perjantai 28. maaliskuuta 2008

Myrskyn jälkeen…


 


…poutasäätä sanovat tulevan ja tänään oli ihan sellainen fiilis että kyllä se tästä. Oli eilisen myräkän jälkeen tosi mukavaa taas nähdä ihmisiä liikkeellä (ja liikkeessäJ ). Sain aamupäivällä puotiin mukavan vieraan! Hänellä oli mulkosilmät ja kippurahäntä ja hän tuhisi mainiosti. Ensin hän näytti vähän epävarmalta, mutta huomasi pian lankakaupan ihan ookoo mestaksi ja oli kuin kotonaan (tai varmaan kiltimpi). Hän tykkäsi rapsutuksista leuan alta ja välillä piti samanlaista ääntä kuin Karvinen kuorsatessaan. On se muuten metkaa miten mopsin päästelemät äänet on suloisia, mutta Karvisen kuorsaus aiheuttaa halun täräyttää kaulimella… Tohkeissani lainasin Fifiä malliksi, jotta sain aurinkokuvan jättiminttumaarista (kiitos mallille) enkä pöljä älynnyt ottaa kuvaa päivän piristysvieraasta…joka kuvauksen aikana päivysti äiteineen puodissa…


 



 


Huivi syntyi puikoilla 3½ ja lanka oli Teeteen Elegantia, jossa on 25% silkkiä ja 75% villaa ja metrejä 50g:n vyyhdissä on 500. Kävin yhtenä aamuna vaivihkaa punnitsemassa jäljelle jääneen langan K-marketin hedelmävaa´alla (olin ostavinani omenoita) ja totesin valmiin huivin painavan 92 g. Ihanan kevyt! Mallineule oli loppujen lopuksi pitkästyttävä, mutta lopputulos on omasta mielestäni kaunis! Varmaan yhdestäkin kerästä tulisi mukavan kokoinen. Elegantista tuli yksi suosikkilangoistani – noin pitkävetistä hommaa en olisi millään inhokkilangalla saanut valmiiksi koskaan! 


 


JOS olis tapana käydä juhannustansseissa niin tuo olisi varmasti juhannuspukeutumisen ykkösjuttu!


 


Tänään ei ollut yhtään saamaton olo...Katsoin Teho-osaston ja pari muuta ohjelmaa ja istuin sohvalla puikot kilisten pari tuntia. On toi neulominen vaan niin terapeuttista!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Minttumaarin pingotusprojektista…


Kuten jo kerroin, sain sen Minttumaarin valmiiksi. Tuollaiset keskeltä ylhäältä aloitettavat on jänniä – niin kauan kun ne on puikoilla, niin mulla ei ainakaan ole mitään hajua niiden koosta tai muodosta. Jossu kuuden huivin kokemuksella kyllä torstaina varoitteli, että siitä tulee tosi iso, mutta en tiedostanut ollenkaan miten iso! Mulla on pakonomainen tarve käyttää lanka aina mahdollisimman tarkkaan, joten kun olin neulonut ensimmäiset 500 metriä Primaveraa, niin laskin miten monta mallikertaa tulee toisesta kerästä ennen reunusta ettei vaan lanka lopu kesken, mutta siitä ei jää paljoa ylikään… (Tässä kohtaa minussa taas pulpahtaa insinööriys esiin)


 


Pingotusprojekti alkoi tiistaiaamuna sillä, että Tassukissa lähti Karvisen kanssa Piikkiöön. Noin suurta huivia ei voi pingottaa muualle, kuin eteisen mattoon. Miten hauskaa Tassulla olisikaan ollut nyppiä kaikki nuppineulat pois ja repiä kynsillään huvia parempaan kuosiin…


 


Illalla kotiin tullessa piti ensin tampata se eteisen matto. Kun kerran moista ällöä hommaa joutui tekemään, niin samalla sit hoitui se huushollin toinenkin iso matto. Ja kun matot oli ulkona niin pitihän imuroida. Eteisen maton alta ja ympäriltä löytyi ihan mukavasti kissanhiekkaa, muuta hiekkaa, karvoja, pölyä ja jos jonkinmoista ökkömökköä. Ja kun imuri oli esillä, niin olihan se hyvä hoidella muukin kämppä. Eikä tampattuja mattoja mitenkään voi laitta lattialle takaisin jos lattiaa ei ole pesty. Kun innokas siivousapulainen oli poissa niin pesin kerrankin lattiat kunnolla kontaten (ja pesuvesi oli sen näköistä et oli syytäkin). Hain matot ulkoa ja levitin lattialle. Siinä vaiheessa oli kello melkein kymmenen ja väsy pukkasi päälle… ja olin aloittanut sen huivin pingotuksen aamukahdeksalta! Tulihan se viimein hoideltua sekin. Kuvia pukkaa taasen kun Karvinen ottaa niitä sillä hienolla kamerallaan…


 


Mulla on viime aikoina ollut sellainen tunne, että musta on tullut saamaton keski-ikäinen kiukkuinen ämmä… Vaikka omasta mielestäni teen ja touhuan koko ajan jotain niin mitään valmista ei synny. Oheinen huivinpingotusprojekti teki TIETOISEKSI omista toimintamalleista. Kymmenen minuutin hommaan menee yli puoli vuorokautta asiasta toiseen sinkoillessa. Sama on töissä – päivän suunnitelmat menee usein läskiksi kun lopulta huomaan että kello on jo niin paljon ettei koko työtä enää kannata aloittaa. Ehkä omien toimintamallien tiedostaminen on avain niiden muuttamiseen… jospa jostain löytyisi taas se todellinen(?)  iloinen, tarmokas ja aikaansaava Susu…


 


Toiveajatteluako?

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Pääsiäinen saaressa


Lankalauantain iltapäivällä lähdettiin Pääsiäisen viettoon mökille. Alkumatka sujui hitaasti viisisenttisessä teräsjäässä. Karvisen mielestä hitaasti mutta varmasti – minä pelkäsin koko ajan että me jumahdetaan sinne jäihin eikä päästä ees eikä taas. Puolimatkassa kuitenkin meri aukeni ja pääsimme vauhdilla perille. Mökissä oli jo 7 astetta lämmintä, koska Tassun kummisetä Ami oli sytyttänyt tulen hellaan jo aamupäivällä. Loppupäivä meni silti mökkiä, saunaa ja vettä lämmittäessä. Uusi aika koitti, kun asensimme huussiin styrox-istuimen. Nyt meillä on mökillä lähes kaikki nykyajan mukavuudet: lämmin huussin istuin ja juokseva vesi (= otetaan ämpäri kumpaankin käteen, juostaan kaivolle, täytetään ämpärit vedellä ja juostaan takaisin). Digiboxin korvaa takkatuli. Illalla saunottiin maailman parhaassa saunassa!


 



Meidän tikipoksi


 


Hassu Tassu Kissanen nautti elämästään. Se sai tulla ja mennä miten lystäsi – välillä kävi vaan haukkaamassa evästä sisällä ja sitten taas kiipeilemään puihin ja metsästämään jotakin. Hiekkalaatikolla tämä urbaani metsäkissa kävi tosin sisällä (eräillä ei ole ulkona lämpöistuinta). Tassu käytti kaiken energiansa jo lauantaina ja sunnuntaina se nukkui puoleen päivään ja silloinkin se piti "pakottaa" ulos. Kylmä pohjoistuuli ei houkutellut kissaa…


 



Blogikissa saaressa 


 


Meitä ei tuuli haitannut, kun aloimme testaamaan Karvisen hankkimaa uutta sähkösahaa. Olen pitänyt sellaista leluna (onhan mulla oma OIKEA moottorisaha), mutta kun sahan terä oli alkuvaikeuksien käännetty oikein päin, niin pari isoa puuta kaatui hienosti! Emme osuneet yhteenkään naapurin mökkiin, emmekä edes omaan mökkiimme eikä sähköjohtojen päälle! Siis täydellisiä kaatoja! Nyt on vuoden 2009 puut nurin. Iltapäivällä laitettiin pääsiäiskokko palamaan eli poltettiin risuja ja saunan lämmössä haudottiin kipeitä lihaksia. Avantoon ei tällä kertaa päästy rannassa lilluvan jääsohjon vuoksi.


 



2. Pääsiäispäivän aamu


 


Maanantaiaamun aurinko kiskoi sängystä ylös jo aikaisin. Ohut jääpeite peitti tyyntyneen meren ja kaikkialla kimalteli kevyt pakkaslumi. Aamiaisen jälkeen oli pakko päästä kalaan. Tuulikin heräili ja auringosta huolimatta oli kylmä. Saaliiksi saatiin – kokemusta. Ei me mitään huippukalastajia olla koskaan, mutta harvoin täytyy palata kotiin ilman yhtään ahventa! Ei auttanut edes uudistetut pilkkivillasukat… Ennen kotiinlähtöä kurkistettiin vielä kattolaudoituksen sisään ja märkäähän siellä oli. Ilmeisesti viime syksynä tehty piipunpeitto on hillinnyt vuotoa, mutta edessä on kattoremontti kesällä…


 


Kotiinpaluumatka näytti aluksi kesäiseltä huvipyrähdykseltä, mutta toisin kävi. Melkoinen homma oli särkeä jäätä, jotta päästiin lähelle rantaa. Ensin otettiin vauhtia, sitten ajettiin vene jään päälle ja mentiin molemmat keulaan hyppimään jotta jää veneen alta murtui. Tätä sitten toisteltiin lukemattomia kertoja ja viimein päästiin perille. Rannassa Tassu odotteli narussa sen aikaa kun vene nostettiin ja pakattiin tavarat. Jossain välissä tämä extremeulkoiluun viehtynyt kattimme ehti jään päälle ja kävi sitten reissun päätteeksi vielä uimassa… Rankkaa oli mökkeily kissallekin. Kotona se meni heti saunan lauteiden alle nukkumaan eikä siirtynyt sieltä edes silloin kun me saunoimme…


 


Kuvittelin tästä pääsisäisestä tulevan kässävapaa, mutta yllätys yllätys: Minttumaari on pingotusta vaille valmis!


 

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Mökkihöperöt


Kun olin kolme viikkoa vanha niin porukat vei minut saareen. Mökkiä rakennettiin silloin ja veljeni joutui lapsenvahdiksi. Putosin tietysti jossain vaiheessa vaunuista ja veli huusi äidille et "Susanna nuolee maata!" Tuli sit nuolastua sen verran tomerasti, että mökkeily ikään kuin "jäi päälle". Mökki on mulle paras ja tärkein paikka maailmassa. Siellä rentoutuu ja latautuu. Onneksi myös Karvisesta on tullut ihan yhtä mökkihöperö puhumattakaan Tassusta!


 


Jo monta viikkoa on suunnitelmissa ollut Pääsiäisen vietto mökillä. Säätiedotuksia ollaan seurattu koko ajan ja tänä aamuna oli ilme vähän vakavana kun Piikkiössä oli herätessä kymmenen astetta pakkasta. Emme lannistuneet, vaan odottelimme muutaman tunnin ilman lämpenemistä ja lähdimme kohti Kakskertaa. Veneen lasku sujui mukavasti vaikka jää oli sentin paksuista. Normaalisti viisi minuuttia kestävä venematka vei yli puoli tuntia. Laulaa kailotin koko matkan "Kaikkii joukolla jäätä särkemään…" Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilman jäiden ryskymistä veneen alla olisi silmät kiinni voinut kuvitella olevan kesä.


 



 


Sytytimme tulet hellaan ja saunaan, kannoimme kaivosta vettä pataan. Lämmitimme mökkiä muutaman tunnin ja popsimme eväshernekeitot terassilla auringossa. Kotimatka sujui jo huomattavasti nopeammin. Aurinko ja tuuli oli sulattaneet jäät isosta osasta väylää. Huomenna lankalauantain työpäivän jälkeen sitten mennään saareen kahdeksi yöksi ja tällä kertaa myös Tassu pääsee mukaan!


 


torstai 20. maaliskuuta 2008

Uusia leluja (kirjoitti Tassu)


Mulla käy välillä vähän aika pitkäksi päivisin kun Susu on töissä. Silloin kulutan aikaani pääasiassa nukkuen, komeata turkkiani huoltaen.Välillä seuraan ikkunasta lintuja ja ohi kulkevia koiria, jotka taluttavat ihmisiä perässään. Toisinaan piilottelen hiiriä hassuihin paikkoihin, joista sitten illalla Susu niitä haeskelee, jotta saan taas uudestaan piilottaa ne. Joskus revin jonkun verhon alas mutta aika harvoin. Oikeastaan mulle tapahtuu päivän aikana aika paljon juttuja, joista sitten kerron kovaan ääneen kun Susu viimein tulee kotiin.


Keskiviikkona en muistanut kertoilla päivän tapahtumia, sillä sain tuliasiksi pussillisen uusia leluja! Olin innoissani kun Susu ripusteli niitä sinne tänne ja minä sain pyydystellä niitä tassuillani. Susu kertoi, että ne oli lähttänyt minulle Riitta. Kiitti!



Susulla on kivoja asiakkaita. Tällä viikolla se on saanut vastaleivottua pullaa ja lounasta! Se on hyvä juttu - jaksaa sitten illalla paremmin leikkiä mun kanssa! Eikä nälkäisenä ole niin huonolla tuulella:-)


Tällä hetkellä ne (Susu ja Karvinen) suunnittelee jotakin jännää. Ne kyttää koko ajan säätiedotuksia ja pakkaslukemia. Alkuillasta pihalta kuului kauhea meteli ja kun katsoin niin ne käynnisti veneen moottoria pihalla. Ihan hölmöä - eihän sillä mihinkään pääse -kuivalla maalla! Ota noista sit selvää.

Hyvää Pääsiäistä kaikille!


Mukavaa Pääsiäistä Kaikille!


Siltä varalta, että joltain lanka on onnettomasti loppumaisillaan pyhien aikana, niin on hyvä tietää että lankakaupassa vietetään LANKALAUANTAITA klo 9-13...



p.s. En ota kunniaa tästä kortista vaan sen  on pistellyt meidän isä…

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Rikastuttiin kässämessuilla


Oltiinhan siellä mekin! Eli Turun kässämessuilla sunnuntaina äidin kanssa. Turun messut on mun mielestäni sopivan kokoiset ja parin vuoden tauon jälkeen oli taas kiva käydä sielläkin. Tampereella on aina niin paljon katsottavaa, että puoli hallia kuljettuaan sitä jotenkin turtuu ja kulkee vaan zombiena ympäriinsä… Lisäksi sunnuntaina messuilla oli mukavan väljää.


 


Yleensä messuilla menee rahaa, mutta tänä vuonna mä löysin 25 sukkapuikkoa eurolla ja äiti osti iltalaukun ja paperinarua valoryijyyn. Tai kalliksihan tuo reissu sit kuitenkin tuli kun Priiman Maria oli tuonut mukanaan myös tilaamani Norolangat mut nyt niitä taas on! Mut sitä ei lasketa, koska olisin ne tilannut puotiin joka tapauksessa.


 


Rikastuminen alkoi kun menimme antiikkimessujen puolelle. Ensiksi silmiini osui samanlainen Arabian kannu, jolla just ennen lähtöäni kastelin kukat. 180 euroa??!! Kääk – tästä lähtien mun kukat kuolee janoon entistäkin varmemmin. Eihän noin arvokasta kannua voi käyttä! Ei sitä ennenkään niin ahkerasti oo käytetty mut nyt en uskalla edes koskea! Pitää varmaan käydä ostamassa TL-Tukusta eurolla muovinen kastelukannu… Monta muutakin arvokasta ja tutun näköistä sattui silmiin ja moni mökilläkin oleva vanha astia sai ihan uuden arvostuksen. Enää en yhtään ihmettele sitä, kun mökkinaapuri (ja Tassun kummitäti) Hanna kauhistelee kun muuripohjalettuja pidetään nuotiolla lämpimänä Arabian kultareunaisella lautasella. Ei taideta pitää enää ens kesänä…


 


Hauskin löytö oli kuitenkin se kamala koriste-esine, jonka äiti kai oli piilottanut oman kirjahyllynsä viimeiseen nurkkaan. Se oli sellainen mopsi-pysti ja senkin hinta oli ainakin 150 euroa. Äiti heti alkoi suunnittelemaan kauppoja ahkeran neulojan ja kommentattorin MopsiENkarvan kanssa. Tosin luulen kyllä että hän pitää enemmän live-mopseista… Kyseinen pysti lienee jo aitiopaikalla äidin lasivitriinin etureunassaJ


 


Kässärintamalla on edelleen hiljaista. Virkkasin muutaman päivän ankarasti ja nyt on taas reikä sormessa. En kuitenkaan ota asiakkaita vastaan keskisormi ojossa, kuten Sesile uumoili… Valmiina on vaan yks sukka ja toista odotellaan. Huomenna taas pidetään tärpättipäivää…ja odotellaan LANKALAUANTAITA!


 

torstai 13. maaliskuuta 2008

Päivityksiä pukkaa


Viime perjantaina ajattelin et kyllä tuo Addi on ihmeellinen! Olen jo myöntänyt, että niiden pyöröpuikot on hyvät, mutta että virkkuukoukkukin! Virkkaus 1,25 mm koukulla sujui joutuisasti ja virkkailin innolla perjantain, lauantain ja sunnuntain. Sunnuntai-iltana alkoi etusormi punoittaa ja aristaa. Maanantaina siihen tuli reikä, johon koukku tökki tosi kipeästi. Muovilaastari tähmäsi ja hajosi alta aikayksikön, kangaslaastari taas pyydysti pientä koukkua eikä virkkamisesta tullut mitään. Tiistaina yritin virkata keskisormi apunani, mutta kun sekin tuli kipeäksi niin lopetin koko touhun. Ajattelin et onhan niitä muitakin käsitöitä. Siinä vaiheessa etusormi oli jo niin kipeä, ettei Minttumaarin ihananpehmeä silkkivillakaan tuntunut kivalta. Siispä tuli pakollinen parin päivän kässäbreikki.


 


Aikani kuluksi otin kuvia kaikesta kivasta uudesta puodissani. Kotona ajattelin siirtää kuvat koneelle, mutta se piuha, millä kuvat siirretään oli kadonnut kuin Tassun hiiret: Musta aukko oli sen niellyt. Piuha ei ollut sängyn alla, sängyn päällä, patjojen välissä, kirjahyllyn takana, jääkaapissa, tiskialtaassa, hattuhyllyllä eikä edes kirjoituspöydän laatikossa!


 


Tänään se viimein löytyi. Se oli tietsikkalaukun sivutaskussa! Kuka ääliö on mennyt laittamaan tietokoneeseen liittyvän piuhan sinne minne se kuuluukin? EN MÄ AINAKAAN!

Uutta Puodissa osa 2


Eli hurahtanut sukkalankoihin…


 


Eilen tulla tupsahti taas iso laatikollinen neulelankoja, kirjontalankoja ja puikkoja ovesta sisään ja mitähän muuta siellä olikaan kuin sukkalankoja! Lisää Trekkingin undyed –lankaa ja toinenkin väri Trekking Hand Artia. Värit on huippuja vai mitä? Jaa noo...ei ne tässä ruudulla niin ihmeiltä näytä mut voin kertoa et livenä ne on hienot!


 



 


Ja kun noita Kool-Aid kokeita on tullut jo tehtyä melkoinen määrä, niin uusien värien tullessa aion viimeinkin itsekkin uskaltautua kokeilemaan tuota värjäämätöntä Trekkingiä…


 


Eipä sukkalangat siihen loppuneet! Laatikosta löytyi myös Hjertegarnin Bamboo Strompegarnia viisi kivaa raitaväriä. Lanka on 50 gramman kerissä, koostumus on 60% villaa 25 % bambua ja 15 % polyamidia. Kerässä on 200 metriä ja puikoiksi suositellaan 2½-3. Hintakin on ihan kohtuullinen verrattuna moniin muihin vastaaviin lankoihin eli 4,35 eur/kerä.


 



 


Mainostavat langan imevän tehokkaasti kosteutta, olevan ilmavaa, antibakteerista ja antistaattista!


 

Kun noita bambusukkalankoja alkoi tulla markkinoille, niin mietin paljon sitä, että mitä tuo antibakteerisuus oikein käytännössä tarkoittaa. Esimerkin sain loppujen lopuksi melkoisen yllättävältä taholta eli rakkaalta veljeltäni, jolle ensimmäiset bambut annoin lahjaksi joskus viime keväänä. En ole tottunut siltä suunnalta saamaan palautetta tekeleistäni, joten yllätyin iloisesti kun velipoika kehuskeli kovaan ääneen ja useasti uusia sukkiaan! Rekkakuskina kun kengät on jalassa 18 tuntia päivässä niin siinä on tassut koetuksella. Välillä on kuuma ja välillä kylmä ja jalat hikoilee. Velipoika kuitenkin on kehunut, että bambusukissa jalat tuntuvat kuivilta. Ja parasta on se, että ne toimivat myös hyvinä hajunsyöjinä. Aikaisemmin maitokin happani kaapissa, kun veli työpäivän jälkeen riisui kenkänsä... Nyt on tämäkin haitta mennyttä elämää ja siitä kiittelee koko perhe! Olen jo luvannut pitää velipojan bambuissa jatkossakin...

Uutta puodissa


Meillähän myydään pääasiassa lankaa, mutta silloin tällöin "sorrun" johonkin muuhunkin. Ja ruotsalaiset Ekelundin kutomon tuotteet ovat niitä sortumisen aiheuttajia! Tällä kertaa tarjolla olisi uudet ihastuttavat pikkupyyhkeet Myy ja Nuuskamuikkunen sekä ajankohtaiset sini- ja valkovuokko –kaitaliinat.


 



 


Olen ihastunut Ekelundin tuotteisiin ensiksikin niiden hauskojen aiheiden vuoksi, mutta vielä tärkeämpi juttu on niiden helppohoitoisuus! Ne ovat todellisia käyttötekstiilejä, sillä ne voi pestä tarvittaessa vaikka 85 asteessa, värit eivät haalistu ja silittäminen on helppoa. Jopa minä maailman laiskin silittäjä käytän kotona Ekelundin tuukeja pöydälläni!


 



 


Tässä vielä muutamia muita pyyhemalleja…mikähän mahtaa olla oma suosikkiniJ


 


keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Selkäkeikkanaurua...


Viime torstain KIPissä vieraili myös paikallisen ilmaisjakelulehden toimittaja. Tänään se lehti sitten jaettiin jopa minun pikku puotiini ja tietty hetimiten piti lukea juttu. Luulen, että tavoite oli tehdä juttua Salon Seudun Kädentaitajista, josta saat infoa oheisesta linkistä, mutta toimittajapoikaparalla oli tainnut mennä muistiinpanot sikin sokin sekaisin ja sitten oli pitänyt koota jotain kirjoitettava niistä asioista mitä muisti… Ensin koko juttu nauratti kovasti, mutta sitten tuli mieleen et mitä jos joku ihan tosissaan lukee näitä??? Nauru vähän tyrehtyi…


 


No ainakin (omasta mielestäni) nimet oli kirjoitettu oikein! Virkkuukoukkua ei ollut kellään mukana (tai no mulla oli mut ei se esillä ollu eikä siitä puhuttu) ja sanomiset oli jotain sinne päinJ Kissoista puhuttiin mut jos mun pitäis ”kiroilla” niin et se painetaan lehteen niin siteeraisin kyllä lempikirjallisuusidoliani eli Uppo Nallea ja sanoisin et ”Voi Vessan Oven Kahva” eikä et ”Kissanviikset”! Ja ne lentokenttäjutut KIPpiin liittyen niin en kyl allekirjoita! Mut noi kaikki viis leukaa kuvassa… On se vaan hyvä, et kävelin eilen sinne yhtiökokoukseen;-).


 


Pääasia kait et käsityöharrastus saa taasen julkisuutta! Ja tiedoksi kaikille et KIPpailemaan ovat tervetulleita kaikki asiasta innostuneet eikä pelkästään Kädentaitajien jäsenet!


 


Kivaa on yhdessä käsitöitä tehdä!

Mä olin eka tänä vuonna!


Eilen oli yhtiökokouspäivä. Olisin päässyt sinne kätevästi autolla – olihan se kotimatkan varrella. Puodin sisältä nähty aurinkoinen päivä (ja liikuntapäätös) sai kuitenkin aikaan sen, että vastoin kaikkia tapojani kaahasin kotiin, ajoin auton talliin, ruokin kissan ja kirmasin sinne kokoukseen kävellen. Kiire oli, mutta ehdin silti pysähtymään ihailemaan kevään ensimmäisiä leskenlehtiä Heikkilän Kasarmin kupeessa ojan reunassa! Illalla kotiin tullessa piti sitten raportoida asia äidille – meillä kun on jo vuosikausia ollut "kilpailu" siitä, kumpi löytää ekat leskenlehdet! Äiti yleensä on voittanut kisanJ


 



 


En ehtinyt kuvaamaan kukkia mutta laitan tässä kuvan siitä ikuisuusprojektista, joka lähti uuteen kotiinsa eilen. "Kissa kiitoksella elää" sanotaan ja mä lisään siihen et "Susu kans". Niin tuskaista kuin tuonkin työn tekeminen oli, niin asiakkaan kiitokset sai kärsimykset tuntumaan jonkin arvoisilta! Ja ensi kerralla osaan varmaan jo hinnoitella homman työmäärän mukaan… Joka tapauksessa hyvä oli tämäkin kokemus!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Vuoren valtaus


Suunnitelmissa oli vallata vuori kun kerran luvattiin kaunista ulkoiluilmaa sunnuntaiksi. Ilma oli sumppurainen, mutta emme luovuttaneet vaan lähdimme aamiaisen jälkeen valtaamaan Piikkiön Linnavuorta. Kartan mukaan paikka löytyi ja aloimme neliveto päällä kavuta rinnettä ylös. Matkalla nähtiin hienoja kivimuodostelmia ja luolia. Vuoren laelle päästyämme sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja hengästytti mutta maisemat 74 m merenpinnan yläpuolella olivat komeat! Tänne tullaan uudestaan paremmalla kelillä. Varsinkin, kun löytyi se helpompi reittikin. Olisihan mun vanhana partiolaisena pitänyt lukea karttaa tarkemmin ja huomata, ettei jyrkännemerkin kohdalta ole kaikkein viisain paikka lähteä kapuamaan… Alasmeno oli silti melkein yhtä vaikeaa kuin ylöspäin kapuaminen. Askelmittariin ei montaa tuhatta askelta tästä reissusta kertynyt mutta ainakin jaloissa tuntuu kiipustelu!


 



 


Aamusella tein valmiiksi jo toisen Kool-Aid –langan tuhoamistyön. Melko hankalaa suunnitella niistä jotain, johon lanka varmasti RIITTÄÄ. Tässä huivissa on viimeinkin kokeiltu Salomonin solmu -muunnelmaa, jonka Jossu piirsi pienelle lappuselle jo viime kesänä. Kyllähän mä noita vinkkejä kokeilen - joskus vaan saattaa kulua muutama tovi…Tosiasiassa on suoranainen ihme, että lappu oli edelleen tallessa eikä joutunut jonkun siivouspuuskan seurauksena roskikseen! Lanka oli loppua kesken, joten huivin toisen reunan pylväät piti kutistaa puolikkaiksi.


 


lauantai 8. maaliskuuta 2008

Kauhia Vimma!


Nyt kun se onnetoinen kanavatyö tuli valmiiksi, niin mulla on ihan kauhea vimma aloittaa uusia käsitöitä. Tätä autuutta varjostaa kyllä ikuisuustyö viime syksyltä. Yhden asiakkaan veneeseen pitää virkata viis metriä verhoa ja sitten vielä muutama pienempi. Niillä ei tähän asti ole ollut mikään kiire, mutta veneilykausi lähestyy – kysykää vaikka Karviselta, joka kävi eilen venemessuilla. Hänen venekuumeensa on melkein yhtä korkealla, kuin mun kässäkuumeeni.  Suunnitelmia ja ideoita on vaikka millä mitalla ja mahdoton into päällä! Huomiseksi luvataan kuulemma hyviä ulkoiluilmoja, joten tämä ilta meneekin sitten telkkarin edessä kässyjä vaihdellen ja Karvisen venejuttuja "kuunnellen".


 



 


Kuvassa viikonlopuksi Piikkiöön roudatut tekeleet. Melkein tarvitaan jo peräkärry Corollan taakse;-) Vasemmalla on itse koolaamani Trekking Pro Naturat. Tavoitteena oli liukuvärjätä langat omaan revontuli-huiviin. Langat päässevät puikoille heti, kun päätän tuleeko keltainen ylös vai alas. Alhaalla näkyy se veneverho, jota on jo 2,5 m. Sitten Trekking Hand Artista kuntopyöräily-autokyytisukat (huomaa ruusupuiset sukkapuikot). Innostuin Mandarin Naturellin iloisista väreistä niin, että virkkasin kukkia yli tarpeen. Kun sitä vihreää lankaa on vielä jäljellä niin pusero saa vielä pipon kaveriksi. Helmirannekkeet olisi jo syytä tehdä valmiiksi. ovat olleet sen verran kauan kesken, että alkavat jo näyttää käytetyiltä. Noita värjättyjä lankoja alkaa pyöriä nurkissa sellaisia määriä, että tulee pikkuhiljaa painetta myös TEHDÄ niistä jotakin. Yläkulmassa vauvan tossukat, jotka huovutin koneessa eilisiltana. Napit puuttuu enää. Alakulmassa mohair-värjäyskoe. Aika hassua muuten että tossukoissa ja mohairissa on samat värit. Mohairlanka oli alun perin beige ja tossukkalanka puhtaan valkoinen. Viimeeksi se ihanuus, herkku, naminami, terapialanka eli teeteen silkkivilla Elegant (500m/50g). Siitä on tulossa Minttumaari.


 


Kukahan lymyää pöydän alla? Valmiina hyökkäämään pöydälle ja sekoittamaan hienon asetelmani!


 


Hengästyttää jo tämän luettelon kirjoittaminen. Onko se muka ihme jos on verenpaineet vähän kohollaan?


 


Jotta jaksaa niin pitää syödä! Pakastimesta löytyi vielä viime syksyisiä ahvenfileitä ja kanttarellejä. Meillä taitaa hetken päästä olla juhlat koko "perheellä"!

tiistai 4. maaliskuuta 2008

Jihuu!


Tänään kahdelta se riivatun kanavatyö tuli viimeinkin valmiiksi! Pitää kyllä todeta, ettei noi neulalla ja langalla tehtävät hommat ole yhtään mun juttu. Tai noo…on tässä parin kuukauden aikana tullut mieleen, että tuhat kertaa mieluummin tekisin ison ryijyn (neulalla ja langalla sekin tehdään)! Aikaa kuluu yhtä paljon mut siinä sentään saa jotain NÄKYVÄÄ aikaseks. Huomenna kiikutan suojelusenkelin Iirikseen kehystettäväksi ja toivottavasti viikon sisällä saan sanoa tekeleelle hyvästit. MopsiENkarvalle en tosiaan suosittele tätä (sorry vaan, mut olen tosissani tätä mieltä). Tai jos jostain löytyisi mopsiaiheinen työ niin vois tietty yrittää mutta mä en sit lupaa tehdä sitä loppuun… jaa noo…tooosi isoja lahjuksia vastaan voisin harkita ilman aikataulua. Toivottavasti tästä purkauksesta kukaan kanavatöistä pitävä ei vedä herneitä nenuunsa. Sehän on käsitöiden ihanuus, että jokaiselle löytyy se oma juttunsa!


 


On tässä välillä syntynyt kuitenkin jotain ihan kivaakin. Äsken tuli valmiiksi se viheriä kukkapusero Mandarin Naturellista (kuva tulee kun tulee) ja oheinen pikkuneidin bolero valmistui jo viikko sitten. Olen saanut muutaman kerran moitteita (kiitos taas suorasukaisuudestaJ)siitä, että kerron vaan niistä langoista joista itse tykkään. Eli jos joku kyselee vauvalankaa niin esittelen Lanettia, Mandarin Petittiä, Baby Bamboota tai Blend Bamboota ja kerta kaikkiaan "unohdan" nämä söpöiset Sirdarin Snugglyt ja Tiny Tot´sit, jotka on kokomuovisia. Tosiasiassa Snuggly on ihan kiva neuloa ja siitä saamani palaute on ollut pelkästään positiivista! Metrejä langassa on rutkasti ja puikot joutuisat neloset. Eikä taatusti kutita herkintäkään ihoa!


 



Ja ne koolailutkin on niin kertakaikkisen hauskoja…mutta niistä lisää myöhemmin!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Poliittisesti epäkorrekti?


Tänään käytiin lenkillä eli käveltiin porukoille ja takas (askelmittari kertoi et 4800 askelta). Kotiin tultua laitettiin ranskanpata uuniin ja lähdettiin Tassun kanssa ulos pyydystämään lumihiutaleita. Laitettiin Ruokapirkan ranskanpataa, koska Karvinen halusi Ranskanmatkansa jälkeen ehdottomasi jotakin SUOMALAISTA uuniruokaa sunnuntaina… Myös Tassu sai tänään broilerisuikkujen lisäksi Kitekattia au Poulet (Aliment complet pour chats adultes).


 


Vatsa täynnä kuuntelin pari tuntia ystäväni Ainon Kiinanmatkan kuulumisia sohvalla löhöten ja samalla katsellen peilityyntä merta ja hiljalleen hämärtyvää iltaa. Päivän kanavatyötinki tuli täyteen ihan huomaamatta ja jalassa lämmittivät hassunhauskat koolatut ennen vanhaan tylsänharmaat pilkkisukat. Karvinen ja Tassu tuhisivat päiväuniaan makkarissa…


 



 


Myöhemmin Kirkatributen mainoskatkolla käänsin ykköselle, josta kuulin sopivasti Kamrat på Svenskan viime kommentit, jossa sanottiin että sekä Ruåtsissa, että Suomessa on poliittisesti epäkorrektia kertoa olevansa onnellinen…


 


Pienistä hetkistä se onnellisuus syntyy…


 


Tänään olen siis poliittisesti epäkorrekti ja onnellinen!