Vappuloma saaressa

Vappuaattoon kuuluu tietenkin vappupallot. Mitäs muuta ne meillä oliskaan ku saippuakuplia:

Vapunpäiväksi luvattiin räntäsadetta, joten vedettiin pressu suojaamaan potettavia kaisloja. En hetkeäkään uskonut räntään mutta aamulla herätessä valkoista oli maassa meilläkin ja taivaalta mäiskähteli jotain vaaleaa ja märkää ja kylmää. Hellassa oli pakko pitää tulta koko ajan ja puukoria piti täyttää solkenaan:

Projektipäällikkö aina paikalla kun tapahtuu.

Koska oli työn juhlapäivä, niin päätinpä ryhtyä parittajaksi: Hain parit kaikille talosta löytyville työrukkasille ja niitähän riitti… Rukkasten määrästä päätellen meillä tehdään töitä paljon enemmän  kuin oikeasti tapahtuu… Karvisella on tapana ostaa uusia AINA käydessään Biltemassa, Motonetissa tai Honkkarissa. Selityksenä on aina et ”Ku vanhat on rikki” tai ”Meillä ei vielä ollut tällaisia” tai ”Ostin kahdet ku ne oli niin halpoja”. Siis meillä on ainakin 46 paria EHJIÄ työrukkasia! + 12 paritonta tai rikkinäistä (jotka poltin nuotiossa perjantaina).

Vaihdettiin me sit kiuaskivet (siihen hommaan oli ihan omat rukkaset) ja nostettiin räntäsateen lopputtua hyvä kalasaalis: 4 komeaa kuhaa ja 2 ahventa! Ja uusien kivien myötä saatin entistä paremmat löylyt.

Perjantaina sitten oli pyromaanin juhlapäivä:

Heräsin aamulla ennen tuulta, katsoin metsäpalovaroitukset netistä  ja tuikkasin kaislakasani tuleen:

Huomatkaa sammutusvesiämpärit! Muistaen hyvin vuodentakaisen sytytyspalaepisodini ja sytytin kasan ja juoksin turvallisen matkan päähän ottamaan valokuvia ja juomaan aamukahvia… Ilo ei kestänyt pitkään – rutikuiva kaislakasa oli muisto vain muutamassa minuutissa!

Piti sitten odotella vielä puolen päivän metsäpalovaroitustiedot ennen jatkoa. Iltapäivällä syttyi se varsinainen Vappukokko:

Kaadettuja puita karsittiin ja oksat meni saman tien nuotioon (kera parittomien työrukkasten). Illalla kaivoin nuotioon ”Susun Rosvoperunat”. Tää ei oo ollu mikään ruokablogi, mut ku Karvis tykkas mun potuista kovasti (eikä omasta mielestänikään hullumpia olleet) niin ohje tässä:

Pese perunat (Van Gogh). Lohko reiluihin lohkoihin. Levitä folio ja lohkot siihen. Ripota päälle REILUSTI suolaa, pippuria, gillimaustetta, ja vähän valmiiks murskattua valkosipulia purkista ja loraus öljyä. Kääri tiiviiks paketiks. Kastele sanomalehti ja kääri pottufolio siihen. Päälle vielä kerros foliota. Kaiva nuotion hehkuvaan tuhkaan, tee kunnon tuhkakekokeko päälle. Käy välillä saunassa ja uimassa. Kuivattele ittes rauhassa. Odottele nälkää. Illan pimetessä nauti! Sorry – kuvaa ei kerinny ottaa enneku potut oli hävinneet parempiin suihin. NAM!

Ookoo – kyllä mä vähän neulonutkin olen. Lauantaina kun tuuli oli ”susun suosikkisuunnassa” eli luotessa ja auringossakin piti olla silkkivillakerrasto, villapaita, villasukat ja tuulipuku niin talon takana tikuttelin menemään 105 metriä lankaa. Siitä toiste ku homma on valmista. Sillä välin Karvis valmisteli sunnuntain projektia eli karanneen poijun uudelleenupotusta:

Ja kyllähän minä kalojakin perkasin…herkkuateria koko perheelle vaati muoviset puutarhahanskat ja käsien lämmittelyn patalämpimässä vedessä aina välillä. Vaan hyvältä maistui:

Sunnuntaina sain vielä ”toteuttaa itseäni” ja polttaa yhden kaislakasan rannalta, joka jostain kumman syystä jäi viime vuonna siivoamatta. Uupunut Tassukin suorastaan pyysi sisään nukkumaan, joten kotiinlähtö ei loppujen lopuksi ollutkaan mikään ongelma.

Neljän päivän vapaa tuntui oikeasti tosi lomalta! Työasiat tunki uniin vasta viime yönä kotona. Ihan hetkisen joskus podin huonoa omatuntoa siitä, että mun pitäis oikeasti olla puodissa eikä riehua pyromaanina saaressa. Sillä välin kun minä lorvailin ja pidin hauskaa ukon ja kissan kanssa mökillä niin ammattitaitoinen ja asiakaspalveluhenkinen Ida-Maria piti pystyssä sekä kivijalka-Anjalinin että Verkko-Anjalinin. 

Ihana lomanen takana ja koko kesä edessä!