Hilla palmikkojakku ja saumoja

Taidan olla vähän kieroon kasvanut, koska tykkään ommella neulesaumoja. Välillä tuntuu siltä, että olen maailman ainut ihminen, joka ei halua neuloa saumattomia nuttuja pääntieltä alkaen loputtoman puuduttavana pyörönä. Viime viikolla herkuttelin pienen pojan palmikkojakun saumoilla. tällainen tuli:

Lankana teetee Hilla, ohuehko 100% puuvillalanka, jonka voi pestä kuudess kympissä. Puikkoina Addin 60 cm 2,5 mm pyöröt aina oikein reunoissa ja 3 mm miehustassa. Ohje 14 teetee neulelehdestä 1/2015.

Lankaa kului 176 g. Napit tietenkin naapurikaupasta. Eikös olekin kivat?

Siis ne saumat... Kolmekymmentä vuotta sitten Salon Kotiteollisuuskoulun ompelupuolen artesaaniluokalla olin varmasti luokan surkein oppilas. Jotain sentään on jäänyt reppuun niiltäkin ajoilta ja tää hullu rakkaus neulesaumoihin on yksi parhaista! Tällä viikolla sain tilaisuuden myös kiittää silloista opettajaani hyvästä opetuksesta. Tähän mennessä on jäänyt kiittämättä, vaikka tässä muutaman kerran vuosien varrella ollaan tavattu. Ehkäpä vieläkin vähän jännitän tiukkaa opea, joka muistaa minut kouluajoilta siitä, että olin alituiseen kaalisoppakurilla...

Ensin silmukoin olkasaumat. Levitän kappaleet pöydälle oikeat puolet vierekkäin ja silmukoin olkasauman:

Hihan istutus sujuu parhaiten, kun kiinnitän hihan kädentielle muutamalla lukollisella tai avonaisella silmukkamerkillä:

Ompelen hihan kiinni (taas oikealta puolelta) vuoropistoin  kahdessa osassa olkasaumasta kohti kainaloa. Hyvä nyrkkisääntö, on, että ommellessa neljä kerrosta vastaa (yleensä) kolmea silmukkaa. Sama muistisääntö muuten toimii silloinkin, kun pitää poimia silmukat nappilistaa varten. Neljän kerroksen matkalta kolme silmukkaa ja nappilista ei kiristä eikä lörpötä.

Ja voi että kun on palkitsevaa nähdä valmis sauma! Hiha situu kädentielle ku nenä päähän.

Neuleen reunasilmukat neulon joka kerroksella oikein. Reunasilmukka jää saumanvaraksi ja sivusaumoja ommellessa (taas oikealta puolelta ja vuoropistoin) kokonaista silmukkariviä seuraten saa aikaan kauniin sauman. Nautin aina siitä, jos valmiista neuleesta ei edes erota missä se sauma oikein on! Tuossa keskellähän se…

Tehtiin näistä sauma-asioista viime viikolla pari pientä videotakin ja kunhan keksitään miten niitä editoidaan, niin julkaistaan ne jossain tuubissa. Jos osaan, niin lisään sen myös tänne blogiin.

Vappulauluna meillä ja varmaan kaikilla muillakin on ”Räntä lentää”. Mökille päästiin eilen turvallisesti vaikka aika hyvä myräkkä oli jo iltapäivällä. Mikäs täällä on ollessa – hellassa tuli ja kolmeen neuleeseen lankoja mukana. Merivesi oli kylmää, mutta ainakin kaks astetta lämpimämpää kuin ilma.

Tassun lääkityskin tuntuu purevan. Se on ihan eri kissa kuin pari viikkoa sitten Pääsiäisenä. Silloin se nukkui suurimman osan ajasta sisällä eikä liikkunut juuri ollenkaan. Tänä aamuna se käynyt ulkoilemassa jo kolme kertaa vaikka tuulee ja räntää räiskii taivaan täydeltä. Tällä hetkellä on tosin päivän ensimmäiset päikkärit meneillään.

Hauskaa Vappua kaikille! Pysykäähän lämpimänä!

P.S. Just nyt täällä näkyy sinistä taivasta ja aurinkokin pilkahtelee!

Ruma peippo ja vanha kissa

Olen pitkään ihaillut Kristiinan blogissa Heidi Alanderin Peipponen huiveja. Siinä on just ne kaikki jutut, mistä tykkään. Selkeää sileää, kauniita pitsejä ja kaareva muoto. Pääsiäisenä mökillä oli just sopiva hetki aloitella. 

Takkatulen loimussa tuollainen yksinkertainen sileä oli mainio telkkarineule. Sen jälkeen kun se telkkari saattiin toimimaan talven jälkeen… Siinä nimittäin meni tovi jos toinenkin. Jos ei halua katsoa telkkua niin kannattaa aina ostaa markkinoiden halvin digiboxi. Onneksi oli se neule ja takkatuli – kun ohjelmat viimein saatiin näkyville, niin sieltä ei tullut mitään katsottavaa. 

Kotosalla vasta aloittelin pitsiä ja siinä oli mennä hermot. Tiesin jo etukäteen ettei silmukkaluku ihan täsmää, mutta ajattelin tuosta vaan ekalla pitsikerroksella  tehdä muutaman ”virheen” korjatakseni ne edelliset. Tein ja purkasin ja tein ja purkasin ja laskin ja kiroilin… Karvinen vitsaili rentouttavalla neulomisharrastuksella, jota myös meditatiivisenä voisi pitää. Välillä kävin katsomassa netistä ohjetta… Ja Kristiinan ja Raitalampaan ihania Peipposia.

Kyllähän siitä loppujen lopuksi huivi tuli. Lanka vaan on niin ruman värinen, että mietin et kuka näitä lankoja meille oikein tilailee… Tilattaessa hankinnat tuntuvat usein ihan järkeviltä. Regian Cotton Uni on ohut puuvillasukkalanka. Siinä ei siis ole yhtään villaa, joten se sopii hyvin villa-allergisille. Kerrankin ohut yksivärinen sukkalanka, josta löytyy myös ”miesvärejä”.  Lanka on pehmeää, eikä varmasti kutita, joten ajattelin sen olevan sopiva myös kesähuiviin. Väri on kyllä yhtä ankea kun tämä kevätsää tällä hetkellä. En valita kelistä – lunta on parin viime päivän aikana tullut enemmän kuin koko talvena! Langan väriä tuskailin tässä yhtenä päivänä töissä ja joku asiakas totesi diplomaattisesti et ”kyllä joku varmaan tykkää tuollaisestakin”. Itse asiassa just äsken täällä puodissa kävi sellainen ”joku”.

Lanka siis Regian Cotton Uni (100g=420m, 72% puuvillaa, 18% polyamidia ja 10% polyesteriä). Kerä riitti ihan mainiosti – menekki 98g. Knit Picksin 4 mm ”koottavilla” pyöröillä tikuttelin. Ohjeessa oli 4½ mm puikot, mutta jostain syystä kässäpussissa on nelosen kärkiä pilvin pimein, mutta vain yksi neljäpuolikas. Ja loppujen lopuksi – kuvissa huivi näyttää ihan siedettävältä!

Koska mun on pakko aina rutista ohjeista, niin en tee poikkeusta täälläkään kertaa. Pitsiosuuden alussa ohje sanoo lisäysten jatkuvan oikean puolen alussa kuten ennenkin, mutta lopussa sitä kummallista ”kyok”ia ei ole. Kuulostaa siis siltä, että huivi on pitsiosuuden kohdalta epäsymmetrinen! Siispä taas nuuskimaan netistä peipposhuivikuvia… Kyllähän järkikin sanoo että lisäykset tehdään myös oikean kerroksen lopussa, mut miks sitä ei lue? Lontoonkielisessä ohjeessa lukee. Mur. Ei iso juttu mut riepoo tällaiset.

No ehkäpä tämä peipposhuivikiukuttelu sai pikkasen liian isot mittasuhteet, koska olin tosi huolissani Tassusta. Pitkin kevättä olen ajatellut, ettei se ole ihan entisellään. Se ei enää mun kotiin tullessa heti hyppää keittiön pöydälle kotiintulonameja karjumaan eikä aamuisin käy parvekkeella kuin kerran ja menee takaisin nukkumaan. Yleensä olen saanut toimia portsarina ees sun taas monta kertaa ennen töihin lähtemistä. Pääsiäisenä mökilläkin se pysyi enemmän sisällä kuin ulkona ja nukkui suurimman osan aikaa. Sänkyynkin se kiipesi eikä hypännyt. Kehräsikin ihan liikaa. Ruoka kyllä maittoi entiseen tapaan.  Viime perjantaiksi varattiin lääkäriaika…

Keskiviikkoiltana me Tassun kanssa istuttiin soffalla, kehrättiin, harjattiin ja mä paruin silmäni punaiseksi kuvitellen et se on Tassun viimeinen ilta kotona… Omaan koriinsakin se piti nostaa.

Torstaiaamuna se ei edes piiloutunut sängyn alle vaikka oltiin lähdössä ja se varmasti tietää koska se laitetaan koppaan. Nukkui vaan...

Perjantaiaamuna sitten lähdettiin koko ”perhe” Piikkiöstä Kaarinaan eläinlääkärille. Lääkäri tutki perusteellisesti. Taivutteli tassuja ja niskaa. Hipelöi ja kopeloi ja tunnusteli. JOS olisin ollut vähemmän hysteerinen, niin kuvia olis ollu hauskaa räpsiä. Etutassuja ojennettaessa otus näytti ihan balettitanssijalta.  Ja käyttäytyi kuin herramies – taitava eläinlääkäri ei saanut yhtään kynttä eikä hammasta!

Oireet ja löydökset viittaavat nivelrikkoon. Muuten katti on ihan terve! Minä kun pelkäsin halvaantumista tai vakka mitä… Kipulääkekuurin pitäisi auttaa pitkäksi aikaa ja sen vaikutus pitäis näkyä viimeistään viikon sisällä. Nyt se on saanut lääkettä ja niveliin auttavaa lisäravinnetta neljä päivää ja musta tuntuu, että vaikutus näkyy jo! Nyt kaikki tassut ja peukut pystyyn, että vappuna Tassu pääsee taas mökille ja saa kiinni myyrän! Tai ainakin jaksaa liikkua, koska lääkäri määräsi myös laihdutuskuurille…Meidän pitkän ja hoikan norukaisemme!

Sunnuntaina käytiin päiväseltään Tassun mummin ja pappan luona Atussa vähän kevätpuuhailemassa. Koska toipilas ei ollut mukana, niin paluumatkalla pysähdyttiin Paraisten kalkkikaivoksen näköalapaikalla ihailemassa Pohjoismaiden suurimman avolouhoksen jylhiä maisemia. 

Takaisin karvislandiaan palattua saatiin hemmotella Tassua pappan ahvenilla ja itseämme Radio Suomen kolmetuntisella Hector-lähetyksellä ja palmikkoneuleella. Kyl tää täst!

Sukkasunnuntai ja mökkikauden avaus

Tänään on sukkasunnuntai. Ihan kirjaimellisesti. Ilman villasukkia ei kerta kaikkiaan tarkene. Aamulla herätessä mökissä oli 14 astetta (plussaa sentään) ja ulkona kova koillistuuli ja pakkasta 2,6. Ensi töikseni napsautin kahvinkeittimen päälle ja virittelin tulet hellaan. Yllättäen Karvinenkin nousi jo ennen kahdeksaa. Eikös se niin ole, että vanhemmat ihmiset ei tarvii niin paljon unta kuin nuoret? Karvis nimittäin vanhenee tänään x vuotta päälle viiskyt. Lahjaksi hän sai yllättäen villasukkia!

Joulusta lähtien hän on vihjaillut, ettei omista yhtään paria ehjiä ohuita villiksiä. Jossain vaiheessa tokaisin et kyllä mä synttäreihin mennessä sellaiset teen… Silti meinas vähän pukata kiirettä.  Kiirastorstaiaamuna töissä päättelin silmukat. 

Nyt on Karvisella onnelliset varpaat! Lankana nimittäin hoitava Aloe Veralla ja jojobaöljyllä lisätty Austermann Step. Lankaa kului 79 g. Koko n. 42 ja vartta vähän yli 20 cm. Koska tämä oli satunnainen matkakässy, niin puikkoina oli kivan kevyet KnitPro Zing –puikot. 15 cm pitkät (tai siis lyhyet) 2,5 milliset. Ihan vaan siltä varalta, et jos joku vaikka ajaa autolla mun kässypussin yli niin alumiinipuikot ei mee poikki…

Paksuista saapassukista ei ole ollut vihjailua, mutta minä meinasin saada hepulin muutama viikko sitten, kun Karvis puki puunkaatohommiin turvasaappaihin mun tekemät ”rakkauskissasukat”. Ei parhana! Ne sukat on tarkoitettu tepsutteluun kotona suihkun jälkeen iltaisin eikä mihinkään hikisaappaisiin! Siispä äkkiä lankaa puikoille… Hups - tuosta linkistä päätellen hyvin on rakkauussukkia säästelty - yli kolme vuotta. Huomaatteko Karvisen säihkysääret? Vaikka täällä on jättikylmää, niin pitkiä kalsareita ei saanut näkyä kuvissa :)

Saapassukiksi ja mökkikäyttöön. Sutjakkaasti syntyivät. Paksu lanka ja isot puikot. Aika hauskaa joskus tikuttaa tällaista perussukkaa ilman aivoja. 

Lankana Hot Socks Madeira. Lankaa kului 101 g. Puikkoina testailin taas kerran niitä uusinta uutta ja hotinta hottia olevia Prymin Ergonomics – sukkapuikkoja. Puikoissa on jännä pisaran mallinen kärki, joka ei halkaise lankaa, kuten moni teräväkärkisempi puikko. Kärjen jälkeen on pyöreä osuus, jonka koko on se 3,5 mm. Puikon ”varsiosa” on kolmion mallinen ja vähän ohuempi. Jos vaikka tekee tosi tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sutjakkaasti. Materiaali on jotain synteettistä, eli nämä puikot voi viedä myös lentokoneeseen. Mökkikauden alettua huomasin taas yhden Ergopuikkojen hyvän ominaisuuden eli värin: Valkoisilla puikoilla tumman ja kirjavan langan neulominen keski-ikäsilmillä ja huonossa valossa on mukavata :)

Mökkikausi on siis viimeinkin alkanut! Keskiviikkona laskettiin pikkuvene ja käytiin saaressa. Talven jäljiltä kaikki näytti olevan kunnossa. Vietiin saareen työkaluja, juomavettä sun muuta ja laitettiin pikkuisen sähköpattereita päälle.

Kiirastorstaina neljän maissa tultiin mökille koko konkkaronkka (eli edellisten lisäksi Tassu). Tuli hellaan, kaivovettä pataan ja vesi lämpenemään. Sitten se jokavuotinen kevään ensihomma – p-pöntön tyhjennys. Sit voidaan relata (ja syödä jos on nälkä). Saunan lämmetessä laskettiin verkko . Lähetettiin Ahdille Ahvenanomus. Kuhastakaan ei oltais oltu pahoillamme.

3,5 asteiseen mereen heitettiin talviturkit. Illalla paistettiin Ihme&Kumman Pääsiäismakkaraa takassa. Uni maittoi, kunnes aamulla oli pakko nousta kamalaan pissahätään vaikka peiton alta ei olis voinu tulla pois – mökissä vähän päälle kymmenen astetta… Tuli hellaan, aamupalaksi pekonia ja kokkelia ennen verkonnostoa. Saaliina yks vaivainen affena! Joku lahnakin oli, mutta se putosi pois ennen rantautumista. Tassu sai ahvenen – me syötiin kanasoppaa. Lämpimikseen vähän haravoin ja yritin kulottaakin. Saunan jälkeen paistettiin taas makkaraa takassa.

Lankalauantaina herätys oli puoli seitsemältä. Ulkona miinus 4,6 ja sisällä tuttu 14. Ihmeteltiin hiukan – olihan mökkiä lämmitetty jo toista vuorokautta. Olisihan lämmön pitänyt pysyä vähän paremmin. Karvis huomasi sähköpatterin sanoneen sopimuksen irti. Rannan jääriitteestä matka lähti kohti vastarantaa – työpäivä edessä. Ihan kesäiseltä näyttää…

Iltapäivällä töiden jälkeen Tassu kiroili terassilla mökkielämän ”ihanuutta”:

Myyristä ei tietoakaan ja lunta tupruttaa pohjoistuulen mukana vaakasuoraan! Elä tässä nyt sitten oikeaa metsäkissan elämää…

Aika vinkeä keli oli. Lunta tosiaan tuprutti vaakaan! Ja taas välillä aurinko paistoi taivaan täydeltä:

Ja kohta taas sielunmaisema näytti syksyisen sumuiselta - tosin tällä kertaa lumipyry peitti vastarannan:

Haravoi täs ny sit:

Niin kamalan kylmä tuuli puhalsi, etten edes  minä halunnut mennä mereen saunasta kuin kerran!

Mulla on omatekoinen sääntö: Glögikausi alkaa kun kellot siirretään talviaikaan ja päättyy kun kesäaika alkaa. Säännöthän on tehty rikottaviksi. Koska on sukkasunnuntai ja julmetun kylmää niin…

Lämmintä Pääsiäisen jatkoa teillekin!

Lorvailupäivä

Olihan mulla viime perjantaina ihan tarkoitus töitäkin tehdä, mutta tilaisuus tekee varkaan ja päivä kului johonkin ihan muuhun.

Yksi kesän merkeistä on se, että Turun Kauppatorille ilmestyy Lindrothin puutarhan koju. Sinnehän on PAKKO päästä ennen viikonloppua. Ne ihanat salaatit, yrtit sun muut. Tuoksukin on huumaava! Avaavat tosin tähän aikaan vuodesta vasta ysiltä, joten lorvailin kotosalla telkkua katsellen ja neuloskellen, kunnes oli aika lähteä. Ostin jääsalaatteja, retiisejä (uippisystävälle, en tykkää retiiseistä itte) kaks komeaa basilikaa (toinen Idalle) ja herätteenää kevätisipulia. Samalla poikkesin Tannisella (niiden juustoviinerit kuuluu kans kesään). Lindrothin vihreitä saa ainakin Kupittaan kittarista ja Tannisen leipomon myymälä on ihan Karvisen naapurissa, mut mulle se on THE JUTTU mennä Turun Kauppatorille ostoksille. Kuntavaalikommenttina ja muutenkin: Vastustan toriparkkia. Toivottavasti joku valtusto tai valitus sen vielä kaataa.

Karvisella oli tarkoitus mennä Salon elektroniikkamuseoon visiitille. Oli tarkoitus mennä Saloon yhtä matkaa.Siispä poikkesin matkalla Karvislandiassa. Sielläpä olikin täysi tohina päällä! Niin jännittävää, että soitin hetimiten Idalle töihin tehdäkseni pikaisen myöhästymislupa-anomuksen. Lupa irtosi ja jäin seuraamaan tilannetta:

Kyllähän me itsekin ollaan jo aika hyviä puunkaatajia, mutta keskellä asutusta oleva jättimäinen kuusi vaatii jo ammattilaiset asialle... Tuo oranssi tuolla lähellä latvaa on kaatovaijeria kiinnittämään kiipustanut sellainen.

Komea kaatokolo sahattiin ja sitten puun sahaaminen alkoi... Vinsseistä huolimatta ei meinannut millään kaatua! Painavat oksat olisivat halunneet painaa puun ihan toiseen suuntaan (Naapurin talon päälle tai Karvisen autotallin). Kaatuihan se viimein!

Puuvanhuksen oksatkin ovat halkaisijaltaan yli kymmenesenttisiä. Niistä lämmittää torppaa ja saunaa tovin jos toisenkin - kunhan ne ensin ovat klapeina.

Ennen matkan jatkumista tein pikaisen laskelman puun vuosikasvuista, ja totesin sen olevan vähintään seitsemänkymppinen! Ja surkeasta ulkonäöstään huolimatta ihan terve puu.

Eipä siinä touhussa ammattimiehiltä montaa hetkeä kulunut ja ennen yhtätoista oltiin jo Salossa.

Salon museoihinhan pääsee joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina ilmaiseksi. Elektroniikkamuseo ei nyt ihan ensimmäinen mielenkiinnoon kohde ole mulle, mutta kun paikalla oli erittäin asiantunteva henkilökohtainen opas niin... Tein lorvailupäivälle jatkoanomuksen ja sekin hyväksyttiin.

Näyttely alkoi radioilla ja kaiuttimilla... Ja jatkui telkkareilla. Tää oli aika hauska:

Matkapuhelimistahan Salo on kuuluisa. Alla olevalla  "Gorballa" ja Karvisella on yhteistä historiaa. Taisi olla ensimmäinen oikea matkapuhelin. Paino jotain 800 g:

 Olihan siellä vanhempaakin puhe-elukkaa näytteillä:

Ja vieläkin vanhempaa:

Hyvä reissu. Ja Karvisen "opastus" asiantuntevaa ja avartavaa. Mietin vaan, miten kauniita nuo vanhat laitteet olivatkaan... Puiset rungot kauniisti muotoiltuja ja intarsiakoristeltuja (en oo ihan varma onko tuo intarsia oikea termi). Entistä enemmän inhoan näitä nykypäivän litteitä, lattuskaisia ja lätteitä ja kulmikkaita lääpittäviä laitteita, joilla pitäisi "kommunikoida". Ennen puhuttiin ja kirjoitettiin oikeita kirjeitä. Mullakin on niitä aarteita (siis kirjeitä, ei puhelimia) laatikollinen kellarissa. Ja äiti löysi just pari viikkoa sitten mun kirjanmerkkinä käyttämäni silloisen (v. 1985) poikaystavän armeijasta lähettämän kortin. Nykyään kun vaan tekstataan ja meilaillaan tai jotain mesetetään tai watsappeitetaan tai mitä niitä nyt onkaan (blogataan?), niin mitä näistä on tallessa kolmenkymmenen vuoden perästä?

Kun kulttuurinnälkä oli tyydytetty niin massukin aloitti kurnimisen. Ehkä siitä syystä, että lounassuunnitelmana oli viimeinkin päästä oikeasti paikan päälle maistamaan Sannan herkkuja Ravintola Teijoon!

Mulla on ollut jotenkin kummallinen käsitys siitä, että Teijo on jossain kamalan kaukana. Tosiasiassa matka Salosta kesti jotain kakskyt minuuttia. Jos olisi ollut aurinkoinen ilma ja kesä, niin maisemat olisivat olleet tosi kauniita. Sumppuraisessa pilvisäässäkin näimme merta, järviä ja huimia korkeusreoja. Perille päästyä meidät vastaan otti Kurre Oravainen:

Sekä sisällä omistaja Sanna tyttärensä kanssa:

Puhumattakaan herkullisesta lounaspöydästä... Tällä kertaa tarjolla oli possunleikettä, kermaperunoita, muusia ja paprikakastiketta. Vihannekset oli just oikean aldentejä ja salaattipöytä maittava.

Satuinnaista syistä mulla on ollut tilaisuus maistella Ravintola Teijon  herkullisia ruokia jo aikaisemminkin. mutta oli tosi kivaa päästä ihan paikan päälle!  Voin kertoa, että perinteinen torstain hernesoppa on todellakin tehty lihaa säästämättä (mistä löytyy se herne?) ja lihapullien mukana lähtee kieli. Mukaan ostettiin vielä aamulla leivottuja sämpylöitä ja Sannan puolukka-saaristolaisleipää.

Teijon ravintolan löydät facesta ja nettisivuille päivittyy joka viikon lounaslista. Pöytävaruksia voi tehdä myös Pääisäiselle ja Äitienpäivälle ja vappuna on tarjolla karaokeakin. Terassilla voi ihailla puroa (silloin jo varmaan vähemmän synkkää maisemaan).

Olis siellä pidempäänkin viihtynyt. Massu täynnä herkkuja kuitenkin lähdettiin takaisin Saloon. Tällä kertaa Perniön suuntaan. Niinku rengasmatka... Ja kauniita misemia silläkin tiellä.

Veturitallin näytteyly jäi viime perjantailta ajanpuutteen vuoksi väliin, mutta jospa seuraavana toukokuun perjantaina? Ainakin pitää päästä "Pitsi on Pop" -näyttelyyn toukokuussa. Siitä on ollut lähipäivinä parikin kertaa juttua paikallisessa aviisissa ja facebookissa kannattaa liittyä Pitsisalo-ryhmään. Olen jo merkannut kalenteriini toukokuun 25. päivän, jolloin tykkipuiston ankkuri pitsitetään!

Illalla kotiin palatessa oli hiukan huono omatunto lorvailupäivästä. Siispä keksin tehdä jotain oikeasti tärkeää joten laittelin ojennukseen maaliskuun paperit kirjanpitäjää varten. Eihän siitäkään hommasta mittän olisi tullut ilman firman talouspäällikköä...