Äidin Salkkari

Meidän äidin äitienpäivälahja ei taida olla kenellekään yllätys. Ei edes äidille, vaikka teeskentelikin yllättynyttä:

Pitihän äidinkin oma Salkkari-hartiajuttunsa saada. Varsinkin kun meidän ”päivän puhelu” soitetaan joko ennen tai jälkeen Salattujen Elämien, mut ei koskaan niiden aikana.

Ohje täältä, menekki teetee Lumi Coloria 55 g, puikkoina Knit Pro vaihtopääpyöröt nro 6 ja Knit Picks 4,5 mm suorat puikot (joihin olen ihan rakastunut) 4,5 mm.

Megi oli muuten löytänyt Kotivinkistä varmaan sen alkuperäisen hartiajutun ohjeen. Tuon esikuvasta minäkin aikoinaan tämän oman versioni sävelsin. Tosin aikaa on kulunut lähes kymmenen vuotta ja se alkuperäinen oli varmasti se ensimmäinen retroversio – reikäinen ja kulahtanut ja kuulemma yli 30 vuotta sitten Anjalinin lankakaupassa teeteetetty! Äitienpäiväsalkkarin kunniaksi Lumi on meillä tarjouksessa tämän kuun ajan – siis myös Verkko-Anjalinilla.

Meillä äitienpäivän bileet alkoivat jo aattona. Lauantai-iltana veli”poika” grillaili (mun avustuksella) hyvät pihvit ja veljen vaimo kattoi pöytään muusia ja sienikastiketta ja vaikka mitä herkkuja! Veljen vanhin tyttö oli pikku tyttönsä kanssa tehnyt jälkkäriksi suussa sulavan marjakakun, josta ei jäänyt murenaakaan!

Pöytää korjatessa huomasin ikkunasta Tassun ja takaa-ajettavan. Vaikka Tassuparka ei pärjää meidän naapuruston pikkuisille tyttökissoille, niin kapinen kettu sai kyytiä!

Kuvaan en saanut muuta kun Tassun hännän (tuolla männyn takana)… Myöhemmin pelkäsin miten pitkälle kissu ketun ajaa ja osaako se tulla takaisin. Osas se ja ylpeänä marssi sisälle pappan ahvenia syömään. Juhlat kun on niin pitää se Tassullekin olla parhaat eväät!

Suvun pienin piti huolen ohjelmasta ja minäkn pääsin leikkiin mukaan. Ensin piti läpäistä pari testiä, mutta sen jälkeen paiskoimme toisiamme pesusienellä ja sain kuulla olevani hyvin huolellinen värittäjä. Vähänkös tuntui mukavalta kun en noiden lasten kanssa oikein tiedä miten pitäis olla! Myös Tassun mielestä pikkuneiti osoittautui ihan vaarattomaksi ja tosi hyväksi portsariksi. Tyttö osasi hienosti avata oven sisälle ja ulos – kyllä kissun kelpasi!

Illalla käytiin laskemassa verkot (ja haettiin samalla reissulla katti, joka oli varmaan ajatellut et alakerrassa on paremmat saaliit ja portsarit).

Canastarinki kokoontui ihan niin kuin joskus lapsena saaressa ja korttia läiskittiin pitkälle yöhön. Äiti voitti (ku oli äitienpäivä). Ennen vanhaan kuunneltiin yöradiota – tällä kertaa euroviisuja telkusta.

Aamulla käytiin isän kanssa nostamassa ensin lippu salkoon ja sitten tuhannen sotkuinen verkko, kahdeksan ahventa ja tsiljoona roskakalaa. Aamupuuron jälkeen katettiin kahdentoista kahvit, jonne veljen perhe tuli ennen kaupunkiin lähtöään. Seitsemää sorttia oli – äidin marjakakkua, isän juustokakkua, mun voileipäkakut, suolaista piirakkaa, Marin pipareita... Seitsemäs sortti oli katkarapuja Tassulle.

Myöhemmin käytiin rannassa selvittämässä verkot ja isä perkasi kalat. Tassu se odotteli makupaloja:

Karussa rantamaisemassa viihtyy pienet orvokit:

 Montakohan vuosituhatta on tämänkin luonnon taideteoksen syntymiseen kulunut?

Äiti leivitti ahvenfileet hapankorppumuruilla ja paistoi voissa. Voiko mitään parempaa kesäruokaa ollakaan? Tää taitaakin nykyään olla enempi ruoka- kuin käsityöblogi…

Me Tassun kanssa tuumattiin et mikäs kiire täältä ja jäätiin vielä yöksi. Illansuussa aurinko pilkisteli ja äidin kanssa päätettiin lämmittää rantasauna. Ihanat löylyt saatiin ja 6-asteisessa vedessä pulahdettiin monta kertaa! Sen jälkeen uni tuli silmään ihan pyytämättä

Nyt ollaan taas kotosalla ja reissussa rähjääntyneen katin turkki odottelee harjaamista. Takkuja, pihkaa, toivottavasti ei montaa punkkia. Yöpalaksi vielä pappan ahvenia…