Kuka vielä muistaa ihanat Noro-langat? Olivat toistakymmentä vuotta siten ihan kuuminta. Kalliita ku mitkä, mutta ihan omanlaisiaan. Kuidut värjätäään ensin ja vasta kuitusekoituksista kehrätään lankaa. Nyt niitä on jälleen saatavilla! Ja kummaa kyllä - hinta ei ole noussut samaan tahtiin ku monien muiden lankojen.
Lanka on ihan yhtä ihanaa kuin vuosia sitten! Huivissa Silk Garden Sock Solo ja Sock.
Ohjetta modasin ihan vahingossa :) DMC:n Eco Vita -kirjan huiviohjeesta. Kirjavaa lankaa meni melkein koko kerä. Yksiväristä jäi kelpo nöttönen, jolla jo uusi kohde. Tuo I-cord -reuna on kolahtanut mulle ihan täysillä!
Olenhan muutakin tikutellut. Tosin kuvia ei ole, koska asiakkaat ovat tulleet hakemaan tuotokset samantien. Kuvaaminen on unohtunut.
Tein tämän jakun kokoa 86-92. Menekki teetee helmi -lankaa 127 g. Väri 349. Nyt voit käyttää mielikuvitusta :)
Toinen pikaisesti puodista lähtenyt tilaus oli Katian Alpacolorista neulotut perussukat. Toive oli napakat ja lämpimät, koko 41-42 ja jotain suttua estämään sitä ettei sukat pyöri jaloissa. Minä tikuttelin sukat ja Ida hoiteli liukuesteet. Eli "jarruneste" Sock Stoppia koko jalkaosan ympäri. Nämäkin sukat haettiin ennekuin ehdin kuvata. Mutta parin päivän kuluttua kuultiin et olivat juuri oikeanlaiset. Ja saatiin ihan ylimääräinen kiitos:
Voi kun mä muistan et tällaista ihanaa suklaatia sai lapsena joskus tosi harvoin tuliasiksi ruåttinlaivalta!
Viime viikkoina on tullut kaksikin reissua Tampesterin suuntaan. Ensimmäinen vähän surullisempi reissu - tosin oli mukavaa nähdä ystäviä vuosien takaa. Ja tietenkin Tassun vanha ystävä Pate;
Sain rapsuttaa ja antaa herkkutikun!
Toinen reissu oli viime perjantaina Naulefriikki Piikun kanssa turistibussilla Kässämessuille. Matkakässynä kaveri Kesäkauppaan malliksi neulotulle Ensiapupaketti-sukalle:
Lankana teetee Pallas. Puikot 3,0 mm Zing 15 cm sukkikset.
Messuilla ei mitään uutta. Käsinvärjättyjä hienouksia oli joka paikassa. Mihin minä olen menossa kun katselin askartelukauppoja ja ainoat ostokset oli mekkokangas ja juustoja?!?!? Ja parasta oli aamupalaksi/lounaaksi nautittu riisipuuro ja väskynäsoppa! Ja tietenkin seura <3
Matka sujui ilman yllätyksiä - pääsimme perille vaikka välillä epäilyttikin kuskin omituiset reittivalinnat. Kyllä sille kannatti skoolata:
Keskellä tietä kaksi tassunjälkeä! Ei mistä eikä mihin. Vain kaksi jälkeä. Kummitteleekohan Blogikissa Tassu?
Ei sitä lunta nyt NIIN paljon kuitenkaan ollut ettei sienihullu olis kosteikkoja löytäyt.
Pitihän ne kerätä mukaan!
Ettei vaan jäisi ilman meri/taivaskuvaa tämäkään postaus niin... Sama taivas - eri paikka.
Kuukausi vielä vuoden pimeimpään päivään!