Ruma peippo ja vanha kissa

Olen pitkään ihaillut Kristiinan blogissa Heidi Alanderin Peipponen huiveja. Siinä on just ne kaikki jutut, mistä tykkään. Selkeää sileää, kauniita pitsejä ja kaareva muoto. Pääsiäisenä mökillä oli just sopiva hetki aloitella. 

Takkatulen loimussa tuollainen yksinkertainen sileä oli mainio telkkarineule. Sen jälkeen kun se telkkari saattiin toimimaan talven jälkeen… Siinä nimittäin meni tovi jos toinenkin. Jos ei halua katsoa telkkua niin kannattaa aina ostaa markkinoiden halvin digiboxi. Onneksi oli se neule ja takkatuli – kun ohjelmat viimein saatiin näkyville, niin sieltä ei tullut mitään katsottavaa. 

Kotosalla vasta aloittelin pitsiä ja siinä oli mennä hermot. Tiesin jo etukäteen ettei silmukkaluku ihan täsmää, mutta ajattelin tuosta vaan ekalla pitsikerroksella  tehdä muutaman ”virheen” korjatakseni ne edelliset. Tein ja purkasin ja tein ja purkasin ja laskin ja kiroilin… Karvinen vitsaili rentouttavalla neulomisharrastuksella, jota myös meditatiivisenä voisi pitää. Välillä kävin katsomassa netistä ohjetta… Ja Kristiinan ja Raitalampaan ihania Peipposia.

Kyllähän siitä loppujen lopuksi huivi tuli. Lanka vaan on niin ruman värinen, että mietin et kuka näitä lankoja meille oikein tilailee… Tilattaessa hankinnat tuntuvat usein ihan järkeviltä. Regian Cotton Uni on ohut puuvillasukkalanka. Siinä ei siis ole yhtään villaa, joten se sopii hyvin villa-allergisille. Kerrankin ohut yksivärinen sukkalanka, josta löytyy myös ”miesvärejä”.  Lanka on pehmeää, eikä varmasti kutita, joten ajattelin sen olevan sopiva myös kesähuiviin. Väri on kyllä yhtä ankea kun tämä kevätsää tällä hetkellä. En valita kelistä – lunta on parin viime päivän aikana tullut enemmän kuin koko talvena! Langan väriä tuskailin tässä yhtenä päivänä töissä ja joku asiakas totesi diplomaattisesti et ”kyllä joku varmaan tykkää tuollaisestakin”. Itse asiassa just äsken täällä puodissa kävi sellainen ”joku”.

Lanka siis Regian Cotton Uni (100g=420m, 72% puuvillaa, 18% polyamidia ja 10% polyesteriä). Kerä riitti ihan mainiosti – menekki 98g. Knit Picksin 4 mm ”koottavilla” pyöröillä tikuttelin. Ohjeessa oli 4½ mm puikot, mutta jostain syystä kässäpussissa on nelosen kärkiä pilvin pimein, mutta vain yksi neljäpuolikas. Ja loppujen lopuksi – kuvissa huivi näyttää ihan siedettävältä!

Koska mun on pakko aina rutista ohjeista, niin en tee poikkeusta täälläkään kertaa. Pitsiosuuden alussa ohje sanoo lisäysten jatkuvan oikean puolen alussa kuten ennenkin, mutta lopussa sitä kummallista ”kyok”ia ei ole. Kuulostaa siis siltä, että huivi on pitsiosuuden kohdalta epäsymmetrinen! Siispä taas nuuskimaan netistä peipposhuivikuvia… Kyllähän järkikin sanoo että lisäykset tehdään myös oikean kerroksen lopussa, mut miks sitä ei lue? Lontoonkielisessä ohjeessa lukee. Mur. Ei iso juttu mut riepoo tällaiset.

No ehkäpä tämä peipposhuivikiukuttelu sai pikkasen liian isot mittasuhteet, koska olin tosi huolissani Tassusta. Pitkin kevättä olen ajatellut, ettei se ole ihan entisellään. Se ei enää mun kotiin tullessa heti hyppää keittiön pöydälle kotiintulonameja karjumaan eikä aamuisin käy parvekkeella kuin kerran ja menee takaisin nukkumaan. Yleensä olen saanut toimia portsarina ees sun taas monta kertaa ennen töihin lähtemistä. Pääsiäisenä mökilläkin se pysyi enemmän sisällä kuin ulkona ja nukkui suurimman osan aikaa. Sänkyynkin se kiipesi eikä hypännyt. Kehräsikin ihan liikaa. Ruoka kyllä maittoi entiseen tapaan.  Viime perjantaiksi varattiin lääkäriaika…

Keskiviikkoiltana me Tassun kanssa istuttiin soffalla, kehrättiin, harjattiin ja mä paruin silmäni punaiseksi kuvitellen et se on Tassun viimeinen ilta kotona… Omaan koriinsakin se piti nostaa.

Torstaiaamuna se ei edes piiloutunut sängyn alle vaikka oltiin lähdössä ja se varmasti tietää koska se laitetaan koppaan. Nukkui vaan...

Perjantaiaamuna sitten lähdettiin koko ”perhe” Piikkiöstä Kaarinaan eläinlääkärille. Lääkäri tutki perusteellisesti. Taivutteli tassuja ja niskaa. Hipelöi ja kopeloi ja tunnusteli. JOS olisin ollut vähemmän hysteerinen, niin kuvia olis ollu hauskaa räpsiä. Etutassuja ojennettaessa otus näytti ihan balettitanssijalta.  Ja käyttäytyi kuin herramies – taitava eläinlääkäri ei saanut yhtään kynttä eikä hammasta!

Oireet ja löydökset viittaavat nivelrikkoon. Muuten katti on ihan terve! Minä kun pelkäsin halvaantumista tai vakka mitä… Kipulääkekuurin pitäisi auttaa pitkäksi aikaa ja sen vaikutus pitäis näkyä viimeistään viikon sisällä. Nyt se on saanut lääkettä ja niveliin auttavaa lisäravinnetta neljä päivää ja musta tuntuu, että vaikutus näkyy jo! Nyt kaikki tassut ja peukut pystyyn, että vappuna Tassu pääsee taas mökille ja saa kiinni myyrän! Tai ainakin jaksaa liikkua, koska lääkäri määräsi myös laihdutuskuurille…Meidän pitkän ja hoikan norukaisemme!

Sunnuntaina käytiin päiväseltään Tassun mummin ja pappan luona Atussa vähän kevätpuuhailemassa. Koska toipilas ei ollut mukana, niin paluumatkalla pysähdyttiin Paraisten kalkkikaivoksen näköalapaikalla ihailemassa Pohjoismaiden suurimman avolouhoksen jylhiä maisemia. 

Takaisin karvislandiaan palattua saatiin hemmotella Tassua pappan ahvenilla ja itseämme Radio Suomen kolmetuntisella Hector-lähetyksellä ja palmikkoneuleella. Kyl tää täst!