Torstaina oli se viimeinen varsinainen lomailupäivä. Aamulla taivas oli pilvetön ja meri tyyni. Lämmintäkin luvattiin. Mitä mainioin keli lähteä veneretkelle.
Aamu-uinnin jälkeen nostettiin verkko (saaliista ei puhuta), vangittiin kissa sisään, pakattiin eväät ja lähdettiin Airiston toiselle puolelle kohti Kramppia.
Tuohon synkännäköiseen rantaan jätettiin vene ja lähdettiin etsimään reittiä ylöspäin. Reidet oli maitohapoilla jo alkumatkasta. Vuorenrinne näytti pääsemättömältä ja joka puolella vastassa oli pelkkää pystysuoraa kalliota.
Viimein hengästyneinä päästiin ylös ja maisema 60 metrin korkeudelta oli vaivan arvoinen! Näissä merkeissä avattiin eväskassi ja nautittiin aamukahvit. Pakko on myöntää, et helpommallakin olen joskus aamukahville päässyt… Alastulo oli vähän helpompaa kun löydettiin parempi reitti…
Krampissa oli muitakin. Matkan varrella nähtiin lukuisia enemmän tai vähemmän tuoreita papanakasoja ja rannalla ihan tuoreet jäljet:
Harmitti, etten ottanut uimapyyhkeitä mukaan. Kipuamisen aiheuttamat hiet piti kuitenkin huuhdella kasvoilta ennen kotimatkaa. Tällaiset veneretket on kivoja. Aurinkoista, tyyntä ja aikaa koko reissuun meni vaan pari tuntia!
Meri-ilma tunnetusti nälättää. Iltapäivällä tehtiin kesän ensimmäinen muurinpohjapannumättö. Vihanneksia, lihasuikkuja, riisiä ja kunnon mausteet… Tämä oli harjoitus seuraavan päivän juhannusvieraille tarjottavaa varten. Muurinpohjasapuska on perinteisesti Karvisen bravuuri. Minä assisteeraan kuskaamalla sitä ja tätä maustetta ja milloin mitäkin…
Naapurin lapset ovat alkaneet kovin äänekkäiksi. Pikkuisilla on koko ajan nälkä ja vanhemmat ruokkivat niitä koko ajan:
Tassukin tykkää naapureista, mutta jo vihainen karjahdus pihan toiselta puolelta tai vaikkapa rannasta saa sen luikkimaan pakoon. Se kyllä tietää ettei pieniä saa kiusata… Mutta heti kun silmä välttää niin:
Torstai iltana se oli löytänyt sorsanpesän! Emosorsa raakkui hädissään rannalla kun Tassu yritti tehdä selvää sen poikasista. Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin sulkea peto sisään ja kantaa poikaset yksitellen mereen. Toivottavasti perhe selviää…
Kesän pisin päivä oli tapahtumia täynnä, mutta viimein sekin päättyi:
Perjantaina saimmekin ystävät viettämään perinteistä juhannusta kanssamme. Porukka on viime vuodesta vähän kutistunut ja ikävä oli keväällä koirien taivaaseen muuttanutta Lyyti-koiraa ja kissahotellissa Juhannusta viettänytttä arkaa Pate-kissaa. Tassu selvästi kaipasi ja etsi vahoja kavereitaan. Onkohan porukka vähän keski-ikäistynyt kun enimmäisten kuulumisten yhteydessä kerrottiin jokaista jostain päin vaivaavat kolotukset ja muut krämpät? Kun tää huomattiin niin siitähän riemu nousi! Ja siitäkin, että vaikka minä kiukuspäissäni poltan kokossa kaikki työrukkaset niin silti jokaiselle tytölle löytyi Karvisen ehtymättömästä varastosta sävy sävyyn paitaan sopivat:
Kummipoika sai varmaan sieluunsa haavoja kun joutui opettelemaan neulomista:
Vaikka olin koko viikon poltellut juhannuskokkoja etukäteen niin vieläkin löytyi ainekset yhteen pieneen, joka paloikin komeasti:
Juhannuspäivänä meitä ei sade ja kylmä tuuli haitannut yhtään. Perinteisten rommikaurapuuroaamiaisen jälkeen tehtiin kaikki valmistelut tulevaa kurjaa keliä varten. Tuolla pressun alla me sitten vietettiin koko päivä. Juutuubijukeboxi soitti ”rokkia” ja heviä, laulettiin puhuttiin peetä, naurettiin ja jopa tanssittiin! Mekin Karvisen kanssa. Edellisestä kerrasta olikin kuus vuotta aikaa… Mut mun reidet tuli kipeeks vasta tuolilla istuen esitetystä Abba-koreografiasta. Nyt kun siitä on kulunut kolme päivää niin askelkin taas nousee…
Lomailu oli kivaa ja Juhannus kans. Silti koen olevani onnekas – mun mielestä on aina kivaa palata töihin! Ja viikko kaupungissa tekee varmasti hyvää myös "naapureille". Toivottavasti lapset oppivat lentämään ennenkuin palaamme maisemiin!
Heh – varsinkin kun sieltä sain lisää lankaa viimeistelläkseni lomahuivin. Nyt se on päätelty, kasteltu ja pingotettu:
Malli 20 Moda 4/2011. Lanka Rowan Felted Tweed, menekki 105g, puikot Knit Pron pyöröt 5,5.
Ihan älyn kiva malli tehdä ja lanka niin namia että tekisi mieli heti aloittaa siitä jotain isompaakin työtä…