Neulekirja Pientä ja lämpöistä ja lomanen

No eipä oo kovinkaan ajankohtaista, mutta syksy tulee ennen kuin huomataankaan ja silloin on tarvetta kaikelle pienelle ja lämpöiselle. 

Neulekirja käsineistä ja myssyistä eli Niina Kaakkurivaaran "Pientä ja Lämpöistä" ilmestyi toukokuun lopulla. Kirjassa on yli 40 ohjetta myssyihin ja lapasiin. Jokaiselle jotakin. Aloittelijalle helppoja perusohjeita ja edistyneimmille vaikeampia.

Minullakin oli oman pieni osuuteni kirjan lopputuloksessa. Monta menneen koronatalven etäpäivää käytin kotitoimistolla "lukemalla oiko" Niinan ohjeita ja heittämällä omia kommenttejani miten jonkin asian  voisi sanoa selkeämmin niin, että meikäläinenkin ymmärtää. Tarjoutuessani urakkaan en ihan oikeasti tiennyt, että kirjasta on tulossa oikea järkäle! 

Kirjan kuvat ovat kauniita, ohjeet selkeitä ja vinkkisivut ja kuvat hurjan havainnolliset. Viikolla kuulin myös kiitosta selkeistä ja tarpeeksi isoista teksteistä ja kaavioista! Sain oman kappaleeni käsiini muutama viikko sitten. Yhtenä lauantai-iltana kävin kirjan läpi ihan sivu sivulta ja ihan viimeisen sivun kohdalla melkein kyynel tuli silmään:

Oikolukiessa viimeiseksi jätin patenttineule-osion. Puodissa tulee aika usein kysymyksiä patentista. Niitä sitten näytetään oikein kädestä pitäen. Jotkut tosi helpot asiat on vaan tosi vaikeita selittää kirjallisesti. Sitä paitsi - olen jo aikaa sitten vannonut, etten ikinä enää yritä briossia! Sen pitäis olla joku syötävä, mutta neulemaailmassa kaksiväriselle patenttineuleelle on annettu kyseisen sämpylän nimi. Kirjan ohje oli kuitenkin ihan selkeän oloinen ja mulla kotona just sopivasti sinistä ja valkoista teetee Primanovaa, niin päädyin kuitenkin ihan ekaks just siihen!

Taipui se kaksivärinen patenttineule minultakin kun oli oikea ohje! Primanovan puikkosuositus vyötteessä on 4-4½, tämä myssy on tikuteltu 2½ puikoilla. Eilen sain briossivirtuoosi Piikulta ohjeen, et pitäis vielä kastella. En silti taida tehdä lapasia tuon kaveriksi... Sen verran vaikeaa oli vaikka ohje olikin parasta ja selkeintä ikinä! Menekki pohjaväriä 2 ja kuvioväriä 1 kerä.

Yläkuvan huovutetut lapaset on tikuteltu Austermannin Wash&Filz - langalla. En ollut kovin innostunut koko langasta, mutta sain muutaman näytekerän ja kokeilin. Ehkäpä tämä lanka on ens talvena meidänkin liikkeessä, Mukava neuloa, huopui kauniisti ja vähän pienemmillä puikoilla käy vaikkapa paksumpiin islantilaisneuleisiin. 

Mulla on perinteisesti ollut juhannusviikolla loma. Oli tarkoitus tehdä klapeja ja kaikkea muuta mökkihommaa oikein ajan kanssa. Perinteen mukaanhan mun mökkeillessä sataa suunnilleen räntää ja tuulee luoteesta 14 metriä yötä päivää. Se on oiva sää pakkotyöleirille. Vaan kaikki me tiedetään miten kävi... Jopa saaressa oli niin kuumaa, ettei mistään tekemisistä tullut mitään! Olen sentään leikkinyt vesileikkejä ja pessyt sekä soutuveneen, että sen toisen ja trimmaillut heinää.

Vesikipittelystä on saanut hetkellistä viilennystä. Soutuveneellä saarikin kierretty ja yhden kerran lähdin soutaen viemään roskista. Kolmen kilsan soutureissu äänikirjan kanssa oli tosi mukava, Eikä ollut liian kuumaa.

Koska mitään ei jaksa tehdä ja kuitenkin jotain olis kiva, niin kässäpussista löytyy aina tekemistä varjossa terassilla. Tällä kertaa olin lastannut mukaani lankoja, ohjeita ja puikkojakin niin, ettei tarvinnut kilauttaa kaverille tai lähteä Paraisten lankakauppaan hätäapua hakemaan.

Railo-kierrejoustinmyssyn ohje oli just sopivan pieni ja helppo helleneule. Lankana kaksinkertaisena teetee helmi ja Austermannin Kid Silk. Puikoilla 4½.

Uskon, etä tästä tulee ens talven hitti. Helppo ku mikä ja kivan näköinen. Mulla tuntuu olevan mottona "Ettei lämpö pääsis lähelle" eli seuraavana tutustuin seuraavaan näytelankakerään ja kirjan ohjeeseen:

Lehvä-myssyn lankana Alpaca Fluffy (joka meillä syksymmällä). Puikot jotain 7-8 ja vain yksi kerä! Huomaatteko, että olen melkein saanut "sulan hattuuni" näistä pikkuisista lomakässyistä. Seuraavakin myssy on jo puikoilla...

Tiistai-iltana oli laiturineulojaiset. Kerrankin pääsin mukaan ja koska loma ja koska vene niin heippa vaan ja menoksi! Kivaa oli nähdä kaikkia pitkän sohvaneulontakauden jälkeen. Vähän kyllä nolotti lähteä matkaan kun merivedellä monta päivää pesty tukka näytti vähemmän esiintymiskuntoiselta puhumattakaan auringonkärventävästä nassusta. Oli sentään jotain siistiä:

Ennen lähtöä Karvis lakkas mun varpaankynnet :)

Tassukin on kärvistellyt helteessä. Sen lempparipaikka on ollut saunan lauteiden alla betonilattialla. Välillä se käy juomassa ja kerjäämässä syötävää, mutta palaa sitten takaisin vilpoiseen paikkaansa. Olen välillä yrittänyt ohentaa sen turkkia furminaattorilla. Joskus se onnistuu, mutta aika nopeasti tulee kynttä ja hammasta...

Pikkuisen spurtin se teki yhtenä päivänä kun kalliota pitkin ylös kulki joku iso lintu, jolla oli vauveli mukanaan. Silloin sai jalat alleen myös Karvis (en muista koskaan ennen nähneeni sen juoksevan)... Ehkäpä moinen kilpajuoksu sai Tassunkin ymmärtämään, et huonosti käy jos noin ison linnun perään lähtee...

Jo muutaman viikon ajan tontilla on pistäytynyt Kurkipariskunta kahden tenavansa kanssa. Toimivat hyvinä herätyskelloina, mut olisi mukavaa, jos saisimme ajastettua aamurääkäisyn viidestä vaikkapa puoli seitsemään... Aika kivoja naapureita, mut annas olla jos ne vie mustikat! Viime vuonna oli mäyrävauvelit ja tänä vuonna kurkivauvelit...

Vähemmän mukavat naapurit teki pesänsä perinteiseen sinitintin tai kirjosiepon pönttöön. Ens alkuun se ei paljon haitannut, mutta kun mehiläisiä pörräsi ympäriinsä jo parikymmentä niin pikkuisen alkoi hermostuttamaan. Eilisiltana auringon jo laskettua ja ilman viilennyttyä Karvinen pukeutui "Rescue-asuunsa" ja teki selvää pesästä. 

Pesä on poissa, mutta mehiläisiä pörrää puun ympärillä edelleen. Ollaan kuitenkin oltu ihan sulassa sovussa toistaiseksi.

Ympäri maata kulkeneet ukkosmyrskyt eivät ole osuneet tänne. Sentään eilen saatiin kolme milliä vettä ja ilma viileni huomattavasti. Päästiin aamulla niihin PUUhiin, joita varten lomat on olemassa:

Klapeja! Tällä viikolla ei ole pahemmin klapeja kulunut jos ei uusiakaan jaksettu tehdä. Sauna lämmitettiin viimeksi viime viikon perjantaina ja taas eilen... 

Lomalla luulis olevan aikaa herkutteluun. Kun on liian kuumaa, niin mikään ei maistu. Napsitaan jotain silloin ja jotain tällöin, koska pakko on syödä. Tänään oli viimein sen verran siedettävää, että saatiin laitettua muurikka talven jäljiltä käyttökuntoon. Ja kaikki viikon aikana kertyneet jätteet muuntui herkkupyttikseksi!

Iloista keskikesän juhlaa!

Nuttuja pikkuisille ja HuHa

Ennen äitienpäivää meille puotiin tuli kaksikin pikkuista nuttutilausta. Minä sain tehdä asiakkaalle Sydänjakun.

Lankana oli Sublime Baby Cashmere Merino Silk DK. Langan hirveästä nimestä huolimatta se on iiihanaa neulottavaa. Niin ihanaa, että nuttu valmistui ihan parissa päivässä. Ohjehan oli ennestään tuttu - tämä taisi olla jo neljäs Sydänjakkuni. Lankaa tähän pienimpään kokoon kului vajaat kolme kerää (ohjeessa on laitettu langanmenekiksi ronskisti 250g...). Puikoilla 3-3½ tikuttelin.

Toisen pikkuruisen jakun tikutteli Ida. Mallina Estelle, lankana yksi Sirdarin Baby Bamboon uusista kevätväreistä:

Tähänkin meni vähä kolmatta kerää. Lopusta Ida vielä tikutteli pienen lakin.

Nyt me ei varmaan pariin päivään tikutella mitään, koska valmistaudumme hulluttelemaan oikein urakalla. Perinteinen HuHa eli hullun halpa lauantai on puodissa ylihuomenna ja me täällä urakalla raivataan varastoa! 

Pipo, sytomyssy, silmukkalukuja, kuitutietoa ja tiskirätti

Karvisen sukkatilanne on mielestäni ihan ookoo, mut joulunpyhinä hankittujen aktiivisuusrannekkeiden seurauksena hän totesi, et lenkkipipo puuttui. Siispä minä heti heitin lankaa puikoille. Sulo Vileni -malli kelpasi, jos siihen ei leitettaisi typerää tupsua...

Lanka takkiin sopivan värinen - iloisenharmaa Sirdarin Hayfield Spirit. Hirmuisen riittoisa lanka, joka ei pistele eikä kutita. Puikot 3½, menekki alle puoli kerää.

Enää ei voida käyttää tekosyynä lenkille lähtemättömyyteen sitä, et vanha pipo on hävinny. Tekosyynä VOI käyttää sitä, et nastakengät unohtui Karvislandiaan ym ym.

Aktiivisuusranneke on tosi kiva lelu. Tosin me seurataan aktiivisesti vaan unia. Miten pitkään ollaan nukuttu syvää unta ja miten pitkään kevyttä. Hämmästyttävää on ollut huomata, että jos mä olen nukkunut huonosti, niin silti syvää unta on silti voinut olla jopa tunti! Tosin viidessä eri jaksossa. Jos olen omasta mielestäni nukkunut hyvin niin syvää unta on ollu yhteensä lähes kaksi tuntia. Viime yönä se rannekekin on huomannut heräämisen kauheaan kramppiin kahden aikoihin (laitoin kipuapusukan kramppijalkaan vaikka en KOSKAAN nuku sukat jalassa). Ja on se huomannut kahden ja puolen tunnin valvomisenkin. Luin huonoa kirjaa eikä uni silti tullut. Kuuhulluutta?

Viime torstain koulupäivän aiheet ei ihan ensteks kiinnostavilta tuntuneet etukäteen. Tärkeitä asioita tietenkin, mutta tilinpäätös, tulos, tase ja budjetointi... Siispä tietsikan lisäksi mukaan pari langanloppua ja puikot. Sytomyssy on just mainio luentoneule!

Irman perhosista jäänyt DMC Natura Bamboo ja tontusta jäänyt Sirdarin Baby Bamboo ja malli omasta päästä. Puikot 3½ pyöröt. Kavennukset tein looppaamalla. Ilman ohjetta ja mukavalta näyttää.

Joskus on kiva tehdä kässyjä ihan ohjeen mukaan, mutta näitä sytomyssyjä voi tehdä myös ihan fiiliksellä. Antaa lankojen puhua ja puikkojen suihkia...

Mulla on oma "nyrkkisääntö" silmukkalukujen kanssa. Jos langan suositustiheys on DK eli  22 silmukkaa kymmenelle sentille ja puikkosuositus 3½-4mm, niin pipoon passeli silmukkaluku on n. 100. Jos silmukantiheys on vaikka 27-30/cm ja puikkokoko 2½-3mm,  niin luon 120-130 silmukkaa. Aika usein tämä "näppituntuma" on ollut toimiva. Kavennusten kanssa - kun lanka on "puhunut" ja myssy tuntuu tarpeeksi korkealta (sovitan omaan päähän) niin kavennukset. Usein kavennus kuten sukan kärjessä tuntuu toimivan. Paitsi jos lanka osoittaa loppumisen merkkejä niin vähän nopeammin... Ei tän mitään rakettitiedettä tarvii olla - käsitöiden tekemisen pitää olla hauskaa! Varsinkin, jos kyseess on ilahduttamiskampanja, kuten Sytomyssykampanjat ovat.

Siitä puheen ollen... Tyks Sytomyssykeräykseen saatiin mukava lahjoitus Tekstiiliteollisuudelta:

Yhteensä 1,2 kg! Mukavasti on lankakori tyhjentynyt, mutta vielä riittää. Anjalinilta Salosta saa hakea, jos myssytyttää eikä omista varastoista löydy tai jos mieli tekis osallistua, mut rahatilanne ei anna myöden. Myös Salon kaupunginkirjastossa on Novellikoukkulaisile lahjalankaa sytomyssyjä varten. Salossa valmiit myssyt voi palauttaa joko kirjastoon (seuraava Novellikoukku just ennen ystävänpäivää eli 12.2.) tai Anjalinille. Turussa myssyt voi viedä myös suoraan Tyksin syöpähoitoja antaville osastoille. Sukkiakin saa tehdä. Näillä pakkasilla niillekin on varmasti käyttöä.

Kun ope on aidosti innostunut asiastaan, niin se saa oppilaatkin pysymään hereillä ja kokemaan ahaaelämyksiä. Myssy valmistui jo puolivälissä päivää. Onneksi mukana oli "varalankakerä".

Uusi lanka puodissamme on Katia Tencel-Cotton. Pehmeä lanka sopii myös myssylangaksi, mutta Tencel-kuidun (=lyocell-kuidun kauppanimi) ominaisuuksia kehuttin meille tiskirättilankana:

Tällaista tietoa löysin Tencellistä: Tencel on lyocellia, joka on myös selluloosamuuntokuitu (eli luonnonkuitu, ei muovia , Susun täsmennys). Raaka-aine Tenceliin saadaan eukalyptuksesta. Tencelin valmistusprosessi on ekologisempi kuin muilla selluloosamuuntokuiduilla.
Tencel on luja kuitu, jolla on hyvä mittapysyvyys. Se on tunnultaan pehmeä ja silkkimäinen. Tencelillä on hyvä kosteuden imukyky ja se haihduttaa kosteuden iholta pois. Se on luonnostaan antibakteerinen ja tuntuu pehmeältä ihoa vasten.

Seuraavaksi mun on pakko alkaa toteuttamaan koulun oppeja myös käytännössä. Budjettijutun kotitehtävän dead line on maaliskuun lopussa. Pikkuhiljaa olen yrittänyt syksyn koulupäivien  tietoa toteuttaa käytännössä. Mut facet, instat, kuukkelit sun muut on turhauttavia! Kun ei osaa eikä ymmärrä eikä kiinnosta! Kaiken lisäksi uusi puhelinkin kenkuttelee. Turhauttavaa. Siks tämä blogiparkakin on jäänyt ihan heitteille. Paljon hauskempaa olis laittaa lankaa mutkalle puikkojen kera, ja tarinoida ihmisten kanssa, mut tää nykymaailma :(

Joku sentään huolehtii puodin finansseista. Blogikissa Tassu vartioi käteiskassaa ja pankkitunnareita talouspäällikön tarkkudella:

Eilisen päivän aikana ehdin melkein saada mahahaavan, kun töihin päästessä pankkitunnareita ei löytynyt mistään... Katti pitää huolen siitä, et mä en tee sitä, missä olen hyvä: Tuhlaaminen lankaan ;)

Adalminan helmi CAL pala 6: Paimentytön kruunu

"Prinssi Sigismund etsi kadonnutta prinsessaa, kunnes löysi tiensä vanhan eukon mökkiin. Paimentyttö teki häneen vaikutuksen ja Sigismund rakensi linnan lähelle lähdettä. Kerran hän kumartui juomaan vettä lähteestä ja näki kimalluksen veden pohjassa. Hän nosti sieltä kultaisen kruunun, jonka huipussa oli ihmeen kaunis ja puhdas helmi.

Monien vaiheiden jälkeen kruunua sovitettiin paimentytön päähän, johon se myös sopi. Näin Adalmina sai takaisin kauneutensa ja muut punaisen haltiattaren lahjat ja sai pitää myös sinisen haltiattaren lahjan. Prinssi Sigismund sanoi: ”Minä tiesin niin käyvän. Adalminan helmi on kaunis, vaan paljon kauniimpi on nöyrä sydän”. 

Torstaiaamu! Adalminan helmi peitto CALin kuudennen palan ohje: Paimentytön kruunu on julkaistu. KLIK!

 

Virkkasin taas yhdellä värillä. Käsiala on tämän virkkuumatkan aikana muuttunut. Ehkäpä olen sen verran tottunut, etten enää hampaat irvessä purista koukkua ja osaan ottaa vähän rennommin. Tämä pala on isoista paloista viimeinen - nyt voidaan odotella pikkupaloja.

Alla yhteiskuvassa kaikki erilaiset palat:

Osa näistä on viimeistelty ja melkein kaikki langanpäätkin olen päätellyt. Reipas minä!

Tässä kaikki yksiväriset palani. Mietin et mitähän näistä tekisin. Laitanko peittoon vai teenkö pannulappuja? Joku asiakas kehui näitä kauniiksi patalapuiksi... Taidan kuitenkin hylätä sen vaihtoehdon - vois tulla palovammoja...

Tässä kaikki virkkamani isot palaset. Nyt alkaa olla aika suunnitella järjestystä. Käytänkö nuo yksiväriset? Virkkaanko lisää isoja? Miten käytän pienet palat? Kuinka ison peiton teen? No en tosiaan sitä 100*170 cm! Tai eihän sitä tiedä... Mallipeitossa isoja paloja on 20. Kesän aikana vois vaikka innostua. Vielä kaksi viikkoa satumaista virkkuumatkaa jäljellä. Vapuksi saadaan ensimmäiset pikkupalojen ohjeet ja 3.5. vielä viimeiset ja reunus (siihen päivään asti myös Adalmina-lankapaketit ovat tarjouksessa) Mitenkähän palat on tarkoitus yhdistää? Neulalla vai virkaten? On tässä vielä jännitettävää! Satu jatkuu...

Adalminan helmi peitto CAL 4: Lähteen kuvajainen

"Kun Adalmina oli 15-vuotias, hän kiipesi kuninkaanpuiston veräjän yli karkuun palvelijoilta. Lopulta hän istuutui huokaamaan lähteen viereen ja huomasi siinä kuvansa. Hän kallisti päätään nähdäkseen kauneutensa paremmin ja – loiskis, kultakruunu helmineen putosi lähteen pohjalle. Sieltä näkyi nyt ruma ja köyhä kerjäläistyttöraukka."

 Neljäs pala: Lähteen kuvajainen on julkaistu. Ohje löytyy TÄÄLTÄ (kliks)

Jänniä yksityiskohtia tässäkin palassa.

Ja kun kuvittelee osaavansa ja muistavansa niin innoissaan sitä virkkailee vähän mitä sattuu...

Noitten lilojen klusteri"jalkojen" olis pitänyt mennä tuonne siniseen kerroseen asti. Ja meneekin - yhdellä sivulla. Mitäs pienistä - meillähän ei pureta :) Mikä käsityö se sellainen olis, jossa ei yhtään virhettä?

Seuraavaksi taidankin huvitella yksivärisellä palalla. Ja välillä vähän rentoutua sukankutimen parissa :)

Anjalin Kässämessuilla Turussa

Vielä sunnuntainakin kymmenenestä viiteen!

Eilisen tunnelmia...

Tuttu paikka: C hallin osasto 70. Siellä kulmassa tiskipisteen kohdalla:)

Tervetuloa!

Adaminan helmi CAL Hyvät haltijattaret

Huomenna se alkaa: Adalminan Helmi Crochet Along!

Virkattu peitto syntyy Topeliuksen sadun mukana. Ensimmäinen pala on nimeltään Hyvät haltijattaret.

Värivaihtoehtoja on kuusi:

Mallipeitto on virkattu ykköstolpan väreillä. Anjalinin Facebook-sivuilla oli viikonloppuna äänestys, jossa suosituimmaksi värivaihtoehdoksi nousi väri 4. Äänet jakautuivat varsin tasaisesti. Itselleni yllätys oli, että tuo kakkonen eli iloisenharmaa sävytys oli vasta kakkosena :) Minua puhuttelee tällä hetkellä tuo vitonen (joka sai vähiten ääniä). Uusi koralli on tosi kaunis ja piristää jopa tuon rohkean peessin!

CAL:in perustiedot voit lukea täältä. Joka torstai Tekstiiliteollisuuden ohjesivulle ilmestyy uuden palan ohje. Huomenna 15.3. siis ensimmäinen ja vapun jälkeen viimeistellään peitto. Lankapaketissa on 1,2 kg teeteen Helmi konepestävää merinovillalankaa. Valmiin peiton koko tulee olemaan n. 100*170 cm. Toki puolikkaasta määrästä voi tehdä vauvanpeiton. Tai hankkia lankaa kerä kerrallaan. Tosin silloin jää hulppeat alennukset saamatta ;)

Kuten jo olen paljastanut - olen päässyt jo etukäteen tutustumaan Adalmina-sadun maailmaan. Epävarma epävirkkaaja tarttui vuorenkokoiseen haasteeseen, ja yllättäen huomasi virkkuun vievän mukanaan! Vai olikohan se värit tai satu? Vai kaikki yhdessä?

Soilen ohjeet ovat selkeitä ja kuvat auttavat, jos joku kohta ei ihan heti aukea. Erikoissilmukoista on koottu hyvät ohjevideot, joista ekan katsoin vasta tänä aamuna - paljon helpommalla olisin päässyt, jos olisin ENSIN katsonut videon ja vasta sitten tarttunut koukkuun. Mutta mullahan on muutenkin tapana kiivetä takapuoli edellä puuhun...Videot löydät teeteen Youtube -soittolistalta sekä Anjalinin verkkosiluilta.

Ensimmäisen koepalani virkkasin jo aikoja sitten. Varovaisesti yksivärisenä. Tuon ylläolevan virkkasin eilen. Jotenkin virkkuun kolmiulotteisuus tulee paremmin esille värikkäässä. Ja taas huomasin, että kun ensimmäisen palan virkkuu vaati pikkuisen hikeä, ähinää, puhinaa ja muutaman kirosanankin (Karvinen yhtenä alkuvuoden sunnuntaina kysyi et "Eikö sun sunnuntaisin pitäis tehdä jotain kivaa"?) niin kakkonen oli jo ihan tuttua. Kertaus on opintojen äiti - tässäkin. Kolmas menee varmsti kuin vettä vaan!

Jännittäviä aikoja eletään. Viikonloppuna meidät löytää Adalmina-lankojen (ja mallipalojen) kanssa Turun Kädetaitomessuilta osastolta C 70. Siellä jatketaan myös Rainbow-kakkukekkereitä (uusia ohjeitakin on huiviin ja ponchoon) ja huomenna puotiin pitäisi tulla kauan odotetut Pallakset ja perjantaina uusi teeteen Vauvalehti!

Messujen vuoksi Annankadun kivijalkapuotimme on suljettuna lauantaina.

Koska emme mitenkään voi kuskata messuille koko puodin valikoimaa, niin voit varmistaa saavasi juuri tarvitsemasi tuotteet tekemällä tilauksen etukäteen (perjantai-aamuun mennessä) Verkko-Anjalinille ja noutaa tavarat messuilta ilman toimituskuluja.

Tavataanko viikonloppuna messuilla?

Virkkausmatka sadun maailmaan: Adalminan helmi CAL alkaa 15.3.

Tule mukaan virkkaamaan yhdessä upea Adalminan helmi –peitto! Peiton on suunnitellut Soile Olmari joka suunnitteli pari palaa myös viimesyksyiseen Kalevala –CAL peittoon. Mallin suunnittelussa inspiraatiota on antanut Sakari Topeliuksen satu Adalminan helmi ja palojen nimet kertovatkin tätä satua. Palat ovat kuin pieniä tarinoita, silmukat soljuvat eteenpäin, palaavat takaisin, kiinnittyvät toisiin. Anna koukun viedä ja virkkaa mukaan oma tarinasi!

Kuva teeteen.

Palojen ohjeet julkaistaan kerran viikossa teeteen verkkosivuilla. Voit myös liittyä mukaan Facebook –ryhmään, jossa saa ohjeita ja ”vertaistukea” ja voit julkaista omia peittokuviasi ja ihailla muiden.  Peitto koostuu kuudesta isosta ja neljästä pienestä palasta, joita käytetään peitossa useamman kerran.  Valmiin peiton koko on 100*170 cm.

Jaa että miksi minä – tunnettu epävirkkaaja ja virkkuukoukun kanssa alati riidoissa oleva – olen tästä Crochet Alongista niin innoissani? Viime syksynä, kun taas kerran menin lankoja pitkin teeteelle jonkun (neule)ohjeessa olevan virheen vuoksi, niin teeteen Niina heitti ilmoille, et josko haluisin koevirkata Adalminan… En tiedä, oliko heitto vitsi tai kettuilua (Niina kyllä tietää mun virkkuutaitoni), mutta minähän otin jutun tosissani ja otin pallon vastaan!

Kuva teeteen.

Jos ei muuta, niin olen varmasti rienannut Soilea tyhmillä kysymyksilläni. Ja yllätys itselleni on ollut, että palojen virkkaaminen on ollut tosi hauskaa ja opettavaista! Olen siis ollut kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta oppinut monta uutta asiaa ja se on ollut innostavaa! Malleissa on vähän erikoisempia silmukoita, mutta Soilen selkeiden vaihekuvien ja täsmällisten ohjeiden avulla nekin on selätetty.  Lanka on teetee Helmi (100% merinovilla,superwash, 50 g/n. 200m). Helmi on pehmeää, laadukasta merinovillaa, sitä on helppo virkata ja värikartassa on kauniita sävyjä, joista voi valita mieleiset. Myös valmiita lankapaketteja on tarjolla meidänkin puodissa. Pari uuttakin väriä on tulossa vielä ennen ensi keskiviikkoa.

Peittopalat on nimetty Adalminan helmi –sadun mukaan. Minunkin innostukseni vaan kasvoi, kun sain Ida-Marialta viikonloppulainaksi Topeliuksen ”Satuja lapsille” –kirjan. Adalminan lisäksi luin muutaman muunkin sadun. Jos et kirjaa löydä, niin voit lukea sadun myös netistä.

Ensimmäiset kaksi palaa virkkasin yksivärisinä. Sitten päätin uskaltaa tarttua väreihin ja huomasin, että oikeastaan eri silmukat ja kerrokset tuntuivat jopa helpommilta väreissä! Tällä hetkellä on viimeinen iso pala neljää kerrosta vaille valmis ja innolla odottelen Soilelta jo viimeisen pikkupalan ohjetta ja ensi viikon keskiviikkoa, jolloin tämä Crochet Along oikeasti alkaa ja viimeiset versiot ohjeista ovat kaikken saatavilla! Alla olevassa kuvassa mun koevirkkuut - vielä ei ole lupa näyttää tämän enempää...

Koukulla Waves 2,5 mm olen virkkaillut (välillä kolmosellakin kun kakspuolikas oli häviksissä).  Uskon, että tässä käy vähän samalla tavalla kuin edellisen ”urotyöni” kanssa, että ekan palan virkkaaminen käy hitaasti opetellen, mutta kun saa tehdä toisen samanlaisen, niin se sujuu jo sutjakkaasti ja viikon kuluttua sitä jo koukku ojossa odottelee seuraavan palan ohjetta! Jos innostut, niin perustiedot peitosta voit jo nyt lukea ja tulostaa itsellesi täältä.

Tänään hauskuutin (tai järkytin) setiä autokorjaamossa, kun sielläkin virkkaisin odotellessani Reppulin öljynvihtoa. Nyt alkaa olla jo huolestuttava tilanne jos meikäläinenkin virkkaa sukankutomisen sijaan. 

Ollaan muuten mukana taas kahden viikon kuluttua Turun Kädentaitomessuillakin (tuttu paikka os. C 70). Selläkin Adalminapaketit mukana ja uusi teetee vauvalehti ja sukkalehti ja lankakakut ja ties vaikka mitä tässä vielä keksitäänkään. Tervetuloa!

Messuilua ja loputonta lankaa

Viikonloppuna oli Turussa Osaava Nainen -messut. Meidänkin puoti - teeteeShop Anjalin - oli mukana pikkuruisella osastolla. Torstaina rakennettiin ja perjantaiaamuna juuri ennen hoohetkeä pistettiin kaikki uusiksi... Neulefriikki Piiku oli lupautunut messukaveriksi.

 Ehdittiin saamaan kaikki valmiiksi juuri ajoissa. Tervetuloa toivottaa Susu:

Messuilla kävi kivasti porukkaa pitkin päiviä. Mukavaa oli tavata taas paljon tuttuja ja uusia ihmisiä. Suosituimpia lankoja olivat suloisen pehmeä ja riittoisa lenkkialpakka teetee Cacao sekä tietenkin alpakkasukkalanka teetee Tundra. Molempiin ehdittiin saamaan syksyn uudet värit juuri ennen messuja. Myös Katian Stella ja kuvassa oleva "loputon" Hayfield Spirit kiinnostivat. Puhumattakaan heijastavasta langasta ja Ergonomics sukkapuikoista (molempia tilattu lisää eilen).

Cacaon "vetonaula" oli Piikun Kristiina-poncho sekä yllättäen huppuhuivi ja Tundran tietenkin palmikkosukat sekä muutama uusi ja ennen julkaisematon ohje. Teeteen silvuilta muuten löytyy molemmille langoille runsaasti ilmaisia ohjeita ja koko ajan tulee lisää. Myös suuri osaa teetee Neulelehtien ohjeista löytyy nykyään näppärästi suoraan sivuilta.

Kiitos kaikille messuvieraillemme ja erityisesti Piikulle, joka polvivaivaisenakin jaksoi olla mukana! Ja tietenkin Ida-Marialle, joka piti kivijalkapuotia pystyssä, sillä välin kun meikäläinen hurvitteli messuilla! Kaikkein hauskinta oli kun sain kolme kokonaista työpäivää vaan jutustella ihmisten kanssa ja olla avaamatta tietsikkaa ollenkaan!

Viime viikolla aloitin tuon yläkuvassa olevan huivin tikuttelun. Haeskelin malleja, mutta mikään ei tuntunut sopivan helpolta messuiluneuleelta. Lopulta vaan loin kymmenen silmukkaa ja pistelin menemään. Kuusi kerrosta sileää oikeaa ja kuusi sileää nurjaa. Monissa malleissa on lisäykset joko neljän tai kahdeksan kerroksen välein. Minä "suuri suunnittelija" (olisittepa kuulleet Piikun naurunhörähdyksen) päätin lisäillä joka kuudes kerros vaan toiseen reunaan kunnes lanka loppuu. Ja sitä riitti ja riitti! Kun langan pää viimein alkoi häämöttää, niin aloit toisesta kerästä ruttumyssyä., jonka prototyypin oon tehnyt aikaisemminkin.

Myssyyn meni puoli kerää ja loput tikuttelin huivin jatkoksi. Huivista tuli vähän turhankin iso, mutta senhän voi nyt kietoa vaikka hupuksi:

Koko settiin siis meni 200 g (yht. 690m) Hayfield Spirit -lankaa. Puikoilla 4 tikuttelin. Langassa on kauniit värit ja vaikka se on lähes "kokomuovinen" (=vain 20% villaa), niin sen neulominen tuntui mukavalta eikä se tunnu hiostavalta tai nyppyyntyvältä! Moni on jo tutustunut lankaan ja yksi heistä tuli jo hakemaan lisääkin "pirtua". Spirit on nyt siis mun puheissa pirtu ja minä en ole enää lankakauppias vaan pirtutrokari 😉

Ollaan sitten kellojen ees taas veivailusta mitä mieltä tahansa (mun mielestä voitais jäädä pysyvästi kesäaikaan), niin jotain hyvää siinäkin on - glögikausi alkoi viimein!

Olisinko voinut vastustaa tuon pullon nähdessäni? Neulojan glögi on odottanut hoohetkeä jo pari viikkoa ja sunnuntai-iltana viimein oli sen aika... Tuon jälkeen uni maittoi.

Tassu on jokaisen messupäivän jälkeen saanut palkinnoksi "perjantaipullon" eli herkkutikun. Naamakirjan suosikkiryhmässsäni (kissaryhmä tietenkin) KAIKILLA on jo kissasaippuapullo. Minä laumasielu pelkäsin, etten ehdi Cittariin ennenkuin ne loppuu, mut ehdin sittenkin! Tassu teki eilen tuttavuutta uuden kaverin kanssa ja totesi et ei toi mikään kissa oo ku sillä ei ole edes karvoja:

Samaan aikaan minä tein tuttavuutta uusien heijastavien helmien kanssa... Niistä myöhemmin lisää, mutta jo tänään niitä saa jo puodista! Siinä helmien ja saippuapullon kanssa hässäköidessäni meinasin ihan Tassun unohtaa kotiintulonaput! Mutta se kyllä osaa muistuttaa: