Ei sit tarvinnu turvautua luudalla lentämiseen. Mökille päästiin ihan veneellä ja vielä takaisinkin! Pitkäperjantaiaamulla räntäsateessa laskettiin vene ja lähdettiin kohti saarta:
Tuli hellaan ja tiluksia tarkastamaan. Melkein kaikki lumet olivat sulaneet! Siinä lämmitellessä mäiskittiin rautakangella kaivon jääkerros palasiksi ja täytettiin vesipata. Rantalepät pistettiin matalaksi. Nyt kun meillä on praktiikkaa puutorsoista niin muutamassa minuutissa hoitui sekin homma, jota ollaan suunniteltu jo monta vuotta! Eväskeiton jälkeen lähdettiin jo takaisin kaupunkiin.
Kivan Lankalauantain jälkeen kaasujalka painoi tonnin kun kaahasin kotiin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Valmiiksi pakatut kassit heitettiin autoon ja kissa koppaan ja menoksi! Hiukan mulla tais olla kiire, kun venerannassa ihmettelin missä mun toppatakki on… Kotonahan se. Onneks oli villapaita ja tuulenpitävä sadetakki!
Tassu tutki tilukset ja merkkaili taas jokaisen puun omakseen. Eipä montaa tuntia tarvinnut odotella vuoden ensimmäistä myyräpaistiakaan:
Ennen auringonlaskua päästiin jo saunaan ja heitettiin talviturkit mereen. Ensimmäinen kastamiskeikka oli aika hyinen. Toinen kerta tuntui jo paljon paremmalta. Villasukat jalassa tietysti
Pimeän tultua valistin Karvista alle 15-vuotiaana kehittämälläni Mörköteorialla: Pimeässä huussireissulla EI saa olla taskulamppua mukana. Silloin näkee itse polun, mutta ei yhtään sitä mikä on valokeilan ulkopuolella. Möröt sen sijaan näkee sut ihan hyvin. Jos ei oo taskulamppua niin ollaan Mörköjen kanssa tasavertaisia ja molemmat näkee yhtä hyvin! Ja silmä tottuu pimeään aika nopeasti
Sunnuntaina alettiin urakalla hieromaan kesäksi naapurisopua molempiin suuntiin. Ensin sahattiin paloksi toisen naapurin iso kuusi… Kun se oli meidän kompostissa eikä huussiakaan voinut käyttää ilman. Minkäs me sille voitiin et Hannu-myrsky on sen kuusen kaatanut. Seuraavaks aloin polttelemaan talven aikana rantaan ajautuneita kaisloja. Pyromaanigeenit taitaa sittenkin olla periytyneet äidiltä. Kaislat oli kuivia, syttyivät hyvin ja paloivat iloisesti:
Tuuli oli kääntynyt ihan vika suuntaan päivän aikana. Seuraavaks toiset naapurit kyselivät et haluutanko me mennä niille savusaunaan… Yllättävän pitkään kaislakasa palaa ja savuttaa silloin kun ei ihan välttämättä olis tarvis! Voi olla et näiden juttujen jälkeen ei mennä naapuriin istumaan iltaa tai lainaamaan sitä tai tätä…
Ulkohommien aikana puuhella oli tehnyt itsekseen ruokaa, joka maistui! Saunahiet otettiin raivaamalla tämäkin Hannun kaatama ja mun sielunmaisemaani haittaava rantamänty:
Saunassa harrastimme meille tyypillistä empiiristä tutkimusta (Blogikuvaaja kyllä tykkää enemmän teorioista). Kumpi antaa paremmat löylyt – jää vai lumi. Jää voitti mennen tullen! Koetta varten kyl piti hillua nakuna kesken saunomisen pitkin tonttia lapion ja ämpärin kanssa lunta lapioimassa.
Tassu istuskeli kannonnokassa turkki hulmuten ja nenu kohti merta. Odotteli varmaan koska me lähdettäis verkon laskuun. Pitkän talven jälkeen ahvenfile maistuisi makealta… Laskettiinhan me verkot ja iltapalan jälkeen ei tarvinnut Nukkumattia odotella. Ensimmäinen meistä hyytyi jo puoli yhdeksän aikaan illalla:
Me muut vasta pari tuntia myöhemmin ja unta riitti aamuauringon nousuun asti:
Verkot nostettiin ja kalasaalis oli kerrankin sopiva. 3 kuhaa meille ja 2 ahventa Tassulle. Muutama särki ja yks hauki päästettiin kasvamaan ja kiusaamaan jonkun muun pyydyksiä. Pikkuhiljaa laitettiin paikat lähtökuntoon ja alettiin odottelemaan Kissaa. Joku vaisto sillä on – tuli siinä kaivo tyhjennetteyä ja kalat perattua odotellessa. Tassu taitaa olla ihan yhtä mökkihöperö ku me muutkin!
Äidin varmaan puolivahingossa heittämä kommentti osui aika kohdilleen: Hullut vetää toisiaan puoleensa. Joskus mietin et kumpi on enemmän Mökkihöperö - minä vai Karvis... Vaan muistakaapa äiti ja isä itseänne täs iäs! Perinnöllinen (ja tarttuva) tauti tää on, mut olen tästä silti tosi iloinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!