Ystävänpäivä lähestyy

Tyks Ystävänpäivän sytomyssykampanja alkaa olla loppumetreillään! Keräyspisteisiin (Anjalinllle Saloon ja Käsityö-Elisaan Turkuun) on jo kertynyt mukavasti sytomyssyjä ja villasukkia. Vielä on runsas viikko keräysaikaa jäljellä.Viemme myssyt ja sukat Tyksiin osastolle 820 perjantaiaamuna 13.2.

Viikonloppuna minäkin sain yhdet jalattimet valmiiksi. Lankana teeteen pallasta. Hyllystä löytyi vajaat kerät mustaa ja harmaaraidallista ja neuloin molempia sukkia vuorotellen. Mun mielestäni lankojen piti riittää, mutta kuinkas kävikään? Varsi tulikin aika pitkäksi ja näytti pahasti siltä et langat loppuu kohta kantapään jälkeen. Ida-Marialta löytyi lisää jämiä ja sain sukat valmiiksi. Koko 41-42. 

Matleenan uusi Tuija-myssymalli on niin nätti et viimein minäkin sain myssyvaihteen päälle! Miten voikaan olla niin et sukkien neulominen tuntuu paljon helpommalta kuin myssyjen? Toisaalta – meitä neulojia on moneen lähtöön ja toiset tykkää enemmän myssyilystä. Molempiahan tarvitaan.

Malli on kiva neuloa ja luulenpa et Tuija on tämän vuoden keräysten suosikkimalli. Lankana tässä myssyssä on SMC:n Sun City Protect, puikkoina 3 mm pyöröt (tai 3½). Tää sopii hyvin kesämalliksikin kun langassa on peräti uuveesuojakin! Lankaa kului 65g.

Tuija-ohjeeseen pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

Kukaan ei tietenkään huomaa, et mulla on ainakin kahdessa palmikkokuviossa virhe… Mut kun mä en pura… Taidan olla puhunut siitä asiasta niin paljon et kaikki muutkin muistaa. Viime viikolla olin Turussa Juseliuksentalossa kuuntelemassa Sukupolvien Silmukat –kirjan esittelytilaisuutta ja törmäsin muutaman vuoden takaiseen sukkakurssin opeen, joka ensi töikseen uteli olenko jo oppinut purkamaan… En oo. Enkä kyllä oo oppinut looppaamaan sukkiakaan. Tai OSAANHAN minä purkaa. Omia kässyjä en pura, mut toisten käsitöiden purkaminen ei tee yhtään tiukka! Vai mitä Piiku? Osaan mä loopatakin mut kun se sukkien neulominen vanhojen tuttujen sukkapuikkojen kanssa on niin mukavaa, rentouttavaa ja helppoa… Muuten: Kirjaan liittyvä näyttely on esillä vielä 13.2. asti. Kannattaa mennä!

Mulla oli ystävänpäivä jo viime lauantaina. 42 vuotta tuli täyteen. Kummallista, miten aika kuluu. Eihän siitä voi olla 42 vuotta kun tavattiin. Eihän meillä edes ole ikää sen verran. Vai onkohan sittenkin? Kuusvuotiaina tammikuussa tutustuttiin ja ystävyys on kestänyt kaikki vuodet ajasta, erilaisista elämäntilanteista ja välimatkoista huolimatta. Ystävälläni on suuri sydän, johon mahtuu kaikki ihmiset ja eläimet. Hän pitää huolta kaikista ja kaikesta. Viime vuosi on ollut suurten muutosten, vaikeiden päätösten ja surunkin aikaa. Kun ittelläni on mieli mustana ja tuntuu et maailma potkii päähän, niin paras apu on lahjaksi saadut villasukat. Siksipä neuloin ystävälleni Tundra-alpakkasukat. Toivon että ne jalassa tuntuu hiukan paremmalta sinä päivänä kun veettää, harmittaa, väsyttää ja maailma heittää epäoikeudenmukaisesti peetä niskaan! Villasukat lämmittää varpaat ja mielen.Sukat vei perille Posti, mutta ihan pian nähdään ihan livenä. Kiva kun on jotain mukavaa odotettavaa!

Tutut Tundra-palmikothan ne tässä. 3½ puikot, 95 g.

Nyt takaisin vielä edessä olevan Ystävänpäivän ja sytomyssyjen pariin. Toinenkin Tuija on jo valmiina ja kolmas puikoilla. ”Myssymimmi” Matleenan malli on koukuttava! Kurkatkaapa myssyohjeen lisäksi myös Matleenan blogin tämänpäiväistä kirjoitusta. Hienoa julkisuutta sytomyssyilylle Rantalakeuden sanomissa. Myöhemmin saadaan lukea kampanjasta myös Seurasta.

Vielä loppuun jaan teillekin aurinkoni:

Tulput ei tullu ihan pyytämättä ja yllättäen. Vähän piti lirkutella. Mut tykkään ihan kamalasti keltaisista. Varsinkin nyt kun talvi on ollut näihin päiviin asti pimeä ja maa mustana. Vaikka muuten ei kukkaset kiinnosta yhtään niin noita jaksan kantaa yöksi (ja päiväksikin) viileään ja kotiin tullessa katkaisen varresta uuden imupinnan. Et kestäisivät mahdollisimman pitkään. Mukana tietty ”Päivän Tassu”; toinen "aurinkoni".