Neuleasu vauvalle

Yhtenä perjantai-iltapäivänä marraskuun lopulla puodin puhelin soi. Yleensä siihen aikaan joku soittaa ja kysyy ollaanko ja miten ollaan auki lauantaina. Tällä kertaa kysyttiinkin voisiko meiltä tilata neulotun vauvan asun. Tapani mukaan vastasin tyyliin et voihan asiasta neuvotella… Keskustelu jatkui. Toivoin asiakkaan tulevan paikan päälle, niin voitais yhdessä hakea sopiva malli ja valita langat. Maanantaiksi sovittiin treffejä kunnes – asiakas kysyi et ”millä ratikalla sinne Annankadulle pääsee?”

Ratikalla???  Eräs toiselta paikkakunnalta oleva ystäväni ihmetteli ekan kerran Saloon tullessaan et paikkakunnalla on sentäs liikennevalot! Mut ratikkaa ei kyl oo Salossa vieläkään… Kävi ilmi et asiakas oli löytänyt Anjalinin netistä ja asusteli itse pääkaupunkiseudulla. Sovittiin et palataan asiaan ja minä päätin unohtaa koko jutun kunnes… Seuraavana maanantaina puhelin soi. Niin siin sit kävi et asiakas omalla tietokoneellaan ja minä omallani yhdessä etänä selattiin vauvaneuleohjeita ja löydettiin sopiva.

Ja aikaahan oli – vauvelin piti tulla maailmaan eilen. Eli mulla ei olis ollu mitään kiirettä edes. Mut pikku tyttelillähän oli! Kun itse laitoin joulukuun ekana viestiä et aloitettu on niin vastauksena tuli et hyvä juttu kun ponteva tyttö on syntynyt samana päivänä! Pikkuisen pisti kiireeks – ettei pentu kasva ulos nutustaan ennekuin saan sen edes valmiiksi1

Ja valmistuihan se – päivää ennen sitä laskettua aikaa…

Lankana oli teetee bamboo&co (=50 bambu/50puuvilla, 50g ja 140m kerässä). Puikkoina Knit Pron 2,5mm sukkiksista 3 mm pyöröihin. Langan menekki oli hiukan vajaat 7 kerää.

Muuten – tässä nutussa taas tuli mieleen se, miten minä tykkään tehdä kappaleita ja saumoja! Jokaisen osan jälkeen tuli sellainen olo et juttu tosiaan edistyy! Viis saumojan ompelemisesta – se on sit sen ajan juttu.

Housuja sit jouduin tikuttelemaan pyöröillä. Kerros kerrokselta – eikä mitään valmista moneen päivään! Ei tykkää, ei. Saumattomat ei vaan oo mun juttu. Eikä pyöröneule. Loputonta ympyrän veivaamista vaan eikä mtään valmista pitkiin aikoihin! Mittanauhaa käytin varmaan jokaisen neljän kerroksen mallikerran jälkeen.Sukissa pyörö on sentäs ookoo:

Ohjeen hattu ei ollut asiakkaan mieleen, joten hain (omasta mielestäni) sopivan ja modasin sen sopivaksi mallineuleeseen. Tässä kyllä vähäsen ”tuunasin” ohjetta. Miks ihmeessä pitää tehdä keskisilmukoilla pitkä ja kapea suiru, joka ommellaan reunoihin kun myssyn voi tehdä samalla systeemillä ku sukan kantapään? Ei ole ensimmäinen norjalaisohje, jossa törmään tähän samaan pöljäilyyn.

Ny vaan toivon et asu on mieleinen tilaajalle ja varsinkin pikkuiselle käyttäjälle!

Ja toivon et omat sukulaiset ei oo kovin pettyineitä ku tänä vuonna ei (kaikista suorista ja epäsuorista vihjelauseista huolimatta) meikäläiset tuu huopatossuja tai suonikohjusukkia. Mut kuulkaas: On sitä elämää Joulun jälkeenkin! Laitan paketteihin lahjakortteja…