Virkkuita

Kesä on kummallista aikaa. Hän joka ei virkkaa tarttuu koukkuun. Pitääkö olla huolissaan? Noo - tämmöst on sattunu joskus aikaisemminkin... Taitaa helle sekoittaa päätä. Siks on hyvä olla hattu.

Katian Ekos on kokonaan kierrätettyä lankaa. Puolet on puuvillaa ja joukossa on muovipullosta saatua polyesteriä. Valmistuksessa on käytetty aurinkoenergiaa. Kiva punosmainen rakenne houkutteli jopa mut tarttumaan koukkuun. Etsiskelin kivaa kesähattumallia, mut lopulta vedin niin sanotusti hatusta ja aloin pistelemään menemään... Yllä oleva on se lopullinen versio. Kolme kerää Waves koukulla 5,0. Omasta mielestäni tuli ihan kiva. Kirjoitin jopa ohjeen. Jos vaiks joku muukin tykkäis. Koska helppo.

Tää oli prototyyppi. Viime aikoina olen oppinyt myös takaperin virkkaamista. Se EI tarkoita rapuvirkkuuta vaan purkamista... Kekkasin vasta myöhemmin, että reikäkerros just ennen lieriä on mainio tapa säätää pipon kokoa. Ei tartte miettiä sarjoitusta. Siispä purkuun meni tää eka.

Kesällä moni muukin on vesien äärellä. Jos puikko tai koukku putoo mereen, niin onhan se pienimuotoinen katastroofi. Mut jos veteen putoo avaimet, ni se saattaa olla oikea ongelma! Kelluva avaimenperä voi pelastaa tilanteen:

Aina on hyvä tekosyy nauttia pullollinen viiniä! Lankana Espiga 9, koukku KnitProWaves 3 (joka tippui terassilautojen väliin) ja 3,5, joka oli ihan yhtä kelpo. Aloitin virkkaamalla lenkin, sitten 4 kjs lenkiksi, niihin kaikkiin 2 ks ja niin edelleen kunnes oli 16 ks. Sit vaan spiraalina menemään semmoiset 16-20 kerrosta. Sit kaks viinipullon korkkia tuubiin (Karvisella on hyvä varasto, ei tarttenu ryypätä kaikkia), kavennukset ja päättely. Naapurikaupasta avainlenkki ja koekellutus. Kaksi normi Abloyavainta kellui kivasti, enempi ei kellunut vaikka olis ollu kolmekin korkkia. Kerästä riitti 20 kelluvaa. Tähän vois käyttää myös viime kesän suosikkia Campanaa, mut mun mielestä tää neonväri näkyis pimeässäkin.

Kivaa kesää! Pysytään pinnalla!

Klipsuvirkkausta…

Viime torstain kässyissä sanottiin et ens viikolla voitais jo tuoda vuoden kässyjä näytteyä varten. Mietin et mitä mä oon saanu aikaseks… No en nyt just yhtikäs mitään! Oon kokeillu vähän sitä ja vähän tätä, mutta montaakaan valmista työtä ei ole näyttää. Siispä päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja tehdä edes yhden kokeilun valmiiksi asti:

Jossain vaiheessa päätin perehtyä tuohon tölkkinipsujuttuun. Klipsujahan ollaan kerätty jo monta vuotta ja puodin Hilos Omega la Espigan suosio näyttää siltä, ettei tölkkeily nyt voi olla kovin vaikeaa… Ja pitäähän kaikki puodin langat jotenkin kokeilla  - vaikka ei yhtään huvittais. Onko kukaan keksinyt tölkkinipsuNEULONTAA?

Opelta sain hyvät ohjeet ja kädestä pitäen näytettiin mitä pitää tehdä. Kotona istuin rauhassa pöydän ääreen nipsuineni, pihteineni ja koukkuineni… Enkä päässyt puusta pitkään! Aina, kun kuvittelin saaneeni kokonaisen peräti yhdeksän nipsun rivin kunnialla valmiiksi, niin huomasin et ainakin yks nipsu oli väärinpäin (ellei peräti koko rivi) ja purkuun meni! Ei sentään itkua ja hammastenkiristystä, mutta kiroilua ääneen ja äänettömästi…

Tämän jälkeen ihan tosissani ihailen entistä enemmän kaikkia kauniita nipsutöitä, joita käyn tykkäilemässä Facen nipsuryhmässä.

Vaikka tämä on ensimmäinen ja viimeinen klipsuvirkkaukseni eikä kovinkaan hieno, niin olen silti ihan ylpeä aikaansaannoksestani!

Lanka Hilos Omega la Espiga nro 6 (n. 100 m eli alle puoli kerää), virkkuukoukku 3 mm KnitPicks Waves, klipsuja näinkin pieneen kännykkäpussiin 255 kpl! Ihmettelen vaan kaikkia kauniita pikkulaukkuja, joihin menee 400-500 nipsua tai vaikka 2000 nipsua! Kenen maksa kestää moista kulutusta? Sain joku vuosi sitten veljen tyttären mieheltä pikku pussillisen nipsuja saatesanoilla ”Kaikkeni yritin, mut enempään en pystynyt!”

Espigat löytää puodista, verkkopuodista sekä ensi viikonloppuna myös Turun Kädentaito–messuilta, jossa meidät löytää C-hallin osastolta 70. Mukana on myös paljon muuta kivaa! Jos oot tulossa ni tuu moikkailemaan! Kivijalkapuoti tulee oleen kii lauantaina ja verkkopuodissakin saattaa olla vähän saldoepätäsmällisyyksiä viikonloppuna. 

Viime viikonloppuna oli kuitenkin kaikkea muuta, kuin työasioita mielessä. Lauantaina oltiin äidin kanssa Åbo Svenska teaterissa katsomassa Stormskärs Maja. Jo teatterin katto oli niin kaunis, että hengästytti katsoa:

Esitys alkoi vauhdikkaasti musiikilla. Tarina oli suloinen, vahvoja tunteita, rakkautta, suruja ja iloja täynnä. Tämä itkijänainen oli fiiliksissä vielä pitkään esityksen jälkeenkin. Kiitos äidille mukaan kutsusta ja seurasta! Kannattaa käydä katsomassa/kuuntelemanna video tai toinen.

Aamullakin vielä fiilistelin – tosin Lasse Mårtensonin musiikin tahdeissa ja samalla mietiskelin tulevia messujuttuja. Kävin myös ihmettelemässä miltä meidän koti näyttää ulkopuolelta viime viikon koekaivausten jälkeen…

Samaan aikaan Tassu vietti perinteistä sunnuntaiaamuansa Ylen huuhkajien parissa:

En olis välttämättä avannu telkkua, mutta Tassun Pappa valitteli et oli lauantaina huuhkajien vuoksi jäänyy seiskan uutiset väliin ja mun ja äidin kuskaamisten vuoksi vielä puoli ysinkin uutiset! Onneks iskä varmaan näki ne kympin uutiset tuotuaan mut kotiin…

Myöhemmin sunnuntaina lähdin lenkille. Sain kuningasajatuksen ja lähdin kävellen vastaan Blogikuvaaja Karvista, joka oli tulossa meille… Puolen tunnin kävelyn jälkeen keksin lähettää hälle viestin, et kattelee ympärilleen ku tulee ja noukkii mut mukaansa. Tunnin kävelyn jälkeen hän soitti et olis jo lähdössä! Ou nou – pikkuruinen infokatkos. Siinä vaiheessa ku mä kuvittelin hänen olevan lähdössä, niin herrahenkilö oli juomassa aamuteetä, lukenut päivän uutiset nettilehdistä ja mennyt suihkuun… En nyt ihan Piikkiöön asti ehtinyt, mut aika pitkälle ja hikisenä ja nääntyneenä en tainnut olla kovin iloista seuraa…

Eikä Tassulla ollut asiat sen paremmin – mun teatteri-iltalaukku oli käynyt pienen kissan kimppuun ja meitä nauratti. Eihän herkkänahkaiselle kissalle saa nauraa… Varsinkin kun iltalaukut on tyttöjen juttuja!

Oliskohan ollu kostona nauramiselle (tai sunnuntai-illan myöhäinen meripelastusleffa), mutta tämä karvainen ”siveyspoliisimme” tuli mukaan painajaisiin. Oltiin unessa ruotsinlaivalla ja Tassu oli häviksissä ja minä paniikissa… Vaikka heräsin ihan kunnolla keskellä yötä ja totesin kaiken olevan kunnossa (varsinkin kun Tassu kehräili tyytyväisenä hiljaa tyynyn vieressä) niin yö oli vähäuninen. Jospa ensi yö olisi rauhallisempi – katson telkusta pelkkiä ajankohtaisojelmia tänään. Ja neulon jotain unettavaa, vaikka polvisukkaa langasta, jota riittää ja riittää….