torstai 26. huhtikuuta 2012

Yytee PitsiKYHäily





Lehdissäkin kirjoitetaan, että nykyään on ihan suotavaa ja muodikasta neuloa tylsissä palavereissa. Olen tässä kevään mittaan taas pitänyt itseni kanssa jo perinteeksi tulleita jokakeväisiä yyteeneuvotteluja ja jokaisessa paltsussa on mukana ollut neule. Neuvottelut on nyt viety päätökseen hyvässä hengessä ja neule on valmis:





Lanka: Adriafil Cheope (100% riittoisa, egyptiläinen merseroitu puuvilla, 50g=135m, 4,40eur/kerä) , puikot 3½ perinteiset pitkät metalliset Pymmit, menekki 357g.



 Sain viime keväänä viimeisteltäväksi asiakkaan neuleen ja tykästyin malliin. Kopion saksalaisen lehden ohjesivun. Saksaahan en kovin hyvin osaa mut olihan mulla kuva tällä blogissa…





Silmukat tähän on luotu ja viime vuoden Juhannuksena… Eli tässä on valmiina numero 24 viime vuoden KYH-töistä! Enää yksi ja sit on kaikki valmiina. Viimeinen on Sirppi-huivi…



 Mun käsialalla ei kiiltävästä merseroidusta puuvillasta saa nättiä jälkeä millään! Heti neuleen valmistuttua lykkäsin sen pesukoneeseen ja pyöräytin läpi 40 asteen pikapesussa. Vesi vanhin voitehista ja paras neuleen viimeistelyaine. Käsialan pikku epätasaisuudet tasoittuvat kummasti!



 Tässä kohtaa takakappaleelle tuli virhe. Kuka niitä kaavioita nyt niin tarkkaan viitsii lukea kun on vauhti päällä ja ihanaa lankaa ja hyvät neuvottelut menossa. Piti vaan muistaa tehdä sama virhe etukappaleelle…



 Kerrankin onnistuin tekemään neuleesta oman kokoisen. Yleensä teen varmuuden vuoksi isoja ja sit ne roikkuu päällä ku säkki. Tosin Blogikuvaaja olis voinu kuvaa ottaessaan sanoa et ”Vatsa sisään” sen sijaan et hän sanoi ”Rintsikat näkyy vähän läpi”. Miehet… Puuvillahan joka tapauksessa pikkuisen venähtää käytössä. Tykkään.





Ai niin – Neuvottelujen lopputulos: Susu lomautetaan. Kaikki kesälauantait se joutuu olemaan poissa töistä (=mökillä) ja se tarkoittaa sitä et Anjalinin Lankakauppakin on kiinni lauantaisin kesäkuun alusta elokuun loppuun. Voipi olla että jokunen oikeakin lomapäivä liikenee, mut niiden ajankohta täsmentyy myöhemmin.



Ettei nyt kukaan luulis et mä olen alkanut tekemään vaan oikeita kunnollisia neuleita niin pitää tunnustaa et pari einestäkin on tässä sivussa valmistunut:



 Näiden myötä muistutan, että vappufrillat kannattaa hakea viimeistään lauantaina, sillä maanantaina 30.4. puoti on kii!


maanantai 23. huhtikuuta 2012

Tassu vaatii lisää palkkaa



Tos viikonloppuna mä ajattelin et tää mun homma projektipäällikkönä on niin rankkaa et siitä saatu korvaus on kyl ihan liian pieni. Ku oikeen mietin ni mun kuono meni ihan kulmikkaaks… Varsinki ku Susu käy ittens kans noit jokavuotisii yyteit ni pisti vähän miettimään tätä omaa työtä…


 


Ajatelkaas ny miten kauhee homma taaski oli! Piti olla projektipäällikkönä Susul ja Karvisel ja ne molemmat piti erikseen vahtia. Kiirettä piti. Yleens mul on kyl ihan hyvä palvelu mut rajansa kaikel! Varsinki ku mökil tehtiin ihan nurinkurisia juttuja. No yks ihan hassu asia oli et ku yleens kaadetaan puita ni täl kerral Karvinen nosti yhden puun pystyyn! Eiks se ny olis ollu hyvä ku se vuodenvaihteen Hannu sen katoi? Oli siin meikäläisel ihmettelemist!


 


Susu olis tarjonnu sapuskaaki sen jälkeen ku se oli kantanu mökist melkeen kaiken ulos (ei se ainakaan sisusta). Mut ku mä menin mökin ovelle ni näin imurin! Vaiks se oli yrittäny naamoida sen laitteen maalaamal sen valkoiseks ku meil koton on vihree ni kyl mä tiesin et imuri se oli! Tiukka U-käännös ja lähdin pois. On se aika rankkaa ku pitää kaiken lisäks vielä itse hankkia ruokansa!


No sit mä ajattelin et voisin ottaa pienet torkut saunan lauteil. Mä ajattelin et kyl ne ehkä voi tulla toimeen tunnin omin nokkinens. Mut kuin kävi? Susu ryykäs sinne saunaan ja sil oli juuriharja ja kolme ämpärillist merivettä ja pullo kloritee. Arvatkaas kuka sai tassut alleen?


 


Katolt kyl näkee aika hyvin joka puolelle ja voi tsuumailla yhdel katseel mitä tontil tapahtuu. Ku kesä täst oikeen alkaa ni mun hommat vaan lisäntyy – pitää häätää kaikki Susun mustikoit vaanivat räksät ja sorsat ja kaikkee muuta.



Kaiken lisäks saunan jälkeen ne EI menny edes laskemaan verkkoi! Kello oli kyl aika paljon ja vähän pimeetäkin ja kattoivat viel netist et aamua satais. Mut asioil pitäis olla joku tärkeysjärjestys sentään! Eiks ahvenet oo tärkeempää ku joku pieni kesäsade? No kyl muaki vähän väsyttii:



Eikä aamul sit ees satanu! Höh. Mä olisin ihan mielelläni valvonut kalanperkausta...



Susu vähän aavistelee et mä olen menossa LAKKOON, mut Karvinen meinas ettei mitään palkankorotuksia tarvita ku mä teen töitä vaan viikonloppuisin. Karvisel ei kyl oo mitään käsitystä Blogikissan elämäst! Viikol mun täytyy olla kotona bongaamassa lintuja ja ohikulkevia koiria ja kettuja ja jäniksiä! Sit mun pitää huolehtia siit et äiskä siivoo kunnolla mun ruokapaikan:



Ja mun pitää aina tutkia kaikki uudet langat, mitä äiskä tuo kotiin. Siis se lankakauppakin teettää aika paljon sressia mulle. Kesäaikan on enempi noit puuvilloi onneks mut silkit ja villat työllistää talvisaikaan aika paljon. Ja kun äiskä tulee kotiin ni mä meen parvekeelle karjumaan naapureille päivän kuulumiset.


 Sit yks juttu mitä en oo aikasemmin ajatellu on toi matkustusajan palkka. Eiks siitäkin pitäis jotain maksaa ku joutuu koppaan ja autoon ja vielä veneeseenki? Mitähän kissojen työehtosopimukset siit sanoo? Katkarapuja kiukusta? Ainakin kotiin tullessa. Ku just pääsee siihen mökkielämän makuun ni eiks ne taas sullo mut koppaan ja veneeseen ja autoon! Kyllä mä pikkuhiljaa opin taas niiden eleet ja tiedän mennä piiloon kotiinlähdön aikaan…


Onneks sentään eilen mul oli kotona jääkaapissa odottamassa kunnollinen kala-ateria. Susuu ja Karvist täytyy viel kouluttaa mu Pappa ja Mummi on sentään Hyviä Ihmisiä, jotka pitää must huolta!


Kaikkien näiden pohdintojen jälkeen olen päätynyt palkkavaatimukseeni. Normipalkan lisäks kesäaikaan vaadin lisäpalkkaa tän verran viikos:


 


Tai muuten….


 P.S. Susu tunnustaa et nää kaikki kuvat on viime tai edelliseltä kesältä otettuja

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Tuol on iltatähti...


Blogikuvaaja Karvinen sanos tos yks ilta et laita ny kiitokset onnitteluista. Joten täs olis kiitoskukkanen:



Valkovuokkojakin on jo! Ja ku se niin paljon onnitteluja ja kehujakin sai niin eiks olis ihan aiheellista taas alkaa tosissaan blogikuvaamaan? Nykyään ku melkeen kaikki kuvat on ollu mun ja ne on oikeesti surkeitä...


Me täällä odotellaan et tulis hiillos takkaan. Et saatais syödäksemme. Et päästäis nukkumaan. Saas nähdä kumpi tulee ensin - hiillos vai uni...


Päivän projekteina on ollut mökin lämmitystä, vuodevaateiden tamppaamista ja tuulettelua, huussin tyhjennys, makkarin siivous, laiturin kesäasennus, saunan kuuraus, sauna ja pari pulahdusta aika kylmään mereen... Kaiken tän jälkeen kello oli 11 eikä tehny mieli lähteä verkkoja laskemaan... Onhan huomenna Saaristolaismarkkinat! Ken kalaa tahtoo menköötä sinne!


Tällä hetkellä on ihan tyyntä ja hiljaista. Ehkä jokunen merilintu jossain äänetelee.. Venus(?) paistaa kirkkaasti ja mä laulan...


"Tuol on iltatähti sille laulan. Taivahalla kun se kimmeltää...."

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Pappavillatakki ja tasku





Miten aina käy niin, et vaikka ihan ajoissa aloittaa niin kiire tulee lopussa?



Meillä oli Tassun kanssa viime viikolla aika urakka. Valvottiin joka ilta myöhään ja herättiin aamulla ennen kukonlaulua neulomaan pari tuntia ennen töihin lähtöä. Lauantaiaamuna kuuden aikaan me kiinnitettiin jo hihoja:



 Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty. Yhtenä iltana lanka loppui ja perjantaina piti vielä nappilistakin purkaa, kun siinä oli liian vähän silmukoita. Tässä se on jo korjattuna:



 Napit Salon Napista. Kun sanoin etten viitsi ommella nelireikäisiä nappeja niin Vuokko opasti neulomaan ne tolleen viistosti. Kuulemma istuvat näpinläpeen paremmin! Saas nähdä – tuskin nää napit koskaan kiinni tulevat olemaan…



Lauantai-iltana Tassu sai levätä kun me Karvisen kanssa lähdettiin ulos syömään kantikseemme Pippurimyllyyn. Tässä ihan lähellä ja siellä meillä oli ekat treffit joskus viime vuosikymmenen puolivälissä jonkun kuun kuudentena päivänä. Ollan sit pidetty perinteistä kiinni ja käyty siellä syömässä joka vuosi marraskuun kuudentena. Tai ainakin sinne päin. Täl kertaa ei oltu ku vähän vajaa puoli vuotta myöhässä…Hyvää kannattaa odottaa.  Alkupalaksi vuohenjuustosalaatti:



 Ei meistä oikein juhlijoiksi taida enää olla – puoli yhdeksältä oltiin jo takaisin kotona verkkarit jalassa soffalla makoilemassa… Melkein oltais päästy samalla bussilipulla eestaas.



Aamuaikaisen pervekelasien pesun ja "miehekkään" aamiaisen jälkeen oli aika antaa sankarille paketti avattavaks. Onnittelukortti on Mulperin Minnan käsialaa:





Pyöreitä täyttävä Blogikuvaaja Karvinen oli aikaa sitten toivonut ”työkäyttöön ohutta tavallista villatakkia, joka on huomiota herättämätön ja siinä on tasku nenäliinaa varten”. Hyvät ohjeet – mä olisin tehnyt mielelläni oranssinkeltaisenpunakirjavankukertavan…Malli löytyi teeteen Verkkolehdestä 1/2012. Mallinumero 28. Ohjeessa lankana oli teeteen pallas, mutta tämä pappavillatakki on tehty Gjestalin Maijasta. Värin vuoks – Pallaksen harmaa olis ollu liian vaalea ja mustaa en talven pimeinä iltoina suostu nulomaan. Hyvä huhu kertoo et Pallakseen on tulossa lisää värejä syksyllä



 Puuduttavan tylsäähän tuollaisen perusjutun tikutteleminen on, mutta pitkän tauon jälkeen Maijan neulominen tuntui ku olis kotiin tullu! Niin tuttu ja käteen sopiva lanka se on. Resoreissa puikot 3 ja muuten 3½  Knit Pron Symphonie Wood pyöröt. Opin muuten tässä sen, et kokonaista villatakkia ei kannata nostaa kolmemillisten puupuikkojen varaan. 702g on moisille tikuille liikaa – poikkihan ne meni. Tai toinen niistä. Menekki siis 702 g (napeilla ja ilman – tiedoksi Karviselle, joka on tarkka mies).



 

Eikä siin taskua ollu. Ku ei me Tassun kans ehditty! Mut tehtiin se sit sunnuntaina ja illalla se ommeltiin kii:



 Ylhäältä alas neuloin ja silmukoin kiinni. Karvis ihmetteli miten sen saa suoraan. Katsoin sitä ku ääliötä ja silmukoin…ja purin ja silmukoin ja purin ja silmukoin… Vinossa se on kerroksen verran vieläkin mut hei – Se on käsityötä! Ja sivusaumat on varmasti ihan suorat! Lankaa 12g.



Käytiin me sit sunnuntaina konserteissakin! Friskalanlahden lintutornissa kuunneltiin lintuja – hienoin ääni oli kaulushaikaralla! Eihän me tiedetty mikä lintu se oli. Oikeasti ei tiedetty edes et se oli linnun ääni - sumutorveks olis luullu. Tornissa oli oikea lintubongari, joka kertoi. Tulomatkalla kuultiin toinen hieno konsertti – sammakkojen kurnutusta. Jännä kokemus – en olis uskonut et sammakoista lähtee moinen metakka! Viime vuonna oltiin kerran menossa lintutornille, mutta reissu sai sillä kertaa nolon lopun kun minä näin kyyn ja tein parin sadan metrin pikajuoksuennätyksen takaisin autolle… Tällä kertaa en nähnyt ja olin omasta mielestäni tosi reipas!



 Kotiin tultua olikin juhla-aterian aika. Näin meillä - pojat pöydässä:



 Tassulla katkarapuja. Kattilassa odottaa perunamuusi (kuorin perunat ihan itse enka valittanu ollekaan), pannussa viime viikon kuhasaalis paistettuna ja pikkukattilassa Maailman parhaat kastikkeet –kirjasta mukaeltu keltainen katkarapukastike… Massu täynnä oli pakko mennä vähän ruokalevolle koko porukan. Siitä meidät herätti Mummi ja Pappa, jotka tulivat yllärivisiitille! Karvis sai onnittelut ja Tassun juhlat ne vasta parhaat olivatkin – tuoretta ahventa kädestä! Arvatkaapa kelpaako sille mikään muu taas pariin päivään?



Tänään on se varsinainen merkkipäivä. Sankari on kuulemma juhlinut vaihtamalla autoonsa kesärenkaat. Me Tassun kanssa otetaan levon kannalta ja katotaan Titanikkia. Ehkä me kehrätään vähän ja harjataan turkki...



Onnittelut! t. Susu ja Tassu


keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Mökkihöperöiden Pääsiäinen


Ei sit tarvinnu turvautua luudalla lentämiseen. Mökille päästiin ihan veneellä ja vielä takaisinkin! Pitkäperjantaiaamulla räntäsateessa laskettiin vene ja lähdettiin kohti saarta:


 


Tuli hellaan ja tiluksia tarkastamaan. Melkein kaikki lumet olivat sulaneet! Siinä lämmitellessä mäiskittiin rautakangella kaivon jääkerros palasiksi ja täytettiin vesipata. Rantalepät pistettiin matalaksi. Nyt kun meillä on praktiikkaa puutorsoista niin muutamassa minuutissa hoitui sekin homma, jota ollaan suunniteltu jo monta vuotta! Eväskeiton jälkeen lähdettiin jo takaisin kaupunkiin.



Kivan Lankalauantain jälkeen kaasujalka painoi tonnin kun kaahasin kotiin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Valmiiksi pakatut kassit heitettiin autoon ja kissa koppaan ja menoksi! Hiukan mulla tais olla kiire, kun venerannassa ihmettelin missä mun toppatakki on… Kotonahan se. Onneks oli villapaita ja tuulenpitävä sadetakki! 


Tassu tutki tilukset ja merkkaili taas jokaisen puun omakseen. Eipä montaa tuntia tarvinnut odotella vuoden ensimmäistä myyräpaistiakaan:


 


Ennen auringonlaskua päästiin jo saunaan ja heitettiin talviturkit mereen. Ensimmäinen kastamiskeikka oli aika hyinen. Toinen kerta tuntui jo paljon paremmalta. Villasukat jalassa tietysti Illan pimetessä sytytettiin pari ulkotulta noitakarkoitteeksi tai siks et vastarannalta näkyis et me ollaan saaressa…


 


Pimeän tultua valistin Karvista alle 15-vuotiaana kehittämälläni Mörköteorialla: Pimeässä huussireissulla EI saa olla taskulamppua mukana. Silloin näkee itse polun, mutta ei yhtään sitä mikä on valokeilan ulkopuolella. Möröt sen sijaan näkee sut ihan hyvin. Jos ei oo taskulamppua niin ollaan Mörköjen kanssa tasavertaisia ja molemmat näkee yhtä hyvin! Ja silmä tottuu pimeään aika nopeasti


Sunnuntaina alettiin urakalla hieromaan kesäksi naapurisopua molempiin suuntiin. Ensin sahattiin paloksi toisen naapurin iso kuusi… Kun se oli meidän kompostissa eikä huussiakaan voinut käyttää ilman. Minkäs me sille voitiin et Hannu-myrsky on sen kuusen kaatanut. Seuraavaks aloin polttelemaan talven aikana rantaan ajautuneita kaisloja. Pyromaanigeenit taitaa sittenkin olla periytyneet äidiltä. Kaislat oli kuivia, syttyivät hyvin ja paloivat iloisesti:


 


Tuuli oli kääntynyt ihan vika suuntaan päivän aikana. Seuraavaks toiset naapurit kyselivät et haluutanko me mennä niille savusaunaan… Yllättävän pitkään kaislakasa palaa ja savuttaa silloin kun ei ihan välttämättä olis tarvis! Voi olla et näiden juttujen jälkeen ei mennä naapuriin istumaan iltaa tai lainaamaan sitä tai tätä…


 


Ulkohommien aikana puuhella oli tehnyt itsekseen ruokaa, joka maistui! Saunahiet otettiin raivaamalla tämäkin Hannun kaatama ja mun sielunmaisemaani haittaava rantamänty:


 


Saunassa harrastimme meille tyypillistä empiiristä tutkimusta (Blogikuvaaja kyllä tykkää enemmän teorioista). Kumpi antaa paremmat löylyt – jää vai lumi. Jää voitti mennen tullen! Koetta  varten kyl piti hillua nakuna kesken saunomisen pitkin tonttia lapion ja ämpärin kanssa lunta lapioimassa.



 Tassu istuskeli kannonnokassa turkki hulmuten ja nenu kohti merta. Odotteli varmaan koska me lähdettäis verkon laskuun. Pitkän talven jälkeen ahvenfile maistuisi makealta… Laskettiinhan me verkot ja iltapalan jälkeen ei tarvinnut Nukkumattia odotella. Ensimmäinen meistä hyytyi jo puoli yhdeksän aikaan illalla:


 


Me muut vasta pari tuntia myöhemmin ja unta riitti aamuauringon nousuun asti:


 


Verkot nostettiin ja kalasaalis oli kerrankin sopiva. 3 kuhaa meille ja 2 ahventa Tassulle. Muutama särki ja yks hauki päästettiin kasvamaan ja kiusaamaan jonkun muun pyydyksiä. Pikkuhiljaa laitettiin paikat lähtökuntoon ja alettiin odottelemaan Kissaa. Joku vaisto sillä on – tuli siinä kaivo tyhjennetteyä ja kalat perattua odotellessa. Tassu taitaa olla ihan yhtä mökkihöperö ku me muutkin! 


Äidin varmaan puolivahingossa heittämä kommentti osui aika kohdilleen: Hullut vetää toisiaan puoleensa. Joskus mietin et kumpi on enemmän Mökkihöperö - minä vai Karvis...  Vaan muistakaapa äiti ja isä itseänne täs iäs! Perinnöllinen (ja tarttuva) tauti tää on, mut olen tästä silti tosi iloinen

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pehmotyyny


Virkkaustaistelun jälkeen tarvitsin jotain helppoa, nopeaa ja rentouttavaa neulottavaa. Syntyi suloisen pehmoinen tyyny teeteen Taigasta:



Puikot nro 8 Prymmin ihan perinteiset muovipuikot, menekki 248g.


Taiga on pehmoista, hienointa merinovillaa, 100g:n vyyhdissä 105m, puikkosuositus jotain kasin ja kympin välillä ja tiheys 9-10s/10cm. Tällainen tyyny on mukava laittaa pään alle kun niskat on juntturassa ja päätä jomottaa tai vaikka soffalle selän taakse kun selkä on pökissä niinkuin Blogikuvaajalla just ny. Ohjeen mukaan kulmiin olisi tullut vielä tupsut, mutta kissahuushollissa ne olis varmaan saanut kyytiä. Eikä tämä tyyny Karvisen selän alle joutanut kun joku muu alkoi tehdä lankatestiä ja omi tyynyn itselleen:



Ihanan pehmeää...



Voi kun tuntuukin mukavalta....



Varmasti parasta villaa...



Tää tyyny kelpaa mulle!


Ensi viikolla teeteeliikkeisstä teemana neulotut sisustustekstiilit. Neulo pehmeä tyyny tai torkkupeitto teeteen Taigasta, joka on tarjouksessa 11,90€ (14,90). Taigasta synyy myös ihanan pehmeitä asusteita, joihin ohjeita löytyy mm verkkolehdestä.


P.S. Oltiin me saaressa. Kivaa oli mut siitä sit myöhemmin

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Tuluskukkaro ja…



Tää on viime viikot ahkerasti opetellut virkkaamista. Peukkukin alkaa pikkuhiljaa antaa periksi, eikä ole ihan niin kipeä kuin alkuun. Olisikohan syynä se, etten enää jännittyneenä purista koukkua niin kovasti?


Bavarian-tiskirätin jälkeen mielessä alkoi pyöriä muitakin ajatuksia. Kesäkassia ajattelin mutta se tuntui ihan liian suurelta työltä. Testasin ajatusta yhtenä päivänä jämälankakerällä:


 


Lanka: Adriafil Cheope (100% egyptiläinen puuvilla, 50g=130m). Menekki se koko 28g:n jämäkerä puodin puuvillajämistä. Koukku Knit Pron Aluminium Gold nro 3½. Hihna neulottu I-cordina 2,75mm Knit Pron sukkapuikoilla. Aika kiva juttu tuli vaikka tosi pikkuinen. Mutta kyllä tähänkin tuluskukkaroon mahtuu kännykkä, huulipuna ja luottokorttimso-hansi-font-family:"Times New Roman";mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:
Wingdings">.


 


Nappi löytyi ihan omasta puodista, Kashmir Artsin kiva puinen. 


Onnistunut ”koetilkku” kannusti kokeilemaan jotain isompaa. Ihan oikeaa kesäkassia! Rättiä virkatessani huomasin et löyhäkierteisen langan virkkaaminen on tosi hankalaa, joten valitsin langaksi Katian Bombayn. Siinä on kunnollinen napakka kierre ja kivoja uusia värejä jokaiseen makuun:


 


Välillä tuli sellainen olo, et tuli haukattua vähän liian iso pala. Virkkaaminen vaan ei oo mun juttu vaikka lopputulos olis kuinka kiva. Kassi siitä viimein kuitenkin valmistui:


 


Lanka: Katia Bombay (100% puuvilla, 100g=230m), menekki 145g ja koukku se käteen sopiva Knit Pron 3½mm. Sankakin löytyi omasta puodista, Kashmir Artsilta tämäkin:


 


Kiinnityssysteemi on hatusta vedetty. Virkkasin metrin pätkät ketjusilmukoita ja kieputtelin sen mennentullen kahvan ympärille. Voisko joku kertoa miten tuo kassi ja sanka saatais järkevästi yhteen?


 Tämän kassin koko on jo niin iso et sinne mahtuu kännyn lisäks kokonainen meikkipussi ja lompakko ja pieni matkakäsityökin (sukka vaiks – ei virkkaus). JOS mulla olis läheisempi suhde ompelukoneen kanssa niin tekisin tähän vuorin… Onks vapaaehtoisia?


Kässämessuilta yritin etsiä Bavarianvirkkauskirjaakin mut siel ei ollu ja tunnetusti minähän en tilaa netistä mitään, joten korvakuulolla ja netin avustuksella opiskellaan edelleen. Muhimassa on jo seuraava idea… Ja onhan niitä ohjeita netissä ja kuulemma mulla itsellänikin! Kun kehuskelin virkkausharjoituksistani Kasmir Artsin Annalle, niin hän valisti et mulla on hänen tekemänsä ohje…  Joskus sitä vaan tuntee ittensä tosi tyhmäksi – kannattaako sitä aina kaikkea kertoa kaikille? Jos mulla on ollu virkatun jutun ohje ni enhän mä sellaisia ole viitsinyt lukea ku ei oo ollu pakko!


Seuraava harjoitus on taas yksivärinen. Tuo koemallitilkku on mielestäni paljon nätimpi kuin liukuvärjätty ”oikea” kesäkassi.


Nyt lupaan antaa itselleni virkkauslomaa Pääsiäisen yli. Kidutan itseäni vaikkapa paksulla langalla ja kasin puikoilla…


Säätiedot saa mielen vähän matalaks. Aamulla herätessä meri oli taas jäässä ja ihan valkoisenaan lumesta. Illalla taas oli sulaa ja upea auringonlasku. Periks ei anneta – venekin on jo melkein matkalla rantaan ja syksyllä hajonnut moottori korjattuna:


 


Pääsiäisestä huolimatta The Lankakauppa www.anjalin.net on auki ihan normisti eli huomenna Kiirastorstaina viiteen ja LANKALAUANTAINA yhdeksästä yhteen. Perjantaina olis tarkoitus laskea vene ja käydä saaressa katsastamassa paikat. Piiku ehdotti et pitää ottaa muutaman päivän vararuokavarasto mukaan siltä varalta et meri jäätyy eikä päästä saaresta pois. Tänään olen häijyillyt muutamaan suuntaan sen verran et on ollu vähän noitamainen olo. Siispä ei hätää – jos meri jäätyy niin minähän pääsen pois saaresta koska vaan! 


Virittelen vaan luutani ja lennän