Villatakki. Mulle!

Suunnilleen vuosi sitten huomasin, että mun garderoobista puuttui yks olennainen vaate: Perusvillatakki.

Tai siis oli yks, mut se oli kamala. Liian lyhyt, liian pitkät hihat, toispuoleinen, jättimäinen vino kaulus, joka veti nuttua kenoon. Ollut vaatehuoneen hyllyllä hylättynä ainakin kymmenen vuotta. Kertakaikkiaan yök. Paitsi et lanka oli silkkivillaa ja sitä oli paljon.

Viime syksyn ekassa Neulomakerhossa sit rikoin rajojani ja järkytin kanssaneulojia ja purin koko paskan! Jossain vaiheessa tein mallitilkun ja aloin etsiskelemään sopivaa perusvillatakin mallia... Joulunpyhinä sit kuuntelin äänikirjaa ja pistin menemään ja nyt on valmista!

Tykkään. Niinku kuvasta näkyy.

Hihat on just oikean mittaiset.

Kädentie istuu kohtuullisen hyvin eikä olkasauma roiku kyynärpäässä, kuten yleensä isoille tytöille sarjoitetuissa malleissa.

Massuahan on ja siihen on tyytyminen. Siks napit vaan ylhäällä.

Napit...tietenkin naapurikaupasta Salon napista:

Pitkään etsiskelin mallia eikä täydellistä löytynyt DK-vahvuiselle langalleni. Miten sitä unohtaakaan perusasiat, joita puodissa kertoo asiakkaille lähes joka päivä! Kiva malli löytyi jostain vanhasta käsityölehdestä, tosin viitosen puikoille ja tiheys 15 silmukkaa kymmenelle sentille. Mun mallitilkussa oli 21,5 silmukkaa. Siitäpä modasin omalle langalleni oikean ja hienosti onnistui!

Jaoin ohjeen jokaisen silmukkaluvun viidellätoista ja kerroin 21,5:llä ja sain just oikeat silmukkaluvut ja mitat. Mallitilkussa se salaisuus. Ja taskulaskimessa.

Lanka siis teetee Primavera, puikot 3½ mm KnitPro Zing -vaihtopääpyöröt ja kulutus tasan 700g. Saumojen ompeluun piti jo purkaa lankaa mallitilkusta... Mallineuleet oli ihan simppeliä helmineuletta ja palmikkoa ja sileää.

Purkulangasta tehty nuttu näytti aika muhkuraiselta. Kastelin kaikki kappaleet ennen kokoon kursimista läpikotaisin ja levittelin tasona kuivumaan. Valmiissa nutussa vain pääntien resori ja nappilistat on käsittelemätöntä purkulankaa. Ny mul on yks kelvollinen käyttövaate. Jatkukoon talvi!

Paitsi ettei jatku. Tänäänkin oli ainakin 6 astetta plussaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja viimeisetkin lumenrippeet alkaa olla poissa. Aamupäivällä Karvis laittoi merimiespiffin uuniin ja sen jälkeen lähdettiin sunnuntaiajelulle. Tällä kertaa kohteena oli Liedon Nautelankoski:

Käytiin paluumatkalla myös Halistenkoskella, mut se oli aika pettymys Nautelan vaikuttavien kuohujen jälkeen... Joka tapauksessa minä totesin tykkääväni koskivierailuista paljon enemmän, ku vuorikiipeilyistä (sellaisiin kohteisiin Karvis on ennen mua kuskannut).

Kotiin tullessa herkulliset tuoksut tuli jo rappukäytävässä vastaan. Käytiin vielä Tassun kanssa kotirannassa ulkoilemassa ja saunottiin ennen ruokailua. Hyvän ruuan odotusta kannattaa pitkittää!

Tassun viikonlopun kohokohtia oli ulkoilun lisäksi lauantai-illan luonto-ohjelman tamaanit. Sunnuntaiaamun uusinta seurattiin samalla intensiivisyydellä:

Mukavaa helmikuun loppua!