Pipo, sytomyssy, silmukkalukuja, kuitutietoa ja tiskirätti

Karvisen sukkatilanne on mielestäni ihan ookoo, mut joulunpyhinä hankittujen aktiivisuusrannekkeiden seurauksena hän totesi, et lenkkipipo puuttui. Siispä minä heti heitin lankaa puikoille. Sulo Vileni -malli kelpasi, jos siihen ei leitettaisi typerää tupsua...

Lanka takkiin sopivan värinen - iloisenharmaa Sirdarin Hayfield Spirit. Hirmuisen riittoisa lanka, joka ei pistele eikä kutita. Puikot 3½, menekki alle puoli kerää.

Enää ei voida käyttää tekosyynä lenkille lähtemättömyyteen sitä, et vanha pipo on hävinny. Tekosyynä VOI käyttää sitä, et nastakengät unohtui Karvislandiaan ym ym.

Aktiivisuusranneke on tosi kiva lelu. Tosin me seurataan aktiivisesti vaan unia. Miten pitkään ollaan nukuttu syvää unta ja miten pitkään kevyttä. Hämmästyttävää on ollut huomata, että jos mä olen nukkunut huonosti, niin silti syvää unta on silti voinut olla jopa tunti! Tosin viidessä eri jaksossa. Jos olen omasta mielestäni nukkunut hyvin niin syvää unta on ollu yhteensä lähes kaksi tuntia. Viime yönä se rannekekin on huomannut heräämisen kauheaan kramppiin kahden aikoihin (laitoin kipuapusukan kramppijalkaan vaikka en KOSKAAN nuku sukat jalassa). Ja on se huomannut kahden ja puolen tunnin valvomisenkin. Luin huonoa kirjaa eikä uni silti tullut. Kuuhulluutta?

Viime torstain koulupäivän aiheet ei ihan ensteks kiinnostavilta tuntuneet etukäteen. Tärkeitä asioita tietenkin, mutta tilinpäätös, tulos, tase ja budjetointi... Siispä tietsikan lisäksi mukaan pari langanloppua ja puikot. Sytomyssy on just mainio luentoneule!

Irman perhosista jäänyt DMC Natura Bamboo ja tontusta jäänyt Sirdarin Baby Bamboo ja malli omasta päästä. Puikot 3½ pyöröt. Kavennukset tein looppaamalla. Ilman ohjetta ja mukavalta näyttää.

Joskus on kiva tehdä kässyjä ihan ohjeen mukaan, mutta näitä sytomyssyjä voi tehdä myös ihan fiiliksellä. Antaa lankojen puhua ja puikkojen suihkia...

Mulla on oma "nyrkkisääntö" silmukkalukujen kanssa. Jos langan suositustiheys on DK eli  22 silmukkaa kymmenelle sentille ja puikkosuositus 3½-4mm, niin pipoon passeli silmukkaluku on n. 100. Jos silmukantiheys on vaikka 27-30/cm ja puikkokoko 2½-3mm,  niin luon 120-130 silmukkaa. Aika usein tämä "näppituntuma" on ollut toimiva. Kavennusten kanssa - kun lanka on "puhunut" ja myssy tuntuu tarpeeksi korkealta (sovitan omaan päähän) niin kavennukset. Usein kavennus kuten sukan kärjessä tuntuu toimivan. Paitsi jos lanka osoittaa loppumisen merkkejä niin vähän nopeammin... Ei tän mitään rakettitiedettä tarvii olla - käsitöiden tekemisen pitää olla hauskaa! Varsinkin, jos kyseess on ilahduttamiskampanja, kuten Sytomyssykampanjat ovat.

Siitä puheen ollen... Tyks Sytomyssykeräykseen saatiin mukava lahjoitus Tekstiiliteollisuudelta:

Yhteensä 1,2 kg! Mukavasti on lankakori tyhjentynyt, mutta vielä riittää. Anjalinilta Salosta saa hakea, jos myssytyttää eikä omista varastoista löydy tai jos mieli tekis osallistua, mut rahatilanne ei anna myöden. Myös Salon kaupunginkirjastossa on Novellikoukkulaisile lahjalankaa sytomyssyjä varten. Salossa valmiit myssyt voi palauttaa joko kirjastoon (seuraava Novellikoukku just ennen ystävänpäivää eli 12.2.) tai Anjalinille. Turussa myssyt voi viedä myös suoraan Tyksin syöpähoitoja antaville osastoille. Sukkiakin saa tehdä. Näillä pakkasilla niillekin on varmasti käyttöä.

Kun ope on aidosti innostunut asiastaan, niin se saa oppilaatkin pysymään hereillä ja kokemaan ahaaelämyksiä. Myssy valmistui jo puolivälissä päivää. Onneksi mukana oli "varalankakerä".

Uusi lanka puodissamme on Katia Tencel-Cotton. Pehmeä lanka sopii myös myssylangaksi, mutta Tencel-kuidun (=lyocell-kuidun kauppanimi) ominaisuuksia kehuttin meille tiskirättilankana:

Tällaista tietoa löysin Tencellistä: Tencel on lyocellia, joka on myös selluloosamuuntokuitu (eli luonnonkuitu, ei muovia , Susun täsmennys). Raaka-aine Tenceliin saadaan eukalyptuksesta. Tencelin valmistusprosessi on ekologisempi kuin muilla selluloosamuuntokuiduilla.
Tencel on luja kuitu, jolla on hyvä mittapysyvyys. Se on tunnultaan pehmeä ja silkkimäinen. Tencelillä on hyvä kosteuden imukyky ja se haihduttaa kosteuden iholta pois. Se on luonnostaan antibakteerinen ja tuntuu pehmeältä ihoa vasten.

Seuraavaksi mun on pakko alkaa toteuttamaan koulun oppeja myös käytännössä. Budjettijutun kotitehtävän dead line on maaliskuun lopussa. Pikkuhiljaa olen yrittänyt syksyn koulupäivien  tietoa toteuttaa käytännössä. Mut facet, instat, kuukkelit sun muut on turhauttavia! Kun ei osaa eikä ymmärrä eikä kiinnosta! Kaiken lisäksi uusi puhelinkin kenkuttelee. Turhauttavaa. Siks tämä blogiparkakin on jäänyt ihan heitteille. Paljon hauskempaa olis laittaa lankaa mutkalle puikkojen kera, ja tarinoida ihmisten kanssa, mut tää nykymaailma :(

Joku sentään huolehtii puodin finansseista. Blogikissa Tassu vartioi käteiskassaa ja pankkitunnareita talouspäällikön tarkkudella:

Eilisen päivän aikana ehdin melkein saada mahahaavan, kun töihin päästessä pankkitunnareita ei löytynyt mistään... Katti pitää huolen siitä, et mä en tee sitä, missä olen hyvä: Tuhlaaminen lankaan ;)

Neulo ja voi hyvin –verkkokurssi

Joskus toukokuulla Maija-Liisa huuteli Facebookissa verkkoneulekurssille testineulojia. Kurssi oli tarkoitettu niille, jotka haluaisivat oppia neulomaan. Parin päivän pohdinnan jälkeen varovaisesti kyselin, josko kelpaisin testaamaan kurssia, vaikka vähän osaan neuloa jo ennestään. Pääsin kuin pääsinkin testiryhmään mukaan!

Kurssilla opitaan neulomaan sukkia. Eikä ollenkaan perinteisellä tavalla vaan looppaamalla eli viiden sukkapuikon sijaan yhdellä pitkällä pyöröpuikolla. Kaikkihan tietää mun suhtautumiseni looppaamiseen… Vaan kun olin leikkiin lähtenyt mukaan niin enpä kehdannut perääntyäkään!

Pitkin hampain aloitin. Päätin neuloa jokaisesta mallisukasta ensi yhden ja sitten myöhemmin niille kaverit. Aikapula kuitenkin pukkasi ja loppujen lopuksi neuloin vaan kaksi ensimmäistä (ohjeet on neljään erilaiseen sukkaan).  Pareja niille sit saatiin odotella, mutta eilen sain viimeisenkin langanpään pääteltyä.

Kurssi on tosi kattava. Silmukoiden luomisesta sukkien viimeistelyyn asti. Lisäksi siellä kerrotaan neulomisen hyödyistä. Kuvat ja videot ovat niin selkeitä ja perusteellisia, että uskon ihan oikeasti, että niitä seuraamalla tumpulaksi itseään kuvittelevakin onnistuu tikuttelemaan kelpo sukat! Ja jos tuntee kauhua ajatellessaan viiden sukkapuikon kanssa tepuloimista niin tässä on käytössä vaan yks pitkä puikko. Bonuksena vielä kerrotaan miten neuleohjeita luetaan.

Ja kas kummaa – kyllä vanhakin koira voi oppia uusia temppuja ja minäkin opin neulomaan sukat pyöröillä! Eikä se ollut edes kamalaa vaan oikeastaan ihan kivaa! Olenhan muutamat sukat looppaillut aikaisemminkin, mutta en ole hommasta tykänny ollenkaan. Tässä olikin se pointti et tehtiin vaan yks sukka kerrallaan! Saattapi olla, että teen sukkia pyöröpuikolla myöhemminkin!

Aineistossa on siis ohjeet neljään erilaiseen kantapäähän, neljät erilaiset kärkikavennukset, erilaisia tapoja tehdä varren resori ja kiilakavennukset. Niitä yhdistelemällä voi tehdä vaikka kuinka monta variaatiota tavallisesta perussukasta. Huomaa, ettei ole vaan yhtä ainutta oikeaa tapaa!

Omasta mielestäni villasukan vaikein vaihe on silmukoiden poimiminen kantalapun reunasta. Miten sen saa nätisti tehtyä niin, ettei tuu reikiä? No siihen asiaan ei tietenkään ollut videota, vaikka niitä oikeita silmukoita etu ja takareunasta ja kaikenlaisia kavennuksia oli kuvattu monta minuuttia! Nyt on sekin video ja pakko sanoa, etten koskaan oo näin hyvin onnistunut! Opin siis minäkin ihan uuden jutun! Ja pari kivaa muutakin ideaa tuli vastaan. Osa ihan uusia ja osa unohtuineita.

Voin ihan vilpittömästi suositella kurssia muillekin ku ihan aloittelijoille. Vois olla myös kiva lahjaidea neulomisesta kiinnostuneelle. Kurssi löytyy klikkaamalla TÄSTÄ.

Neulo ja voi hyvin löytyy myös Facebookista ja JaneAmelian verkkosivut täältä.

Tässä nää mun aikaansaannokset:

Mustat (on ne mustat!) teeteen Sallaa, koko 36-37, neulottu 80 cm 3½ mm pyöröpuikolla, menekki 74g.

Raitasukat Lankavan Allia, neulottu samoilla puikoilla ku edelliset, koko 38-39. Lankaa kului 105 g. Tää oli mulla matkaneuleena kun kesäkuussa mentiin veneellä Attuun. Siinä aalloilla pomppiessa totesin pyöröpuikon olevan varsin hyvä matkakässyssä. Sukkapuikko olis varmaan jossain vaiheessa pudonnu mereen tai ainakin veneen pohjalle. Mietin kans miten kenkkua olis lähteä konttailemaan pudonnutta sukkapuikkoa esim. ruuhkabussin lattialta… 

Raitalanka on muuten ihan itte värjätty joskus viime keväällä. Ensin tein valkoisesta langasta sukan alun ja mittasin miten pitkä pätkä lankaa menee kolmeen kerrokseen. Sit kieputtelin tuolien avulla

ympärysmitaltaan kuusimetrisen vyyhdin ja keittelin noitaliemet kahdessa kattilassa vierekkäin niin et puolet vyyhdistä kylpi vihreässä ja toinen puoli punaisessa liemessä. 

Raitasukat löysivät aamulla sopivat tassutkin. Naapurin tyttö valitteli eilen villasukkapulaa ja yöllä tuli mieleeni et mullahan olis valmiina yhdet varmaan aika sopivat. Tein omasta mielestäni ihan kelpo vaihtokaupat. Tytteli sai sukat ja minä pääsin saunaan. Oma kiuas on nimittäin puhki…