Pienet joululahjat

Jotain ihan pikkuista käsintehtyä sentään ehdin saada pakettiin minäkin. Vaatimattomia olivat itsetehdyt täytteet pukinpussiin tänä vuonna ja vielä vaatimattomammmat olivat ostetut.

9-vee kummipojalle on tosi vaikeaa keksiä mitään. Mulla ei ole hajuakaan mistä sen ikäiset tykkää. Sukille luulis aina olevan käytöä. Olen kuullut et jotkut vihaiset linnut on ainakin jossain vaiheessa ollu in ja löysin ohjeen. Lankana teetee pallas. pukot 3 mm Knit Pro 15 cm sukkikset.

Koostakaan mulla ei ollu kuvan palaa, mut ajattelin et jos ne on liian isot niin kasvaahan se käpälä ja jos ne on liian pienet niin ne menee perheen äidille, joka ostaa kenkänsä lastenosastolta...

Suvun pienimmälle prinsessalle tikuttelin siililapaset. Niistäkin sain vähän stressiä. Minkä kokoinen on kolmevuotiaan neidin tassu? Ja suostuuko edes käyttämään? Kun tein ensimmäisiä siililapasiani, niin tytteli pelkäsi niitä... Paketin avatessaan tyttö kuitenkin heti tunnisti et lapaset!

Ja suostui jopa pukemaan ne käsiinsä ja kutittelemaan niillä mummin naamaa. Pohjalankana Sandes Sisu ja hapsulankana SMC Brazilia. Pukot 2,5 mm addin pitsipyöröt.

Itsenäisyyspäivän piparitalkoissa kummityttö erehtyi mainitsemaan, että jonkun muun tekemät villasukat on paremmat ku mun tekemät! Siitäpä meikäläinen veti jättiämäisen herneen nenuunsa ja jupisin itsekseni et "Sille kakaralle (27 vee) en kyl koskaan enää tee mitään"! Nih. Kausimuumimukin sai. Kaupast ostetun. Mut lupasin kuitenkin tarvittaessa tulla hätiin, kun tyttöparka joutui kovan haasteen eteen - hänen piti neuloa 5 neliskanttista lappua ja dead line oli 5.1. Aattona alkoi harjoitukset:

Tilanne oli sen verran hämmästyttävä, että tytön neulomista kuvattiin ainakin viidellä kännykameralla koko suvun voimin! Siistiä ja tasaista tuli heti alkuun ja tiedän et ainakin kaks lappua on jo valmiina. Lapsparka - tottumattomalla on niskat juntturassa, mut homma etenee ja on kuulemman hauskaa kun Addilinos-lastenpuikkojen päissä on sydämet :)

Karvinen oli jo syksyllä vihjaissut et paksut villasukat vetelee viimeisiään. Olen jopa kerran parsinut hänen sukkansa! Siis minä? Parsinut? Mielummin kudon uusia... Mut pitihän sukissa joku juju olla:

Eipä tämäkään ilman purkuhommia mennyt. Katsoin jostain novitan taulukosta silmukkalukuja seiskaveikalle - ajattelin et teeteen salla on suunnilleen saman paksuista. Niillä silmukoilla olis saanut aikaseks sukat norsun jalkaan! Aika kävi vähiin ja kuvio ei olis mahtunut. Minä purkasin ja kiukuttelin. Onneksi hätiin tuli Ida-Maria, joka muutamassa minuutissa muokkas kuvion sopivaksi! Hävetti oma kiukutteluni, mutta Ida vaan lohdutteli et kahden pojan äitinä hän on ihan tottunut kiukutteleviin kakaroihin...

Koska Karvis haulaa aina ne "huomiota herättämättömän väriset" sukat niin toi nurtia sai kelvata. Mut pitihän mun ihan kiusallaankin lisätä sukkiin vähän susumaista väriä!

Lankana siis teeteen salla, puikot Knit Pro 20 cm sukkikset. Ja sain kehut et istuvät hyvin jalkaan! Melkein kymmenen vuotta tässä onkin harjoiteltu oikean mallista sukkaa...

Törmäsin pari päivää sitten hauskaan testiin, joka kertoo mikä käsityö olen. Tulos osui ja uppos:

Olet villiintynyt villapaita. 
Ei ole aikaa, paikkaa eikä hetkeä, mihin käsityöt eivät mielestäsi sopisi. Olet kokeillut jo lähes kaikkea, mutta janoat koko ajan uutta. Olipa työ suuri tai pieni, olet aina yhtä innoissasi, kun se valmistuu. 

Mikähän sinä olet? Testin löydät Suuren Käsityölehden sivulta KLIK

Vitsailin jossain vaiheessa niistä aineettomista lahjoista ja netista ostettavista vuohista. Kun kaikilla on jo kaikkea! Manteli-Minni blogissaan pohdiskeli lahjajuttuja ja idea kolahti ainakin minulle niin, et laitan linkin tännekin.

Luulenpa, että tässä on tän vuoden viimeinen postaus. Loppuvuodeksi on suunnitelma, jossa ei ole päätä eikä häntää eikä järjen hiventäkään. Siispä kiitän kuluneesta vuodesta teitä kaikkia Susun Silmukoiden ystäviä ja toivotan kaikille

Lankaisaa ja Kissankarvaista Uutta Vuotta 2014!

Joulutervehdys Tassulta

Ku me eilen lueskeltiin noit edellisen postauksen kommentteja ni tultiin siihen tulokseen, et kyl mä vaan olen se tän blogin vetonaula.  Nii et kiitti teille kamut.

Äiskä Susu on joulukalenterin väärinkäyttäjä. Me avattiin ekaks luukku 24 ja ollaan siit sit menty takaperin. Sillai me ollaan koko ajan tiedetty kuinka monta yötä Jouluun on. Nyt me tiedetään et enää yks yö pitää nukkua. Tai en mä teidä maltanko ees nukkua! Mut ollan me vähän ihmetelty miksei joulukalenterien tekijät oo tämmöst ennen huomannu! Voishan ne adventtikynttilät ja siniristiliput ja lucianeidot ja seimen silti laittaa oikeisiin luukkuihin vaiks päivämäärä olis eri. Saaks täst nerokkast keksinnöst jonku palkinnon? Niinku katkarapuja tai jotain?

No porukaoiden piti sit eilen ottaa must joku kiva joulukuva. Ensiks mua jahdattiin pitkin kämppää. Viimein luovutin ja mulle puettiin mukamas hieno rusetti kaulaan. Mä olen kyl sitä mieltä, et rusetit on tyttöjen juttuja ja mä olen naturellina ihan tarpeeks komee.

Suostuin kantamaan sen rusetin mut en kyl alkanu poseeraamaan sen kans ku oli muutakin tekemistä:

Mut kyl ne yritti lahjontaa ja vaiks mitä:

Lopulta ne luovutti ja päätti et tää saa kelvata:

Hyvää Joulua kaikille meidän blogiystäville! Ihmisille ja eläimille!

Äiskä kans kiittää kaikista muistamisista ja korteista ja kaikesta. Se on tänä vuonna ollu tosi lahjaton ja vähän murheellinenki ku se kalenteri näytti koko ajan vaan väheneviä päiviä ja aina tuli jotain muita kiireitä. Sit lopuks se ratkas jutun. Ei se vuohta menny netistä ostamaan, mut ku SPR lähetti tekstarin ni heitti heti kengät jalkaan ja takin niskaan ja meni luovuttamaan pussillisen verta. Toivottavasti siitä on iloa jollekin.

Sit me keksittiin yks lahjajuttu teil blogiystävil. Ku tota Salkkarien ohjet on aika moni kyselly. Aika vaikee juttu ku meil on toi lankakauppa ja sen ohjeen saa jos ostaa lankaa. Katos ku jos ei kauppa käy ni meikäläinen ei saa possunsuikaleit. Mut näin Jouluna me ollaan aika hövelil pääl ja ajateltiin et annetaan se ohje lahjaks niil, jotka  haluu. Sil taval, et jos otat yhteyt viel tän vuoden puolel tuolt The Lankakaupan sivun kautta tai naamakirjas ni me laitetaan se sul paluupostis takasin. Sit me tulkitaan et te ootte niinku koeneulojii. Äiskä on tosi tarkka muiden ohjeiden kans mut itte se on aika surkee ohjeiden kirjoittaja… Sil saa antaa palautet jos sanoo kiltisti.

Nyt me rauhoitutaan Joulun viettoon. Porukat on käyny haudoilla ja kynttilöit palaa ympäri kämppää. Sauna on lämpeemäs .Mun saunavuoro on sit niiden jälkeen. Sit myöhemmin mun turkki viel furminoidaan. Huomenna menevät kuuntelemaan Joulurauhan julistusta Suomen Turust ja sit ne hakee mut ja me lähdetään. Mul on sellainen olo et jotain kivaa on tulossa. Lahjoja ainaki ku olen ollu tosi kiltti. Ainakin omasta mielestäni…

Kynttilät on kivoi, mut muistakaa et niiden pitää olla kissaturvallisia:

Hyvää Joulua!

t. Tassu (ja Susu ja Karvis kans)

Salkkarit, Synttärit ja arvonta

Joulu alkaa jo kolkutella mut vielä viime hetkillä lupasin yhden tilaustyön tikutella. Samalle asiakkaalle, jonka tilauksesta joskus ammoisna aikoina tämä Salkkarit-hartianlämmitin sai nimensä. En ny sit koko juttua tähän kirjoittele (se on ollu blogissa joskus monta vuotta sitten), mutta alkuperäinen nuttu, josta mallin joskus kopsasin oli myöskin tehty tilaustyönä Anjalinin käsityöliikkeessä – varmaan kakskyt vuotta ennen minun aikojani.

Ja tikuttelihan tätä – lankana Sandnesin alpkkasukkalanka ja puikkoina Knit Pron pyöröt 4½ ja 6 mm.

Välillä oli oikein huono omatunto, kun se edellisen postauksen vauvasysteemnikin oli kesken.

Jotkut mallit ja langat vaan vie mukanaan…

Lankaa kului tähän suunnilleen neljä kerää eli hiukan päälle 400 metriä.

Kivan mallin ohjeeseen tein muutaman säädön neuloessani ja tarkoitus olis päivittää ohje. Olen vissiin luvannut sitä aikaisemminkin… Tällä kertaa teen sen kunnolla ja samalla teen yhden malli-Salkkarin puotiin. Viikolla nimittäin saapui viimein kauan odotettu teeteen lumi colour (tai multi) eli liukuvärjätty kidmohairsilkki:

Se HUUTAA et puikoille pitää päästä! Ihanaa kun lumiin tuli oikeita värejä. Nam.

Eilen Susun Silmukat täytti sen verran vuosia, et voidaan sanoa et ollaan eskari-ikäisiä! Kuus vuotta on siitä kun ekan kerran julkaisin postauksen. Silloin oltiin vielä vuodatuksessa. Eilen ”kiittelin” Jossua et TÄÄ ON SUN SYY! Siispä hän hetken mietittyään päätti olla onnittelematta… Mut oikeesti kyl mää kiittelen – ja tiedän et Jossu kyl ymmärtää mun kieroutuneen huumorini eli et yllytyksest saa kovemmat rangaistukset...

Ekat blokkaukset tein omaan susumaiseen tapaani – näyttääkseni blogikuvaaja Karviselle, et vaiks en häneltä neuvoja tai kannustusta saakaan niin näytän et kyl mä ittekki osaan! Blogimaailman kautta olen saanut monta uutta ”ystävää”. Laitan tään hipsuihin vaan siks et vieläkin tuntuu ihmeelliseltä se, miten vain netissä ”tavattu” ihminen voi tuntua oikealta ystävältä!  Ja olen ollut onnekas – en muista koskaan saaneeni yhtään ikävää tai negatiivista kommenttia! Ehkä tässä pätee sama sääntö ku ittelläni et jos ei oo mitään mukavaa sanottavaa ni ollaan sit hiljaa… 

Insinöörismäisenä piti sit tietenki katsella vähän noita lukijatilastoja. Kun laskee yhteen molempien Susun Simukoiden lukijat niin kuudessa vuodessa se tekee jotain kolmesataa tuhatta! Se tekee noin 5000 kuukaudessa! En tiedä miten monta lukijaa muilla blokkaajilla on mut mun mielestä toi määrä on aika huikea tällaisista höpöhöpöjutuista! Enkä todellakaan voi elvistellä sillä, et mun käsityöt olis jotenkin omapeärisiä, mielenkiintoisia tai jänniä. Ihan peruskamaa teen ja yleens vielä aika helppoja malleja. Kiitokset teille kaikille, jotka olette raahautneet mukana kaikki vuodet. Ja uusille kans. Olen ihan varma, ettei kaikki lukemat voi olla vaan mun omia tai Karvisen tai mun vanhempien klikkauksia!

Nykysin juttu luistaa alkuaikoja hitaammin. en oikein tiedä syytä - vanhuus, kyllästymä, surkeet keski-ikäkakkulat? Lopettamistaki olen miettiny ain välillä, mut sit taas tulee tosi hyvä mieli kun joku puodissa poiketessaan kertoo lukeneensa jotain täältä. Se tuntuu tosi hyvältä - yhtä mukavalta ku kaikki kivat kommentit!

Tään synttärippostauksen piti oikeestaan tulla jo eilen, mut meillä oli taloyhtiön perinteiset glögittelyt. Harmitti kamalasti kun naapurin pappa antoi mulle pakit eikä lähtenyt kavaljeerkis.Mä kyl tein kaikkien aikojen lirkuttelusuorituksen. Yläkerran ”tytöt” kyl oli sitä mieltä ettei yksistä pakeista kannata masentua…  Mut kyl hiukan masensi ku pappa just pari viikkoa sitten oli huolissaan mun rakkauselämästäni – ku sulhoo ei ol näkyny! Kyllähän ilta iloks muuttui kun kotiin tullessa Blogikuvaaja Karviselta oli tullu tulikivenkatkuista meiliä et miks en vastaa puhelimeen! Joku sentäs kaipaa mua… 

En yleensä itte koskaan osallistu mihinkän blogiarvontoihin mut ajattelin ny kerranki Synttärien kunniaks  järjestää sellaiset. Palkintoja on kolme. Mitään itte tehtyä en lupaa, mut jotain mist voit itte tehdä jotain itselles. Arvontapalkinnot on siis vielä salaisuuksia – koska en ittekkää viel oo keksiny mitä kivaa se voi olla! Synttäriarvontaan voi osallistua jättämällä kommentin – siitä saat yhden äänen. Kommentis ei tartte sanoo mitään fiksua. Jos linkität omaan blogiisi ja kerrot mulle niin saat toisen äänen. Ja sit Loppiaisen jälkeeen joskus ens vuonna Blogikissa Tassu suorittaa arvonnan parhaksi katomallaan tavalla. Eiks oo reilu meininki ja rento? MIAU!

Tassun kanssa pidettiin eilen palaveria siitä et suostuuko se arvontapäälliköks. Mummin ja Pappan pakastimest oli löytyny kamalan iso haukifile… Yritin lahjoa sitä fileellä mut ku iso jäinen hauki ei ihan hetkessä sula… Tiedätteks ketään joka olis yhtä kärsivällinen ku nälkäinen kissa?

Neuleasu vauvalle

Yhtenä perjantai-iltapäivänä marraskuun lopulla puodin puhelin soi. Yleensä siihen aikaan joku soittaa ja kysyy ollaanko ja miten ollaan auki lauantaina. Tällä kertaa kysyttiinkin voisiko meiltä tilata neulotun vauvan asun. Tapani mukaan vastasin tyyliin et voihan asiasta neuvotella… Keskustelu jatkui. Toivoin asiakkaan tulevan paikan päälle, niin voitais yhdessä hakea sopiva malli ja valita langat. Maanantaiksi sovittiin treffejä kunnes – asiakas kysyi et ”millä ratikalla sinne Annankadulle pääsee?”

Ratikalla???  Eräs toiselta paikkakunnalta oleva ystäväni ihmetteli ekan kerran Saloon tullessaan et paikkakunnalla on sentäs liikennevalot! Mut ratikkaa ei kyl oo Salossa vieläkään… Kävi ilmi et asiakas oli löytänyt Anjalinin netistä ja asusteli itse pääkaupunkiseudulla. Sovittiin et palataan asiaan ja minä päätin unohtaa koko jutun kunnes… Seuraavana maanantaina puhelin soi. Niin siin sit kävi et asiakas omalla tietokoneellaan ja minä omallani yhdessä etänä selattiin vauvaneuleohjeita ja löydettiin sopiva.

Ja aikaahan oli – vauvelin piti tulla maailmaan eilen. Eli mulla ei olis ollu mitään kiirettä edes. Mut pikku tyttelillähän oli! Kun itse laitoin joulukuun ekana viestiä et aloitettu on niin vastauksena tuli et hyvä juttu kun ponteva tyttö on syntynyt samana päivänä! Pikkuisen pisti kiireeks – ettei pentu kasva ulos nutustaan ennekuin saan sen edes valmiiksi1

Ja valmistuihan se – päivää ennen sitä laskettua aikaa…

Lankana oli teetee bamboo&co (=50 bambu/50puuvilla, 50g ja 140m kerässä). Puikkoina Knit Pron 2,5mm sukkiksista 3 mm pyöröihin. Langan menekki oli hiukan vajaat 7 kerää.

Muuten – tässä nutussa taas tuli mieleen se, miten minä tykkään tehdä kappaleita ja saumoja! Jokaisen osan jälkeen tuli sellainen olo et juttu tosiaan edistyy! Viis saumojan ompelemisesta – se on sit sen ajan juttu.

Housuja sit jouduin tikuttelemaan pyöröillä. Kerros kerrokselta – eikä mitään valmista moneen päivään! Ei tykkää, ei. Saumattomat ei vaan oo mun juttu. Eikä pyöröneule. Loputonta ympyrän veivaamista vaan eikä mtään valmista pitkiin aikoihin! Mittanauhaa käytin varmaan jokaisen neljän kerroksen mallikerran jälkeen.Sukissa pyörö on sentäs ookoo:

Ohjeen hattu ei ollut asiakkaan mieleen, joten hain (omasta mielestäni) sopivan ja modasin sen sopivaksi mallineuleeseen. Tässä kyllä vähäsen ”tuunasin” ohjetta. Miks ihmeessä pitää tehdä keskisilmukoilla pitkä ja kapea suiru, joka ommellaan reunoihin kun myssyn voi tehdä samalla systeemillä ku sukan kantapään? Ei ole ensimmäinen norjalaisohje, jossa törmään tähän samaan pöljäilyyn.

Ny vaan toivon et asu on mieleinen tilaajalle ja varsinkin pikkuiselle käyttäjälle!

Ja toivon et omat sukulaiset ei oo kovin pettyineitä ku tänä vuonna ei (kaikista suorista ja epäsuorista vihjelauseista huolimatta) meikäläiset tuu huopatossuja tai suonikohjusukkia. Mut kuulkaas: On sitä elämää Joulun jälkeenkin! Laitan paketteihin lahjakortteja…

Cacao lilana

Sillä välin kun meikäläinen hurvitteli arkipäivänä Tampesterin kässämessuilla, Ida-Maria oli saanut huivitilauksen. Huivin piti olla iso ja muhkea kolmio. Arkipäivän vapaasta olin valmis lupaamaan vaikka mitä, joten tarjouduin puikottelemaan:

 Ja tulihan siitä ISO. Suunnilleen kaks metriä on yläreunastaan ja ihanan pehmoinen ja muhkea.

Lankana teeteen lenkkialpakka cacao (89% alpakkaa, 11% polyamidia, 100g=500m). Vaikka huivi on iso, niin se on silti ihanan kevyt - hiukan kolmatta vyyhtiä kului lankaa. Kuutosen puikoilla neuloin kaksinkertaisena. Tällaisen vois itsellekin tehdä...

cacao on ollut tämän sesongin hittilanka. Ja se keväällä Kotivinkissä julkaistu bolero on ollut hittimalli. Äitikin halusi itselleen sellaisen ja aloittikin. Knit Pron tummat puikot ja melkein samanvärinen lanka höystettynä vuoden pimeimmällä ajankohdalla ei houkutellut äiskää ollenkaan. Ja kun mulla toi lila cacaovaihde oli päällä niin tikuttelin huivin perään äidinkin työn loppuun:

Samoilla kuutosen puikoilla, yksinkertaisena ja lankaa meni vajaa vyyhti.

Vaan sillä välin kun minä boleroa tikuttelin niin äiti alkoi tonttuilemaan. Tämäkin mallin säilyttää suosionsa vuosi vuoden jälkeen:

Lankana Tove, puikkoina 5mm. Puodissa on vielä jäljellä lankapaketteja ohjeineen. Paketin langat riittää kahteen pullopiiloon. Äiti neuloi ja minä huovutin ja kasvatin herroille parrat. Alunperin tonttuherroja oli neljä, mutta kaksi on jo muuttanut toisiin maisemiin. Nämä kaksi ovat vielä puodissa kuusen alla vartioimassa paketteja samalla kun vahtivat ollaanko puodissa kilttejä...

Pikkujoulutonttuja ja lumihiutaleita

Mitenkä meikäläinen vietti pikkujoulua? Mitenkäs muuten kuin soffannurkassa seuranaan iso kasa lankoja ja puikkoja!

Paksun langan ja kasin puikkojen avulla syntyikin paljon valmista. Sunnuntaiaamuna tuotokset olivat viimeistelyä vaille:

Yön pimeinä hetkinä Piikun lähettämä kuvaviesti ja kässäpussin pohjalta löytynyt vajaa Tovekerä innostivat vielä virkkaamaankin. Lanka kaksinkerroin ja viitosen koukku:

Huovuttaminen on aina yhtä jännittävää puuhaa. Pelonsekaisin tuntein sitä aina avaa pyykkikoneen. Mitähän tällä kertaa... Kivoja tuli!

Lankana teeteen taiga high ja puikkoina ja koukkuna kasit. Ensalkuun en ollut ollenkaan innostunut uudesta taigasta, mutta nyt tuntuu siltä, että taidan sittenkin tehdä lisää sekä tonttuja, että sydämiä!

Mulla oli käytössä 1 vyyhti jokaista väriä ja lanka riittii kaikkiin näihin juttuihin! Valkoista jäikin niin että taidan tehdä vielä muutaman sydämen lisää.

Taiga high on koko koko kuukauden - 20% tarjouksessa teeteemyymälöissä siis myös meillä;-) Ilmaiset ohjeet tonttuihin, sydämeen, aluseen ja kivaan sydänkoriin löytyy teeteen nettisivulta. Ja ihaninta oli et homma sujui ja valmista syntyi yhdessä illassa!

Ohjeita voin kerrankin kehaista kivoiksi. Niissä oli näppäriä ratkaisuja eikä mitään turhia työvaiheita. Toivottavasti palautteeni meni perille myös suunnittelijalle! Mulla kun on yleens tapana rähjätä typeristä ja virheellisistä ohjeista korkealta ja kovaa...

Ja ne lumitähdet:

 

Nappikaupasta hain vähän helmiä ja omasta varastosta löytyi toisia. Rullalangalla kokosin:

Alkuviikko on taas ollut yhtä "Hei hulinaa". Maanantaina hieno Hectorin konsertti Logomossa. Tykkasin monipuolisesta biisivalikoimasta. Konsertissa kuultiin monta vähemmän kulunutta kappaletta, mutta myös se loppuunsoitettu "Lumi teki enkelin.." Harmittaa vaan kun me turkulaiset ollaan konserteissa ku suolapatsaita... Mulle kolahti Brellin Amsterdam, jota en oo aikasemmin livenä kuullut (sorry Ippu) ja Kulkurin Iltatähti. Keikan jälkeen vielä yhdelle kivijalkabubiin, jossa oli myös pizzauuni. Tassulle ostettiin lisätäyte eli katkaravuilla lepyteltiin koko pitkän illan yksin kotona ollut katti:

 

Ei auttanut. Riekkuminen alkoi kuitenkin aamuviideltä... Kissan kosto on vähemmän suloinen!