sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Purkaleesta kaulattimeksi ja puikkopohdinnan jatkoa (sukkapuikot)

 Purkaleesta tuli viimeinkin kaulatin:

Neulottu 4 mm Chiagoo-puikoilla, jotka ostin testaukseenTampereen messuilta. Arvierin Peo30-lankaa kului lopulta 5 kerää. 

Kun viimein kahden purkaleen jälkeen tein päättelyn tuolla palmikkoreunuksella, niin sain sen istumaan kaulalle kauniisti niinkuin oli alunperin ajatus. Lankaa päättelyyn tärvääntyi toki kaksi ylimääräistä kerää eli taas varsinainen "jämälankaprojekti". Yhdestä jämkerästä viisi uutta kerää...

Tykkään langasta ihan kybällä. Ei kutita, ei pistele ja nättiä jälkeä tulee - jopa kahteen kertaan puretusta ja kastellusta langasta! Ongelmana on etten oikeasti tykkää kaulattimesta enää ollenkaan. Onkohan korvienvälissä joku esto päällä? Myydään eniten tarjoavalle...

Helena  edellisen postaukseni kommentissaan pyysi puikkovertailua. Minähän olen ihan jäävi, koska kokemuksia on vaan omassa puodissa olevista ja tietenkin jostain kasaripuikoista ennen välineurheiluajan ja lankakauppaurani alkua. Siispä omat ennakkoluulotkin muistaen ajattelin kirjoitella omia kokemuksiani julki. Kuvia en laita, mutta linkit puikkoihin puodin verkkokauppaan. Ja näähän on aina vaan pelkkiä omia mielipiteitä. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja eri langoille sopii eri puikot.


Tai no - yks kuva sentään:  Kuvassa on mun kässäpussissani asustavat sukkapuikot.

Joskus kasarina ostin ekat bambupuikkoni. Ne oli karheet eikä lanka luistanut. Siispä pitkään vuosituhannen alussa jo lankakauppiaaksi päätyneeneäkin suhtauduin bambuihin skeptisesti. Nykypuikot on sileät ja luistaa sutjakkaasti. Bambu on kuitenkin hygroskooppinen ja jos kädet hikoo tai on kostea ilma, niin ne on vähän vimpulat. Ei toki haittaa neulomista. Ja hauska juttu - kun edesmennyt blogikissa ja puotimme laatupäällikkö Tassu oli pikkukissa, niin se haistoi bambupuikot kässäpussissa ja jopa (vaikkei ollutkaan mikään ruudinkeksijä) osasi avata kässäpussin vetoketjunkin bambut huomatessaan. Siispä en suosittele kissatalouksiin enkä koira-. Joskus tosin ajattelen tyytyväisenä, että koirat on mun parhaita asiakkaita - ilmeisesti bambupuikko tuntuu kivalta hampaissa... 

KnitPron Symfonie Wood on kuten bambutkin - puuta. Vahattua koivumelamiinia. Kovempaa, joten ei oo vimpulaa. Itse olen katkonut näitä varsinkin 2-2,5 mm puikkoja ihan solkenaan, joten pienissä puikoissa olen suosiolla siirtynyt KnitPro Zingeihin. Joskus (harvoin) puunsyyt aiheuttaa ongelmia ja lanka saattaa takertua puunsyihin. Silloin kyseessä on viallinen puikko ja tietenkin se vaihdetaan kelpoon. Näin verkkopuikkokauppiaana kuitenkin välillä hiukan ketuttaa, että meille tulee reklamaatioita niistäkin puikoista, joita ei edes ole ostettu meiltä. Verkkokaupan tilaushistoriasta näkyy kyllä, että onko ko hlö meiltä ostanut ko puikot... Nii et tiedoksi vaan. t. Mielensäpahoittaja. Onneks näitä huijauksia tulee aika harvoin. Usein itse katkon näitä vaan siks, et oon unohtanu kutimuksen soffalle tai lattialle ja istun tai astun päälle (ei nyt enää muistella sitä kertaa kun Karvis ajoi koko kässäpussin yli autolla)... Mutta tiedoksi vaan, että jos puikko heti ensikosketuksella takertuu lankaan niin viallinen on ja takuuvaihturi ilman muuta. Kuittia vastaan. Mut tykkään kovasti. Luistaa sopivasti, kevyet ja kauniit.

KnitPron Cubics -puikkoja sanotaan myös reumapuikoiksi. Cubicsit ovat siis nimensä mukaan neliskanttisia ja niistä kiinni pitäminen on helpompaa varsinkin nivelrikon tai reuman vaivaamille. Cubicseilla neulomisjälki on tiiviimäpää kuin tavallisilla esim. 4 mm puikoilla. Omille käsilleni nää ei passaa (tulee kamalan tiukkaa), mutta näilläkin on omat vannoutuneet faninsa. Cubisien tiheydestä on monenlaista (ristiriitaistakin) selitystä verkossa. Siispä tässä selitys, miksi kuutiolla tulee siistimpää ja tiheämpää kuin pyöreällä puikolla:
Joten jos teet kahta sukkaa yhtä aikaa, niin kannattaa ottaa molemmat sukkapuikot samaa sorttia. Toinen normipuikolla ja toinen Cubicsilla niin taatusti tulee eri kokoiset. Ittellä kyllä ainakin raitalangalla näkyy myös mieliala - vaikka on samat puikot, niin kiukkuisena neuloessa raidoista tulee jostain syystä paljon tiheämpiä. Ja lauantai-iltaisin parin punkkulasin jälkeen rentona taas paljon väljempiä ;)

KnitPro Karbonzeista itsellä ei ole kovin hyvää sanottavaa. Vaikka hiilikuitu on vahvaa (formula-autoissakin kuulemma käytetään) niin oma eka kokemukseni oli, et lanka tökkasi siihen puikon ja kärjen liitoskohtaan. Ei kiva. Tosin vaan näistä löytyy ne nukkisharrastajien 1 mm puikot (jotka on kokonaan päästä päähän hiilaria). Taas palaan Zingeihin, koska niissä kärki on vaan eri värinen eikä mitään pykälää oo.  

Ja sitten Prym Ergonomicsit: Pallokärki, joka ei halkaise lankaa, vaikka lanka olisi löyhäkierteinen. neulomisosa se, mitä sanotaankin ja keskiosa pienempi ja kolmion mallinen. Hyvä pitää kiinni. Kevyet, joten jos käsiala on löysä, niin puikot ei putoo työstä. Jos tekee tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sujuvasti. Nää puikot jakaa mielipiteitä. Koska materiaali on synteettinen (=jotain muovia) niin varsinkin ohuet puikot on hassun fletkut ja tottumatta tuntuu kummalliselta. Näitä on sekä 15- ja 20-senttisinä. Ittellä on käytössä vaan kakskytsenttiset 2,5 mm ja 3,5 mm puikot ja 15 cm 4 milliset. Ikänäköiselle siitä kivat. et jos on huonot valot, tumma ja kirjava lanka, niin silmukat erottaa silti hyvin. Ja varsinkin isoissa puikoissa (4,5-8 mm) keveys on iso plussa! Näitä on saatavilla myös hiilikuituvahvisteisina. Carbonit on mustia, mutta aika paljon tukevampia kuin valkoiset. En oo kokeillut ja meillä on 2,0-3,5 millisiä.

Taisi olla edellä (ja monessa aikaisemmassa postauksessa) jo maininta KnitPro Zingeistä. Ne on tällä hetkellä omat suosikkini. Niitä on sekä 15- että 20-senttisiä ja myös välikokoja ja koot on värikoodattuja. Hassu juttu tuolla puodissa tulee usein vastaan: Joku ostaa puikot värin perusteella. Kun on niin kivan värinen eikä sellaista ennestään oo. (ookoo - ittekki ostin just 3,75-milliset ku ne on liilat). Puikoissa on laserpainettuna kokomerkintä, joka ei kulu pois. Sekin on plussaa. Mun 15 senttiset kakspuolikkaat olen istunut vimpulaksi, mutta eipähän menny poikki!

Eikä tassä vieläkään kaikki. Addin normipuikot on hyvät ja edulliset. Ja vielä Lykket! Lykke on kuulemma norjaa ja takoittaa onnellista. Puikot on harmaat - ajopuun väriseksi värjättyä koivua. Sukkapuikot on 15-senttisiä. Pienimmät puikot (2,5 mm asti) on kokonaan koivua, mutta siitä ylöspäin keskellä on metalliholkki, jonka kumpaankin päähän on asetettu puupuikko. Pikkuisen skeptisesti suhtaudun näihinkin, sillä ihan ekoista meille tulleista puikko irtosi siitä holkista... Siks näitä ei ole kovin paljon hyllyssä vaikka tuntu onkin ihana!

Ja loppuun vielä Addin CraSy Trio -puikot. Systeemissä on kolme ihan lyhyttä "pyöröpuikkoa". Ideana on, että puolet sukan silmukoista on yhdellä ja puolet toisella puikolla. Saatavana sekä metallipuikkoina että bambuja. Erityisesti silloin, kun meneillään on tosi monimutkainen kirjoneulesukka, niin CraSyillä on helpompi seurata mallineuletta. Moni työmatkoillaan bussissa tai junassa neulova on tykästynyt CraSyihin. Jos puikko putoo kesken kaiken, niin kuraisella lattialla ei tarvii konttaailla pitkään löytääkseen karkulaisen. Kalliithan nää on - kun pyöröpuikoissa se keskellä oleva piuha ei maksa mitään oli sitten mittaa 1,5 cm tai 130 cm. Pyöröpuikko on pyöröpuikko ja paketissa näitä on siis kolme. Kun ekoja kokeiltiin, niin ajateltiin, et näistä ei oo mihinkään! Kunnes todettiin, että kun alkaa neulomaan, niin kaikki puikolla olevat silmukat pitää tuupata valmiiksi sinne vasemman puikon kaapelille. Muuten jumittaa. 

Ja vielä yhdet: Addin Sockenwunderit. 25 cm pikkuiset pyöröpuikot sukkien ja säärystimien neulomiseen. Toinen puikko on vähän pidempi kuin toinen. Muutenhan niillä ei pystyisi neulomaan ollenkaan. Kokeilin kerran. Ei mun juttu, mutta joskus näitäkin kysytään. Olen perinteisten tavissukkapuikkojen vankka kannattaja. Oli materiaali sit mitä vaan niin viidellä puikolla mennään!

P.S. Tein alkuviikolla etäpäivänä viimeinkin pitkään suunnittelemani tutkimusretken muutamaan kotikaupunkini somekuuluisaan lankakauppaan. Fölilipulla kun voi matkustaa kaksi tuntia, joten pääsin samalla lipulla takaisin kotiin. Jos ei muuta jäänyt reppuun niin ainakin totesin, ettei meillä ole hävettävää puikkovalikoiman suhteen vaikka ollaankin pikkuruisen tuppukylän pikkuruinen lankapuoti.

P.S. 2. Peppu puutuu ja tätä tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään! Otetaan paussi ja palataan pyöröpuikkoihin myöhemmin. Nyt kutsuu Zingit, Steppi, Soffa ja iltauutiset!

t. Susu






torstai 19. tammikuuta 2023

Uusi pallas ja purkale

Uuden vuoden ryhtiliike ei oikein ota alkaakseen. Oli tarkoitus kirjoitella jotain blogiin vähän useammin ja tässä sitä nyt ollaan. Vuosi on jo pitkällä ja jopa 86-vuotias isäni huomauttelee, kun mitään uutta ei ole tullut koko vuonna!

Käsitöitä olen tehnyt, mutta kaikessa on jotain hämminkiä. Onkohan tämä vuosi 2023 jotenkin epäonnen kässyvuosi mulle?

Pallaksen uudet värit piti heti saada puikoille. Ennen joulua asiakas teki tosi kivoja rannekkeita ja säärystimiä, joissa oli yhdistetty isoäidinneliötä ja neuletta. Minähän heti "keksin" että sukat tolla systeemillä olis kivat!

Ja tulihan sukat, mutta taas totesin ettei se mikään oma keksintö ole... Kukaan ei viissiin ole patentoinut isoäidinneliötä, mutta aika lailla samaa sorttisia juttuja löytyy Jonnan koukuista...

Joka tapauksessa sukat tuli ja uudet värit kivasti sopii yhteen.

Innoissani virkkailin noi mummoruudut. Kaksi ruutua virkattuani huomasin et erilaiset tuli. Virkkasin sit molemmille kaverin. Oli tarkoitus et etupuolelle yhdenlaiset ja taakse toisenlaiset... Ni miltäs näyttää?

Kaikesta huolimatta ihan kivat! Tosin mummoruudun kohta on pukiessa vähän pinkeä kantapään kohdalla. Puikot 3 mm Zingit ja koukku DMC 2,5 mm. Ajattelin tehdä vielä toiset. Silmukkaluku on ihan ookoo, mutta jos virkkaan kolmosen koukulla, niin ruutukohta menee jalkaan varmaan sujuvammin.

Seuraavaks edellisen postauksen punaista Peoa jäi melkein kokonainen kerä. Pitkän aikaa olen suunnitellut neulovani "korvikkeen" tälle huiville, joka on paljon (=koko ajan) käytössä ja aika lailla nuhjaantunut. Värikin sopii just tähän pipoon. Siispä jämälanka puikoille!

Loin silmukat ja aloin pistelemään jotain. Oli visio... Ja ihan nätti siitä tulikin:

Siis tuollee levällään pöydällä oli ihan nätti, mutta kaulassa ihan tyhmä. Reuna rullas ihan pöljästi eikä ollenkaan niin kuin visiossa. Siispä siitä tuli vuoden eka PURKALE:

Purkale on asiakkaalta rötsitty sana ja minusta ihan mainio ja kuvaava! Toinen ihan käyttökelpoinen neulesana (toiselta asiakkaalta) on takaperin neulominen. Takaperin neulotaan jos puretaan vaan kerros tai kaks mut jos kiskotaan koko tekele alkutekijöihin, niin kyseessä on purkale. Olisikohan syytä alkaa keräämään uutta neulesanakirjaa?

Purkaleen olen tehnyt jo toisenkin kerran ja kolmaskin kerta on jo meneillään. Lankana Peo ja testissä Tampesterin messuilta ostamani  Chiagoo-puikot. Kaikki niitä hehkuttelee, mutta en nyt osaa niitä mitenkään ihmeellisenä pitää... (Nyt alkaa varmaan huutomyrsky).

Usein puodissa kysytään et mitkä puikot on parhaat. Jos sille päälle satun niin vastaan et "Ei me huonoja myydä ollenkaan!" Mutta onhan niissä eroja ja puikot on tosi paljon makuasia. Ja lankavalinta vaikuttaa myös puikkovalintaan. Ohuissa sukkapuikoissa olen siirtynyt Zingeihin yksinkertaisesti siitä syystä, että katkon puisia ihan solkenaan. Tosin just eilen Steppiä neuloessani vaihdoinkin Zingit KnitProihin, koska Zingit oli siihen lankaan liian liukkaat! 

Joka tapauksessa purkale vol3 on jo tekeentymässä kylvyn jälkeen pyyhkeen päällä tuossa eteisen matolla. Aika näyttää miten se "istuu" kaulalla... Kolmatta kertaa en pura! Enkä värvää ketään muutakaan purkamaan. Jotenkin masentavaa, että vapaaehtoisia on tarjolla ruuhkaksi asti :(

Karvis valitteli ettei sillä ole sukkia. Ai ei vai? Ei kuulemma ehjiä sukkia ku yhdet ohuet ja yhdet paksut. Välipäivinä keräsin sen kaikki sukat (sängyn alta, makkarin lattialta ja kaapista) ja löysin useammat ihan kelvot. Loput (=yli 10 paria) toin kotiin, pesin ja tutkin. Hrahlö kuluttaa sukkia jotenkin omituisesti. Lähes jokaisen parin toinen sukka oli suht kelpo ja toisessa oli kunnon reikä! Miks ihmeessä ei voi käyttää sukkia niin, et vaihtais tassua joka toinen päivä, niin kuluisivat tasaisesti?

Joka tapauksessa ensiapuna parsin (minä vai?) yhdet Rubinit (=ohuet) ja teritin Pallakset (keskipaksut). Toivottavasti näillä pärjää jonkin aikaa... 

Teriin 74 g teetee Pallas (olihan sitä samaa varsikin). Puikot 2,75 mm KnitPro Symphonie wood 15 senttiset. Ai juu - toi 15 tai 20 senttinen puikkokin jakaa mielipiteitä. Mun mielestä 15 senttisillä kutoo nopeammin. Tai sit mä vaan luulen niin...

Ja taas yksi arvaus tai pohdinta tässä sukankesto-ominaisuuksia pohdiskellessa: Jos rakenne on tiukka niin kestääkö se paremmin? Yleensä teen Pallaksesta kolmosen puikoilla. 

Yks lankakokeilukin piti tehdä. Väitetään, että Filzi-lanka kävisi Alafosslopin ohjeisiin. Jääkukkaneuleen ja muutamien huopatossujen jämistä kokeilin Alasuq-pipoa. Ainakin tiheys täsmäsi ja lanka tuntuu ihan mukavalta ihollakin. En sitä ohjetta sen kummemmin lukenut vaan tein pääntien kavennukset omasta päästäni.

Paksulangat ei ole ihan mun juttu, mutta neulekärsimys oli pikainen - tuollaisen tikuttelee tunnissa tai ainkin parissa.

Vuodenvaihteen ihanat lumimaisemat on vaihtuneet mustaan ja märkään monta kuukautta kestävään marraskuuhun ainakin täällä varsinaisessa Suomessa. Vaikka päivä pitenee, niin kahden pimeän välissä on vain pieni lonkeronharmaa hetki. Siispä viime lauantaina tuunasin tampereen messuilta ostamani "mummoankkakäsveskan" heijastavilla helmillä. Jos heijastin unohtuu niin veska on mukana! Ja mummoankkaveskaan mahtuu yllättävän paljon tavaraa - kaiken muun tarpeellisen lisäksi ainakin sukankudin...

Puodissa on taas ihmeiden aika. Huonosta hoidosta huolimatta vai sen seurauksena?

Orkku kukkii taas!







sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Vuoden 2022 viimeinen - puolimaraton tuli täyteen!

 Taas on uusi vuosi alkanut ja aika tehdä tilinpäätös ja julkaista vuoden viimeinen tikutus.

Perinteisesti olen laskenut kulutettuja lankametrejä ja perinteisesti tavoitteena on ollut saavuttaa ainakin se puolimaratonin verran. Pikkuisen ennen joulua huomasin, että tavoitteesta puuttui iso määrä. Koska luovat ratkaisut ovat luvallisia, niin päätin olla ottamatta asiasta paineita. Voisinhan tarvittaessa punnita kaikki keskeneräiset!

No ei sit kuitenkaan tarvinnut...

Virkattuja onnettomat 611 metriä ja neulottuja 21057 eli yhteensä lankaa kului 21277 metriä! (Puolimaratoni on 21097,5). Purettuja toiseen kertaan neulottuja metrejä en laske mukaan. Vaan voinhan ens vuonna muuttaa itse tekemiäni sääntöjä jos tiukille menee!

Uusista pallasväreistä virkatut isoäidinneliöt on mukana, vaikka tiedossa ei ole mitä niistä loppujen lopuksi syntyy...

Peo 30 -merinovillalanka on osoittautunut tosi tykätyksi langaksi moneen menoon. Teeteen Niina suunnitteli siitä ennen Tampereen messuja lasten kaarrokeneuleen, jossa on monta kokoa. Vasta uudenvuodenaattona sain oman mallikappaleeni valmiiksi:

Lankana siis Arvier Silke Peo 30, menekki yhteensä 381 grammaa, puikot resoreissa 3½ ja muuten 4,0 mm. Kuviovärejä meni kerät/väri ja pohjavariä 8 kerää. Koko 8-9 v. Viimeisestä pohjavärikerästä meni vaan muutama metri, joten siitä jämälankaprojekti tulossa.

Villaohjelmassa pyykkikoneen jälkeen viimeisteltynä.

Vuosi vaihtui ystävien seurassa Tottijärvellä. Yksi nelijalkainen oli joukosta poissa, mutta Patekissa muisti meidät kesältä ja antoi rapsuttaa kuten vanhan ystävän:

Me muut saunottiin, ulkoiltiin, pelattiin ja herkutetltiin... Ja mentiin nukkumaan ennen puoltäyötä...

Nyt on vuosi 2023 alkanut. Vuoden ensimmäinen auringonlasku kotikotona:

Suloisia silmukoita alkaneelle käsityövuodelle!