Synttärit ja Cedro

Tänään on "synttäripäivä". Tasan 19 vuotta on kulunut siitä, kun haaveeni ikiomasta pienestä lankakaupasta toteutui! Eipä uskoisi. Tuntuu ihan siltä, että se oli just eilen! On ollut ylä ja alamäkeä. Varsinkin sitä alasellaista. Nolottaa sanoa, että kulunut kamala koronavuosi on kuitenkin ollut meille ihan onnekas! Liikkumisen rajoitukset ja kotoilu on aiheuttanut valtavan käsityöinnostuksen. Ja mulla ensimmäistä kertaa kaikki laskut maksettu ajallaan...

Onhan "urallani" kerran aikaisemminkin ollut hurja kässäbuumi. Kymmenen vuotta sitten oli röyhelöhuivivillitys. Nyt tehdään islantilaisia kaarrokepaitoja. Me Idan kanssa ollaan ihan murheellisia islantilaisten lampaiden puolesta. Ne varmaan palelee talvipakkasessa ihan nakupelleinä, koska me suomalaiset ollaan viety niiden kaikki villat! Itseäni tämä villitys hiukan huvittaakin. Aina aikaisemmin on puotiin tultu ostamaan lankaa, joka ei missään nimessä saa pistellä tai kutittaa...

Koska islantilainen villa on kiven alla, niin me ollaan yritetty löytää korvikkeita. Cedro tulee italiasta, mutta on 100% villaa, värit kauniita ja sopii Lettlopin ohjeisiin. 

 Lasten puseron ohje löytyy kirjasta "Islantilaisia lastenneuleita" ja malli on nimeltään "Hänen ylhäisyystensä". 1-2 vuotiaan kokoon meni pohjaväriä 3 kerää ja kuviovärejä 1 + 1 kerää. Lanka siis Borgo de` Pazzi Cedro, puikot 3,5 ja 4,5 mm. 

Koska viirusta en viitsi kiitellä, niin kiitokset menee kaikille asiakkaillemme niin kivijalkapuodissa kuin verkossakin. Verkkopuoti on varmasti ollut pelastuksemme näinä aikoina eikä sitä olisi olemassa ilman Ida-Mariaa. Hän on sen pystyttänyt ja ylläpitää tietoja ja lähettelee uutiskirjeitä kaiken muun työn lisäksi! Minä osaan lähettää paketin... Ja tietenkin iso hali äidille ja isälle, jotka ovat rohkaisseet, kannustaneet ja olleet tukenani kaikki nämä vuodet!

Synttärikahveja ei nyt voi puodissa tarjoilla, mutta tokihan synttäritarjoukset sentään pitää olla. Tiistaihin asti melkein kaikki normihintaiset neule- ja virkkauslangat -19% (hih hih). Verkossa kampanjakoodilla synttärit21 ja puodissa muuten vaan.  

Ja miten minä juhlin tänään? Päivä alkoi kuuraten Anjalinin laatupäällikön Tassun oksuja matoilta ja lattioilta. Sen jälkeen revin kuivia kakkapökäleitä sen peppukarvoista... Taitaa olla paikallaan tarjota sille juhla-ateriaksi kupillinen katkarapuja...

Toisaalta... Laatupäällikkö on yön aikana "lukenut" Strömsöpuseron ohjeen, joten pakko imuroida... Eli yhtä "juhlaa".

Annoin periksi: Lettlopille...

 

Islantilaiset neuleet on jo ainakin vuoden verran olleet tosi hittijuttu. Puodissa on käyty kysymässä sitä ainoaa oikeaa lankaa: Lettlopia. Moni asiakas on avannut oven, kysynyt et onks lettlopia. Ja kun oon vastannu et ikävä kyllä ei, mut korvaavia lankoja kyllä... Niin U-käännös ja se siitä.

Joten anoin periksi...

Pitkin kesää neuloin jo etukäteen tilaaamiani mallilankoja. Matkakässynä se oli myös Lappilandiassa. Jotenkin vaan... Ohje unohtui kotiin eikä sopivia hihapuikkojakaan ollut matkassa... Vahinko vai ei? Tekeekö alitajunta valintoja mun puolesta? Pitääkö lomalla olla oikea lomakässy eikä töitä?

Tämä Maija Paavilaisen kirjasta bongaamani miete kolahti! Oon seurannut someissa näitä islantiryhmiä ja monella kun yks paita on valmiina niin seuraavaks niitä onkin viis! Koukuttavaa siis.

Lettlopi on islantilaista lampaanvillaa. Lopi-langat tehdään islanninlampaan villasta, joka on ominaisuuksiltaan haasteellista kahden eri kerroksensa vuoksi, mutta samalla monipuolista. Pohjavilla on hienoa ja pehmeää sekä erittäin hyvin eristävää, kun taas päällysvilla on pitkää ja vettähylkivää. Kun nämä villat valmistetaan langaksi, tulee siitä tehdystä paidasta hengittävä mutta samalla vettähylkivä. Jotenkin tämä selitys kolahtaa mökkihöperöön:  Mun ikivanha mökkivillapaita on ruma ja rikki, mutta pitää vettä ja tuulta... Ei tosin lopista tikuteltu vaan ihan vahingossa hyväksi tekeentyny. (Enkä kehtaa laittaa kuvaa enää).

Langat oli jo matkalla puotiin, joten mallineule oli pikkasen pakko saada valmiiksi viime viikolla. Lopputuolos oli epätasaista enkä yhtään ollut innostunut. Siispä tuuppasin juuri valmistuneen nutun pyykkikoneeseen (ja järkytin pari kaveria ylläolevalla kuvalla). Villaohjelma 30 astetta ja tasokuivaus:

Vanha totuus et vesi vanhin voitehista piti taas paikkaansa. Karkea ja epätasainen neulos muuttui mukavan utuiseksi!

Lanka: Lettlopi, menekki kokoon M 444 g. Puikkoina 3,5 mm KnitPro pyöröt, 4½ mm Prym Ergonomics 80 cm pyöröt, Zing 3½ mm sukkapuikot ja hihoissa Addin CraSy trio 4½ Bambut. Silmukkamerkkejäkin muutama. Jos välineurheilija olisin, niin tässä olis mahtava tilaisuus hifistelyyn!

Kiukunpuuskissani ajattelin neuloessani, et YES olis et YÖK tai vaikka NEJ (koska alkuperäisessä ohjeessa tuossa luki et JA!) Mut aika kiva tuli sittenkin.

Mikähän mallina toiminutta verkkokauppavastaavaa naurattaa?

Tuskimpa se, et "pomo" tekee tällaista "myyntipuhetta"... Vai onko vaan nälkä?

Tuossa pyykkikoneeseen tuupatessani päätin, etten enää ikinä tuu koskemaan tähän lankaan... Mutta -  Meillä naisillahan on aina lupa muuttaa mieltä - pikkasen mietin et olisko tää kiva huopalapasissa... Onks kokemusta?

Kesän kässyt

 Suunnitelmia... aloituksia... valmiita? Mulla on ollu yks vähän isompi kässäpussi, jossa vähän pienempiä kässäpussukoita, joissa keskeneräisiä. Tänä kesänä aloituksia on tullut sitä tahtia, ettei enää yks "isompi" kässäpussi riittänyt vaan niitä oli kolme! Ja kaikki kulkivat mukana yhdessä jättisuuressa kestokassissa. Ei mitään järkeä!

Loppujen lopuksi tilanne alkoi ahdistamaan ja viikko sitten lauantaina levitin koko "roskan" inventaariota varten mökin rantapäydälle.

Ja kas kas: Pari juttua sain valmiiksi kun vaan päättelin langat!

Sukat veljentytölle nimpparilahjaksi. Noo koska mä olisin näiden lahjuksien kanssa ollut ajoissa - meillä oli samana päivänä nimpparit eli pari viikkoa sitten.

Lankana Hot Socks Rubin, puikot Smart 2½. Pikkuisiskonsa vihjaisi, että lahjan saaja saattais tykätä. Tästä langasta kun on koko suvulle tullu tikuteltua sukkia monta vuotta, mut tää yks on jääny kokonaan ilman! No ei nää edelleenkään perillä ole, mut hyvää kannattaa odottaa ;) Merino ja bambu kera vahvikkeen ei voi olla kenellekään pettymys!

Toinen päättelyä vaille oli poncho asiakkaalle. Kun mulle sanoo et "Ei sillä mikään kiire ole" niin minähän uskon... Aina pitää sopia edes joku toimitusaika tai muuten työ ei tule ikinä valmiiksi!

Lanka Michell Laja, harjattua alpakkaa, merinoa ja pikkuisen polyamidia. Menekki kaksi kerää ei 100 g. Neuloin ylhäältä alas viitosen pyöröillä. Näitä ponchoja tein joskus aikoinaan Katia Quezalista montakin ja moni muukin teki. Tosi kevyt ja lämmin! Tästä langaste tein Puun vuoden viime kesänä.

Eikä kutita! Jos Ida sanoo niin ni sen on pakko olla totta!

Muutama viikko sitten puotiin tulla tupsahti laatikollinen ihan mielettömän upean värisiä käsinvärjätyn oloisia lankavyyhtejä! Lanka on SMC Colour Up. Lanka on koostumukseltaan 75% uutta villaa ja 25% polyamidia eli kuten sukkalangat, mutta mielestäni löysän kierteensä vuoksi se sopii paremmin huiveihin. Vyötteessäkin oli huivin kuva ja takana ohje. 12 väristä oli vaikeaa valita, mutta tietenkin valitsin sen "susuvärin" ja huivi hyppäsi puikoille. Simppeli ainaoikein valmistui pikavauhtia yhdestä vyyhdistä nelosen pyöröillä!

Pikkuisen isompikin olis tullut. Ohjeessa neuvottiin alkamaan reunuksen neulominen kun jäljellä on 20 g eli 80 metriä. Lankaa jäi kuitenkin jäljelle ihan reilusti... Tämän huivin kastelin ja pingottelin vaijereilla. On ne vaan kätevät!

Teeteen Tundra -alpakkasukkalanka on ollut oma ja monien muiden suosikki jo pitkään. Valkoiset ja harmaat on olleet lopussa iät ja ajat eikä toimitusaikaa niille ole edes luvassa. Joitain värejä on vielä jäljellä. Ja kun se mun palmikkosukka on niin helppo ja kiva tehdä niin taas yhdet...

Eli lankana teetee Tundra, menekki 96 g Ergosukkapuikoilla 3½. Nämä ovat olleet valmiina jo pitkään, mutta olivat kesäkaupassa mallina enkä koskaan käydessäni mustanut kuvata...

Nyt kun näitä tänne kirjaan ylös, niin huomaan ettei tämä käsityökesä sittenkään ole ollut ihan niin surkea kun tuntui kantaessani tulvehtivaa Biltemaa saareen ja takas!  Sillä viel on yksi huivi valmiina!

Riite-huivi teetee Asustelehdestä. Lankana tällä kertaa teetee Rainbow Fun (tosi hauska iloisen mustavalkoharmaa...) Ohje on alun perin Rainbow Merinolle, mutta kun sitäkään ei enää ole saatavilla :( Kiva, helppo ja nätti malli tehdä reissukässynäkin. Jälleen lanka. joka ei kutittele herkintäkään.

Keskeneräiset inhokit painaa kassissa ku huoli unettomana yönä. Siispä tein radikaalin ratkaisun:

Purin pois!  

Ja nyt kässäpusseja vaan yksi ja pää täynnä suunnitelmia uusille aloituksille!

Pellavahuivi ja korona-ajan positiiviset

Jopas on taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta melkein kuukausi! Mitä pidempi aika, sitä hankalampaa on aloittaa. Eli varoitus: megapostaus tulossa... Höpöhöpöä ja vain yksi kässy, joka sekin on ollu valmiina jo vaikka kuinka pitkään!

Viimeeks lupasin et mun tulppujen vaellus loppuis. No ei loppunu. Mantereelle eivät enää matkustaneet, mut naapuriin kyllä. Miks olis pitäny kompostoida, kun vielä olivat ihan hyvässä hapessa siinä vaiheessa, ku itsen piti kaupungistua?

Mutta kyllä. Puikoilta on aikaa sitten pudonnut Katian Linosta huivi.

Ohje oli Suuressa Kässylehdessä alkuvuodesta. Jotenkin aina vaan mulle kolahtelee toi ainaoikea ja puolikaari:

Ohje oli alunperin Gedifran Fior di Seta -silkkilangalle. Mulla vaan sattui olemaan pellavahinku... Menekki oli 4 pellavaa ja 2 värillistä. Raitojen kuvioneule oli kiva:

Kotirannassa on kiva kuvausalustakin...

Lino 100% on yks mun omista suosikkilangoistani. 100% luonnonkuitua, eikä pölise neulottaessa kunten pellavilla on usein tapana. Pellava paranee vaan käytössä koko ajan. Hauskin Lino-kommentti oli pari viikkoa sitten yhtenä perjantai-iltapäivänä, kun asiakkaamme Miia (Instassa @lankamatkalla) oli työviikon jälkeen lankaterapiassa ennen viikonloppua. Kassiin päätyi pari kerää Linoa. Muistutin, että hänellä on sitä lankaa jo ennestään ihan mukavasti... Johon Miia et " Joo mut ei näitä värejä. Linoa ei koskaan voi olla liikaa".

Mutta niitä korona-ajan positiivisia... Puikoilla on tulossa aikamoisen työläs kirjoneulepusero asiakkaalle. Sitä olen tehnyt etäpäivinä kotona, mökillä ja karvislandiassa. Puodissa ollaan oltu Idan kanssa vuoropäivinä, eli olen ollut monena päivänä "etätöissä". Terveitä olemme olleet, mutta varmuuden vuoksi... Jos toinen meistä sairastuisi, niin silloin molemmat joutuisi karanteeniin ja se olis sit The lankapuodin tarina siinä!

Mökillä olen saanut viettää "pitkiä viikonloppuja"  eli vähän pidempiä kuin vuorokauden verran. Olen opetellut slowlifea. Koko maailmaa ei tarvii saada valmiiksi kerralla. Yhtenä päivänä siivottiin huussia. Projektipäällikkö aina mukana.

Jos jotain kyllästyttää tämän kevään räntäsateet ja luoteistuulet, niin mua saa syyttää. AINA, kun mä tulen mökille, niin tuuli kääntyy luoteeseen. Yks ilta oli melkein tyyntä... Sinä iltana laskettiin verkko ja seuraavana aamuna käydä "hakemassa kalat". Ei tullut kolmatta maailmansotaa, mut liikaa ahvenia: 32 kpl:

Onneksi Piiku pelasti ja kävi vastarannalta hakemassa osan...Eläviä ämpärissa. Perkuu nolla-asteisessa räntäsateessa ei ollut mikään mukava "käsityö". Varsinkin kun yksi söi sitä mukaa kun filettä irtosi:

Koskaan ei olla tarpeeksi nopeita!

Vappuakin vietettiin mökillä. Täällä on siksikin mukavaa, ettei tarvii koko ajan varoa ja pelätä tartuntoja. Jos aivastuttaa, niin voi pärskiä ihan vapaasti kohti pöpelikköä! Lippu salossa oli tietenkin:

Ylppärilakki unohtui kotiin, mutta siivotessani kaappeja, löysin hullunhauskan "valkolakin":

Tuo mun mökkivillapaita on ihan kamala, mutta niin mainio tänäkin keväänä. Olen käyttänyt siihen aikoinaan kasviväreillä värjättyjä 2-säikeisiä villoja ja huovuttanut koneessa. Se kestää mainiosti tuulta ja sadetta ja on tosi lämmin mut ei kuuma. Jos metsässä tulis karhu vastaan, niin karkuun lähtisi - niin ruma toi paita on! Haaveissani olis joskus tehdä sellainen pikkuisen huovutettu ja kaunis ja istuva pusero, joka ajais saman asian. Sitä odotellessa...

Tänä keväänä on mennyt puita lämmittämiseen enempi ku koskaan. On ollut kylmää ja aikaa saaressa on saanut viettää enemmän ku aikaisempina keväinä. Vaan onhan tässä PUUhamaassa on sentään kaadettu lämmikettä seuraavaa vuotta varten. Kaatamisperiaatteena valoisuus (2 kuusta) ja huonokuntoiset (2 koivua). Tämäkin puu kaatui vappuna eikä taaskaan osuttu sähkölinjoille eikä mökin kattoon.

Äitienpäivää vietettiin melkein samaan tapaan, kuin normioloissakin. Atun mökillä juotiin ulkokahvit terassilla neljän sukupolvan voimin. Äitejäkin oli kolmessa polvessa: Pää-äiti, väliäiti ja pikkuäiti. Turvavälejä pidettiin ja halailut jäivät väliin. Silti oli tosi mukavaa tavata kaikkia pitkästä aikaa. Korona-aikana asennoituu eri tavalla pieniinkin iloinaiheisiin. Tai normiharmistukset ei tunnu yhtään missään. Niinku se, että kotimatkalla tie nousi ihan kirjaimellisesti pystyyn:

Tunnustus: olen ollut kynsienpureksija koko elämäni. Ja aina hävennyt käsiäni. Kynnet häipyy olemattomiin ihan huomaamatta kun vähän hermostun. Nyt on kerrankin niin pitkät kynnet, että likaa mahtuu kynsien alle ja mietin jo värillisen kynsilakan hankkimista! Korona-aikana muistaa, ettei sormia suuhun...

Ja toinen (vai kuinka mones?) ilonaihe: Mulla on kokonaista kolme paria EHJIÄ ohuita villasukkia ja yhdet kesäsukat. Itte en ole niitä tikutellut mut äiti on:

Lyhytvartiset Regian villatonta kesäsukkalankaa, jonka kerästä tulee kaks paria tuollaisia varrettomia. Villikset on vanhat stepinvarret teritettynä Hot Socks Rubinilla. Vielä yhdet ihanaiset äiti tikutteli merinosukkalangasta:

Onni on ehjät villasukat! Kiitos Äiti!

Normiarki on kivaa, ja kaikissa kurjissakin asioissa on hyvätkin puolet. Kun vaan muistaa ne huomata!

Hyvää vointia ja jaksuja kaikille täältä möksältä. Nyt sadepäivän ratoksi otan pienet päikkärit Tassun ja Karvisen välissä ennen saunaa. Maanantaina töihin ja toivottavasti pakkaamaan joitain lankatilauksia, koska tämänvuotista Hullun Halpaa lauantaitakin vietetään kolme päivää vaan bittiavaruudessa!

Huiveja messuille, joita ei tullutkaan, verkkopuoti 6-v ja lähiajan suunnitelmat

Vielä viime tippaan asti viikko sitten tikuteltiin malleja messuille. Vaan tulipa korona ja perui messut ja paljon muutakin. Sen jälkeen ei oo puikot paljon heiluneet. Olen mieli maassa ja huolissani keskittynyt kasvattamaan mahahaavaa, pesemään käsiäni ja kuuraamaan puodin ovenkahvoja ja maksupäätettä kloritella.

Ristelyhuiveja on vilahdellut Salossa tosi paljon. Malli on ollut mullakin tekemisjonossa jo monta vuotta. Kun puotiin tuli kesäsukkalanka Opalin Cotton Premium, se tuntui niin suloisen pehmeältä, että se päätyikin huiviksi:

 Jostain syystä mun viimeaikaiset kässyt on kaikki olleet tällaista itselleni epätyypillistä syksyistä värimaailmaa... Mitähän joku väriterapeutti sanoisi siitä. menekki oli 1 kerä, puikot 3½.

Teetee Rainbow Sockin uudet värit (10-19) eivät puhutelleet meitä kumpaakaan. Sekin lanka on kivan pehmeä. Ida keksi tikutella siitä sen kuuluisan naistenpäivähuivin. Kahdesta kerästä tuli ihan mukavan kokoinen. Kun aloittaa ekan kerän sisältä ja toisen ulkoa, niin väri liukuu nätisti vaaleasta tummaan ja takaisin.

Ja taas oli pingotushärpäkkeille käyttöä!

Tänään on merkittävä päivä. Tasan kuusi vuotta sitten verkkokauppamme avautui! Itse asiassa ihan vahingossa - senhän ei pitänyt vielä olla valmiskaan! Nyttemmin ollaan huomattu, ettei se ikinä valmiiksi tulekaan... Ensimmäistä tilausta saatiin odotella niin pitkään, että kun se viimein tulla putkahti, niin juhlallista tilannetta varten säästetty avonainen alkoholiton kuohuviinipullo oli ehtinyt homehtua! Pikkuhiljaa saatiin iloita "viikon tilauksestakin". Näinä hurjina aikoina iloitsemme jokaisesta verkkotilauksesta ehkä vieläkin enemmän, kuin siitä ihan ensimmäisestä!

Hiukan haikeana tätä merkkipäivää vietetään. Päätimme vuorotella puodissa välttääksemme toistemme ja asiakkaiden altistamista. Tänään puodissa päivystää verkkokauppavastaavamme Ida-Maria:

Puotia pidämme auki niin pitkään kun lupa on, mutta lankahankinta verkosta on myös turvallinen vaihtoehto. Tilauksen voi myös soittaa, jos verkkoasiointi tuntuu hankalalta eikä paikan päälle uskalla tulla tai on karanteenissa.

Huom! Toimitus ilman lähetyskuluja on mahdollista Turun ja Salon välillä kun laitat tilaukseen "Nouto myymälästä" ja "Nouto Majakkarannasta" ja lisätietoihin, että haluat toimituksen sovittuun paikkaan. Soitamme ja sovimme treffit sopivaan paikkaan (ulkona) ja aikaan. Mahdollisia treffipaikkoja ovat: Salon keskusta, Halikon keskusta, Paimion Neste, Tammisillan ABC, Kaarinan keskusta, Skanssi, Koivula, Ilpoinen, Luolavuori, Vasaramäki,Vähäheikkilä, Ispoinen, Uittamo ja tietenkin Majakkaranta, joka on normaalistikin yksi maksuttomista toimitusvaihtoehdoistamme. 

Viime päivinä olen huomannut, miten kunnon nauru tekee tosi hyvää. Vaikka tilanne on mikä on ja huoli painaa mieltä, niin jostain aina löytyy ilonpilkahduksia, joita sitten nauretaan ihan hysteerisesti. Viikko sitten perjantaina menin lähiliiteriin ostamaan Tassulle maustamatonta kanaa. Kaikki laarit oli ihan tyhjiä! Päivän aikana olin kuullut myös vessapaperin hamstrauksesta, mutta en ihan ymmärtänyt sitä. Lidlin vessapaperilavalla oli jäljellä kaksi hajustettua (???)  pyllypyyhinpakettia. Kassalla porukka repesi nauruun, kun vessapaperin sijaan minä ostinkin kissanhiekkaa! Myöhemmin tuli mieleen, että vessapaperirulla ja lankakakku ovat erehdyttävästi saman näköisiä...

Tosi huono pila, mutta itseäni nauratti kamalasti! Jos valita pitäis, niin itse hamsteroisin kyllä lankaa.

Vessapaperia en ole ostanut, mutta Tassulle viikoksi kanaa ja itselleni kahvia. Tarjouksesta.

Huoli vanhemmistakin on. Tietysti. Maanantai-iltana nähtiin pikaisesti meidän pihalla. Ihan kamalaa kun ei voi edes halata! Äidille toin sukkalankaa ja isälle muliinlankaa. Saavat aikansa kulumaan kun minnekään ei voi mennä ja kaikki harrastukset on peruttu. Onneksi ulkoilua ei ole kielletty. Mummi toi Tassulle herkkutikun, jonka se hotkaisi piikityspalkkana myöhemmin illalla. Kerroin kyllä, että herkku oli mummilta... Kyllä se varmasti ymmärsi (koska minähän en "perjantaipulloa" anna maanataisin).

Viime päivinä uutisia kuunnellessa on puikoilla ollu ihan perussukat. Viime kesänä nämä varrettomat oli suosittuja. Tässä lankana Regian kokonaan villaton kesäsukkalanka Cotton Coctail Color. Koko sunnilleen 38-39 ja lankaa kului vain 40 grammaa. Eli yhdestä kerästä saa kaksi paria!

Viimeinkin väri-iloa!

Pidetään kädet puhtaana, häntä pystyssä, lippu korkealla ja pysytään terveinä!

"Vain" sukkia eli ripaus rakkautta ja mökkikauden päätös

Moneasti puodissa kuulen, et "mä kudon vaan sukkii". Mun mielestä sukat ei oo koskaan "Vaan". Sukkien neulomisessa on kaikki perusasiat, joita neulomisessa tarvitaan isompiakin projekteja varten.

Kun neuloo sukkia vaikka lahjaksi, niin jokaisessa silmukassa on mukana ripaus rakkautta ja lämmintä ajatusta sukan saajaa kohden. Oli sitten sukkaparin saaja joku läheinen tai vaikkapa hyväntekeväisyys. Mulla ei ole itsetehtyjä sukkia varmaan yksiäkään, mutta lahjaksi saatuja moniakin. Joka kerta kun laitan lahjasukat jalkaani, niin lämmin ajatus lähtee sukan tekijälle. Suurin osa omista sukistani on äidin tekemiä, muutamat hyvien ystävien. Ja mä käytän villasukkia aina!

Tätä blokkausta on venytetty pitkään, koska itsekin ajattelin et teen "vaan sukkii", mutta seuraavissa se ripaus rakkautta jokaisessa silmukassa.

Veljeni täytti kauheen paljon pyöreitä eli 60 vee. Oon joskus luvannu pitää hänet bambusukissa, mut lupaus on vähän täyttämättä viime aikoina. Siksi oli ihan mahtavaa kuulla et synttäritoiveena oli Rubinista tehdyt "hiensyöjät" varsinkin, ku ne oli jo valmiina odottamassa merkkipäivää (kerrankin ajoissa). Lanka Hot Socks Rubin, puikot 2,5 mm Zingit ja menekki n, 70 g kokoon 43. Tämä bambusukkalanka on ollu suosikkini (oma ja monen muun) jo monta vuotta.

Tassun iskä ilmoitti nimpparilahjatoiveena sellaiset "vähän paksummat kotisukat". Mun "rakkauskissasukkien" tie on tainnut tulla tiensä loppuun... Opalin Regenwald 15 oli sopivan "iloisenharmaa". Ehkä sopiva värimaailma saajalle, muttei kovin inspiroiva tekijälle. Siksipä lahjasukat valmistuivat vasta kuukautta myöhemmin...

Lankana Opalin Regenwald, puikot 3 mm Knit Pro Symphoniet, menekki n. 90g. Regenwaldin jokaisesta myydystä kerästä menee 1 euro sademetsien suojeluun. Itselle raitalangat maistuu, mutta tuollaiset läiskittyvät ja varsinkin iloisenharmaat tökkii pahasti. Sukkien saaja oli tyytyväinen ja hyväähän kannatti odottaa kuukausi eli mökkikauden päätökseen.

Teeteen tundra ja mun oma palmikkosukkaohje on ikisuosikki. Ensinnäkin lanka on ihkua ja malli kivan näköinen ja silti helppo ku mikä, koska en oo mikään oikea suunnittelija enkä osaa tehdä mitään kovin vaikeaa mallia... Tämäkin malli on syntynyt vahingossa, koska se lanka vaan halusi palmikoille. Yhtään mallisukkaparia ei ollu puodissa, koska Ida oli "menny myymään" ne viimeisetkin. Siispä:

Lankana alpakkasukkalanka teetee Tundra, menekki 2 kerää, puikot 3½ mm Prymin Ergot. Melkein itkua oon vääntänyt, koska tätä ihanaa sukkalankaa on maahan tulossa lisää vasta ensi vuoden puolella! Kaikki valkoiset ja iloisenharmaat on ollu lopussa jo pitkään. Meidän puodin valikoima on sama kuin kaikkialla ja nähtävissä täällä...

Koska Tundraa ei oo eikä tuu ennen joulua, niin tikuttelinpa samalla mallilla toiset utuisesta ja paijattavan pehmeästä Regian Alpaca Softista. On ne valmiina, mut joku bittiavaruus on rötsinyt kuvan... Tai sit joku on vaan unohtanut kuvata ne. Mökillä takkatulen loisteessa ja makkarahiillosta odotellessa kivaa helppomallia oli mukavaa tikutella:

Menekki n.60g kokoon 38-39. Varressa 1 mallikerta enemmän, kuin ohjeessa. Puikot 3,25 mm tällä kerralla.

Mökkikausi sii päättyi pyhäinpäiväviikonloppuna. Sain verkkokauppavastaavaltamme pitkän viikonlopun ja mökille porhallettiin jo perjantaiaamuna. Vauhdin ja vapaapäivän hurmaa!

Ikivanha pipo oli tarpeen. Lankana kutittamaton Katian Peru. Myssyn reunaa kiertämässä heijastavaa nauhaa. Kuvittelin ehkä joskus lenkkeileväni tuon pipon kanssa... Sitä odotellessa ;)

The Lankakaupan Laatupäälliköllä Tassullakin alkoi syysloma. Mitähän tästä ekaks...

Mökin lämpeämistä odotellessa viimeisetkin oksat sahattiin ja sen jälkeen vielä poltettiin risut. Meillä vietettiin pyhäinpäivää ja pyhäinkissainpäivää eikä mitään halloweenia...

Aamulla vastaranta oli kadonnut. Sankka sumu oli hävittänyt koko Kakskerran saaren!

Kun kauden viimeinen sienikierros oli tehty, kaikki paikat laitettu talviteloille ja katti vangittu, niin sielunmaisemakin oli ilmestynyt näkyviin... Vastarannalle vielä paistaa aurinko vaikka vain lyhyen aikaa.

Kotimatkan jälkeen kassien purku ja The Laatupäällikön punnitus. 8 kg kissaa. Diabeteksen kannalta olisi hyvä hiukan säännöstellä otuksen aterioita, mut mitä teet jos nälkäinen kissa karjuu tuon näköisenä?