Pienet joululahjat

Jotain ihan pikkuista käsintehtyä sentään ehdin saada pakettiin minäkin. Vaatimattomia olivat itsetehdyt täytteet pukinpussiin tänä vuonna ja vielä vaatimattomammmat olivat ostetut.

9-vee kummipojalle on tosi vaikeaa keksiä mitään. Mulla ei ole hajuakaan mistä sen ikäiset tykkää. Sukille luulis aina olevan käytöä. Olen kuullut et jotkut vihaiset linnut on ainakin jossain vaiheessa ollu in ja löysin ohjeen. Lankana teetee pallas. pukot 3 mm Knit Pro 15 cm sukkikset.

Koostakaan mulla ei ollu kuvan palaa, mut ajattelin et jos ne on liian isot niin kasvaahan se käpälä ja jos ne on liian pienet niin ne menee perheen äidille, joka ostaa kenkänsä lastenosastolta...

Suvun pienimmälle prinsessalle tikuttelin siililapaset. Niistäkin sain vähän stressiä. Minkä kokoinen on kolmevuotiaan neidin tassu? Ja suostuuko edes käyttämään? Kun tein ensimmäisiä siililapasiani, niin tytteli pelkäsi niitä... Paketin avatessaan tyttö kuitenkin heti tunnisti et lapaset!

Ja suostui jopa pukemaan ne käsiinsä ja kutittelemaan niillä mummin naamaa. Pohjalankana Sandes Sisu ja hapsulankana SMC Brazilia. Pukot 2,5 mm addin pitsipyöröt.

Itsenäisyyspäivän piparitalkoissa kummityttö erehtyi mainitsemaan, että jonkun muun tekemät villasukat on paremmat ku mun tekemät! Siitäpä meikäläinen veti jättiämäisen herneen nenuunsa ja jupisin itsekseni et "Sille kakaralle (27 vee) en kyl koskaan enää tee mitään"! Nih. Kausimuumimukin sai. Kaupast ostetun. Mut lupasin kuitenkin tarvittaessa tulla hätiin, kun tyttöparka joutui kovan haasteen eteen - hänen piti neuloa 5 neliskanttista lappua ja dead line oli 5.1. Aattona alkoi harjoitukset:

Tilanne oli sen verran hämmästyttävä, että tytön neulomista kuvattiin ainakin viidellä kännykameralla koko suvun voimin! Siistiä ja tasaista tuli heti alkuun ja tiedän et ainakin kaks lappua on jo valmiina. Lapsparka - tottumattomalla on niskat juntturassa, mut homma etenee ja on kuulemman hauskaa kun Addilinos-lastenpuikkojen päissä on sydämet :)

Karvinen oli jo syksyllä vihjaissut et paksut villasukat vetelee viimeisiään. Olen jopa kerran parsinut hänen sukkansa! Siis minä? Parsinut? Mielummin kudon uusia... Mut pitihän sukissa joku juju olla:

Eipä tämäkään ilman purkuhommia mennyt. Katsoin jostain novitan taulukosta silmukkalukuja seiskaveikalle - ajattelin et teeteen salla on suunnilleen saman paksuista. Niillä silmukoilla olis saanut aikaseks sukat norsun jalkaan! Aika kävi vähiin ja kuvio ei olis mahtunut. Minä purkasin ja kiukuttelin. Onneksi hätiin tuli Ida-Maria, joka muutamassa minuutissa muokkas kuvion sopivaksi! Hävetti oma kiukutteluni, mutta Ida vaan lohdutteli et kahden pojan äitinä hän on ihan tottunut kiukutteleviin kakaroihin...

Koska Karvis haulaa aina ne "huomiota herättämättömän väriset" sukat niin toi nurtia sai kelvata. Mut pitihän mun ihan kiusallaankin lisätä sukkiin vähän susumaista väriä!

Lankana siis teeteen salla, puikot Knit Pro 20 cm sukkikset. Ja sain kehut et istuvät hyvin jalkaan! Melkein kymmenen vuotta tässä onkin harjoiteltu oikean mallista sukkaa...

Törmäsin pari päivää sitten hauskaan testiin, joka kertoo mikä käsityö olen. Tulos osui ja uppos:

Olet villiintynyt villapaita. 
Ei ole aikaa, paikkaa eikä hetkeä, mihin käsityöt eivät mielestäsi sopisi. Olet kokeillut jo lähes kaikkea, mutta janoat koko ajan uutta. Olipa työ suuri tai pieni, olet aina yhtä innoissasi, kun se valmistuu. 

Mikähän sinä olet? Testin löydät Suuren Käsityölehden sivulta KLIK

Vitsailin jossain vaiheessa niistä aineettomista lahjoista ja netista ostettavista vuohista. Kun kaikilla on jo kaikkea! Manteli-Minni blogissaan pohdiskeli lahjajuttuja ja idea kolahti ainakin minulle niin, et laitan linkin tännekin.

Luulenpa, että tässä on tän vuoden viimeinen postaus. Loppuvuodeksi on suunnitelma, jossa ei ole päätä eikä häntää eikä järjen hiventäkään. Siispä kiitän kuluneesta vuodesta teitä kaikkia Susun Silmukoiden ystäviä ja toivotan kaikille

Lankaisaa ja Kissankarvaista Uutta Vuotta 2014!