maanantai 23. helmikuuta 2015

Suutarin lapset

Suutarin lapsil ja lankakauppiaan veljel on jotain yhteistä. Molemmil on noi jalattimet yhtä huonossa hapessa...

Mun neuleprioriteettilista meni viikko sitte uusiks kun veljeni halus OSTAA multa ohkaset villasukat. Ei perhana. Näin pahaks on tilanne päässy. Nolotti. Kamalasti. Teki mieli laittaa pää peiton alle piiloon ja hävetä. Punastuttikin vaikka olin yksin kotosalla. Otin ekan mahdollisen ohkasen kerän ja aloin tikutteleen. Tänä aamuna puuttui vielä muutama sentti. Iltapäivällä käytiin viemässä valmiit sukat:
Lanka Step Irish Dance, puikot 2½ mm Knit Pro, Knit Picks 15 cm koivuiset ja välillä Addin bambu 20 cm. Syystä että omat 15 cm puikkoni lähtivät omille teilleen viime sunnuntaina... Lankaa kului 80g. Ihan normiperussukat. Toivon et "Pikkuveli" tykkää.
Sain vaihturiksi yhdet, joista varret on vielä ihan kelvot. Karvisen mielestä edes meidän äiti ei enää sais parsittua kantapäätä... Taitaa olla vielä yks kerä samaista bambusukkalankaakin jemmassa, joten ehkä jo ennen kesää velipoika saa toisetkin ohkaset, teritetyt.

Just ny mul on matkakuume. Ku ei koskaan ikinä tee muita reissuja ku kotoa töihin ja takas, ni jänskättäähän se ku lähtee kerrankin toiseen suuntaan. Ja ihan kokonaiseks vuorokaudeks. Karvisparka melkein kuoli nälkään eilen kun meikä piti rättisulkeisia. Mikään riepu ei sovi päälle. Kaikkä näyttää kamalalata... Mut lopulta ratkaisu olikin just valmistunu revontulihuivi!
Jotain mustaa alle ja toi niskaan ni jopas on reissuvaatteet siinä!

Valmistujaisjuhlat oli tällä kertaa aika vaatimattomat. Ihan kirkasta otettiin äidin kanssa perjantaina jossain Paimion kohdilla kun sain viimeiset silmukat pääteltyä.Olihan meillä isä kuskina. Suoraan pullon suusta perisuomalaiseen tapaan. Vettä ;)

Lanka: Katia Darling, menekki 137 g
Puikot: Knit Pro vaihtopääpyöröt 4½ mm 80 cm kaapelilla.
Ohje: Revontuli Ullasta.
Jotenkin oon aina ajatellut, että Darling ei sopis Revontulihuiviin. Kuvittelin siinä olevan liian lyhyt raitaraportti. Villannen revontulista sain innostuksen. Siinä ajassa ku Anne on tehny ainakin kolme huivia niin meikä sai aikaan yhden..
Joops - jo toinen bloggaus alta vuorokauden. Mut seuraavan viikon ajan saatte olla ihan rauhassa. Palataan linjoille maaliskuussa!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Viikko vierähti

Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Ne tosiaan lämmittää mieltä <3 Äidin kans, uskoisin.

Valmistujaisjuhlia pidetään jatkossakin - tosin noin suureen urakkaan en ihan heti ryhdy... Ja Piiku oli oikeassa - kyllä aamiaiseksi käy hyvin pannullinen kahvia ja lasillinen kuohuviiniä, mutta ne kaikki luokkakavereiden tarjoamat ystävänpäiväsuklaatit oli jo liikaa :) Olo oli ku pahemmassakin kankkusessa. Parantelin suolapähkinöillä - voi mun massuparkaa!

Viikko vierähti ihan kiitäen. Taas on sunnuntai. Keli täällä Turussa on normaalin helmikuinen. Vettä sataa ja nurmi vihertää... Viime sunnuntaina oli upea auringonpaiste ja pakkasta! Lähdettiin extemporeretkelle saaristoon. Veljen vaimon synttärikahveille ei ihan ehditty, mutta sentään vähän risusavotalle. Ja vietiin äidille uudet sukkapuikot katkenneiden tilalle. Vähänkö meidän puodissa on hyvä palvelu ;) Laskiasen kunniaksi syötiin hernesopat äidin ja isän kanssa. Kotimatkalla nähtiin auringonlasku Vånon lossilla:
 Synttärituulihattujen leipomisen lomassa on muutama pikkuinen kässy tikuteltu:
Lanka teetee sara (100 % merino, 50g=85m), menekki 85g. Ohje oli Kotiliedessä. Sara ei kerällä näytä mitenkään houkuttelevalta. Se ei suoranaisesti ole niitä lankoja, jotka huutaa päästä puikoille. Vitosen puikkosuosituskin tuntuu jättimäiseltä. Neulomiskokemus olikin positiivinen! Kiva pipo ja viitosen puikotkin ihan passelit. Mallineulekin kiva.

Jatketaan punaisella. Aamuvuorossa Ida-Maria lupailee asiakkaille kaikenlaista sillä välin, ku iltavuorolainen hurvittelee vesikipittelyssä... Pikavauhtia piti tikutella taas yks poncho Katian Quetzalista:
Menekki kaks kerää, 8 mm pyöröt. Ihanan kevyt ja lämmin. Tälle ei pidetty valmistujaisjuhlia, mutta Idan ekologisesta lähilangasta neulomille kirjoneulelapasille pidettiin:
Laskiaispullilla juhlittiin viikko sitten perjantaina.

Kivoja yllätyksiä on viime päiviin puodin synttärijuhlien lomaan mahtunut vaikka miten paljon! Meillekin lennähti yksi Kristiinan pöllöparven jäsen:
Kiitos! Ihana yllätys. Meillä olis kässyissä aiheena käpypitsiä ja ajattelin jättää sen opettelun väliin. Pöllön innostamana ajattelin kuitenkin kokeilla ens torstaina. Muistan joskus koulussa yrittäneeni, ja tulos oli hikinen ja likainen minikokoinen suttukasa. Mut eihän sitä koskaan tiedä - jos vaikka kuitenkin oppisin. Toinen kerta toden sanoo vai miten se meni? Kristiinan pöllöt on tehty neulalla.

Toinenkin iloinen yllätys tuli postissa:

Ihan oikea käsin kirjoitettu ystävänpäiväkirje kummipojalta! Tippa linssissä sitä lueskelin. Kuka nykyään enää kirjoittaa oikeita kirjeitä? Sähköpostit ja tekstarit on nykyaikaa. Ja kun laitteet vaihtuu niin harvoin niistä jää mitään muistoa. Tämä kirje säilytetään aarteiden joukossa!

Ens viikolle on luvassa pari pientä reissua eikä mulla ole ajatustakaan matkakässystä! Alkaa olla paniikki. Joku pieni, aivoton, mut kuitenkin kiva. Mietintämyssy päähän. Tassuvessaa siivotessa ja imuroidessa se idea varmaan tulee.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

P.S. Makke - 8 senttiä puuttuu ;)

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Aina on aihetta juhlaan

Viikko sitten torstaiaamuna meidän kässäkurssilla pidettiin Hardangerliinan Valmistujaisjuhlat.
 
Äiti oli jo muutama viikko aikaisemmin ostanut pullon mansikkakuoharia Fresitaa tarjottavaksi kurssikavereilleni merkkipäivänä. Varmuuden vuoksi kysyin ope Mirjalta etukäteen luvan juhlien järjestämiseen ja vastaus oli et "Aina on aihetta juhlaan" joten.
Äiti on oikea hardangertaituri. Heillä kun katselee ympärilleen niin voisi olla käsityönäyttelyssä. Tässä muutama esimerkki:
Tämän pöytälasin alla on kesäaikaan nyplätty liina.
Tämän liinan päällä on lapsenlasten ja lapsenlapsenlapsen kuvat.
Tyyny:
Tässä yksi ainakin 15 vuotta kaapissa ollut. Ei muka sopinut sisustusväreihin. Kun kuvausta varten otettiin esille niin sehän sopi mattoon, verhoihin ja tuoliin mainiosti. Hyvä kun tuli otettua esille!
Iso liina on kuitenkin ollut vuosia vähän kesken. Äiti uhkasi antaa sen mulle perinnöksi... Minä en yhtään tippaa halua perinnöksi KESKENERÄISTÄ jättikokoista hardangeriliinaa. Ja kun se oli ihan vähän vaan kesken niin viime keväänä päätin et jos vaan kässäkurssille syksyllä pääsen ni teen sen valmiiksi ja äiti saa laittaa sen omalle pöydälleen.Tavoitteena oli äitienpäiväksi.Toivon, että tästä kimppaliinasta on iloa äidille vielä monta vuotta!

Kurssisyksy siihen meni ja tämän vuoden puoleltakin monta kertaa. Jossain vaiheessa huomasin, ettei Tassu ole avulias ja uskalsin pistellä jo kotosallakin. Vielä valmistujaisjuhlien alla sunnuntaina pistelin viimeisiä:
Samana päivänä käytiin vähän sovittamassa liinaa paikalleen (nyt se on varmaan nätimpi kun on silitettykin):
Valmistujaisjuhlat katoin Piritan Keramiikkapuolelle:
Kiitos opetuksesta Mirjalle ja kannustuksesta (ja myötäelämisestä) kaikille kurssikavereilleni!

Olihan meillä mukavat juhlat ja kun vielä päätettiin pitää valmistujaiset aina kun joku saa työn valmiiksi niin johan kikatutti. Seuraavaksi päätettiin tehdä oikein pieniä töitä, jotta saadaan juhlia usein... 

Tässä vielä yksi ihan omatekoinen hardangerijuttuni. Kun kolmetoista vuotta sitten aloin lankapuodinpitäjäksi niin hardangerkirjonta oli tosi suosittua. Minähän en tiennyt siitä mitään (niinkuin mistään muustakaan) mut päätin opetella sen verran ku on pakko...
Siis 13 vuotta sitten... 15.2. oli tosiaan 13 vuotta elämää lankakauppiaana takana. Muistan sen alun innostuksen ja jännityksen ja pelonkin kuin eilisen päivän! Aika on juossut kovaa. Jos olis taikauskoinen niin luku 13 kuulostais pelottavalta... Ilman ihania asiakkaita, yhtiestyökumppaneita, vanhempieni kannustusta, Karvisen ei-toivottuja kommentteja ja nykyään myös Ida-Marian sinnikkyyttä ei oltais täällä edelleen. Jotenka Mirja-Open sanoin:

"Aina on aihetta juhlaan"


Torstaista lauantaihin vietetään 13-vee synttäreitä Anjalinilla Annankadun puodissa ja myös verkkopuodissa!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tyks Ystävänpäivän Sytomyssykamppiksen päätös



Perjantai ja 13. päivä. Puoli yhdeksältä aamulla meillä oli Piikun kanssa ilo käydä luovuttamassa keräyksen tuotto Tyksin Syöpäpolille. Rullakko tarvittiin avuksi.
Kerrosta alempana aoh Paula Halonen otti meidät vastaan. Myssyjä ja sukkia laitettiin heti kauniisti esille ja niitä ihasteltiin. 
Tippa tuli linssiin kun Paula kiitteli ja kertoi miten hyvä mieli heille hoitajillekin tulee kun saavat antaa myssyn tai sukat potilaille. 
Myssyjen ja sukkien lisäksi salolainen Maija-Liisa oli tehnyt 14 pitkää ”käsisäärystintä”, jotka ilahduttivat myös kovasti. Paula kertoi, että kaikki syöpähoidot eivät suinkaan aiheuta hiustenlähtöä. 
Suolistosyöpien hoidossa käytettävä oksaaliplatinahoito annetaan käsivarteen ja sen seurauksena kädestä tulee tosi kipeä ja kylmänarka. Silloin tällainen ”irtohiha” helpottaa potilaan oloa.
Myös huivihattu sai ihan uuden käyttökohteen kaulanlämmittimenä. Siis näitäkin tarvitaan! 

Jos joku innostuu hihoista ja kaulanlämmittimistä, niin materiaaleihin pätee samat ohjeet kuin myssyihinkin: puuvillaa, bambua, merinoa eli materiaali ei mitenkään saa pistellä tai kutittaa herkkää ihoa (varsinkaan huiveissa). Hiha saa olla pitkä – senhän voi aina kääriä sopivan mittaiseksi.

Paula kiitteli myös sitä, että kerrankin järjestetään keräys, jossa muistetaan myös aikuiset!

Paljastanpa tässä miten me Piikun kanssa edellisenä iltana puhuttiin puhelimessa ja sovittiin treffejä ja päätettiin et tää viides Ystiskeräys saa sit olla viimeinen! Aamulla kun silmät kosteina ja hyvillä mielin noustiin hissillä takaisin sisäänkäyntikerrokseen katsoimme toisiamme ja todettiin: ”Ens vuonna taas!” Voi miten toivonkaan, että voisin perjantaiaamun tunnelmat välittää teille kaikille keräykseen osallistuneille!

Tämä ilahduttamiskampanja oli nimensä veroinen. Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana!

Ai niin – lukemat tietenkin kiinnostaa:
Myssyjä 233 kpl (yks enemmän kun esim facen tiedoissa, koska mä sain vielä aamulla pääteltyä tuon keskeneräisen, punainen on meidän äidin neuloma)
Jalattimia eli sukkia ja tossuja 139 paria
Ranteenlämmittimiä ja käsivarsisäärystimiä 27 paria.

Näissä luvuissa on vaan Salossa Anjalinille ja Turussa Käsityö-Elisaan tuodut. Todellinen määrä on paljon suurempi, sillä moni on vienyt tai lähettänyt myssyjä suoraan Tyksiin eri syöpähoitoja antaville osastoille.

Ja muistattehan – vaikka tämä kampanja on tällä erää ohi niin sytomyssyjä, sukkia käsisäärystimiä ja huiveja voi tehdä ja toimittaa perille ympäri vuoden!

Jos sytomyssyasia on sinulle uusi, niin kattavaa tietoa sytomyssyistä, hyviä ohjeita ja tietoa koko maan keräyksistä löydät myssykeräysten ”äidin” Matleenan Lankapirtistä. Vilkutus ja hali sinne Oulun suuntaan!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Älä iske Tuijaa

Tyks Ystävänpäivän Sytomyssykampanjastahan pitäisi otsikoida, mutta ei voi mitään. Tämä Alwari Tuohitorven ikivanha rallatus nyt vaan on jumiutunut päähäni korvamadoksi viikon verran (ainakin). Syynä on tietenkin Lankapirtin Matleenan Tuija-myssymalli. Yhden tehtyäni tikuttelin vielä kolme samalla mallilla:
Käytin tilaisuutaa hyväkseni tein samalla epätieteellistä lankatutkimusta, jonka tarkoituksena oli verrata puodin hyllyssä olevia merinoja. Kaikissa myssyissä sama silmukkaluku ja samat puikot.
Ainaoikein reunuksessa 3 mm ja kuvio-osassa 4 mm. Knit Pro vaihtopääpyöröt.

Valkoinen Adriafil Primula, menekki 37 g, tiheys (puikoilla 4 mm) 23s/10cm
Sininen Adriafil Bucaneve, menekki 49 g, tiheys 22s/10 cm
Ruskea teetee primanova, menekki 58g, tiheys 21s/10cm

Mitä opin? No en siis yhtikäs mitään... Paitsi et noi kaikki langat on ihania. Ja et Tuija on kiva malli ja niitä teen vielä lisääkin. Tosin tähän kampanjaan ei enää taida ehtiä. Ja jatkan lauleskelua et Tuija sua huijaa...

Ehkäpä paras oivallus on ollut käteensopivan pipopuikkoyhdistelmän löytyminen. 60 cm pyöröpuikko on hitusen liian pitkä, 40 cm liian lyhyt, 50 cm olis ookoo, mutta ainakin omiin käpäliini (ja meidän äidin) se puikko-osa on nysä. Siispä mulla on KnitPro 50 tai 60 cm kaapeliin liitettynä neulomiskädessä (siis oikeassa) normipuikko ja vasemmassa kädessä lyhyt. Puikon kokonaispituus on 47-52 cm. Sopiva pipomitta ja silti kiva neuloa.

Äitikin innostui myssyilemään. Kotoa löytyi sopiva puuvillakerä ja viiden vuoden takaisesta ensimmäisestä Sytomyssykampanjasta jäänyt ruutuvirkkausohje. Langan loppuminen meinas olla pienoinen ongelma, mutta kivahan siitä tuli kun puuvillaan jatkoksi tuli Sun City, jossa on uuveesuojakin. Punainen on Bucanevea ja sen neuloi Kikka. Mopsien kanssa tietenkin.

Yksi päivän piritys (tai hirvitys)vielä:
Lankana kassin pohjalla pyörineitä teetee bamboo&co jämiä, puikot 60 cm 2½ mm pitsiaddit, mallineule meidän kässäkurssin open perinnelapasesta, menekki 45 g.

Vielä tänään ja huomenna Käsityö-Elisaan (Turussa) tai Anjalinille (Salossa) tuodut myssyt ja villasukat ehtivät Ystävänpäiväksi. Mutta muistattehan, että tarvetta on koko ajan ja keräys on voimassa ympäri vuoden!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Myrskybongausta

Säätiedoitus piti paikkaaansa. Myrsky tuli tännekin. Aamulla jopa täällä kotirannassa oli vaahtopäitä. Ja mahtava aurinkoinen päivä.
Tassu bongaili myrskyä omalta vartiopaikaltaan:

Lähdettiin bongaamaan myrskyä isommille vesille:
Ruissalon Kuuvannokasta oli hieno näkymä Airistolle.
Niin kirkkahasti kirkkahasti kimmeltää tuo ulappa Airiston... Airisto Rajakarin suuntaan
Myrskyluodon Susu. Ilma toppatakkia vois kuvitella et on kesä...
Näin lumista meillä täällä Turussa on 8. päivä helmikuuta... "Lapissa kaikki kukkii nopeasti" muuntui muotoon "Turussa lumet häipyy nopeasti".
Aurinko loi säteitään hienoon keloon.
Pieni polku metsän halki vie...
Joskus täälläkin on ollut upea huvila. Jäljellä vain kivijalkaa ja valtava roro.

Kotiin palattua oli pakko siivota jääkaappi. Onneksi oli apulainen:

Tuuli oli jo vähän laantunut. Karvinen otti fleksin esille ja Tassu unohti samantien siivoushommat.  Iskä mennään jo ulos!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä lähestyy



Tyks Ystävänpäivän sytomyssykampanja alkaa olla loppumetreillään! Keräyspisteisiin (Anjalinllle Saloon ja Käsityö-Elisaan Turkuun) on jo kertynyt mukavasti sytomyssyjä ja villasukkia. Vielä on runsas viikko keräysaikaa jäljellä.Viemme myssyt ja sukat Tyksiin osastolle 820 perjantaiaamuna 13.2.

Viikonloppuna minäkin sain yhdet jalattimet valmiiksi. Lankana teeteen pallasta. Hyllystä löytyi vajaat kerät mustaa ja harmaaraidallista ja neuloin molempia sukkia vuorotellen. Mun mielestäni lankojen piti riittää, mutta kuinkas kävikään? Varsi tulikin aika pitkäksi ja näytti pahasti siltä et langat loppuu kohta kantapään jälkeen. Ida-Marialta löytyi lisää jämiä ja sain sukat valmiiksi. Koko 41-42. 
Matleenan uusi Tuija-myssymalli on niin nätti et viimein minäkin sain myssyvaihteen päälle! Miten voikaan olla niin et sukkien neulominen tuntuu paljon helpommalta kuin myssyjen? Toisaalta – meitä neulojia on moneen lähtöön ja toiset tykkää enemmän myssyilystä. Molempiahan tarvitaan.
Malli on kiva neuloa ja luulenpa et Tuija on tämän vuoden keräysten suosikkimalli. Lankana tässä myssyssä on SMC:n Sun City Protect, puikkoina 3 mm pyöröt (tai 3½). Tää sopii hyvin kesämalliksikin kun langassa on peräti uuveesuojakin! Lankaa kului 65g.
Tuija-ohjeeseen pääset klikkaamalla TÄSTÄ.
Kukaan ei tietenkään huomaa, et mulla on ainakin kahdessa palmikkokuviossa virhe… Mut kun mä en pura… Taidan olla puhunut siitä asiasta niin paljon et kaikki muutkin muistaa. Viime viikolla olin Turussa Juseliuksentalossa kuuntelemassa Sukupolvien Silmukat –kirjan esittelytilaisuutta ja törmäsin muutaman vuoden takaiseen sukkakurssin opeen, joka ensi töikseen uteli olenko jo oppinut purkamaan… En oo. Enkä kyllä oo oppinut looppaamaan sukkiakaan. Tai OSAANHAN minä purkaa. Omia kässyjä en pura, mut toisten käsitöiden purkaminen ei tee yhtään tiukka! Vai mitä Piiku? Osaan mä loopatakin mut kun se sukkien neulominen vanhojen tuttujen sukkapuikkojen kanssa on niin mukavaa, rentouttavaa ja helppoa… Muuten: Kirjaan liittyvä näyttely on esillä vielä 13.2. asti. Kannattaa mennä!

Mulla oli ystävänpäivä jo viime lauantaina. 42 vuotta tuli täyteen. Kummallista, miten aika kuluu. Eihän siitä voi olla 42 vuotta kun tavattiin. Eihän meillä edes ole ikää sen verran. Vai onkohan sittenkin? Kuusvuotiaina tammikuussa tutustuttiin ja ystävyys on kestänyt kaikki vuodet ajasta, erilaisista elämäntilanteista ja välimatkoista huolimatta. Ystävälläni on suuri sydän, johon mahtuu kaikki ihmiset ja eläimet. Hän pitää huolta kaikista ja kaikesta. Viime vuosi on ollut suurten muutosten, vaikeiden päätösten ja surunkin aikaa. Kun ittelläni on mieli mustana ja tuntuu et maailma potkii päähän, niin paras apu on lahjaksi saadut villasukat. Siksipä neuloin ystävälleni Tundra-alpakkasukat. Toivon että ne jalassa tuntuu hiukan paremmalta sinä päivänä kun veettää, harmittaa, väsyttää ja maailma heittää epäoikeudenmukaisesti peetä niskaan! Villasukat lämmittää varpaat ja mielen.Sukat vei perille Posti, mutta ihan pian nähdään ihan livenä. Kiva kun on jotain mukavaa odotettavaa!
Tutut Tundra-palmikothan ne tässä. 3½ puikot, 95 g.

Nyt takaisin vielä edessä olevan Ystävänpäivän ja sytomyssyjen pariin. Toinenkin Tuija on jo valmiina ja kolmas puikoilla. ”Myssymimmi” Matleenan malli on koukuttava! Kurkatkaapa myssyohjeen lisäksi myös Matleenan blogin tämänpäiväistä kirjoitusta. Hienoa julkisuutta sytomyssyilylle Rantalakeuden sanomissa. Myöhemmin saadaan lukea kampanjasta myös Seurasta.

Vielä loppuun jaan teillekin aurinkoni:
Tulput ei tullu ihan pyytämättä ja yllättäen. Vähän piti lirkutella. Mut tykkään ihan kamalasti keltaisista. Varsinkin nyt kun talvi on ollut näihin päiviin asti pimeä ja maa mustana. Vaikka muuten ei kukkaset kiinnosta yhtään niin noita jaksan kantaa yöksi (ja päiväksikin) viileään ja kotiin tullessa katkaisen varresta uuden imupinnan. Et kestäisivät mahdollisimman pitkään. Mukana tietty ”Päivän Tassu”; toinen "aurinkoni".