Vuoden 2021 Ystävänpäiväkamppis

 

Tästähän siinä on kysymys. Ystävänpäivän Tyks Sytomyssykamppis järjestettiin jo 11. kerran! 

Alun myssyilystä on "valikoima" vähän laajentunut. On ollut hienoa, että saadaan toiveita tarpeista. Tänä vuonna kaivattiin erityisesti sukkia, lämmittäviä huiveja ja hihoja. Mukavaa, että mukana oli monta uuttakin neulojaa. Ja ihanaa, että et et alusta asti mukana olleet jatkatte ystisperinnettä. 

Kiitos kaikille osallistuneille!

Huiveja:

Hihoja:

Myssyjäkin totta kai!

Keitä "saldot" kiinnostaa niin:

Sytomyssyjä 128 (joista 12 trikoota)

Hihoja 30

Sukkia 89 paria

Huiveja 26

Huopatossut

Hartianlämmitin

Rannekkeet

Keskiviikkoiltana pakkailin kaikki kolmelle eri osastolle. Kaikki saivat samanlaisen "lähetyksen". Eli kestokassin ja muovikassin.

Torstaiaamuna tein Turussa"rengasmatkan". Koronasta johtuen jätin kassit T-sairaalan neuvontaan ja sieltä saivat nyssäkkänsä käydä hakemassa Vuodeosasto  TA4 ja Syöpäpoli TB1.

 

Lasten kokoiset villasukat ( 44 paria + 2 lapaset) löysivät tiensä Turun Ensikotiin ja kun liikkeellä olin, niin vielä samalla maskilla synnärille Anjalinille tuodut 52 paria vauvan sukkia, 1 nuttu, 4 myssyä ja 9 turvalonkeroa.

Torstaiaamuna ajelin töihin Salon Sairaalan kautta. Salossa ei varsinaista syöpäosastoa ole, mutta syöpäklinikka toimii ja syöpähoitoja annetaan lääkehoitopolilla. Sinne Infoon siis jätin kolmannen "lakkakassin" ja lisukkeen.

Tänä vuonna omat tekemiseni oli vaan 1 myssy ja 2 hihaa. 

Voin tosin olla ihan polleana siitä, että onnistuin vähän vahingossa "kerjäämään" keräystä varten melkomoisen lankalahjoituksen! Lankaa oli kaksi isoa jätesäkillistä ja lahjoittajana Prym!  Myös Tekstiiliteollisuus Oy muisti meitä myssylankakerillä kuten monena vuotena aikaisemminkin. 

Tämä ystävänpäivä alkaa olla lopuillaan, mutta keräyshän on jatkuva ja niita lahjalankoja on vieläkin melkomoinen määrä jäljellä. Kaikkia laatuja on vain yksi kerä, mutta sopivasti yhdistelemällä niistä saa aikaan vaikka mitä! Esim. noissa mun hihoissa on 3 erilaista lankaa. Lankojen kanssa oli hauskaa leikitellä! En lähettele lahjalankoja, mutta Anjalinilta voit hakea, jos haluat jatkaa ystistä ympäri vuoden. Jos olet Facebookissa, niin liity Sytomyssykampanja Tyksiin -ryhmään ja käy lukemassa lahjalankojen tarina 25.1. Se oli aika hassu juttu.

Moneen vuoteen täällä etelässä ei ole ollut oikeaa talvea. Viimeinkin on. Tänään oli upea aurinkoinen päivä ja viimein merikin jäässä niin, että sinne rohkeni kävelylle. Minähän heitin 40 vuotta vanhan Kånkenin selkään, otin kaveriksi Ollin ja Villen (ne on mun kävelysauvat, Olli oikean käden ja Ville Vasemman), jalkaan nastat ja lähdin jäätä pitkin ulkoiluttamaan uutta pipoani. Matka Hirvensalon kookauppaan. Koska aurinko, koska jää, koska sunnuntai (vastustan sunnutaiaukioloja) mutta koska kahvitarjous :)

Paluumatkalla en voinut vastustaa kiusausta... Alkoi niin kamalasti lapsettamaan!

Hyvää Ystävänpäivän iltaa!

Lomalla jossain päin Suomea vol 4. kotiin

 Siitä on jo kolme viikkoa, kun palattiin matkalta. Oliskohan aika viimeistellä lomatarina ja siirtyä arkeen?

Joka aamu isä keitteli puuroa sen verran, että riitti kuukkeleillekin. Niitä oli hauskaa seurata. Kuvia oli vaikeampi saada. Mistä ihmeestä ne aina haistoivatkin ruoka-ajan?

Torstaina tehtiin vielä Sivakkaojan lenkki. Alkuun musta tuntui, että tuollainen turistihighway oli jotenkin tylsä..

Nousua oli kohtuullisesti. Kuitenkin niin, että välillä vähän pysähdyttiin lepäilemään. Tämä luonnon taideteos toimi hyvänä jakkarana:

Muuttuihan maasto... Oli suota ja puroa. 

Välillä meinas usko Karvisen suunnistutaitoihin olla koetuksella. Sentään löydettiin takaisin Kiilopäälle!

Kämpillä meitä odotteli Tassu ja Pappa.

Lakkoja ei löydetty eikä puolukoitakaan. Mutta rouskuja! Sienisalaattia ahmittiin (oikeasti) monena päivänä ja suolasieniä riitti kotiin tuotavaksikin. Hauskaa oli kerätä. Ne olivat puhtaita ja vartissa sai ämpärin täyteen!

Ruska jäi meiltä näkemättä. Yksi pakkasyö ei riittänyt maalaamaan maisemaa.

Ja kyllä joka postaukseen yks "iltalenkkiäidinkanssa" sattumus pitää kertoa... "Kato äiti orava!" Äiti kuuli et poro... Ja olihan se poro siinä viiden metrin päässä, orava viidenkymmenen. Minäpä en poroa huomannut ollenkaan. Naurettiin sitten et toinen on sokee ja toinen kuuro :)

Puissa kasvoi tosi paljon naavaa. Sanotaan, että se kertoo puhtaasta ilmasta. Tällä kotisaaressakin näkyy naavaa, mutta se on vaaleaa. Lapissa se oli mustaa. Ku äiti näki sen ni tokas et "Idan tukkaa" :)

Ennen reissua mulla oli kauhea huoli siitä, että on varmasti tarpeeksi lankaa ja puikkoja mukana! Oli Islantilaisneule, kipuapuvyyhti, silkkisukkalanka, paksu sukkalanka ja vyyhti lenkkialpakkaa... Kuikans kävi? Islantilaisesta puuttui ohje ja silkkisukkaa tikuttelin menomatkan. Sen äiti suosiollisesti purki perillä. Malli ei ollutkaan niin nätti ku luulin. Kipuapuun ja Basicciin en koskenutkaan. Kotimatkalla sentään tein selvää Cacaosta:

Insinöörin laskelma: vähän vajaa 1200 kilsaa = 500 metriä. Eli Piikun Kristiina-poncho syntyy yhdestä vyyhdistä. Kuutosen puikoilla matkalla Kakslauttasesta Majakkarantaan.

Borta bra men hemma best. Myöhään elokuun viimeisenä lauantai-iltana oltiin takaisin kotona. Elotulien aika olis ollu, mutta siinä vaiheessa ei enää tullut mieleenkään jatkaa matkaa mökille asti. Tulet kuitenkin sytytin - kotirantaan:

Kesälomalla jossain päin Suomea vol 2 - Huipulla tuulee eli Kiilopään reissu

 Tiistaina sää suosi retkeilijiöitä. Karvis ei ole koskaan ennen käynyt näin pohjoisessa ja hän tunnetusti tykkää korkeista paikoista. Siispä lähdettiin valloittamaan Kiilopäätä.

Tässä vielä reippaina lähdössä.

Tunturin huipulle olisi ollut helpompikin reitti. Mut tiedetäänhan Karvisen vuorenvalloitushinku ennestään: Suorinta tietä ja mahdollisimman hankalaa reittiä! Tästä alkoi meidän matka huipulle:

Muisteltiin miten Kiilopäälle ollaan joskus hiihdetty. Nykyään sinne on tehty heinot "tiet". Talvella varmaan ladut. 546 metriä meren pinnan yläpuolelle melkein 300 metriä nousua edessä. Alkumatka meni reippaasti. Yli 80-vuotias äiti oli varmaan parempikuntoinen ku me keski-iän ylittäneet rapakuntoiset...

Onneksi matkan varrella oli parin "poronkuseman" välein rakennettu lepolaitureita. Niissä hengähdettiin, otettiin juomahörpyt ja pala suklaata ja jatkettiin kiipustamista.

Karulla tunturilla kasvusto oheni ja madaltui. Vaivaiskoivut vaihtuivat tunturikoivuihin. Kiilopään viimeinen puu oli jossain puolimatkassa.

Muutaman hengähdystauon, suklaapalan ja astmapiipullisen jälkeen 
päästiin laelle!

Matkan varrella oli pikkuisen lämmin, mutta huipulla tuuli oli navakkaa ja kylmää. Mutta mahtavat maisemat!

Alasmeno sujui huomattavasti sutjakkaammin... 

Pikkuisen nauratti kun ihan loppumatkasta tuli vastaan puuskuttava herrahenkilö, joka kysyi että paljonko vielä...

Takaisin Eräsavulla odotteli valmis makaroonilaatikko. Huoltojoukot eli polveaan poteva isä oli jäänyt Tassun kanssa kotimiehiksi. Kyllä ulkoilupäivän jälkeen maistui!

Tarina jatkuu... Kaunispään munkit ja Vol 3.

Helppoja virkattuja ja kevennyksiä viikon varrelta

Pellavahuivin jälkeen mieli teki jotain tosi helppoa ja nopeaa. Jopa niin, että kaikista tavoistani poiketen tartuin koukkuun! Tai oikeastaan siks, et kässäpussissa ei ollu mitään muuta kivaa ku yks kerä tiskirättilankaa... Hetken kaivelin netistä jotain inspiroivaa mallia ja sit keksin et isoäidinneliö on just sitä, mitä sillä hetkellä kaipasin.

Lanka oli Katian Tencel-Cotton ja kerästä tuli just kaks tuollaista kymmenen kerroksen neliörättiä kolmosen silikonivartisella koukulla. Tencelillä on samat ominaisuudet ku bambulla, mutta se valmistetaan eucalyptuspuusta. Sopii siis mainiosti tiskirättiin. Isöäidinneliö on hyvä malli siksikin, että tiskirätin on hyvä olla mielummin vähän löysä kuin tiivis. 

Kun pääsin töihin ja kun virkkuu tuntuikin kivalta, niin jatkoin samalla linjalla. Katian Harmonia on 100% puuvillaa. Kivasti liukuvärjätyssä kerässä on 560 metriä ja langan mukana tuli simppelin virkatun huivin ohje. Siispä koukku (4 mm) heilumaan ja aivot narikkaan:

Tosi kiva. Olen muutaman päivän tätä huivia roikottanut kaulassani ja se tuntuu tosi mukavalta. Virkkuukin oli hauskaa, kun koko ajan odotteli, et mitä väriä seuraavaksi...

Sunnuntaina ulkoiltiin vähäsen. Karvis tapansa mukaan keksi vastarannalla eli Hirvensalossa luontopolun, jossa on hänelle niin rakkaita korkeuseroja... Onneksi polun varrella oli kylttejä, joiden tekstejä lukiessa puuskutus ehti tasaantua ennen seuraavaa nousua. Hirmu korkealla oltiin, mutta merta ei nähty. Ja nuotiopaikalla oli iso lauma turisteja. Eikä meillä makkaraakaan ollu mukana. Siksipä kotimatkalla ajettiin vielä Uittamon rantaan. Tanssilavalta oli komeat näkymät jäättömälle merelle. Näissä maisemissa lapsena oon leikkiny. Silloin oli vielä talvia ja jäällä käytiin hiihtämässä. Oi niitä aikoja...

Tällä hetkellä jänskättää tulevan viikonlopun messut ja koronauutisointi... Perutaanko koko tapahtuma, käykö siellä ketään, onko meillä kiinnostavaa tavaraa mukana. Joka kerta ennen messuja jännittää ihan kamalasti, mut tänä vuonna tavallista enemmän. Joka tapuksessa ollaan päätetty, että puoti Annankadulla on lauantaina kiinni ja me molemmat huseerataan Turun Messukeskuksessa osastolla C 70.

Tassu ei uutisista ole moksiskaan. Se ottaa rennosti, kerjää karkkeja ja parvekkeen ovea auki mennen ja tullen. Välillä se ottaa tirsat tai pelaa hiukan hiiripalloa. Kunnes hiiri katoaa sohvan alle. Eilen sillä oli oikea kissanpäivä, kun Mummi ja Pappa poikkesivat iltateelle. Tuliaisina toivat "perjantaipullon" vaikka oli tiistai!

Loppukevennyksenä vielä Harald Hirmuisen vaimon Helgan iltarukous:

Näillä mennään kohti viikonloppua! 

Villatakki. Mulle!

Suunnilleen vuosi sitten huomasin, että mun garderoobista puuttui yks olennainen vaate: Perusvillatakki.

Tai siis oli yks, mut se oli kamala. Liian lyhyt, liian pitkät hihat, toispuoleinen, jättimäinen vino kaulus, joka veti nuttua kenoon. Ollut vaatehuoneen hyllyllä hylättynä ainakin kymmenen vuotta. Kertakaikkiaan yök. Paitsi et lanka oli silkkivillaa ja sitä oli paljon.

Viime syksyn ekassa Neulomakerhossa sit rikoin rajojani ja järkytin kanssaneulojia ja purin koko paskan! Jossain vaiheessa tein mallitilkun ja aloin etsiskelemään sopivaa perusvillatakin mallia... Joulunpyhinä sit kuuntelin äänikirjaa ja pistin menemään ja nyt on valmista!

Tykkään. Niinku kuvasta näkyy.

Hihat on just oikean mittaiset.

Kädentie istuu kohtuullisen hyvin eikä olkasauma roiku kyynärpäässä, kuten yleensä isoille tytöille sarjoitetuissa malleissa.

Massuahan on ja siihen on tyytyminen. Siks napit vaan ylhäällä.

Napit...tietenkin naapurikaupasta Salon napista:

Pitkään etsiskelin mallia eikä täydellistä löytynyt DK-vahvuiselle langalleni. Miten sitä unohtaakaan perusasiat, joita puodissa kertoo asiakkaille lähes joka päivä! Kiva malli löytyi jostain vanhasta käsityölehdestä, tosin viitosen puikoille ja tiheys 15 silmukkaa kymmenelle sentille. Mun mallitilkussa oli 21,5 silmukkaa. Siitäpä modasin omalle langalleni oikean ja hienosti onnistui!

Jaoin ohjeen jokaisen silmukkaluvun viidellätoista ja kerroin 21,5:llä ja sain just oikeat silmukkaluvut ja mitat. Mallitilkussa se salaisuus. Ja taskulaskimessa.

Lanka siis teetee Primavera, puikot 3½ mm KnitPro Zing -vaihtopääpyöröt ja kulutus tasan 700g. Saumojen ompeluun piti jo purkaa lankaa mallitilkusta... Mallineuleet oli ihan simppeliä helmineuletta ja palmikkoa ja sileää.

Purkulangasta tehty nuttu näytti aika muhkuraiselta. Kastelin kaikki kappaleet ennen kokoon kursimista läpikotaisin ja levittelin tasona kuivumaan. Valmiissa nutussa vain pääntien resori ja nappilistat on käsittelemätöntä purkulankaa. Ny mul on yks kelvollinen käyttövaate. Jatkukoon talvi!

Paitsi ettei jatku. Tänäänkin oli ainakin 6 astetta plussaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja viimeisetkin lumenrippeet alkaa olla poissa. Aamupäivällä Karvis laittoi merimiespiffin uuniin ja sen jälkeen lähdettiin sunnuntaiajelulle. Tällä kertaa kohteena oli Liedon Nautelankoski:

Käytiin paluumatkalla myös Halistenkoskella, mut se oli aika pettymys Nautelan vaikuttavien kuohujen jälkeen... Joka tapauksessa minä totesin tykkääväni koskivierailuista paljon enemmän, ku vuorikiipeilyistä (sellaisiin kohteisiin Karvis on ennen mua kuskannut).

Kotiin tullessa herkulliset tuoksut tuli jo rappukäytävässä vastaan. Käytiin vielä Tassun kanssa kotirannassa ulkoilemassa ja saunottiin ennen ruokailua. Hyvän ruuan odotusta kannattaa pitkittää!

Tassun viikonlopun kohokohtia oli ulkoilun lisäksi lauantai-illan luonto-ohjelman tamaanit. Sunnuntaiaamun uusinta seurattiin samalla intensiivisyydellä:

Mukavaa helmikuun loppua!

Stella-huivi, Mäkäräis-sukat ja Tassufestarit

Syksy on kiva. Illat pimenee ja neulomukset alkaa maistumaan. Telkustakin tulee taas jotain. Kotonakin on vaihteeksi kiva olla. Uusia lankojakin tulee puotiin ja tuttuihin uusia värejä. Puikotkin alkaa huutelemaan kässäpussissa ja laatupäällikkökin on taas työn touhussa...

Katian Stellaan tuli uusi väri. Neuloin tämän saman huivin viime vuonna ja mallineule tuntui silloin kamalan vaikealta.

Tämä kakkonen tuli paljon helpommalla. onko niin et harjoitus tekee mestarin vai niin et tällä kertaa vaan keskityin paremmin?

Upea syksyn väritys. Tuskin huivia edes erottaa noiden kuivuudesta kärsineiden mustikkapuskien joukosta.

Koko n. 50*170 cm, puikot 6 mm, menekki yksi kerä (100g=550m). Ohje tulee langan mukana, mutta on julkaistu myös Kauneimpien käsitöiden jossain teemalehdessä (lehden ohjeessa on pikkuvirhe kaavion selityksien suomennoksessa, mut jos on vähän neulonu ni ei haittaa).

Salon käsityökeskuksen Satu poikkes tuomaan meillekin jaettavaksi Taito varsains-suomen syksyn asiakaslehteä ja vinkkas, et siinä on sukkamalli teetee Pallaksesta. Just sil hetkel oli puikoilla tilaa, joten Kaisa Mäkäräisen nimikkosukkalangat heitin kässäpussiin lehden kera.

Nimikkosukissa löytyy lehden tekstin mukaan viitteitä suomalaisen supernaisen ominaisuuksista: kuningattaren kruunusta, lumihiutaleista ja latu-urasta... Ja tietty väriä elämään!

Lanka: teetee pallas, pohjaväriä 2 kerää ja kuviovärejä kumpaakin 1 kerä (eli yht 140 g näihin sukkiin). Bambupuikoilla 3 mm tikuttelin. Jotenkin tuo varren kuvio ei mun mielestä passaa hempeään pitsiin... Ehkä olis pitäny välita ohjeesta poikkeavat - hiukan maltillisemmat värit. Vai kui? Kiva malli joka tapauksessa:

Ajan kulukseni näitä kuviä näppäilin lauantaiaaumna mökillä kun odottelin laatupäällikköä aamukierrokseltaan, jotta voisin ottaa sen vangiksi ja lähteä itse kesän päätapahtumaan eli Tassufestareille!

Vähän ensikertalaista jännitti. Lähes 50 vierasta tai siis Facen kissaryhmän kautta "tuttua" ihmistä - mutta meillä kaikilla oli jotain yhteistä - me kaikki ollaan "tassun alla". Etukäteen Ida värkkäsi mulle nimilapun, jota itte vähän tuunailin itteni ja Tassun näköiseksi...

Hirmu hauskoja nimikylttejä siellä oli vaikka kuinka paljon. Enemmän tai vähemmän palvelijan ja palveltavan näköisiä...

Tää taulu kertoi, että oikeassa paikassa ollaan.

Kirppikselle tuotiin omalle palveltavalle kelpaamattomia ruokia ja leluja ja sieltä sai vastineeksi ottaa jotain tuliaista omalle kisulle. Meiltä meni leluja ja kotiin tuli hiekkastoppari laatikon eteen. Vielä en tiedä toimiiko, ku vasta aamulla tultiin kotiin.

Mukit oli tilanteeseen sopivia, kuten myös särvetit:

Eihän tuohon ny voi suutaan pyyhkiä!

Pukeutuminen oli tilaisuuteen sopiva:

 Mun tassut on noi vasemmapuoleiset. Keskellä ja oikealla varkautelaisten tassukkaat. Omat sukkani on Idalta vuosia sitten saatu ja muut Katin neulomia Idan ohjeella teeteen Sallasta.

Kissojen lisäksi osalla meistä oli muutakin yhteistä:

Hiukan musta tuntuu, että saatiin tartutettua neuloosia muutamiin muihinkin :) (lupa kuvan julkaisemiseen on pyydetty Katilta ja Saijalta).

Ihania herkkuja oli varsinaisen suomen tassutehotiimi päivälle hommannut. Oli suolaista ja makeaa tulokahvien kanssa, herkullista kanaa ja maustettua riisiä ja perunoita ja salaattia ja leipää ja ties vaikka mitä! Ruokia jonotettiin, mutta kaikkein hauskin oli täytekakunKUVAUSjono:

Kakun tekijä on muuten salonseutulainen...

Pyölinrannan leirikeskuksessa oli monenmoista majoitustilaa. Osa porukasta majoittui omiin yksiöihinsä eli asuntovaunuihin, muut mökkeihin ja osa majoittui taivasalle. Minäkin pääsin viimein koestamaan riippumattoa:

Nyt voin ihan oikeasti uskoa, että tuolla "pesässä" uni maistuu eikä palella! Olis tehny mieli kaikkien herkkujen jälkeen jäädä ottamaan pikku päikkärit...

Vaan ilta jatkui rannassa nuotion ja saunan merkeissä... Siinä vaiheessa oli mun aika lähteä kotimatkalle. Upean auringonlaskun ehdin kuvata (ja harmitti, etten uskaltanut lähteä festareille veneellä, matkaa oli ollu vaan 17 km ja autolla tuli viiskyt).

Ilta oli upea:

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Olin ajatellut, että yöpymispaikat pitää säästää pitkänmatkalaisille ja päättänyt mennä illaksi kotiin.  Kotirannassa oli Karvinen vastassa. Meillä poltettiin elotulia ja käväistiin myös naapurin makkarajuhlissa katsomassa "vanhan akan kynttilää"

Yömyöhällä otsalamppujen valossa mentiin takaisin omalle mökille. Siellä odotteli Tassu. Ensin leikkelin siltä takkuja, poistin yhden punkin ja muistin yhtäkkiä, et Tassun perjantaipullo oli unohtunut! Eipä ihme jos katti oli pikkasen kuono kulmikkaana, kun perjantaipulloa tarjottiin sunnuntaiyönä kahdelta!

Olihan Tassulle festareilta oman tuliainenkin, mutta siitä sitten myöhemmin. Kivaa on ollut ja nyt alkaa arki. Kesäaika on ohi ja töissäkin ollaan taas myös lauantaisin. Vielä viimeisen kerran tänä vuonna venytettiin viikonloppua maanantaille:

Aamu-uinnin jälkeen: "Huomenta Arki. Täältä tullaan!"