perjantai 30. toukokuuta 2014

Furetto-kissat Pörri ja Hapsu

Joka vuosi tähän aikaan The Lankakaupassa parveilee lankaedustajia. Toinen toistaan hauskempia uutuslankoja esitellään ja joihinkin sitten sorrutaan. Melkein alkaa jo odotella syksyä vaikka kesäkin on vasta edessä!

Joskus käy niin, että syksyn ja lankauutuuksien saapuessa puotiin sitä ihmettelee et kukahan tällaistakin lankaa on meille tilannut... Eikä auta muu, kuin katsoa peiliin.

Vaan jokaiselle langalle löytyy sopiva paikka kun vaan mielikuvitusta on! Ida neuloi viime viikolla Adriafilin Furetto -langasta Pörrin:
Eikös Pörri olekin suloinen pieni kissa?
Yhdeltä asiakkaalta saimme kerran "kaavan", jonka mukaan Ida Pörrin neuloi. Pörri oli niin kiva, että samantien siihen kirjoitettiin ohje. Minä koeneuloin alkuviikolla osat ja tänään Hapsu-kissa sai vanhasta tyynystä täytteet, jämäpallaksesta viikset, jämäsisusta nenun ja The Nappikaupasta silmät:
 
Hapsu taitaa olla vähän sukua Norjalaiselle metsäkissalle - niillähän on tyypillisesti takatassut vähän pidemmät kuin etutassut... Jossain syntymänsä vaiheessa Hapsu näytti myös vähän norskin ja pupujussin risteytykseltä, mut se oli vauvakissan pyöreyttä, joka on tässä päivän kuluessa hävinnyt.
Arvatkaapa vaan millainen vilinä ja vilske täällä lankakaupassa nyt on kun Pörri ja Hapsu vetää pentumaista kissarallia lankakorista toiseen? Pysähtyivät sentään hetkeksi ja sain napattua kuvan:
Lankana siis Adriafilin Furetto. Siitä erikoinen hapsulanka, että siinä on ihan aitoa villaakin mukana (nyt tiedän miks tää meille tilattiin). Puikot 5,5 mm, ja lankaa kului vähän vajaa kerä yhteen kisuliin. 

 Nyt Pörri ja Hapsu toivottavat hyvää kesää kaikille koulunsa päättäneille ja onnittelevat valmistuvia!

Mekin siirrymme kesäaikaan eli ensi viikosta alkaen elokuun loppuun Anjalin on lauantaisin suljettuna. Vaan ei hätää: VerkkoAnjalin on auki 24/7...

maanantai 26. toukokuuta 2014

Minkki ja makkaraa



Mun mielessä soi jonkun ittelleni tuntemattoman lauluntekijän hauska biisi ”Saaressa on aina sunnuntai”. Viime päivät on ollu niin kuumia, että on ollut turhaa kuvitellakaan tekevänsä mitään järkevää. Siispä tässä vaan kuvia eikä turhia löpinöitä. 
Täl paatil Karvis kävi viime kesänä Maarianhaminassa. Perjantaina se purjehti meidän ohi.

Perjantaina (siitä jo kerroinkin) käytiin Airistolla:
Lauantaina töiden jälkeen ensimmäinen asia:
Merivesi oli 16 asteista mut kyllähän se sentän vähän virkisti 30 asteen Salon jälkeen.

Tassu nautti talon varjossa olostaan:
Olihan silläkin kuuma. Koska katti ei ole mikään juoppokissa niin viilensin sitä suihkupullolla:
Yhtään huonoa ei katti käsittelystä tykännyt, mutta menihän siinä tovi kun turkki piti laittaa järjestykseen. Ehkäpä muutama tippa vettä meni myös Tassun massuun.

Kun on tarpeeksi kuumaa, niin sitä ei vaan jaksa tehdä mitään. Niinpä saunottiin (mitä järkeä siinä oli?), grillattiin ja mentiin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna ihmettelin kolmen lokin kirkunaa ja kaartelua. Syykin selvis – joku otus oli kovaa vauhtia uimassa Kakskerran puolelta:
Meidän rantaan se nousi tuossa:
Nätti eläin mutta vaarallinen kaloille ja linnuille:
Monesti se on tehnyt pesän meidän laiturin alle ja voi sitä lemua! Puhumattakaan siitä, että yks minkkirouva kerran ryösti Karvisen pyydystämän hauen... Tässä kuvassa se on matkalla siihen suuntaan:
Kuvien jälkeen Karvis ajoi sen kuulapyssyllä naapurin puolelle. Siellä on taito, välineet ja luvat moisen tuholaisen hoiteluun.

Menin sitten kertomaan et otus on heille tulossa ja saman tien näimmekin sen. Minkki ei ollut yhtään ihmisaran oloinen. Kuulemma myöhemmin oli pyydystänyt itsensä kokoisen mateen ja tyytyväisenä mutustellut sen rantavesissä…

Me kävimme nostamassa verkon ja saimmekin saalista: muutama ahven ja hauki (joka pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin perata ja pakastaa TOSI pahan päivän varalle). Joku "Hauskat kotivideot" - ohjelma vois saada hyvää aineistoa meidän kalanperkaussessioista...

Mist ihmeest johtuu et vaikka kalaa olis niin Tassu saa parhaat ahvenet ja me syödään jätteitä? Kesäkauden eka muurikkapydäri oli herkkua! Perunaa, sipulia, ryynäriä, lihapullaa, joku vanha pihvinjämä.
Karvisen bravurinumero on pyttipannu. Se tehdään aina vanhaa mainoslausetta ”vähän” muunnellen eli ”Voista tinkimättä – suolaa säästämättä”.Hymy tähänkin kuvaan oli must! Eli ”Hyvä ruoka Parempi mieli” :-) Olenks mä joku mainosten uhri?Ton parempaa jätettä ei ol.

 Mun tehtävä on paistaa häränsilmät:
Voi et ol hyvää! Ei mitään terveysruokaa… mut eihän tätä ihan joka päivä syödä.

Maanantaiaamuna oli taas aamu-uinnin jälkeen töihinlähtö edessä. Ja illalla kotiin tullessa oli ihanaa laittaa villasukat jalkaan. Inhoan hellettä ja jos voisin säätä toivoa niin toivoisin yhtä lyhyttä kesää kun talvikin. Täällä talvi kesti abouttisesti kaks viikkoa eikä yhtään haittais jos kesän helteet oli ollet tässä. Vähän alle kakskyt riittäis mulle ihan hyvin. Kylmää vastaan voi ”sotia” villalla ja alpakalla mut kuumuuteen ei auta mikään! Ja jos sataa niin sekin on vaan pukeutumiskysymys.

Mun kesäkukkien tie oli sit tässä:
Torstai-iltainen yllättävä saareenlähtö oli sen vert nopea, että unohtuivat kotiparvekkeen eteen paahteeseen pariks päiväks ilman vettä...Mut eikös noi voikukat oo oikeastaan ihan nättejä nekin? Ja mustikkakin kukkii komeasti.

Tassu sen parhaiten kertoo et rankkaa on ollu!

lauantai 24. toukokuuta 2014

UV-suojaa eli hellehattuja virkaten ja neuloen



Uusimmassa kauneimmat Käsityöt –lehdessä oli kivannäköinen virkatun hellehatun malli. Lankana oli Katian Lino 100% sitähän meiltä löytyy! Musta ei varmaan helteellä ole paras mahdollinen väri mutta aina tyylikäs!
Hattu virkattiin kaksinkertaisella langalla ja ohjeessa suositeltiin 2½ mm koukkua. Minä virkkailin kolmosella kun sellainen Knit Pron koukku sattui olemaan kässäpussissa vapaana. Aika takkuista oli virkkaminen ja jossain vaiheessa olin jo purkamassa – mun hattuni kun ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin ohjeen kuvassa ja vähän pieneltäkin se tuntui. Minä purkamassa? Ei käy (ku se kaksinkertainen ei meinannut millään purkaantua). Siis tällainen tuli ja loppujen lopuks aika kiva. En mä mitään rautalankaa tuonne lieriin virkannut, pysyy se kuosissaan noinkin.
Langan menekki oli 144 g. Jos tekisin vielä toisen, niin ottaisin koukun 3½.

Torstaina oli Salon Seudun Kädentaitajien Kengänkorkokirjonta-ilta. Vähän teki mieli jättää väliin, mutta menin kuitenkin ja tosi kivaa oli! Opittiin taas porukalla uusia juttuja ja opena toimi tällä kertaa Jossu Varsinkin tuon ruusun tekeminen oli kiva oppia ja kaiken lisäks helppoakin, samaten ku tuo solmupisto uudella tavalla. Minä esittelin ruusuani Karviselle - hänen mielestään se oli hieno mansikkaleivos! Opiskelimme kirjontaa Salon Kirjaston Laurinsalissa. Siellä kellarissa oli ihanan viileää! Onneks menin. Tässä vielä kuva mallina olleesta rahista:

Mitä vanhemmaksi tulen sitä huonommin siedän hellettä. Loppuviikolla Ida tais saada tarpeekseen mun kiukuttelusta (ja kaikesta muustakin sähläämisestä) ja nätisti ehdotti et jos pysyisin poissa töistä perjantaina… Ensin epäröin, mutta kun Karviksenkin palaverit hoituivat etänä niin lähdettiin jo torstai-iltana mökille!

Perjantaiaamuna heräsin auringoinpasteeseen (tai siis Tassu herätti). Aamu-uinnin ja –kahvin jälkeen aloin pitää ”etäpäivää”.  Levittelin mökin takapöydälle lankakarttoja, hinnastoja kampanjakalentereita… Kun ilman lämpötila kohosi kahteenkymmeneenviiteen niin mulla oli syksyn lankatilaus lähettämistä vaille valmiina. Jättikokoinen sammakko loikiskeli siinä terassin alla. Se varmaan tuli antamaan viisaita neuvoja ens syksyn lankamuodista. Ennustaahan sammakot säätäkin niin miksei myös neulemuotia?

Karvisen palaverin päätyttyä lähdettiin veneellä Airistolle. Piti lähteä kuvaamaan jotain typerää armeijan miinapaattia (tai jotain sinne päin, näkyy seuraavassa kuvassa vasemmassa ylänurkassa). Mun mielestäni siinä ei ole mitään mielenkiintoista, mutta mukavaahan se oli aurinkoisena päivänä istua kyydissa neulomassa:

Mustan pellavan jälkeen tarvitsin jo väriä! Lankaedustaja poikkesi keväällä ja kertoi jännittävästä kesälangasta, jossa on UV-suoja. No arvatkaapa kenen oli sitä pakko tilata… Kaikki hassutukset kun pitää aina kokeilla! Langan mukana oli kolme ohjetta ja kun olin tuosta virkkaamisesta just päässy niin päätin palkita itseni neulomalla.

Resori 1 kiertäen oikein ja 1 n Addin 50 cm kolmosen bambupyöröillä ja myssyosa Knit Pron lyhyillä nelosen päillä yhdistettynä 60cm kaapeliin. Puikon pituudeksi tuli tällä yhdistelmällä 55 cm ja se tuntui tosi hyvältä pipomitalta!


Huomaattehan nyt varmasti mun uuden hienon kässäpussini! Siinä ovat matkustelleet viime päivinä molemmat uudet kesähattukässyni. Siinä on sopivasti tilaa myös puhelimelle ja kameralle ja sopii veneretkekässäpussiks siksikin hyvin että pienet vesiroiskeet ei tee mitään sisällä olevalle neuleelle!
Matkalla hattu valmistui:

Perille päästyäni päättelin vielä langat. Kuvassa odottelee seuraava ”projekti”.
 Lanka SMC Sun City Protect (50% puuvillaa, 50% akryyliä ja se Ultraviolet Protector Factor 50+), menekki hattuun 83g eli kerä riitti hyvin. Kerässä on 100g ja 194 m. Kiva lankaa neuloa. Tuntuu myös siltä, että vois olla myös hyvä materiaali sytomyssyihin. 

Iltapäivällä vielä virkkailin loppulangasta karvisen pyytämän lukkosuojuksen. Lukko ei varmaan UV-suojaa tarvii mut sen terävät kulmat naarmuttaa veneen kantta joten:

Tällainen siitä sitte tuli. Käyttökokemusta ei vielä ole mut ainakin ensitestit näyttäis siltä et suojus toimii:
Koukku 3 mm Knit Pro Wawes ja lankaa kului 11 g.

”Etäpäivä” tuli tarpeeseen ja illalla tuntui jo siltä, et töihin on taas kivaa lähteä! Helle jatkuu vielä pari päivää, mutta jo keskiviikoks luvataan viileämpää. Sitä odotellen nautitaan auringosta!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Synttärilahjoja



Ei siit ol ku vähän yli kuukaus ku (nykyisin tosi laiskal) Blogikuvaaja - Karvisel oli synttärit. Ja ny jo on valmista! Ei meil niin kiire näiden lahjojen kans oo ennenkää ollu. Usein jo saman vuoden aikana valmistuu!

Siis ohkast työsukkaa olis ollu tarvis. Oletin et jälleen kerran taas karvismaiseen tyyliin ”huomiota herättämättömän väristä”. Kaikki sukankutojat tietää et sen väristä perussukkaa on äärettömän tylsää tikutella. Tälläpä kertaa Karvis pisti elämän vallan risaiseksi: Ihan itse valitsi värit kerran käydessään puodissa työpäivän jälkeen. No kyllähän ankeanharmaan perussukan tikuttelee, kun lopussa on iloista tiedossa:
En hetkeäkään uskonut Karvisen oikeasti käyttävän lahjasukkiaan töissä. Vaatimalla vaadin todistusaineistoa. Kuvan piti olla jonkun muun ottama ja eilen sellainen tuli kuvaviestinä puhelimeen:
Ruokapöydässä todistetusti otettu! Naaman leikkasin pois mutta näyttää siltä ettei ihan tylsä lounashetki pojilla ollut…
Harmaa lanka Austerman Step ja oranssi (sen piti näkyä työsandaalien kärjestä) Sandnes Sisu. Puikot 2,5 mm KnitPro 15 cm sukkikset ja lankojen menekki yhteensä 74 g. Ja taas yritin tehdä oikean muotoisen sukan Karvisjalkaan eli kantalappua reilusti pidemmäksi (lisäsin myös reunoihin yhden silmukan) ja kantakavennuksia venyttelin melkein kärkikavennuksiin asti. 

Vanhenin minäkin sit viikonloppuna. Mut emmää ny niin vanha ol ku Karvis. Ja sitä paitsi mun mielestä mun synttäreinä pitäis antaa lahjoja mun vanhemmille eikä mulle. Ei mulla ittelläni ol osaa eikä arpaa siihen asiaan et oon sattunu syntymään. Joka tapauksessa oli mukavaa ku moni muisti. Kiitokset!

Lahjojakin sain:
Ku en oo mikään kukkaihminen niin kerrankin sain mieleisen kukkakimpun: Siinä kukoisti mun lempisuklaat eli Fazerin Siniset! Eihän kuvasta ollenkaan näe, et aika moni karkki on jo päätynyt parempiin suihin? Ja ihan oikeaa suklaata eikä mitään terveystummaasuklaata, josta en ollenkaan tykkää vaiks olis kuinka terveellistä ja muodikasta!

Hieno ranskalainen viini oli kiedottu pompulalankaan. Pompulanagasta pitää neuloa ensin kluutu ja sen jälkeen vasta saan avata pullon. Kluutu siks et kuitenkin läträän viiniä jonnekin ja pompula on paras siivousliina. Pullo on vielä korkkaamati koska a) kluutu on neulomatta ja b) lahjaviinin avaaminen tarvii aina SPECIAL tilaisuuden! Kiitos Mopsien kanssa neuloja – parhaat naurut tuli täst.

Dumlepussukka on hämäystä. Yhtään suklaata en saanut syödä vaan Piiku oli värvännyt tyttärensä poikaystävineen syömään karkit. Minä sain uuden hienon kässypussukan, johon päätyi heti pari kerää mustaa pellavaa (ehkäpä jo huomenna kerron niistä lisää). Pussin synnystä voitte lukea täältä. Kiitos!

Kaikki lahjat on kivoja, mut varmaan kaikkein eniten mieltä lämmittää uusi heino kaulakoruni! Siinä on väri joka lähtöön, joten se sopii ihan joka ikisen nutun ja teepaidan kaveriksi! Ja sen tekijä on taitava pikkukaveri, josta tykkään yhtä kamalasti ku korusta! Kiitos, hali, pusi ja MIAU!

Vanhenemisen johdosta sain myös komean tiploomin. Näyttää siltä, ettei tämä nyt niin vakava asia sit ole. Olen tiploomin mukaan lankahullu ja cychenewä cepposten tekoon. Tosin myös illiteraatti ja miltei idiootti mut kans mieleltään hyväntuuline ja wilckax… Jotta kiitokset Ida-Marialle ja Turun raatille. kaupungin porvarien ynnä cäsityöläisten representantille! Jos mä vaikka joskus unohdan olla tollanen ni nyt tää on seinällä muistuttamassa!

Karvis ei sit muistanu mun synttäreit. Mut eihän meillä tunnetusti näitten juttujen kans mikään kiire ol ennekään ollu…

maanantai 19. toukokuuta 2014

Pitsibolero ja Hullun Halvan lauantain Arpavoittaja



Vaikka täällä ollaan viime aikoina keskitytty pelkkään hullutteluun, niin on sitä puikotkin olleet käytössä! Ja lopputulos oli ihan asiallinen – ainakin omasta mielestäni toivottavasti myös asiakkaan mielestä:

Pitsibolero Sublime Egyptian Cottonista. Näissä kuvissa vielä ennen viimeistelyä.

Vuosi sitten tein samanlaisen valkoisena. Malli on ollut tosi tykätty – nytkin se eka versio kerää katseita tuossa puodin ikkunassa.
Tykkään ihan mahdottomasti pitsineuleista. Ehkäpä syynä on se, ettei käsialan pikku epätasaisuudet näy niin hyvin kuin sileässä. Ja koko ajan tapahtuu.

Malli on Sandnes Mandarin Medi –lehdestä (malli 6) ja ohje siis Medille. Egyptian Cottonissa on sama tiheys ja merseroidussa langassa kaunis juhlava kiilto. Lankaa kului kokoon L-XL metriä vaille kahdeksan kerää eli 400 g. 

KnitPro:n 3½ mm vaihtopääpuikoilla ja 80 cm kaapelilla tikuttelin menemään hihat ja reunuksen samoilla puikoilla ja 120 cm kaapelilla.
Neule aloitetaan hihansuusta ja neulotaan keskelle taakse. Jätin silmukat odottelemaan kaapelille ja neuloin toisen hihan. Sitten silmukoin hihat yhteen, ompelin saumat ja poimin silmukat reunusta varten. Taas toimi oma sääntöni – 3 silmukkaa 4:n kerroksen matkalta. En edes laskenut enkä lukenut ohjeesta silmukkalukua mut hyvä tuli.
Hullun Halpana lauantaina sekä loput Egyptian Cottonit että MandarinMedit päätyivät hullutteluhinnalla alekoriin (poistuvat valikoimastamme). Hullut hinnat jatkuu osassa tuotteita ja nyt ne on päivitetty myös AnjalininVerkkoputiikkin. Joten jos et lauantaina päässyt kanssamme hulluttelemaan niin vielä on tavaraa jäljellä!

Arvontageneraattori hoiti Ida-Marian avustuksella voittajan numeron ja se on KOLMONEN! Eli jos lauantain kuitin alareunasta löytyy #3 niin olet voittanut puoli kiloa teeteen pallasta. Värin saat valita – vaikka kaikki kerät eri värisiä! Onnea voittajalle!

Kiitos myös kaikille kanssahulluttelijoillemme. Toivottavasti teitte hyviä löytöjä!
Ettei tämä(kään) juttu menis liian asialliseksi niin laitetaan vielä kuva kuukauden virkkusta:
Launataipäivän aikana Hullun Halvasta Argentina Colorista piti virkata kori mut hattu tuli. Takahuoneen hyllystä löyty vielä aito strutsinsulka koristeeksi. Koukku KnitPro Wawes nro 10 ja menekki 2 kerää.

Langan väristä voi olla montaa mieltä. Mun mielestä se muistuttaa erehdyttävästi samaa kuin kaks kuukautta jääkaapissa muumioitunut possunpihvi kermakastikkeella… 

Hulluttelun jälkeen me täällä aletaan paneutua ihan vakaviin asioihin eli ENS SYKSYN LANKATILAUKSIIN :) :) :)