Kiirastorstaina meillä vietettiin laskiaista. Käytiin
laskemassa pikkuvene ja ajettiin saman tien mökille katsomaan, että paikat on
kunnossa, viemässä pääsiäiseväät ja laittamassa sähköpatterit päälle. Takaisin
kaupunkiin ehdittiin melkein ennen pimeää.
Pitkäperjantaina (kuten mun mielestä aina) oli sateista ja
sumuista. Saareen lähdettiin kun sade taukosi. Koska mulla on keväisin keltaisten
tulppaanien pakkomielle, niin tulput oli tietenkin mukana matkassa…
Tulet pesään, kaivosta pienen jäänsärkemisen jälkeen vettä
pataan ja se kevään kenkuin homma –
huussin tyhjennys… Tassu katsasti reviirinsä. Se oli heti kuin kotonaan. Ikään
kuin edellisestä käynnistä olisi ollut viikko eikä puolta vuotta!
Perjantai kuluikin mökkiä lämmittäessä. Kylmää ja kosteaahan
siellä oli, mutta saunassa lämmintä riitti ja talviturkit heitettiin 1,6
asteiseen mereen. Yritin siinä samalla heittää mereen myös pari päivää mukana
kulkeneen räkätaudin ja luulinkin onnistuneeni.
Saunan jälkeen paistettiin ryynärit takassa ja kömmittiin
peittojen alle unten maille koko poppoo.
Lankalauantain aamu valkeni. Ihan sananmukaisesti – joka puolella
näkyi vain valkoista! Ei lunta vaan ankara hernerokkasumu. Vastarantaa ei
näkynyt ja sumun hälveneminen kesti monta tuntia. Airstolta kuului laivojen
sumutorvet. Mökissä oli lämmintä ruhtinaalliset 16 astetta. Hellan lämmittäessä
mökkiä minä tikuttelin paidanhihaa ja surffailin blogeja pitkästä aikaa. Tassu
ei ollut riemuissaan kosteasta kelistä:
Päivällä siivoiltiin rannalta kaisloja. Tänä vuonna niitä
oli yllättävän vähän – johtuiskohan siitä, ettei meri ole ollut jäässä just
ollenkaan talven aikana. Karjalanpaistin kypsyessä uunissa minä jatkoin
innoissani haravoimista lumettomilla paikoilla. Että voikin joku homma olla
niin kivaa! Olen aina tykännyt haravoimisesta – varmaan se on äidin ”vika”.
Pikkulikkana kun olin saanut jonkun pienen lehtikasan aikaiseksi niin äiti aina
kehui, miten ahkera oon ollut. Minä sitten kehunkipeänä haravoin vieläkin
ahkerammin… Ja tykkään haravoimisesta vielä aikuisenakin. Varsinkin tänä vuonna
– viime vuonnahan kipiän kintun vuoksi moinen touhu jäi aika vähille… Facebookin
hölmöjen nimitestien innoittamana keksin ittelleni japanilaisen pääsiäisnimen: olen Haravoi!
Iltapäivällä naapuriinkin ilmestyi vene ja totta kai käytiin
vaihtamassa talven kuulumiset Tassun kummien kanssa ja otettiin pienet hömpsyt –
kuinkas muuten. Ruokalevon jälkeen laskettiin verkko, saunottiin ja
pyrähdettiin pari kertaa meressä. Ja takassa taas makkarat paistui.
Tulppaanit viettivät yönsä ulkosalla ja viihtyivät saaressa
oikein hyvin. Päivisin ja illalla ne ilahduttivat sisätiloissa. Tapamme mukaan
vietimme romanttista perheiltaa… Kummallakin oma tietsikkansa omalla puolella
pöytää ja keskellä ulkoilusta lopen uupunut kissa.
Tulputkin mahtuivat ihan
hyvin pöytään. Muuten mökki on talven jäljiltä vielä rempallaan, mutta onneksi kaapista löytyi puhdas pöytäliina. Liina ei tosin oo puhdas enää. Metsäkissan tassut näyttää ihan metsäkissan
tassuilta ja liinakin on nyt kurainen ja karvainen. Eli kotoisa.
Pääsiäiseksi oli luvattu aurinkoa ja lämmintä. Näyttäytyihän
aurinko pari kertaa. Sunnuntaiaamuna paistoi hetken. Joutsenpariskuntia pyöri
rannoilla:
Useampia.
Verkonnostoon lähdettiin toiveikkaina… Tosin muisteltiin
kauhulla sitä kertaa kun saatiin 42 ahventa ja kuhaa muutama vuosi sitten
helatostaina. Sillä kertaa Piiku ystävällisesti suostui hakemaan vastarannalta
ämpärillisen eläviä ahvenia… Tällä
kertaa verkossa oli 1 ahven, 1 kuha, oksia ja roskia. Ahven päätettiin heti
antaa Tassulle. Oma kala-ateria oli varmistunut jo edellisenä päivänä, kun
Tassun kummisedältä saimme siian! Ihan herkullinen ateria siitä valmistui,
vaikka vähän jännittikin. En muista koskaan ennen valmistaneeni kokonaista
kalaa ja tähän aikaan vuodesta (eikä muutenkaan) mökin kaapeista ei löydy
kaikkia gourmet-kokin aineita. Netistä löytyi hyviä uunisiikaohjeita. Valitsin
sen, joka alkoi sanoilla ”Pyydystä siika”. Onneksi sain hypätä sen kohdan yli. Tein
kalan vatsaan mössön, jossa oli kermaa, sipulia, vähän juustoa, suolaa,
valkopippuria ja kuivattua tilliä. Puoli tuntia maustumista foliossa ja toinen
puolituntinen uunissa. Me herkkusuut nautimme hienon kalamme – pussipeunamuusin
kera. Ja päikkärien jälkeen saunottiin ja:
Just tällä hetkellä telkusta tulee sää ja siellä kerrotaan
pääsiäista vietetyn lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Huijausta! Meillä
aurinko näyttäytyi vain hetken sunnuntai-iltana. Tuuli oli etelässä, mutta puhalsi
niin kylmästi, etten edes minä enää mennyt saunasta mereen. Koska merivesi ei
selvästikään ole mun kaveri – räkätauti on ja pysyy.
Sukkasunnuntaina unohdin kutoa sukkaa. Oma villapaita on
siinä mallissa, että luulen sen valmistuvan ennen kesää. Siitä sitten aikanaan
ihan oma bloggaus. Ilman kömmähdyksiä kun sekään ei valmistu, mut en pura. Sukkasunnuntaina
kuitenkin tein jotain ennenkuulumatonta:
Parsin omat mökkisukkani, joita käytän vain mökillä ja vain
saunan jälkeen. Karvisen oli pakko ottaa kuva todistusaineistoksi…
Tänä aamuna oli sen verran puotaista, että sain otettua
vuoden ensimmäisen sielunmaisemakuvani. Aamupalan jälkeen taas lähdettiin
suurin odotuksin verkonnostoon…
Päivän saaliin jälkeen tunnelma oli pikkuisen latistunut…
Laitettiin mökki muutamaksi viikoksi takaisin talviteloille. Tassuakaan ei
tarvinnut odotella – pienellä on turnauskestävyys talven jäljiltä vielä
hakusessa ja se oli aamukierroksensa jälkeen tullut sisälle nukkumaan.
Tulppaanit kyytiin ja kaupunkiin.
Kotona paistettiin pannulla ne aurinkoisen pääsiäisen
grillikauden avajaisiin hankitut pihvit… Tassu sai sen ainokaisen kuhan…
Kaikesta valituksesta huolimatta meillä oli mukava ja
rentouttava pääsiäinen ja mökkikauden avaus. Ihanaa oli kun sai nukkua
päiväunet joka päivä, neuloskella, lueskella blogeja ja touhuilla ulkona. Ilman
kiirettä mihinkään. Nyt on taas akut ladattuna muilla paitsi Tassulla: