Carrara Color, kesä ja kissanhoitolomalla

 Kesä sen kun jatkuu. Ja mulla alkoi viimeinkin loma, jota ollaan odoteltu juhannuksesta asti! Silloin nimittäin sovittiin, että tällä viikolla ystäviemme Pate-kissa tulee meille saareen viikoksi eikä menekään kissahotelliin. Patehan on viettänyt täällä mökillä jo monta juhannusta ja Tassun kanssa viime vuosina niistä tuli melkein kaverit. Tuttu paikka siis.

Ollaan laskettu päiviä loman alkuun ja odoteltu kovasti. Puolivälissä viikkoa todettiin, että me ollaan hyviä ruokinta-automaatteja: Patea ei nähty kuin ruoka-aikoina ja muun ajan se vietti ties missä suurissa seikkailuissa... Pari päivää sitten se totesi meidät ihan kelvollisiksi tyypeiksi ja on ollut vähän seurallisempi. Ja me ihan tohkeissamme kun seura kelpaa ja välillä meitä palkitaan kehruullakin!

Kesä on kulunut ihan huomaamatta. Vasta muutama päivä sitten huomasin, että öisin on jo pimeää ja aurinkokin menee mailleen jo yhdeksän jälkeen.

Kivaa oli, kun äiti ja isä kävivät viikonlopun vietossa saaressa. Keli oli sopiva, saunottiin, syötiin ja poimittiin mustikoita. Ja välillä vähän tikuteltiin ajankohtaan ja värimaailmaan sopivia kässyjä:

Äidillä tekeillä jo toinen Rubiini-huivi Rainbow Sockista ja minulla simppeli huivi uudesta Carrara Colorista.

Carraran mukana tulleessa ohjeessa oli iso sileää neuletta oleva huivi, jossa hapsut. Ajattelin mökkineuleeksi jotain helppoa, mutta jossain vaiheessa tylsistyin. Siispä jätin huivin kesken ja aloitin kerän toisesta päästä pipoa. Ajattelin, että materiaali olisi just sopiva alkusyksyn viileneviin aamuihin ja iltoihin. Enkä muutenkaan oo mikään hapsufani, joten hapsulangat meni "parempaan" tarkoitukseen.

Kiva setti syksyyn. Myssybaskerin ohje on Niina Kaakkurivaaran Pientä ja lämpöistä -kirjasta ja mallin nimi on Marja-myssy. Siispä ihan sopiva tikuteltava mustikanpoimimisen lomassa!

Koska en niistä hapsuista kovasti piittaa ja jotain piti laitella huivin reunaukseksi niin ihan pari kerrosta ainaoikeaa ja joku reikäkerros ja päättely.

Lanka oli helppoa neuloa eikä ollenkaan hassumpaa, vaikka aitoa puuvillaa on vain vähän ja pörrö tekokuiduista. Ei kutita eikä pistele, sopii villa-allergisille ja lämmittää mukavasti.

Marja-myssyn reunus:

Tykkään ohjeista, joissa kaikki yksityiskohdat on mietitty alusta loppuun ja silmukkaluvut stemmaavat. Siispä kirjaa voin ihan vilpittömästi suositella sekä aloittelijoille, että hifistelijöille. Siinä on kaikille jotain, kauniit kuvat ja selkeät ja virheettömät ohjeet (koska olen itse päässyt pistämään nokkani asiaan lukemalla oiko :) )

Ai juu! Ne speksit: Huivi puikoilla 4½ Pymin Ergot, myssyn reunus 4 mm Crasyt ja muuten 60 cm 4½ KnitPro vaihtopääpyöröt. Menekki 1 kerä eli yhteensä 524 metriä (yks metri jäi päättelyn jälkeen)!

Aina pitää olla puikoilla ainakin yksi sukka. Ja näitä nyt vaan on niin hauskaa tehdä...

Lankana teetee Helmi, menekki 18 g, puikot 2½ Zingit (paitsi se yks joku muu merkki, koska viides punainen zing on jemmassa Karvisen auton penkin kiinnityskiskon uumenissa). Onneksi on tarpeeksi puikkoja!

Mustikkakiintiö alkaa jo olla täynnä ja syksyn värit loistaa myös varvuissa. Marjoja toki olen kerännyt karvislandiassa:

Hemppiponchon innostamana asiakas kysyi, miten sais joka reunalle saman pitsin yhdellä istumalla ja siis ponchosta tulisikin huivi. Sillä hetkellä en keksinyt ratkaisua, mutta asia jäi kaivelemaan... Tein "mallitilkun" eli tiskirätin ja onnistuihan se pienen pähkäilyn jälkeen.

Kökköä vaan, etten huomannut kysyä yhteystietoja... Lankana tässä Katian Tencel-Cotton. Tein ensin pitsireunaa, sitten poimin silmukat ja neuloin ainaoikeaa ja molemmissa reunoissa pitsiä ja päättelin kuten siinä perinteisessä naistenpäivähuivissa. Ei nyt ihan täydellinen, mutta onnistuu joka syrjälle ilman ompeluita ja saumoja.

Loman alkaessa odottelin sususäätä, eli hiukan viileää, pilvistä ja luoteistuulta. Niin mukavaa olis tehdä klapeja... Ihan vähempikin helle olisi riittänyt! Aamuaikaisella muutaman tunnin ajan klapeja ennekuin helle äityy ahdistavaksi. Sen jälkeen ollaan lähinnä olla öllötelty ja odoteltu Paten ruoka-aikoja ;) Patavesi lämmitetään joka toinen päivä ja sauna ihan vaan joskus. Voihan sitä peseytyä mökkisuihkulla ja käydä välillä viilentymässä meressä. 

Naapurit informoitiin hyvissä ajoin Paten tulosta saareen. Siispä jo viime lauantaina Tassun kummit toivat pussillisen ahvenia. Saatiin samantien kaveri...

Ei tartte kertoa Tassun mummille, et nyt me syötetään hoitokissaa kädestä vaikka aina naurettiin hänelle...

Ja ahveniahan sitten saatiin metsästä ja mereltä! Olin mökkinaapurille jo alkukesästä luvannut neuloa kipuapusukat. Se ny vaa on jääny kaikista muistutuksista huolimatta. Nyt tuli osamaksuna kuusi ahventa Pete-kissalle suoraan laiturille! Pakkohan se oli viimein touteuttaa lupaus...

Kipuapusilkkivillaa 117 g (tai jotain sinne päin, koska mökin digivaaka kertoo aina et jotaingrammoja ja seittemän. Se ei täällä saaressa oo niin nokonnuukaa.) Koko 44-45. Puikot 3½ mm ergot.

Loma alkaa olla lopuillaan. Liian kuumaa on ollut kaikkeen. Yhtenä iltana käytiin kuitenkin iltakalassa. Heh heh... Juuri lähtiessä nähtiin kaksi hyljettä. Merkki siitä, ettei näillä kulmilla tarvii haaveilla kalasaaliista! No minähän lunastin matkan aikana kipuapuahvenet ja Karvis uitti viehettä. Mukavaa oli ja elokuun loppupuolen arki-iltana rauhallista.

Vaikka ruoka ei näillä helteillä maistu, niin jotain on pakko syödä. Loman ja mun mielestä varmaan koko kesän paras makuelämys oli pari päivää sitten! Folio läästittiin voilla, päälle ohuet siivut edellispäivän keitettyjä pottuja, suolaa, päälle ahvenfileet, mausteeksi suolaa, tillisilppua ja valkopippuria, päälle vielä toinen kerros pottusiivuja ja voita ja nyytti umpeen ja muutama minuutti grillissä. Nam Nam! Helppoa ja hyvää eli susuruokaa...

Loma alkaa olla lopuillaan ja Paten omat ihmiset saapuvat saareen tänään. Kiva nähdä ystäviä, mutta hoidokkia tulee ikävä...

Hyvää kesänjatkoa kaikesta huolimatta!