maanantai 28. maaliskuuta 2016

Vaeltavat pääsiäistulppaanit



Kiirastorstaina meillä vietettiin laskiaista. Käytiin laskemassa pikkuvene ja ajettiin saman tien mökille katsomaan, että paikat on kunnossa, viemässä pääsiäiseväät ja laittamassa sähköpatterit päälle. Takaisin kaupunkiin ehdittiin melkein ennen pimeää.
Pitkäperjantaina (kuten mun mielestä aina) oli sateista ja sumuista. Saareen lähdettiin kun sade taukosi. Koska mulla on keväisin keltaisten tulppaanien pakkomielle, niin tulput oli tietenkin mukana matkassa…
Tulet pesään, kaivosta pienen jäänsärkemisen jälkeen vettä pataan  ja se kevään kenkuin homma – huussin tyhjennys… Tassu katsasti reviirinsä. Se oli heti kuin kotonaan. Ikään kuin edellisestä käynnistä olisi ollut viikko eikä puolta vuotta!

Perjantai kuluikin mökkiä lämmittäessä. Kylmää ja kosteaahan siellä oli, mutta saunassa lämmintä riitti ja talviturkit heitettiin 1,6 asteiseen mereen. Yritin siinä samalla heittää mereen myös pari päivää mukana kulkeneen räkätaudin ja luulinkin onnistuneeni.
Saunan jälkeen paistettiin ryynärit takassa ja kömmittiin peittojen alle unten maille koko poppoo.
Lankalauantain aamu valkeni. Ihan sananmukaisesti – joka puolella näkyi vain valkoista! Ei lunta vaan ankara hernerokkasumu. Vastarantaa ei näkynyt ja sumun hälveneminen kesti monta tuntia. Airstolta kuului laivojen sumutorvet. Mökissä oli lämmintä ruhtinaalliset 16 astetta. Hellan lämmittäessä mökkiä minä tikuttelin paidanhihaa ja surffailin blogeja pitkästä aikaa. Tassu ei ollut riemuissaan kosteasta kelistä:
Päivällä siivoiltiin rannalta kaisloja. Tänä vuonna niitä oli yllättävän vähän – johtuiskohan siitä, ettei meri ole ollut jäässä just ollenkaan talven aikana. Karjalanpaistin kypsyessä uunissa minä jatkoin innoissani haravoimista lumettomilla paikoilla. Että voikin joku homma olla niin kivaa! Olen aina tykännyt haravoimisesta – varmaan se on äidin ”vika”. Pikkulikkana kun olin saanut jonkun pienen lehtikasan aikaiseksi niin äiti aina kehui, miten ahkera oon ollut. Minä sitten kehunkipeänä haravoin vieläkin ahkerammin… Ja tykkään haravoimisesta vielä aikuisenakin. Varsinkin tänä vuonna – viime vuonnahan kipiän kintun vuoksi moinen touhu jäi aika vähille… Facebookin hölmöjen nimitestien innoittamana keksin ittelleni japanilaisen pääsiäisnimen: olen Haravoi!

Iltapäivällä naapuriinkin ilmestyi vene ja totta kai käytiin vaihtamassa talven kuulumiset Tassun kummien kanssa ja otettiin pienet hömpsyt – kuinkas muuten. Ruokalevon jälkeen laskettiin verkko, saunottiin ja pyrähdettiin pari kertaa meressä. Ja takassa taas makkarat paistui.
Tulppaanit viettivät yönsä ulkosalla ja viihtyivät saaressa oikein hyvin. Päivisin ja illalla ne ilahduttivat sisätiloissa. Tapamme mukaan vietimme romanttista perheiltaa… Kummallakin oma tietsikkansa omalla puolella pöytää ja keskellä ulkoilusta lopen uupunut kissa. 
Tulputkin mahtuivat ihan hyvin pöytään. Muuten mökki on talven jäljiltä vielä rempallaan, mutta onneksi kaapista löytyi puhdas pöytäliina. Liina ei tosin oo puhdas enää.  Metsäkissan tassut näyttää ihan metsäkissan tassuilta ja liinakin on nyt kurainen ja karvainen. Eli kotoisa.
Pääsiäiseksi oli luvattu aurinkoa ja lämmintä. Näyttäytyihän aurinko pari kertaa. Sunnuntaiaamuna paistoi hetken. Joutsenpariskuntia pyöri rannoilla:
 Useampia.
Verkonnostoon lähdettiin toiveikkaina… Tosin muisteltiin kauhulla sitä kertaa kun saatiin 42 ahventa ja kuhaa muutama vuosi sitten helatostaina. Sillä kertaa Piiku ystävällisesti suostui hakemaan vastarannalta ämpärillisen eläviä ahvenia…  Tällä kertaa verkossa oli 1 ahven, 1 kuha, oksia ja roskia. Ahven päätettiin heti antaa Tassulle. Oma kala-ateria oli varmistunut jo edellisenä päivänä, kun Tassun kummisedältä saimme siian! Ihan herkullinen ateria siitä valmistui, vaikka vähän jännittikin. En muista koskaan ennen valmistaneeni kokonaista kalaa ja tähän aikaan vuodesta (eikä muutenkaan) mökin kaapeista ei löydy kaikkia gourmet-kokin aineita. Netistä löytyi hyviä uunisiikaohjeita. Valitsin sen, joka alkoi sanoilla ”Pyydystä siika”. Onneksi sain hypätä sen kohdan yli. Tein kalan vatsaan mössön, jossa oli kermaa, sipulia, vähän juustoa, suolaa, valkopippuria ja kuivattua tilliä. Puoli tuntia maustumista foliossa ja toinen puolituntinen uunissa. Me herkkusuut nautimme hienon kalamme – pussipeunamuusin kera.  Ja päikkärien jälkeen saunottiin ja:
Just tällä hetkellä telkusta tulee sää ja siellä kerrotaan pääsiäista vietetyn lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Huijausta! Meillä aurinko näyttäytyi vain hetken sunnuntai-iltana. Tuuli oli etelässä, mutta puhalsi niin kylmästi, etten edes minä enää mennyt saunasta mereen. Koska merivesi ei selvästikään ole mun kaveri – räkätauti on ja pysyy.

Sukkasunnuntaina unohdin kutoa sukkaa. Oma villapaita on siinä mallissa, että luulen sen valmistuvan ennen kesää. Siitä sitten aikanaan ihan oma bloggaus. Ilman kömmähdyksiä kun sekään ei valmistu, mut en pura. Sukkasunnuntaina kuitenkin tein jotain ennenkuulumatonta:
Parsin omat mökkisukkani, joita käytän vain mökillä ja vain saunan jälkeen. Karvisen oli pakko ottaa kuva todistusaineistoksi…
Tänä aamuna oli sen verran puotaista, että sain otettua vuoden ensimmäisen sielunmaisemakuvani. Aamupalan jälkeen taas lähdettiin suurin odotuksin verkonnostoon…
Päivän saaliin jälkeen tunnelma oli pikkuisen latistunut… Laitettiin mökki muutamaksi viikoksi takaisin talviteloille. Tassuakaan ei tarvinnut odotella – pienellä on turnauskestävyys talven jäljiltä vielä hakusessa ja se oli aamukierroksensa jälkeen tullut sisälle nukkumaan. Tulppaanit kyytiin ja kaupunkiin.

Kotona paistettiin pannulla ne aurinkoisen pääsiäisen grillikauden avajaisiin hankitut pihvit… Tassu sai sen ainokaisen kuhan… 

Kaikesta valituksesta huolimatta meillä oli mukava ja rentouttava pääsiäinen ja mökkikauden avaus. Ihanaa oli kun sai nukkua päiväunet joka päivä, neuloskella, lueskella blogeja ja touhuilla ulkona. Ilman kiirettä mihinkään. Nyt on taas akut ladattuna muilla paitsi Tassulla:


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hyvää Pääsiäistä!

Tämä kananen tuo pääsiäistervehdyksen.
Suuressa Käsityölehdessä tätä kutsuttiin kukoksi, mutta eihän kukot muni! Tämä on todistettavasti muninut suklaamunia, joten kana se on:
Lankana teetee Pallas 40 g, koukkuna Waves nro 3. Pallaksen uudet raitavärit on niin houkuttelevia et oli pakko kokeilla - jopa minä venyin virkkaamaan!

Pitkäperjantai on alkanut harmaana. Miten musta tuntuu että pitkäperjantaina on aina harmaata? Huomenna on lankalauantai. Perinteisesti lankalauantaina pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat. Meillä puodissa lankalauantaita on vähän modernisoitu - silloin on hyvä päivä täydentää talven aikan huvenneita lankavarastoja tai tutustua uutuuksiin...
Hyvää Pääsiäistä!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Messusukat

Viikonloppuna Turun Messukeskuksessa on Kädentaitomessut. Mekin ollaan siellä (ja kivijalkapuoti Annankadulla Salossa on kii). Tuttu paikka osastolla C 70. Siinä ihan pehmisjäätelön (ja vessan, tiskipisteen ja roskiksen) läheisyydessä.

Piti mulla olla messusukatkin...Mut ne on vähän vaiheessa.
Tässä mallissa ollaan, mutta taas tuli todistettua Fortissima Cotton Stretch -kerän riittävyys  polvareihin! Viime vuonna tämä oli suosikkilanka ja kotiin palatessa oli jäljellä yks vaivanen kerä. Tänä vuonna ollaan valmistauduttu vähän paremmin... Ei sukkii eikä tietoakaan messumekosta mut kai tuolta joku riepu päälle löytyy huomiseksi. Tervetuloa osastollemme!
Aamulla näytti tältä, kun oltiin Karvisen kanssa purettu kaks autollista:

Jossain vaiheessa todettiin, että molemmille osapuolille on helpompaa, jos Blogikuvaaja ottaa kuvan ja poistuu paikalta ;)

Tällä hetkellä näyttää tältä:
Huomisaamuna:
Kaikkea kivaa ja vähän uuttakin juttua mukana. Kiva olis tavata kaikki blogi/verkkopuoti/kivijalkapuotituttuja ihan kasvotusten.



Kuutiopuikkoja, hiilikuituja, koivuja 120 cm pyöröjä, 30 cm pyöröjä, 50 cm bambupyöröjä, Waves-koukkuja, elektronisia kerrosmittareita ja kaikkea hassua hilavitkutinta mukana...
 
Klipsulankoja ja noitaliemilankoja...

Nähdään Turussa viikonloppuna!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Klipsuvirkkausta…



Viime torstain kässyissä sanottiin et ens viikolla voitais jo tuoda vuoden kässyjä näytteyä varten. Mietin et mitä mä oon saanu aikaseks… No en nyt just yhtikäs mitään! Oon kokeillu vähän sitä ja vähän tätä, mutta montaakaan valmista työtä ei ole näyttää. Siispä päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja tehdä edes yhden kokeilun valmiiksi asti:
Jossain vaiheessa päätin perehtyä tuohon tölkkinipsujuttuun. Klipsujahan ollaan kerätty jo monta vuotta ja puodin Hilos Omega la Espigan suosio näyttää siltä, ettei tölkkeily nyt voi olla kovin vaikeaa… Ja pitäähän kaikki puodin langat jotenkin kokeilla  - vaikka ei yhtään huvittais. Onko kukaan keksinyt tölkkinipsuNEULONTAA?

Opelta sain hyvät ohjeet ja kädestä pitäen näytettiin mitä pitää tehdä. Kotona istuin rauhassa pöydän ääreen nipsuineni, pihteineni ja koukkuineni… Enkä päässyt puusta pitkään! Aina, kun kuvittelin saaneeni kokonaisen peräti yhdeksän nipsun rivin kunnialla valmiiksi, niin huomasin et ainakin yks nipsu oli väärinpäin (ellei peräti koko rivi) ja purkuun meni! Ei sentään itkua ja hammastenkiristystä, mutta kiroilua ääneen ja äänettömästi…
Tämän jälkeen ihan tosissani ihailen entistä enemmän kaikkia kauniita nipsutöitä, joita käyn tykkäilemässä Facen nipsuryhmässä.

Vaikka tämä on ensimmäinen ja viimeinen klipsuvirkkaukseni eikä kovinkaan hieno, niin olen silti ihan ylpeä aikaansaannoksestani!

Lanka Hilos Omega la Espiga nro 6 (n. 100 m eli alle puoli kerää), virkkuukoukku 3 mm KnitPicks Waves, klipsuja näinkin pieneen kännykkäpussiin 255 kpl! Ihmettelen vaan kaikkia kauniita pikkulaukkuja, joihin menee 400-500 nipsua tai vaikka 2000 nipsua! Kenen maksa kestää moista kulutusta? Sain joku vuosi sitten veljen tyttären mieheltä pikku pussillisen nipsuja saatesanoilla ”Kaikkeni yritin, mut enempään en pystynyt!”

Espigat löytää puodista, verkkopuodista sekä ensi viikonloppuna myös Turun Kädentaito–messuilta, jossa meidät löytää C-hallin osastolta 70. Mukana on myös paljon muuta kivaa! Jos oot tulossa ni tuu moikkailemaan! Kivijalkapuoti tulee oleen kii lauantaina ja verkkopuodissakin saattaa olla vähän saldoepätäsmällisyyksiä viikonloppuna. 

Viime viikonloppuna oli kuitenkin kaikkea muuta, kuin työasioita mielessä. Lauantaina oltiin äidin kanssa Åbo Svenska teaterissa katsomassa Stormskärs Maja. Jo teatterin katto oli niin kaunis, että hengästytti katsoa:


Esitys alkoi vauhdikkaasti musiikilla. Tarina oli suloinen, vahvoja tunteita, rakkautta, suruja ja iloja täynnä. Tämä itkijänainen oli fiiliksissä vielä pitkään esityksen jälkeenkin. Kiitos äidille mukaan kutsusta ja seurasta! Kannattaa käydä katsomassa/kuuntelemanna video tai toinen.

Aamullakin vielä fiilistelin – tosin Lasse Mårtensonin musiikin tahdeissa ja samalla mietiskelin tulevia messujuttuja. Kävin myös ihmettelemässä miltä meidän koti näyttää ulkopuolelta viime viikon koekaivausten jälkeen…
Samaan aikaan Tassu vietti perinteistä sunnuntaiaamuansa Ylen huuhkajien parissa:
En olis välttämättä avannu telkkua, mutta Tassun Pappa valitteli et oli lauantaina huuhkajien vuoksi jäänyy seiskan uutiset väliin ja mun ja äidin kuskaamisten vuoksi vielä puoli ysinkin uutiset! Onneks iskä varmaan näki ne kympin uutiset tuotuaan mut kotiin…

Myöhemmin sunnuntaina lähdin lenkille. Sain kuningasajatuksen ja lähdin kävellen vastaan Blogikuvaaja Karvista, joka oli tulossa meille… Puolen tunnin kävelyn jälkeen keksin lähettää hälle viestin, et kattelee ympärilleen ku tulee ja noukkii mut mukaansa. Tunnin kävelyn jälkeen hän soitti et olis jo lähdössä! Ou nou – pikkuruinen infokatkos. Siinä vaiheessa ku mä kuvittelin hänen olevan lähdössä, niin herrahenkilö oli juomassa aamuteetä, lukenut päivän uutiset nettilehdistä ja mennyt suihkuun… En nyt ihan Piikkiöön asti ehtinyt, mut aika pitkälle ja hikisenä ja nääntyneenä en tainnut olla kovin iloista seuraa…

Eikä Tassulla ollut asiat sen paremmin – mun teatteri-iltalaukku oli käynyt pienen kissan kimppuun ja meitä nauratti. Eihän herkkänahkaiselle kissalle saa nauraa… Varsinkin kun iltalaukut on tyttöjen juttuja!
Oliskohan ollu kostona nauramiselle (tai sunnuntai-illan myöhäinen meripelastusleffa), mutta tämä karvainen ”siveyspoliisimme” tuli mukaan painajaisiin. Oltiin unessa ruotsinlaivalla ja Tassu oli häviksissä ja minä paniikissa… Vaikka heräsin ihan kunnolla keskellä yötä ja totesin kaiken olevan kunnossa (varsinkin kun Tassu kehräili tyytyväisenä hiljaa tyynyn vieressä) niin yö oli vähäuninen. Jospa ensi yö olisi rauhallisempi – katson telkusta pelkkiä ajankohtaisojelmia tänään. Ja neulon jotain unettavaa, vaikka polvisukkaa langasta, jota riittää ja riittää….

torstai 10. maaliskuuta 2016

Naistenpäivähuivi



Mulla oli huivitus. Ja visio.  Ja uus lankakin. Aloin sitte totetuttamaan sitä visiotani luomalla silmukat ja ryhtymällä tikuttelemaan. Äkkiähän taas kävi ilmi, etteivät päässä oleva visio ja se, mitä puikoilta tulee ulos vastaa ollenkaan toisiaan. Mut ku en viittiny purkaa eikä tämäkään tuotos hassumalta näyttänyt (ja messubussiin tarvittiin sopivan aivotonta kässyä) niin pistelin menemään kerällisen.
Tämmöinen valmistui sopivasti Naistenpäiväksi:
 Lankana ihanan ohut kesäpuuvilla SMC:n Tahiti. kerässä on hulppeat 280 metriä, materiaali 99% puuvillaa ja 1% polyesteriä. Puikot 3½ KnitPicksin vaihtopäiset 80 cm kaapelilla. Kerä riitti pikkuruiseen kesähuiviin hyvin, kahdesta tulee jo ihan mukavan kokoinen. Ja vaikka langassa on metrejä hurjasti, niin se ei silti tunnu yhtään ohuelta. Huivin yläreuna on suunnilleen metrin mittainen ja korkeus siinä 40 senttiä.
Kaulattimen voi pukea toisinkin päin.

Jostain syystä olen viime aikoina ihastunut ainaoikeaan… Oikeastaan huivista tuli niin kiva et kirjoitin siihen parin rivin ohjeenkin.

Reunapitsi ryövätty paljon käytetystä tiskirättimallista. Se on kiva ja yksinkertainen.
Oon koko ajan enemmän ja enemmän tykästynyt Knit Blockerseihin. Sääsätää aikaa ja sormia pingotusvaiheessa ja reunat saa ihan oikeasti suoriksi.
Ja T-neulat on kanssa saaneet tämän hilavitkuttimiin hitaasti lämpenevän hyväksynnän.

Tää lanka tietenkin on mukana vähän yli viikon kuluttua Turun Kässsämessuilla. Kuten myös moni muu lanka ja tilpehööri. Yhtään ei tykätä huonoa jos ehdottelet jotain messuille tuotavaa tai teet vaikka tilauksen etukäteen, koska koko puotia ei mitenkään voi pakata mukaan.

Viime viikonlopun messureissun lisäksi en sitten paljon muuta tehnytkään ku neuloskelin ja ajelin kodin ja sataman väliä neljä kertaa. Oli kivaa tavata siinä kuskatessa vanhaa koulukaveria ja hänen tytärtään ja maanantai-illan viimeisen reissun jälkeen me oltiin Tassun kanssa ihan mykkyrällä, kun saatiin Mummilta ja Pappalta yhteinen (perinteinen) laivatuliainen eli katkarapuleipä:
Minäkin sain muutaman katkiksen… 

Tänä aamuna sen sijaan meinasin saada halvauksen! Olin kaikessa rauhassa lähdössä töihin ja kansalaisopiston kässyihin (tänään keksittiin et se on meidän ryhmäterapiaa). Hirveän iso keltainen kaivinkone ilmestyi olkkarin ikkunan eteen ja alkoi kaivaa maata meidän kodin alta!  Minä taisin pelästyä enemmän kuin Tassu. joka taisi olla vaan utelias et mikä siellä ulkopuolella rymyää… Joka tapauksessa nappasin kissan kainaloon, heitin sen kuljetuskoppaan ja soitin Karviselle ilmoitusluontoisesti et nyt on sen huoltajuusaika loppuviikon ajan. Saapa nähdä miten isä-poikasuhde parin päivän aikana kehittyy. Päivällä sain kuvaviestin ja tekstiosassa ei kauheasti kiitelty Tassun kiipeilyä iskän kalliiden kaiuttimien päällä…