellä metsässä oikein on.  Keskellä pihaa seisoi Tyttö Ykkönen! Pitkäkarvainen toffeenvarinen neitokissa saaren toiselta puolen. Voi poikaparkaa – viime kesänä se joutui juoksemaan karkuun Tyttö Kakkosta, joka oli tosi ilkeä ja häijy naikkonen.

Mua ei sade haittaa ollenkaan! Se puhdisti siitepölyt ja kasteli maan. Iltapissireissulla löysin kesän ensimmäiset kanttarellit:

Loman tarpeesta kertoo sekin, etten ole vielä pakannut yhtään lankakerää mukaani. Enkä edes miettinyt. Stressiä pukkaa tällä kertaa siitä, ettei asia kiinnosta mua tippakaan! Nyt ku olen ollu kuukauden tekemättä mitään niin tuntuu olevan vähän käynnistysvaikeuksia.

Joka tapauksessa ensi viikon mökkihöperöidyn 24/7, mut ei hätää, sillä The Lankakauppa on auki ja hyvissä, asiantuntevissa käsissä. Ja varmasti Idalta tulee järkevämpää juttua ku multa…

Tyttöhyttynen ja Merisairas Chili. Eiks tää oo jo vähän huolestuttavaa?

Käpälättimiä

Olen lopen kyllästynyt noihin valkoisiin puuvillahanskoihin! Kaks minuuttia sen jälkeen, kun olen sen pujotellut käpälääni se on jo likainen. Taidan olla aika sottanen tyyppi. 

Maijun blogissa näin viime viikolla kivat virkatut rannekkeet ja ideaa pukkas. Eihän mun ihan koko käpälää tarvii suojata… Jämälankahyllystä nöttönen Mandarin Petittiä ja 2,5 mm koukku käteen:

Käpälätin numero 1 on prototyyppi. Ranneosa on kauhean löysä pussi.

Lisää jämlankaa… Seuraavan proton  ajattelin nerokkaasti tehdä ”väärin päin” eli virkkailin sormiosat ensin ja sovittelin matkan varrella. No joo…etusormi on liian pitkä eikä sitä voi lyhentää. 

 

Sitä paitsi tästä tuli niin napakka, että sen pukeminen satuu niin et melkein käden päällä oleva nahka menee rullalle…

Innostus alkoi laantua ja mietin et ehkäpä ne puuvillahanskat on sittenkin ihan ookoo… Perjantai-aamuna kokeilin ihan vähän sukankudinta… Ja se onnistui! Ja taas pukkas käpälätintä – tällä kertaa neuloen ja sormikasohjetta vilkuilin teeteen ilmaisohjeista:

Tällä kertaa taisin saada ihan kelpo käpälättimen aikaiseksi! Lanka Blend Bamboo, menekki 21g, puikot Knit Pro Symphonie Wood 15 cm nro 2,25. Värin puolesta tämä ei ole paras mahdollinen aurinkosuoja, mutta ainakaan kaikki lika ei ihan heti näy. Pitääkö mun tehdä vielä yksi vähän vaaleampi?

Ettei jutut pyöris koko ajan vaan tän yhden asian ympärillä niin ihmettelenpä ääneen sitä, et viime aikoina olen kuullu monta kertaa radiost, et mehiläisist on pulaa. Ei ne kokonaan oo hävinny vaan ne on kaikki muuttanu meidän mökille! Mustikkapuskissa surisee ja pörisee ja pesää pukkaa sinne sun tänne. Viikon luontokuvapalkintoa tällä kuvalla ei taida saada…

Viime viikolla parikin kertaa puodissa kävi joku kysymässä akryylilankaa. Varmaan maine epäystävällisenä kauppiaana alkaa levitä kun pöyristyneenä ja miltei loukkaantuneena vastaan et ”Meidän kaupassa ei muovia myydä!” Kunnes muistin et kaikki röyhelölangathan on akryyliä. Tömäkkä hankaussieni syntyi 5,5mm puikoilla ainaoikein. Lankana can Can ja menekki 50g. 

Kokeilin aamulla ja tuntuu se toimivan – kylppärin hana tuli ihan kiiltäväks. Niin et pakko myöntää…meil myydään myös muovia:(

Piti sit ottaa toinenkin kuva ku Karvis sanoi ettei valoa vasten saa kuvattua. Saapa ja toi ylempi on pal hauskempi ku siinä on toi Hullu Lehmäkin!